Päivä 22: Terapiaa, zeniä ja keikkastressiä

Blogin kirjoittamisen ja koko pornosta eroon pyristelyni aikana yksi merkittävimmistä virstanpylväistä oli ehdottomasti sadan pornottoman päivän saavuttaminen tämän vuoden tammikuussa – siitäkin huolimatta, että 25:n päivän kuluttua tuon merkkipaalun saavuttamisesta sorruin, ja vieläpä varsin ikävin seurauksin. Tuota sortumista seurannut kevät olikin sitten varsin pitkä ja uuvuttava, mutta kuten olen tässä männä päivinä kirjoittanut, maailma ei ehkä enää tunnu niin harmaalta. Yhä suuremman osan ajasta olo on siedettävä, ja ilon pilkahduksiakin tulee toisinaan vastaan.

En voi liikaa korostaa kuinka suuri merkitys on sillä, että sain vihdoinkin aloitettua pitkäkestoisen psykoterapian. Tai paremmin sanottuna, kuinka sain vihdoinkin toukokuussa aloitettua sopivan terapeutin etsinnän. Tuo hommahan täytyy itse hoitaa, ja täytyy myöntää, että juttu oli kaikkea muuta kuin helppo. Minun on toisinaan todella vaikea tehdä päätöksiä aivan arkistenkin asioiden suhteen, saati sitten, kun kyseessä on tällainen astetta suurempi päätös.

Asia tuli kuitenkin hoidettua ja hyvin menee. Ei tässä vielä mitään järisyttäviä läpimurtoja tai oivalluksia ole tullut tehtyä, mutta tuntuu hyvältä tietää, että joka maanantai samaa kellonaikaan pääsee pääsee puhumaan tunnoistaan ja ajatuksistaan ammattilaisen kanssa. Se luo turvaa. Ei tunnu, että olisi enää aivan niin tyhjän päällä. Ja onhan se myös eräänlanen pieni, toistuva rutiini, jota olen elämääni jo pitkään toivonut.

Toinen asia, josta on selkeästi ollut hyötyä, on ollut meditaation aloittaminen. Olen nyt kuukauden ajan käynyt muutaman kerran viikossa ohjatuissa istumameditaatioissa Tampere Zen Centerissä ja pyrkinyt tämän päälle medioimaan jonkin verran myös itseksenikin.

Aluksi puolitoista tuntia jatkuva paikallaan istuminen, seinän tuijottaminen ja oman hengityksen rauhallinen laskeminen tuntui sulalta mahdottomuudelta – nyt ainoastaan haastavalta. *) Mitä enemmän uskallusta ja kärsivällisyyttä on löytynyt, sitä enemmän mielikin on kuitenkin  rauhoittunut. Innolla odotan Ruotsin Arbogassa pidettävää aloittelijoiden meditaatioretriittiä, jonne olen parin viikon kuluttua suuntaamassa.

*) Mainittakoon, että toki koskaan ei istunnoissa istuta paikallaan koko puoltatoista tuntia. Puolen tunnin välein pidetään yleensä pieni jaloittelutauko, jolloin harjoitus tosin jatkuu, mutta kävellen.

Oikea päätös

Tarkoitukseni oli tässä postauksessa avata hieman yksityiskohtaisemmin terapeutin hakuprosessia, mutta täytyy myöntää, että ajatus ei tällä hetkellä oikein kulje. Eilen tein viimeisen kalenterissa olevan keikkani, ja stressasin sitä enemmän kuin mitään keikkaa aikoihin. Kaiken lisäksi se ei mennyt niin hyvin kuin olisin toivonut (tietysti koska stressasin sitä niin paljon), joten iso osa tätäkin päivää on mennyt eilistä surkutellessa: kunpa olisin kertonut alkuun sen toisen jutun; kunpa olisin osannut ottaa rennommin, kunpa en olisi taaplannut sanoissa kolmannen jutun kohdalla; kunpa en olisi kertonut viimeisen jutun loppua hieman väärin… Kunpa, kunpa ja kunpa.

