Kevät tulee, oletko valmis?

Vaikka viimeiset kaksi kuukautta ovatkin voinnin puolesta olleet varsin levottomia ja ahdistuksen täyteisiä, on mainittava, että helmikuussa meininki näytti vielä varsin toisenlaiselta. Sain osa-aika töitä eräästä Ladoja maahantuovan firman varastosta (kyllä, luit oikein) sekä aloitin varsin innostavan kokemusasiantuntijakoulutuksen. Näiden lisäksi niin viikottaiset terapiasessiot kuin myös satunnaiset esitykset niin Porissa kuin Tampereen Poliisimuseollakin jatkuivat. Viikoissa oli vihdoin jonkinlaista ryhtiä ja rytmiä. Maanantai-aamuisin en enää voinut jäädä sänkyyn makaamaan – oli väännyttävä 15 kilometrin päähän töihin ja oltava siellä vieläpä kahdeksalta aamulla. Olo oli voittopuolisesti positiivisen puolella. Mistä paha olo sitten jälleen kerran saapui? Miksi olo on ollut pari kuukautta niin lohduton, että viikko sitten sunnuntaina piti sortua ja vielä pidemmän kaavan mukaan?

Vastaus pilkahti mieleeni männä päivänä ollessani aurinkoisella iltakävelyllä. Aurinko lämmitti poskia ja linnut lauloivat. Askel oli kevyt ja ruoho tuoksui. Tajusin, että se on täällä taas, on ollut jo hyvän tovin: ympäristössä tapahtuva suunnaton muutos – kevään saapuminen.

Pohjoinen kirous

Syksyn ja pimeiden iltojen mukanaan tuoma kaamosmasennus on paljon helpompi ymmärtää ja hyväksyä, mutta miten kummassa valon lisääntyminen voi tuoda mukanaan ahdistusta ja alakuloa? Eikö auringonvalo ole ainoastaan hyvä asia?

Pääosin kyllä, mutta asialla on myös kääntöpuolensa. Masentuneelle mielelle rutiinit tuovat turvaa. Säännöllisyys on hyvästä, muutokset – jos eivät suoranaisesti pahasta, niin ainakin sekoittavat pakan. Ja mistä muusta keväässä onkaan kyse kuin suunnattomasta muutoksesta? Pitkän pimeyden ja horroksen jälkeen maisema herää eloon. Iloon ja elinvoimaisuuteen liitettävät lämpö ja valo lisääntyvät silmissä. Pieni askel kerrallaan vuoden rytmi peittää allensa vuorokauden rytmin kadottaen sen lopulta lähes tyystin. Hahmottomasti kevät ulottaa valon joka suuntaan vähät välittämättä kellonajoista ja lukujärjestyksistä.

Jos tämä muutos ahdistaa, sitä tulee oltua varsin kokonaisvaltaisesti tuon ahdistuksen sisällä. Pahimmillaan oman olon ja ympäristön välillä vallitsee raastava epäsuhta. Sitä ajattelee, että pitäisi olla jotain muuta kuin on – voida paremmin nyt kun aurinkokin paistaa.

Kevät on myös merkki kesän lähestymisestä ja tähän useilla meistä assosioituu lapsena ja nuorena koettu ihana vapaus – kesäloma, joka tuntui alkaessaan ikuiselta. Ei koulua, ei läksyjä. Kaikki on mahdollista!

Harvoin itse asiassa tajuamme kuinka poikkeava vuodenkiertomme ja suhteemme valoon täällä pohjoisessa on. Suuressa osassa maailmaa ihmiset kuitenkin elävät alueella, jossa aurinko laskee joka päivä kuudelta illalla ja nousee tuttuun tapaan kuudelta aamulla. Tämä tapahtuu enemmän tai vähemmän samaan aikaan joka kuukausi läpi vuoden(plus miinus muutama tunti vuodenajasta ja paikasta riippuen). Aikamoinen rutiini!

Ehkä vuodenkierron murroskohdissa tulee aivan eri tavalla todeksi myös ajankulu. Eritoten ihmisillä, jotka vaativat itseltään liikaa tai eivät syystä tai toisesta ole tyytyväisiä elämäänsä voi keväisin nousta pintaan ajatus, että elämä ei vieläkään ole tyydyttävällä tasolla – että tässä sitä yhä ollaan, samassa pisteessä kuin vuosi sitten.

Ajankohta jolloin olemme tottuneet uutta vuotta juhlimaan, ja jonka useimmiten miellämme uuden aluksi, sattuu kuitenkin olemaan keskellä aikaa, jolloin havaittava muutos ympäristössä on hyvin vähäistä – keskellä pimeintä talvea. Ehkäpä todellinen (biologinen, alitajuinen, henkinen, tai miksi sitä nyt haluaakaan kutsua) vuotemme alkaakin tammikuun sijasta keväällä, samoihin aikoihin kun luontokin herää. Tuskin on sattumaa, että monissa muinaisissa kulttuureissa uutta vuotta juhlittiin nimenomaan ajankohtana, joka nykyisessä kalenterissamme sijoittuu kevääseen, uuden kasvukauden alkuun.

