Kevät tulee, oletko valmis?

Vaikka viimeiset kaksi kuukautta ovatkin voinnin puolesta olleet varsin levottomia ja ahdistuksen täyteisiä, on mainittava, että helmikuussa meininki näytti vielä varsin toisenlaiselta. Sain osa-aika töitä eräästä Ladoja maahantuovan firman varastosta (kyllä, luit oikein) sekä aloitin varsin innostavan kokemusasiantuntijakoulutuksen. Näiden lisäksi niin viikottaiset terapiasessiot kuin myös satunnaiset esitykset niin Porissa kuin Tampereen Poliisimuseollakin jatkuivat. Viikoissa oli vihdoin jonkinlaista ryhtiä ja rytmiä. Maanantai-aamuisin en enää voinut jäädä sänkyyn makaamaan – oli väännyttävä 15 kilometrin päähän töihin ja oltava siellä vieläpä kahdeksalta aamulla. Olo oli voittopuolisesti positiivisen puolella. Mistä paha olo sitten jälleen kerran saapui? Miksi olo on ollut pari kuukautta niin lohduton, että viikko sitten sunnuntaina piti sortua ja vielä pidemmän kaavan mukaan?

Lue loppuun

Tällaista on elämäni nyt

Viime postausten sävy on ollut kieltämättä hieman synkkä. Jatkakaamme kuitenkin samalla linjalla: neljä päivää sitten sunnuntaina sorruin, enkä ainoastaan pornoon vaan tilasin myös maksullisen webcam-esityksen. En enää jaksanut vastustaa. Hitto, en halunnut vastustaa. Koko kuluneen viikon olin kiusoitellut itseäni ja fantasioinut pornon katsomisesta ja nyt halu vihdoin otti vallan. Hommassahan tuhraantui sitten lähes koko päivä.

Lue loppuun

Miksi en vain tapa itseäni?

Minulla on täysi vapaus tappaa itseni. Jos nyt päättäisin sen tehdä, kukaan ei minua siinä estäisi. Minä voisin pukea ylleni, lähteä ulos, kiivetä vastapäisen talon katolle ja hypätä alas. Jos minä kerran koen, että elämäni on yhtä taistelua päivästä ja vuodesta toiseen miksi minä en tee sitä? Miksi en vain lopeta tätä jatkuvaa pahan olon tunnetta ja ahdistusta? Viisitoista minuuttia ja kaikki olisi ohi.

Lue loppuun

Pahan olon perimmäinen syy

Asioita, joista haluaisin kirjoittaa on liikaa. Asioita, joista taukoamatta vaikutun on liikaa. Kaikkea on liikaa. En saa ajatuksistani otetta, en enää tiedä mitä tehdä. Niinpä en tee mitään, ja se kasvattaa ahdistuksen määrää entistestään. Pikkuhiljaa tunnit muuttuvat päiviksi, päivät kasautuvat kuukausiksi ja kuukaudet lopulta vuosiksi. Tämän kaiken keskellä minä sohin joka suuntaan tietämättä mihin tarttua. Tuntuu kuin olisin hukassa.  Lue loppuun