Vaikka otankin monesti keikoista kohtuuttomia paineita ja epäonnistuessani ruoskin itseäni henkisesti ihan liikaa, harvoin kuitenkaan jään keikkoja päiviksi suremaan. Nyt kyseessä oli kuitenkin Nelosella syksyllä nähtävän stand up- ohjelman kakkoskauden kuvaukset, joten tämän suorituksen tulee näkemään muutama muukin kuin vain paikalla ollut yleisö.

No, ehkä se on uskottava paikalla olleita kollegoita sekä aina yhtä kannustavaa tuottaja-tuttavaani Sannaa: suurin osa tästä ”epäonnistumisesta” on vain päässäni. Vaikka tietysti olen iloinen, otettu ja kiitollinen tästäkin näkymismahdollisuudesta, kertoi eilinen myös sen, että päätös pitää taukoa komiikan tekemisestä on täysin oikea. Tarvitsen elämääni vähemmän stressiä ja enemmän keveyttä.

Hieman tulevasta

Mutta, mutta. Nyt on kesäkuun viimeinen päivä ja ilokseni – ja hieman yllätykseksenikin – kerrottakoon, että tämä on sattumoisin 50. blogipostaukseni. Jeah. Eräänlainen virstanpylväs siis tämäkin.

Mukaan mahtuu monenlaisia tuntoja ja ajatuksia, ehkä myös hieman opittua ja jaettua tietoakin. Ei muuta kuin kiitos vaan tuhannesti kaikille lukijoille tähänastisesta. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, tuskinpa näitä tekstejä jaksaisi näin innoissaan kirjoitella jollei näitä kukaan lukisi. Kommenttikentissä jaetut kannustukset ja tarinat ovat varmasti toimineet myös muiden samasta ongelmasta kärsivien tukena, mutta auttaneet myös itseänikin jaksamaan.

Nyt on aika ilmoittaa, että pidän blogin suhteen kuitenkin hieman taukoa – tai ainakin postauksia saattaa kesän aikana tipahdella hieman vähemmän. Kuten olen joskus tainnut mainitakin, asetan itselleni verrattain paljon paineita myös tästä kirjoittamisesta – vaikka toki tiedän, ettei mitään syytä ei olisi. Jonkinlainen löysin rantein ottaminen on kuitenkin paikallaan myös kirjoittamisen osalta. Kommentteja käyn kyllä lukemassa ja niihin vastailemassa, joten jos mielen päällä on jotain, pistä ihmeessä kirjoittaen.

Eli: ei muuta kuin iloista ja aurinkoista kesää itse kullekin! Muistakaa hengittää, ja olkaa ennen kaikkea armollisia itsellenne. Vaikka viisaus on täällä jo aiemminkin tullut jaettua, niin jaetaan se nyt vielä kerran:

”Ei se ole epäonnistumista, että kaatuu, vaan se, jos jää maahan makaamaan.”

Kuullaan.

13 vastausta artikkeliin ”Päivä 22: Terapiaa, zeniä ja keikkastressiä

  1. Hei, mun pitäs jo nukkuu mut jotenkin ajauduin lukee blogias! Pakko mainita nyt et olin katsomossa sillon 29.6., pon nähny sua ennenkin livenä ja nauhalta ja aivan tosi hyvin sä kuule vedit!

    Ei sitä yleisöstä huomaa, jos vähän takeltelee. Ja mä viel katon vähän eri silmällä nykyään ku oon ite alkanu ihan vasta tekee stand uppia – on sellanen alkuhuuma-analyysivaihe menossa. Silti sä toimit, kuulostit ja näytit hyvältä siel lavalla.

    Lisää zeniä vaan, kyl se siitä!

    • Heh, kiitti. Kyllä mä oon välissä vähän liian ankara itseeni kohtaan varsinkin noiden keikkojen suhteen. Joten kiva kuulla. Kaikkee hyvää, ja tsemiä sulle lavoille! 🙂

  2. Hei, suosittelen tutustumaan Brene Brownin tuotantoon. Aluksi vaikka Youtuben kautta 🙂

    • Hei!