Mikään ei ole pysyvää paitsi muutos

Mikä sitten avuksi? Uskon, että niinkin yksinkertainen asia kuin asian tiedostaminen, sen tajuaminen, että omalla paskakaudella on jälleen kerran jokin selkeä SYY, auttaa jaksamaan. Kyseessä on kuitenkin muutos, jolle emme voi mitään – muutos, joka tapahtuu joka vuosi halusimme sitä tai emme.

Ehkä siis on syytä vain olla. Totutella valoon, lämpöön ja muuttuvaan ympäristöön omassa tahdissa, kaikessa rauhassa. Olla allapäin jos siltä tuntuu, iloita jos siihen on aihetta. Viettää aikaa sisällä tai ulkona, satoi tai paistoi. Muistaa, että tähän tottuu kyllä. On aina tottunut.

Jos tämän murrosvaiheen kykenee ylittämään tarrautumatta pahaan oloon liiaksi tai pakenematta sitä pornoon(tai mihin nyt kukainenkin haluaa sitä paeta) niin palkinto odottaa kyllä. Se on väistämättä lähenevä kesä, laineiden liplatus, ruohon tuoksu sekä ihana, mieltä lämmittävä ja kehoa ravitseva, kaiken elämän tälle pallolle tuova auringonvalo.

Fakta kuitenkin on, että loppujen lopuksi mikään tässä maailmassa ole pysyvää paitsi ainainen, koko ajan ja joka hetki tapahtuva jatkuva muutos, elämän ja kaiken olevan perusedellytys.

4 vastausta artikkeliin ”Kevät tulee, oletko valmis?

  1. Hei taas!

    Kommentoin vielä tähän postaukseen, vaikka uusi postaus on jo ilmestynytkin. On niin totta mitä kirjoitit. Sanotaan, että ihmisiä kuolee eniten keväällä. En tiedä tilastoja, mutta ehkä juuri nämä ilmastolliset syyt ovat mukana osatekijöinä keväällä kuolemisessa. Ihmisellä ei ole enää pitkän, pimeän talven jälkeen voimaa uudistua.

    Mitä muuten teet Tampereen poliisimuseossa? Vieläkö työt jatkuvat? Uusimmassa postauksessa huomioni kiinnitti maininta puhtaasta, siivotusta kodista. Olet siis vihdoin pystynyt saattamaan aloittamasi (koti)työt loppuun saakka? Kaiken perusteella otteesimelämästä alkaa pikku hiljaa taas vahvistua ja ehkä terapiakin ”purra”.

    Aurinkoisin terveisin Ilona

    • Siellä on pyörinyt sellainen yläastelaisille suunnattu museodraamaesitys, joka kertoo vuoden 1917 tapahtumista. Esitys pohjautuu Poliisimuseon erikoisnäyttelyyn samasta aiheesta ja me ollaan valmistettu se kolmestaan kahden teatteri-ilmaisun ohjaaja -kollegan kanssa. Vetoja on takana jo about 60 mutta jatko on tällä hetkellä hieman auki. Ainakin teatterikesässä meillä on ihan kaikelle yleisölle avoimia esityksiä 2 kpl, joten jos moinen kiinnostaa niin tervetuloa! Päiväkin on jo tiedossa, eli tiistai 7.8.

      Kämpän siivoaminen oli kyllä yksi kevään suurimmista helpotuksen aiheista. Olikohan se nyt helmikuuta kun sain sen vihdoin hoidettua. On käsittämätöntä milllaisessa kunnossa tämä vuoden ajan olikaan. Mutta siistinä on pysynyt ja siitä saakka kotiin ei ole ollut enää niin ahdistava tulla.

      Kyllä tämä kevään paha kausi alkaa olla nyt ohitse ja olo on pitkästä aikaa, ei pelkästään siedettävä, vaan oikeastaan jopa ihan hyvä. On sellainen rauhallinen ja luottavainen olo. Eli ihan hyvillä mielin ja askel kerrallaan kohti kesän lämpöä…

  2. Kuulostaa mielenkiintoiselta esitykseltä. Pitääpä merkata kalenteriin. Muuten kumpi on luontaisempi tila sinulle siisti vai sotkuinen koti? Ihan mielenkiinnosta kysyn. Mehän ihmisethän olemme tässäkin asiassa erilaisia. Joku viihtyy esim. ”hallitussa” kaaoksessa parhaiten kun taas joku on hysteerinen perfektionisti kodinkin siisteyden suhteen. Lapsuuden kotimmekin olivat erilaisia siisteydeltään.. sekin varmaan vaikuttaa, mihin lapsena totuimme.

    • Ehdottomasti siisti. Sen jälkeen kun sain kämppäni siivottua helmikuussa, olen pyrkinyt pitämään sen siistinä koko ajan. On elämässä ainakin yksi selkeä asia, joka on pysyvästi järjestyksessä.

Heitä kommentti