Päivä 34: Ajatuksia kuolemasta, marttyyriudesta ja tavoitteen jakamisesta osiin

Itseäni on välillä häirinnyt se, etten oikein uskalla tai rohkene kirjoittaa postauksia kovinkaan spontaanisti. Täytyy aina olla jokin valmiiksi ja tarkkaan mietitty aihe, joka sitten täytyy vielä mahdollisimman selkeästi jäsennellä ja hioa. Jokainen taaplaa tavallaan, mutta kun nimimerkki Hakkarainenkin heitti tuossa edellisen postauksen yhteydessä vienon toiveen, että uskaltautuisin kirjoittamaan enemmän tajunnanvirralla, niin kokeillaanpa tällä kertaa sitten sitä.

Lue loppuun

Päivä 23: Kuoleman arvaamattomuudesta

Pitkästä aikaa edessä oli lähes vapaa viikko, joten ajattelin, että pieni maisemanvaihdos on paikallaan. Niinpä kirjoitan tätä postausta kotoa Kemijärveltä. Olin myös oikeassa: lumen keskellä on mieli levännyt ainakin asteen. Varmemmaksi vakuudeksi päätimme lapsuudenystäväni Arton (johon sattumalta törmäsin tänne tullessani) kanssa suunnata huomenna lumikenkäilemään Pyhälle. Noitatunturi here we come!

Lue loppuun

Päivä 10: Going strong (er?)

On tavallaan voimaannuttavaa kun vihdoinkin sai uuden postauksen ulos maailmalle. Kuten ajattelinkin, se tuntui sellaiselta konkreettiselta alulta tälle kauan odotetulle uudelle tauolle. Helppoa sen kirjoittaminen ei ollut, enkä kyllä yhtään ihmettele miksi. Aiemmin oli verrattain helppoa puhua ongelmasta, jonka oli mielestään jo jättänyt taakseen. Ajatus oli, että ”en minä enää ole tuollainen, mutta aiemmin olin”. Nyt kuitenkin sorruin yhä samaan, kaiken tehdyn työn ja julkisen esimerkin jälkeen. Se oli hämmentävää, ja kieltämättä myös hieman noloa.

Lue loppuun

Päivä 5: Uusi alku

Vaikka tämänkertainen otsikko kuulostaakin lähinnä huonon Star Wars -episodin nimeltä, se toisaalta kertoo kaiken oleellisen: puolitoista kuukautta sitten, sunnuntaina, tammikuun 29. päivä sorruin katsomaan pornoa ja maksamaan puhelinseksistä kokonaisen 125:n päivän tauon jälkeen. Nopeasti homma lähti täysin käsistä ja voisi kai sanoa, että pahemmin kuin koskaan aikaisemmin. Välillä tuntui, että millään ei ole enää mitään väliä. Vihdoin ja viimein uskalsin (tai ehkä ennemminkin kykenin) viheltämään pelin poikki viime sunnuntaina. Tässä myös syy seitsemän viikon taukoon kirjoituksissa. Takana on hyvin sekava kuuden viikon ajanjakso, jonka aikana blogin kirjoittaminen ei ollut ainoa asia joka jäi tekemättä.

Lue loppuun

Päivä 121: Kuulumisia

Viime postauksesta on vierähtänyt kokonaiset yhdeksän päivää. Se tuntuu ikuisuudelta. Jottei innostava kirjoittaminen nyt salakavalasti liu’u pois elämästäni, täytynee vain yksinkertaisesti pakottaa itsensä kirjoittamaan. Joten ei muuta kuin läppäri auki ja näpyttelemään.

Lue loppuun

Päivä 107: Toimettomuuden harmaa suo

Viime postauksesta on vierähtänyt jo viikko. Vaikka muutamiin kommentteihin vastatessani uhosin, että kerrottavaa ja kirjoitettavaa on vielä vaikka kuinka, tuntuu kuin olisin jollain tavalla ammentanut itseni tyhjiin. Ei vaan lähde. Nytkin vastustaa tämä aloittaminen. Jotta kynnys kirjoittaa ei kuitenkaan kasvaisi liian suureksi, kirjoitan jotain.

Lue loppuun