      Juu, kieltämättä on ollut kirjoittamisen suhteen melko hiljaista. Syy siihen on se, että olo on ollut melko raskas. Innostavan Ruotsin reissun jälkee iski taas jonkinlainen masennuskausi, ja nyt on kyllä moni muukin asia jäänyt tekemättä ja hoitamatta. Mikään ei oikein innosta ja mitään ei jaksa. Ahdistaa.

      Mutta, kyllä se tästä, jälleen kerran. Sisällä makaaminen alkaa jo riittää ja olo on taas hieman parempi. Niin, ja tarkoitukseni oli kyllä muutenkin pitää taukoa kirjoittamisesta tuon heinäkuun ajan, kuten tuossa yllä mainitsin.

      Luulen, että jossain vaiheessa postauksiakin alkaa taas tippumaan!

  3. Näin tällaisen artikkelin pornoaddiktiosta ja tulit mieleen: http://www.independent.co.uk/life-style/love-sex/porn-free-men-community-give-up-sex-videos-masturbation-reddit-pornfree-a7713841.html . Tosin juttu on yli 3kk vanha, eli ehkä olet sen nähnytkin? Kiva kuulla kuulumisiasi tuosta eilisestä kommentistasi, vaikka ikävää jos on taas masennus saanut otetta. Onneksi olet kuitenkin saanut haettua apua, tehnyt paljon itsesi eteen ja kokenut hyviäkin päiviä.

    Pornoriippuvuudesta ei ole itselläni kokemusta, mutta masennuksesta on. Minäkin olin joskus jo aiemmin käynyt psykologin juttusilla ja meinannut hakeutua terapiaan, mutta sitten kun olo parani hetkellisesti, luulin taas pärjääväni itsekseni. Se oli pidemmällä tähtäimellä virhe. N. 10v sitten aloin aktiivisesti hakea apua ja tehdä määrätietoisesti töitä muutoksen eteen. Kävin muutaman vuoden terapiassa. Terapian loppuvaiheilla löysin myös kumppanin, jonka kanssa olen edelleen. Nykyään elämäni on monin tavoin hyvää ja mielekästä. Omassa tapauksessani kumppanin löytyminen on pääsyy elämänlaatuni paranemiseen, mutta tiedän monien osaavan nauttia elämästä myös sinkkuna. Minua kiinnostaisi tietää, mitä itse uskot tarvitsevasi, jotta et kokisi oloasi välillä niin raskaaksi? Olisiko se tyttöystävä, jokin muu ulkoinen tekijä vai jokin muutos oman pään sisällä? Millainen muutos? Ehkä voisit kirjoittaa bloggauksen niistä muutoksista, joita koet tarvitsevasi saadaksesi elämäsi paremmaksi?

    Sinullakin on selvästi kaikki edellytykset päästä pahimmista ongelmistasi eroon, koska olet fiksu ja olet jaksanut hakea apua ja tehdä työtä muutoksen eteen. Parempia vointeja sinulle!

    • Hei!

      Kiitos paljon kommentista. Tällaiset lyhyetkin avaukset siitä, miten joku on päässyt masennuksesta, riippuvuudesta tai jostain muusta vastaavasta ongelmasta eroon luovat uskoa ja antavat voimaa varmasti monelle. Ainakin minulle. Vaikka olemmekin kaikki yksilöitä ja erilaisia, kertovat tällaiset kommentit sitä tuttua tarinaa, että masennuksesta on mahdollista päästä eroon.

      Mutta tuo kysymys siitä, että mitä tarvitsisin elämääni, jottei olo olisi välillä niin raskas on kyllä hemmetin hyvä. Suoraan sanottuna en ole oikein varma. Niin paljon kaikkea on tullut tässä tehtyä ja kokeiltua ja kaiken maailman oivalluksia saatua, mutta tuntuu, että aina sitä silti löytää itsensä jostain hemmetin kuopasta. Vaikka hetkellisiä hyvän olon piikkejä toki on ollut, olen tässä noin kuukauden voinut tosi huonosti. Kaikki painaa, mihinkään ei ole intoa tarttua. Elämä ei oikein maistu miltään. Itselläni tämä masennusosa on tällaista kausittaista.

