Sumusta sakea mieleni

 

haluaisin teidän tietävän

miltä minusta tuntuu

mutta sanat eivät kanna

on jo kevät

ja lauseiden lautat

liian hataria

kirjoitetulla kielellä

ei pitkälle pötkitä!

 

ja niin saapuu kauhu:

mitä jos

tämä ei koskaan lopu?

mitä jos

yöt jatkavat kulkuaan

ja aamut

ja minä niiden keskellä

avuttomana, yksin

kunnes hoitaja tokaisee:

taasko se on päästänyt?

 

ja niin minut nostetaan

ja lakanat vaihdetaan

eikä kukaan kuule

kun hiljaa huudan:

kuinka minun käy,

kuinka minun nyt käy

kun kaikki on pian ohi

eikä kukaan

.         koskaan

tiennyt

kuka minä olin

ja millaista kauneutta

minä sisälläni kannoin

 

sumusta sakea pojanmieleni

pelkää niin kovasti juuri nyt

 

21 vastausta artikkeliin ”Sumusta sakea mieleni

  1. Hei Toni!

    Mitä on tapahtunut? Oletko joutunut sairaalaan? Ainakin sairaalassa olet turvassa. Olen miettinyt sinua useasti näiden viime postauksesta kuluneiden päivien aikana, mutta en ole viitsinyt painostaa kirjoittamaan. Sinä kerrot, mitä kerrot ja koska. Muista, että et ole yksin ja sinusta välitetään!

    ”Ystävyydellä”, vaikkei edes tunneta toisiamme, nim. Ilona

    • Hei!

      En toki. Olen vain allapäin ja ahdistunut. On niin paljon kerrottavaa, mutta en enää löydä sanoja. Kaksi kuukautta olen lähes joka päivä miettinyt, että pitäisi kirjoittaa tänne jotain, mutta en saa aikaiseksi, kuten en paljon muutakaan. Välillä sitä tuntee olonsa niin kovin hauraaksi ja pelokkaaksi. Tunnit ja päivät seuraavat toisiaan, päivät muuttuvat viikoiksi ja viikot kasvavat kuukausiksi. Niiden keskellä minä vain… olen.

      Toisinaan tuntuu, että olen kadottanut tyystin kykyni iloita elämästä. Eniten huolettaa ajatus, että tässä prosessissa voida paremmin, vai miksi tätä nyt ikinä kutsuukaan, menee vielä kovinkin kauan, tai että en onnistu siinä lainkaan. Sitä kai toivoi, että voisi tässä kohtaa jo hieman paremmin. Mutta kun ei. Kaikki on yhä sitä samaa kuin ennenkin: eräpäiviä, laskuja, rahahuolia, ahdistusta, yksinäisyyttä, turhautumista, vihaa ja itsensä loputonta vertaamista muihin. Toisinaan olen leikitellyt ajatuksella että jättäisin tämän kaiken. En elämääni, mutta tämän yhteiskunnan. Tuskin se tänä päivänä on kuitenkaan aivan täysin mahdollista ja minnepä minä, rahaton, muka menisin? No, jotain hyvää sentään: pornon katsominen on radikaalilla tavalla näiden kahden, kolmen vuoden aikana vähentynyt, vaikka en siitä täysin erossa ole kyennytkään olemaan.

      Joka tapauksessa, nyt sitten päätin että kirjoitan JOTAIN ja sieltä tuli tuollainen runo. Minä tapani mukaan muokkasin sitä julkaisun jälkeen. Nyt siitä ehkä avautuu paremmin se ajatus mitä alunperin sanoillani etsin (ja että siis en ole sairaalassa as we speak).

      Kiitos paljon sanoista. Tuntuu hyvältä ja hauskalta, että siellä on joku, joka näitä tekstejä lukee. Kaikkea hyvää!

      • Kiitos! Oletko kuitenkin pystynyt hoitamaan maaliskuun näytökset Porissa? Ahdistavatko nekin? Blogisi lukeneena en kyllä itse pystynyt nauramaan pornoriippuvuudelle Elämä kunnossa esityksessä. Tunsin lähinnä myötätuntoa. Eipä sitä varmaan rahattomana voi mennä kuin kotiin (Kemijärvelle) tai munkkiluostariin. 🙂

        Kaikesta huolimatta hyvää toivon myös sinulle!

        • Ne on kyllä tullut hoidettua, kuten muutkin velvollisuudet. On ainoastaan hyvä asia, että on jotain tekemistä. Jotain, jossa on pakko olla tiettyyn aikaan hoitamassa jotain tiettyä asiaa.

          Ja juu, kyllähän siinä esityksessä jonkin verran sellaisilla ei-hauskoilla asioilla vitsaillaan, kuten nyt mm. tämä pornoriippuvuus. Treenikaudella mietin hetken aikaa, että haluanko minä tästä kaikesta tässä lavalla puhua, mutta tunne meni ohi ja juttua on ollut kyllä tosi hauska esittää.

  2. Harmi, ettei meikäläinen pysty muokkaamaan eilen kirjoitettua toista viestiä. Kadun sitä ja poistaisin sen, jos se olisi mahdollista. Siinä kun ei ollut mitään lohduttavaa tai tilanteessasi auttavaa informaatiota. ”Vitsi” munkkiluostarista oli mauton, olen pahoillani. Kunpa olisin kirjoittanut vain ensimmäisen viestin.

    Sinänsä hyvä, että teit päivityksen sumun keskeltä. Yleensä kun postaukset ovat olleet parempina päivinä kirjoitettuja ja siten yleisvireeltään varsin positiivisia, niin tämä riippuvuuden pimeämpi puoli: kauhu, epätoivo ja ahdistus, on jäänyt niissä ehkä osittain ilmitulematta, vaikka niihin on toki viitattu. Muutoinkin runolla tavoittaa ehkä paremmin negatiivisia tuntoja. Kiitos siis runon jakamisesta kanssamme!

    • Voi ei! Ei mitään hätää. 🙂 Ei siinä ollut mitään loukkaavaa, ja kyllähän sitä nyt vitsailla saa. Sitä paitsi luostari-heitto ei ole kovinkaan kaukana totuudesta. Olen tässä viime aikoina puolivakavissani miettinyt, että jos vain olisi pieni pääoma niin muuttaisin vuodeksi Zengårdeniin Keski-Ruotsiin. Se on sellainen zen-keskus, jossa vietin viime heinäkuussa neljä päivää sellaisella aloittelijoiden meditaatioretriitillä.

      Muutoinkaan näiden kommenttien ei millään muotoa tarvitse olla mitenkään tsemppaavia tai kannustavia. Tietysti niitä on hauska lukea, ja ne oikeastikin auttavat jatkamaan ja jaksamaan, mutta mitä vain ajatuksia ja tuntoja kirjoittamistani postauksista herää, niin tänne saa niitä kommentoida ja kirjoittaa. Paljonhan ihmiset ovat kertoneet mm. omista ongelmistaan ja taistelustaan (porno)riippuvuuksien kanssa. Se voi olla yhtä voimaannuttavaa ja paikallaan kuin kannustaminenkin.

      Se on ehkä totta, että runolla voi joskus tavoittaa jotain sellaista mihin kylmällä asiatekstillä tai järkeilemällä ei niin hyvin käsiksi pääse. Ehkä niitä voisi rohkaistua jakamaan täällä useamminkin…

      (PS. toki silti poistan sen kommentin jos yhä haluat.)

  3. Ilahdun aina kun kirjoitat. Kiitos. Vaikka tunnelmat ovat nyt taas synkät, koittaa varmasti sekin päivä taas kun arjen ”sitä samaa” listaukseen alkaa säännöllisesti kuulua jokin ilahduttava asia. Parempi vaihe tulee varmasti, kun sen aika on. Tsemppiä!

  4. ”Eikä kukaan koskaan tiennyt kuka minä todella olin millaista kauneutta minä sisälläni kannoin”

    Jos on katsonut sinua silmiin, ei voi olla tietämättä 💗

      • Vastaan omalta osaltani.

        Rakkaushan voi kyllä löytyä yllättävältäkin suunnalta ja mikseipä myös tällaisen blogin tiimoilta. Mutta vaikka tässä itselläni onkin jonkinlainen parisuhteen kaipuu, niin en ole ajatellut (tai ehkä ennemmin halunnut ajatella) kenestäkään blogin lukijasta tai kommentoijasta mitään tuollaista. Se ei tunnu oikealta. Enkä tarkoita oikealla mitään moraalisesti oikeaa tai väärää, vaan enemmän sellaista sisäistä fiilistä.

        Tiedä sitten onko tämäkin eräänlaista pakenemista ja selittelyä, mutta ehkä ennemmin kuitenkin keskityn parisuhdeasioissa tai tyttöystävän / kumppanin löytämisessä muihin ”foorumeihin”. Kun tätä skenaariota ajattelee, niin silläkin tavalla tilanne on hieman outo, että kaikki lukijat kyllä tuntevat minut – tai tietävät minusta ainakin jotain – kun taas minä en tiedä lukijoista juuri mitään muuta kuin heidän nimimerkkinsä, sekä tietysti sen mitä he ovat kommenteissaan itsestään jakaneet. Joka tosin joidenkin kohdalla on varsin paljonkin.

        Mutta siis, näillä fiiliksillä…

  5. Upea runo! Välitti ahdistuksen kouriintuntuvasti. Olen vakiolukijana usein miettinyt miten voit, tämä sentään kertoo että olen hengissä. Voimia ja kevään valoisia ajatuksia, vaikka nyt tuntuu toivottomalta. Hae apua ja sinnittele päivä kerrallaan. Uskon siihen että lopulta huomaat, että jossain määrittelemättömässä hetkessä kaikki on kääntynyt parempaan päin. Muista olla armollinen itsellesi, sillä sinä yrität varmasti parhaasi.

    • Kiitos. Tarkoitat varmaan, että minä olen hengissä? Olen kyllä, ja tietysti hyvä että sinäkin. Heh.

      Mutta juu, vaikka mietteeni ovatkin tällä hetkellä hieman synkkiä, niin noin minä kyllä itsekin pohjimmiltani ajattelen. Että kunhan vain löytyy tarpeeksi armollisuutta, aikaa ja kärsivällisyyttä, niin kaikki kääntyy vielä jossain vaiheessa parempaan. Usein nämä keväät ovat itselleni jostain syystä varsin raskaita aikoja, mutta tällä kertaa aurinko ja valoisuus ovat tuntuneet ainoastaan hyvältä asialta, vaikka mieli hieman mustana onkin. Ehkä se valo jossain vaiheessa löytää tiensä minuunkin.

  6. Hei!
    En tiedä miten tänä iltana yhtäkkiä sain päähäni etsiä sivusi ja katsoa mitä sinulle kuuluu. Siitä on aikaa , kauan aikaa kun olen viimeksi sivujasi lukenut.
    Haluan toivoa sinulle kaikkea hyvää ja ennen kaikkea sitä että voisit elää elämääsi, iloiten. Rukoilen sinun puolestasi tänä iltana.
    Älä mieti sitä millaisia kohtaamasi uskovaiset ovat olleet. Mitä he ovat sanoneet tai tehneet. He ovat vain ihmisiä ja tekevät virheitä myöskin.
    Etsi Jeesusta. Hän on luvannut että etsivä löytää. Ja kolkuttavalle avataan. Ja mitä siinä menettäisit? Minä en ainakaan ole menettänyt yhtään mitään, päinvastoin.
    Etsi YouTubesta laulu ”niin alhaalla ei kukaan kulje”.

    Minulla on takana kahdet läheisen ihmisen hautajaiset nyt kuukauden sisällä. Elän raskasta aikaa. Mutta voimaa saan uskostani.
    En usko että sattumalta tulin sivullesi tänään, tässä elämän tilanteessani.

    Siunausta kovasti!

    • Kiitos paljon. Melkoinen tauko itselläkin ollut kirjoittamisessa, tämä postaus kun on ensimmäinen kahteen kuukauteen.

      On todella ikävä kuulla raskaista ajoistasi. Syvä osanottoni siis läheistesi poismenosta. Hyvä, että sinulla on kuitenkin jotain, josta saat tukea ja turvaa, eli juurikin uskosi. Toivottavasti lähelläsi on myös ihmisiä, joille voit puhua.

      Kyllähän sitä uskoa itseltänikin löytyy, vaikka se välillä onkin koetuksella. Tämä oma usko on kuitenkin tosiaan varsin maallista laatua, uskoa itseen ja uskoa parempaan huomiseen.

      Mutta vastauksena varsinaiseen heittoosi: mitä menettäisin jos etsisin Jeesusta? En tiedä. Ehkä aikaa, ehkä mielenrauhani. Se, että antaisin mahdollisuuden Jeesukselle ja kristinuskolle – että minä yrittäisin tietoisesti ajatella oman maailmankuvani vastaisesti – olisi kyllä totaalinen mindfuck, kuten olen joskus aiemmin kirjoittanut. En usko, että se tekisi minulle millään tavalla hyvää. Jos ollaan rehellisiä, en edes tiedä miten moinen voisi onnistua.

      Toisinaan on äärimmäisen hankalaa saada ihminen joka on uskossa käsittämään, että siihen ei yksinkertaisesti voi pakottaa itseään. Se ei toimi niin. Jos se on antanut lohtua, turvaa ja sisältöä sinun elämääsi, se on ainoastaan hyvä asia, mutta minulle moinen ei yksinkertaisesti toimi, koska (ja tätä on vaikea pukea sanoiksi ilman, että se kuulostaa ylimieliseltä) minä en yksinkertaisesti saa kiinni siitä mitä tuhansia vuosia sitten täysin eri kulttuurissa, ajassa ja paikassa syntyneet myyttiset tarinat, kertomukset ja kuvaukset voisivat minulle antaa.

      Jos nimittäin ollaan rehellisiä, ei kristinuskon kolmiyhteinen jumala ole minulle uskon asia, vaan tiedon. Niin älyttömältä ja nimenomaan ylimieliseltä kuin se uskovan korvaan voikin kuulostaa, minä TIEDÄN, että kristinuskon jumala (joka siis loi maailman, kaikki eläimet ja kasvit, myös ihmisen – ensin miehen, sitten naisen tämän miehen kylkiluusta, tämän kaiken siis seitsemässä päivässä; jonka poika, joka oli samaan aikaan SEKÄ jumala ETTÄ ihminen, joka syntyi neitsyestä, paransi sokeita, herätti tyyppejä kuolleista ja joka kuoltuaan ristillä maailman kaikkien ihmisten – silloin elävien ja silloin vielä syntymättömien – syntien puolesta, nousi taivaaseen ja palasi sieltä sitten kolmen päivän jälkeen takaisin) ei yksinkertaisesti ole OIKEASTI totta. Se ei ole muuta kuin yksi uskonnoksi kutsutun ihmiskulttuuriin kuuluvan ilmiön ilmentymä kymmenientuhansien muiden saman ilmiön ilmentymien joukossa, olkoonkin että kristinusko ja sen eri versiot ovat tällä hetkellä selkeästi suosituin mainitun ilmiön ilmentymä eritoten länsimaissa, mutta myös globaalilla tasolla. Ja siis tällä ajansiivulla historiaa, jossa elämme nyt.

      No niin, tästä voisi tietysti jälleen keskustella vaikka kuinka pitkään, mutta jääköön tähän. Tässä siis pienessä kiireessä kiteytettynä minun mielipiteeni. Toivottavasti en loukannut, se ei ollut tarkoitus. Aiheesta saa toki tänne jatkossakin kirjoittaa, auttaahan usko sinun lisäkseksi myös monia muita tällaisista ongelmista kärsiviä.

  7. Hei!

    Kiitos. On minulla puhekavereita. Suru on vain käytävä lävitse.

    Blogisi aihe ei henkilökohtaisesti kosketa minua, en ole tekemisissä pornon kanssa, joten en tietysti voi täysin ymmärtää ongelmaasi.
    Mutta monissa muissa vaikeuksissa olen kokenut saavani apua uskostani.

    Alun perin eksyin blogiisi kun näin jossain (iltasanomissa?) jutun jossa käsiteltiin tätä blogiasi. Ja rohkeutesi kertoa ongelmastasi julkisesti herätti huomioni. En ole kaikkea blogistasi lukenut, sen mitä olen niin olen saanut kuvan että oikeasti, aidosti haluat eroon ongelmastasi. Ja se on jo iso asia. Mahtavaa!

    Minä olen ihminen joka järkeilen yleensä joka asian. Mietin paljon mikä on järkevää jne.
    Mutta Tässä uskossa on kyse jostain ihan muusta. Tätä ei voi järkeillä. Tähän täytyy vain ”heittäytyä”.
    En pysty tätä sinulle järjellä selittämään. Voisin selittää monia muita asioita mutta en tätä.
    Uskossa on kuitenkin kyse yliluonnollisesta Jumalasta. Se täytyy vain kokea.

    Siunausta.

  8. En voi olla vielä laittamatta tätä linkkiä: http://www.mahdollisuus.fi/stoorit/

    Siellä ihmiset kertovat, kuinka Jeesus on heitä auttanut/ elämäänsä johdattanut.

    On niin paljon ihmisiä joiden elämä todistaa siitä, että Jeesus todella voi muuttaa elämän. Katkaista kahleet.
    Lauri Johanssonin elämä muuttui hänen uskoontulonsa myötä.
    Markku (Kure) Tuppurainen. Jne.
    On paljon entisiä vankeja ja rikollisia jotka ovat saaneet kokea muutoksen.

    Se on mahdollista kenelle vain. Jeesus ei katso henkilöön.

    Ei sinun tarvitse näihin vastata. Äläkä käsitä näitä väärin, en halua tyrkyttää väkisin uskoani.
    En vain nyt jostain syystä voi olla kertomatta tästä. Mitenkään en halua loukata tai mitään muutakaan.
    Etsin vielä yhden Raamatun kohdan jonka laitan tänne ja sitten siirryn takavasemmalle.

  9. Joh 8:36.
    ” Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi. ”

  10. Moi! Kuuntelin äsken Henry Lehdon podcastin jossa olit vieraana ja tuli mieleeni että ootko käynyt: https://fightthenewdrug.org

    Kiitos avoimuudestasi ja rohkeudestasi, sellaista tämä yhteiskunta tarvitsee!

    • Hei!

      Kiitos kommentista ja vinkistä. Sivusto on tuttu siinä mielessä, että olen sen joskus lukaissut läpi ja täälläkin tainnut linkin jakaa. Hyvä muistutus kuitenkin, siellä on ihan hyvää infoa helposti omaksuttavassa muodossa.

Heitä kommentti