      Varmasti jonkinlaisen rutiinin saaminen elämään olisi tärkeää. Jokin… no, suoraan sanottuna säännöllinen työ tekisi varmasti helvetin hyvää. Että olisi maanantai-aamuna pakko mennä töihin, olisi pakko nousta ylös. Olisi säännöllisesti tai koko ajan ihmisiä ympärillä. Että olisin vastuussa jonkin asian hoitamisesta. Ja että tietäisi, että joka kuun alussa tulee tasan tarkkaan joku summa rahaa tilille. Tämähän se suunnitelma kai olikin. Että jätän komiikan toistaiseksi ja teen hetken jotain aivan muuta. No, pian on alkamassa teatteritreenit Porissa, että ihan heti tämä ”aivan muu” ei ole toteutumassa. Mutta alustavasti olen jo jotain työpaikkailmoituksia katsellutkin..

      Varmasti myös se tyttöystävä, tai seurustelu tekisi hyvää. Että olisi joku jonka kanssa jakaa hetket. Yksinäisyyshän on se yksi pahin jutt tässä kai.

      Tai sitten vain yksinkertaisest se, että saisi nämä omat vuosikymmenen toistuneet ja jatkuneet päänsisäiset uskomukset kumottua. ETtä kaikki EI ole huonosti, vaan ihan hyvin. Että näkisi ne positiiviset asiat, eikä tarttuisi niihin negatiivisiin.

      En tiedä. Tässähän innostuu vallan. Voisi kai sitä pitkästä aikaa postauksenkin aiheesta kirjoittaa.

      Kaikkea hyvää sinne!

  4. Kun on ollut pitkä tauko pornon kuluttamisesta ja sitten aloittaa kulutuksen uudestaan, niin ensimmäiset käteenvetosessiot tuntuu tosi hyvälle. Tuntuu kuin saisi himokasta neitsyttä.
    Heti ensimmäisen käteenvedon jälkeen taas tuntuu ahdistavalta ja turhauttavalta. Pistää miettimään kannattaako langeta pornoon 2 minuutin mielihyvän takia, kun jälkisessiot ovat täynnä ahdistusta, morkkista, masennusta, eikä mitään positiivista jää jäljelle.

    Kun alkaa tehdä mieli runkata, niin ajatelkaa siemensyöksyn jälkeistä olotilaa, niin saattaa tuntua siltä, että jätänpä mällin tällä kertaa heittämättä, ja säästäähän siinä serlaakin pari arkkia.

    • ”Tuntuu kuin saisi himokasta neitsyttä.” Eivätköhän himokkaimmat naiset ole niitä, jotka ovat päässeet neitsyydestään vuosikymmeniä sitten! 😎

    • En ehkä ihan allekirjoita mielikuvaa, mutta tiedän kyllä tasan tarkkaan mistä puhut! Muistan kun itse sorruin ensimmäisen kerran katsomaan pornoa tämän blogin kirjoittamisen aloittamisen jälkeen. Takana oli 125 päivää(4kk!!) ilman pornoa. Tämän jälkeen kun ahdistuspäissäni eksyin tutulle pornosivustolle, oli fiilis aivan kuin olisi kotiin tullut. Sydän pamppasi, keho oli adrenaliinia täynnä. Sellainen ihana vallantunne valtasi kehon ja mielen.

      Eihän tuosta tietenkään mitään hyvää seurannut. Tuolloin se ei juuri auttanut, mutta jälkeen päin on juuri tuo laukeamisen jälkeisen fiiliksen ajatteleminen saanut muutamia kertoja olemaan palaamatta pornon pariin.

      Muutamia kertoja olen sinne toki kyllä myös palannut. Ehkä aika opettaa.

    • Hei vaan!

      Jatkuu kyllä, vaikka taukoa onkin tässä tuhottoman kauan jo pidetty. Uusi postaus pulpahti juuri ilmoille. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *