Päivä 9: Öisiä ajatuksia

Viime aikoina useampikin henkilö, jolle olen näistä sortumisistani ja niistä seuranneista tuntemuksista maininnut, on kuin ohimennen heittänyt, että kannattaako siitä nyt niin lujaa itseään rankaista? Että mitä väliä sillä on, vaikka välillä vähän pornoa katsoisikin? Olenko kokeillut sellaista, että en vain katsoisi niin paljon?

Vaikka tarkoitus on varmasti jokaisella kerralla ollut vilpittömän hyvä, tällaiset kommentit kuitenkin turhauttavat. Keskustelu tyrehtyy kun tuntuu, että toinen ei lainkaan ymmärrä mistä on kyse.

Tuollainen ”vähän” katsominen kun ei minulta tunnu luonnistuvan. Sitä alkaa haluta vain lisää, lisää ja vielä kerran lisää. On hankala sanoin kuvailla, miten vaikea katsomista on lopettaa silloin kun sen kerran on aloittanut, huusi looginen aivopuolisko mitä tahansa. Himo ja halu voittavat aina. Kuuden tunnin sessiot ruudun ääressä eivät ole lainkaan harvinaisia. Eikä tässä kaikki. Jos edellisenä päivänä on pornoa on katsonut, voi ajatus samasta ilosta olla seuraavana päivänä vieläkin kiihottavampi. Paitsi että tuolloin ajatus pelkästä pornosta ei enää välttämättä riitä – mieleen hiipii ihana ajatus  myös maksulliselle puhelintytölle soittamisesta tai webcam-esityksen tilaamisesta.

Päihderiippuvuudet eivät tietenkään vieroitusoireidensa tai kehoa rapauttavien vaikutustensa puolesta ole täysin verrattavissa toiminnallisiin riippuvuuksiin, mutta silti en voi olla ajattelematta, kuka lohduttaisi ja rohkaisisi parantuvaa alkoholistia samoilla neuvoilla: ”Kannattaako sitä nyt itseään niin lujaa rankaista? Oletko kokeillut, että et vain ottaisi niin paljon? Mitä se nyt haittaa, vaikka välillä oluen kurkkuunsa kulauttaakin?”

Ei kai se mitään haittaakaan, mutta kun juju on juuri siinä, että alkoholistilla juominen ei ole hallinnassa – aivan kuten minulla ei ole pornon kulutus. Se on asia, josta haluan yksinkertaisesti eroon.

Ehkäpä joskus koittaa vielä aika jolloin jonkinlainen kohtuukäyttö on osaltani mahdollista, mutta jos tällä hetkellä antaisin itselleni luvan katsoa pornoa kohtuudella, pettäisin vain itseäni.

Ajattelen, siis olen  

Turhautumisen tunteiden lisäksi on viime päiviin mahtunut myös hyviä hetkiä, eräänlaisia vapautuneita hyvän olon pilkahduksia. Yksi näistä koitti keskiviikon ja torstain välisenä yönä.

Tapani mukaan en jälleen kerran saanut unta. Pyörin sängyssä virkeämpänä kuin aikoihin. Ajatukset laukkasivat. Tuumin, että tässä menee vähintäänkin aamuyöhön, joten puoli yhden maissa päätin hetken mielijohteesta lähteä kävelylle.

Öisessä kaupungissa oli jotain runollista. Oli ihmeen rauhoittavaa kävellä pitkin tyhjiä ja hiljentyineitä katuja. Parin tunnin kuluttua istuin keskustorilla kiveyksen reunalla ja hengitin yöilmaa sisääni. Katselin satunnaisia ohikulkijoita, hiljentyineitä rakennuksia ja nukkuvia lokkeja. Tunsin oloni turvalliseksi. Ymmärsin miten hienoa on, ettei minun tarvitse pelätä mitään. Ilmassa ei ollut välitöntä väkivallan tai kuoleman uhkaa.

Innostuin kysymään itseltäni mikä muu on hyvin juuri nyt. No, ainakin olen terve. Niin keuhkoni, sydämeni kuin sisäelimenikin toimivat varsin moitteetta, ja tämän lisäksi kaikki raajani ja aistini ovat täysin kunnossa. Koskaan minulla ei ole diagnosoitu mitään vakavaa sairautta ja vähäisestä liikunnasta huolimatta on kuntonikin kai kohtalainen. Tämän lisäksi minulla on katto pääni päällä ja asunnossani on vieläpä hana, josta saan rajattomasti puhdasta vettä käyttööni. Taskustani löytyy laite, jolla voin kuunnella lähes mitä tahansa musiikkia mistä päin maailmaa tahansa ja lähes ilmaiseksi. Samalla laitteella minulla on pääsy sellaiseen tietomäärään, joka vielä viisitoista vuotta sitten olisi vaatinut kilometreittäin hyllytilaa. Miten ihmeellistä: rajattomasti vapaata tietoa käden ulottuvilla!

Tämän kaiken lisäksi olen vihdoin päättänyt tehdä jotain vuosia jatkuneelle pahalle ololleni, ja takapakeista huolimatta tuntuu, että edistysaskeleita on kuitenkin muutama enemmän.

Kotimatkalla kieltämättä hieman lennokkaat ajatukseni singahtivat täysin uusille leveleille. Mieleeni juontui kuinka ihmeellistä onkaan se, että miljardit, miljardit ja taas miljardit tavattoman kauan sitten tavattoman kaukaisissa tähdissä syntyneet atomit ovat minussa nyt sillä tavalla ja siihen muotoon järjestäytyneet, ja reagoivat keskenään sillä tavalla, että minussa syntyy subjektiivinen tietoisuuden kokemus. Minussa. Tässä minä taaperran Tampereen katuja ja tiedän olevani.  Miten ihmeellistä. Ajatus ravisteli.

*  *  *

Tällaiset ajatukset voivat toisinaan kuulostaa varsin naiiveilta, eivätkä ne kyllä pahimman masennuksen keskellä juurikaan auta, mutta silloin kun olo on vähintäänkin siedettävä, ne voivat ehkä antaa hieman perspektiiviä.

Tiedostan toki myös sen, että toisinaan ajattelen asioita aivan liikaa, mutta tällä kertaa pieni korkealentoisuus ei ollut lainkaan pahitteeksi. Kotiin päästyäni ei enää ahdistanut. Oli hyvä olla. Riisuuduin, join lasin vettä, sujahdin peiton alle ja tuntien suunnatonta kiitollisuutta vihdoin nukahdin.

14 vastausta artikkeliin ”Päivä 9: Öisiä ajatuksia

  1. Ihmisten, jotka eivät yhtään tiedä mistä puhuvat, olisi syytä pitää suunsa kiinni. Hyväntahtoinen(kin) hölmöys on rasittavaa. Minulle on lueteltu useammalta taholta sinkkuelämän hyviä puolia; kertojana siis ihminen, joka on jopa vuosikymmeniä elänyt vähintään kohtalaisen hyvässä parisuhteessa ja yleensä lapsiakin on. Sellainen vetää hiljaiseksi; täydellinen kyvyttömyys asettua toisen nahkoihin.

    Et kirjoittanut mitään naiivia. Hienoa, että ankeiden päivien vastapainoksi koet hetkiä, jolloin tunnet syvää kiitollisuutta elämästä.

    Yöt ovat parhaimmillaan kesällä. Tuoksut, (luonnon) äänet ja hiljaisuus.

  2. Joillain ihmisillä on tapana ”lohduttaa” vähättelemällä toisen ongelmaa. Kun eräs läheiseni kuoli niin parikin lohdutti sanomalla sen suuntaista että hänhän oli jo 5-kymmentä, sai nähdä elämää jo kuitenkin pitkältä. Että kaikki ei saa edes sitä. Noh, toisaalta sen oppi ettei itse tule koskaan tehtyä sellaista. Mutta, hyvää ne tosiaan vaan sillä loppujen lopuksi tarkoittaa. Uskovaisten: ”se oli jumalan tahto” ärsyttää myös siihen asti, kunnes tajusi sen tarkoittavan samaa kuin ”Ei se ollut sinun vikasi”.

  3. ”Tässä minä kävelen pitkin Tampereen katuja ja tiedän olevani. Miten ihmeellistä. Ajatus ravisteli.”

    Tuosta tuli mieleen se, että mielestäni siitä herkkyydestä ja mielikuvituksesta joka saa ihmisen kokemaan voimakkaita tunteita pienistä asioista mutta suurista ajatuksista, joutuu maksamaan hintansa. Se hinta on nämä alakuloiset kaudet ja mielen myllerrys. Mulla on ollut niitä alakuloisia kausia myös aina. Tavallaan tälläinen ihmisen mieli on siunaus mutta myöskin kirous. Joskus oon toivonut itselleni tasaisempaa luonnetta, mutta toisaalta sitten menettäisikin aika paljon hienoja hetkiä joita valtaosa (tenkin miehistä) ei edes ymmärrä tai pidä niitä minään eivätkä koskaan tule kokemaan vastaavaa. Hyvä me.

    • Niin, kaipa sitä on jollain tapaa jotenkin… no, herkkä. Tai sanotaanko näin, että taipuvainen tuntemaan niin tuskaa kuin ihmetystäkin sellaisista asioista, jotka todellisuudessa ovat jossain tavoittamattomissa, eivät sillä tavalla aidosti läsnä. Ajatus laukkaa ja mielikuvitus lentää.

      Joskus olen ajatellut, että ihmiset, jotka eivät liikoja ja turhia mieti – joiden elämä on jollain tapaa konkreettisesti kiinni tässä ja nyt – ovat jollain tapaa onnellisempia. Mutta turhapa tuollaisia on pohtia. Siinä taas vertaa itseään johonkin muuhun.

      Enkä minä kyllä ilman tällaisia ajoittaisia ihmetyksen hetkiä haluaisi ollakaan. Hyvä me, tuntevat ja ihmettelevät, alakuloiset ihmiset.

  4. Olen tässä jonkin aikaa välillä lueskellut blogiasi ja kiitos sinulle siitä! Kun yksi uskaltaa avautua niin me muutkin rohkenemme edes ajatella asiaa oikealla nimellä. Minulla tätä addiktiota on takana pari vuosikymmentä ja viimeiset vuodet olet ollut paremmin ja paremmin tietoinen ongelmasta. Olen vuosia ja vuosia lopettanut ja vähentänyt ja kaikkea tuota samaa kuin kaikki muutkin, ja ihan yhtä huonoilla tuloksilla. Olen käynyt SAA:n kokouksissa ja terapeutilla. Mutta käänteentekevää oli sinun blogin kautta löytämäni yourbrainonporn.com. Sen avulla tajusin, että psyykkinen puoli on yksi lähestyminen, fysiologinen toinen. Ja juuri tuo pornon vaikutus aivoihin ja niiden toimintaan oli minulle silmiä avaavaa. Olen riittävästi tonkinut lapsuutta ja nuoruutta ja entistä avioliittoa löytämättä niistä mitään järjellistä syytä, sellaista jonka voisin ”parantaa”. Minä vaan olen addiktoitunut pornoon. Ja siitä erossapysyminen heikentää addiktiota päivä päivältä!

    Minulle on toiminut pari perusasiaa. Ensinnäkään en ole lakossa, sillä lakko tarkoittaa jotain tilapäistä, mutta minä olen lopettanut pornon katsomisen. En laske päiviä ja taistele mielihaluja vastaan, minä en ajattele asiaa. Kun se tulee mieleen niin työnnän koko ajatuksen pois. ”Porn is not an option” toimii minulle. Tunnistan sinun kirjoituksistasi hyvin nuo harmaat mielialat ja pettymykset joihin ennen hain lohtua pornosta. Nyt kun tulee pettymyksiä ja ikäviä ajatuksia niin minä käsittelen ne, en sulje niitä pois (ei se onnistuisikaan), mutta otan ajatuksen, mietin miltä minusta tuntuu ja miksi minusta tuntuu siltä, ja voinko tehdä asialle jotain. Tyyneysrukous on tässä hyvä (se ei ole uskonnollinen). Kun ajatus on käsitelty niin se ei haittaa samalla tavalla.

    Lopetin myös fappaamisen, ja olen jonkin verran kärsinyt flatline -ongelmasta, mutta minulla on naisystävä, joka sekä ymmärtää mitä olen käymässä läpi, että tukee minua. Hän tykkää olla lähellä ja helliä muutenkin. Ja kun rakastelemme niin en enää ajattele pornokohtauksia vaan ajattelen häntä. Itseasiassa käsittämätöntä mitä kaikkea olen aiemmin ajatellut kun olen pelännyt että erektio ei riitä ilman pornoa mielessäni. Ennen olen palannut takaisin pornon pariin viikossa kun olen huomannut lopettamisen vaikuttavan erektioon, nyt ymmärrän kyseessä olevan tilapäisen asian, ei minkään ”pornottomat elämän faktan”.

    Mitä sinä ajattelet kun runkkaat? Luulen, että moni lakkoilija ajattelee runkatessaan ihan samaa kuin mitä on ennen katsonut ruudulta. Se tuskin auttaa ongelman yli, koska silloin ei tule sitä fysiologista muutosta aivojen toimintaan.

    Ehkä näitä on helppo kertoa näin ensimmäisen kuukauden jälkeen, mutta so far so good, en ole ikinä ennen päässyt näinkään pitkälle, ja nyt tämä on ollut helppoa.

    • Kiitos kommentista ja kokemuksesi avaamisesta. Kuulostaa, että olet todella hyvällä matkalla.

      Mielestäni on todella tärkeää tietää edes pintapuolisesti miten riippuvuudet syntyvät ja toimivat juurikin tuon aivokemian kannalta. Kun tietää, että riippuvuuskäyttäytyminen noudattaa selkeää fysiologista syy-seuraussuhdetta, ja kun tutustuu edes pintapuolisesti riippuvuuden, voisiko sanoa mekaniikkaan(en tiedä onko se oikea sana), auttaa se saamaan ongelmasta paremman otteen.

      Itselleni se Gary Wilsonin pitämä TedTalk -puhe, jossa tiivistetysti puhuttiin samoista asioista joista tuolla Yourbrainonporn.com -sivustolla, oli jollain tapaa käänteentekevä. Tajusin, että ehkä en olekaan epäonnistunut ihmisenä, jotenkin huonompi kuin muut, vaan että minulla on ongelma, joka on purettavissa osiin myös lääketieteellisin termein. Ongelmasta tuli mielessäni sellainen, josta on mahdollista päästä myös eroon.

      On myös tärkeää tietää, että kaikilla seksi- tai pornoriippuvaisilla (ja ehkä muillakaan riippuvaisilla) ei löydy menneisyydestä minkäänlaista ongelmaa, traumaa tai käsittelemättömiä asioita, vaikka toki usein näin ehkä onkin. Muutamaan kertaan blogissa mainitsemani Paula Hall kirjoittaa kirjassaan Understanding and Treating Sex Addictions, että että tämä täytyisi ehdottomasti ottaa mahdollisessa terapiassa tai paranemisprosessissa huomioon. Olemattomien ongelmien etsiminen voi jopa pahentaa tilannetta. Tosiasia on, että osa riippuvaisista on jäänyt pornoon koukkuun, koska se yksinkertaisesti on mahdollista. Tänä päivänä saatavuus niin seksin kuin pornonkin suhteen kun on täysin toista luokkaa kuin vielä parikymmentä vuotta sitten, ja ainakin Hallin mukaan mahdollisuuden synnyttämät riippuvuudet (opportunity-induced sex addictions) ovat varovaisessa kasvussa.

      Mutta juu, itsekin olen viime aikoina miettinyt, että onko tuo päivien laskeminen enää mielekästä, samoin kuin tuo lakosta puhuminen. Se on hieman… no, kai se sisältää sen ajatuksen, että se joskus loppuu. Lakko siis. Tuollainen ”porn-is-not-an-option” -ajatus kuulostaa kyllä varsin hyvältä. Ehkä olisi aika kääntää omatkin kelat enemmän sille taajudelle.

      Ja vielä tuohon viimeiseen, niin kyllähän sitä runkatessa tulee monesti niitä pornomielikuvia käytettyä. Siksipä olenkin pitkään ajatellut aloittaa itsekin tuon nofapin. Se on vaan ollut melkoisen hankalaa. Hassua, kun siitä puhutaan tuolla sanalla niin paljon täällä Suomessakin. Itselle tuo ”fäppäys” oli ennen blogin aloittamista terminä kyllä ihan uusi. 🙂

      Mutta hienoa kuulla, että hyvin menee ja homma on helpottunut. Niin kai se monesti on, että aloitus on yleensä se haastavin ja vaikein osuus.

      Aurinkoista kesää sinne!

      • Urheilijoiden mielikuvaharjoittelu perustuu siihen, ettei alitajunta tunnista eroa todellisen ja kuvitellut välillä. Joten on kait loogista ajatella ,ettei ”seksi – pornon katselu – pornon ajattelu” myöskään eroa. Aivojen dopamiinipumpun kannalta on se ja sama, katsooko ruudulta tai miettiikö niitä samoja. Näin minä sen olen ajatellua, ja siksi nofap tuntuu kaikkien muiden yritysten jälkeen toimivalta.

        Olen myös tullut omalta osaltani tulokseen, että seksiaddiktio ja pornoaddiktio ovat eri asiat. Seksiaddiktiosta puhuttaessa tutkijat useimmiten sukeltavat lapsuuden kokemuksiin, miten sellainen siirtyy sukupolvelta toisella, ja pahenee, eli siirtyy irtosuhteista huorissakäyntiin, stalkkaamiseen, itsensäpaljasteluun, raiskaamiseen, lasten hyväksikäyttöön yms. Tai ehkä nettiporno on monella korvannut tuon ketjun, netistä kun saa aina kovempaa ja kovempaa katsottavaa. Itse kun en ole ”perinyt” mitään tuollaista, enkä myöskään siirtynyt ”eteenpäin”.

        • Tuo kuulostaa kyllä hieman hurjalta ja jopa kaukaa haetulta, että seksiaddiktio tuolla tavalla väistämättä pahenisi ajan myötä – oli puhe sitten yhden ihmisen elämänkaaresta tai siirryttäessä sukupolvelta toiselle. Tokihan niin VOI käydä, mutta ei se varmastikaan mikään ”sääntö” ole. Onko sinulla vinkata mistä tai keiltä tutkijoilta ajatus on peräisin?

          Tietysti se, millaisissa kasvuolosuhteissa ihminen on kasvanut vaikuttaa väistämättä siihen minkälainen hänestä lopulta tulee, sitä en kiellä. Joissain määrin löytynee kai näyttöä siitä, että niin köyhyys kuin vaikkapa alkoholismikin lainausmerkeissä ”periytyy”.

          Tuo heitto urheilijoiden mielikuvaharjoittelusta on kyllä osuva. Runkatessa samat aivoalueet lienee aktivoituvat kuin pornoakin katsoessa, ja mitä pidempään ensimmäisestä pidättäytyy, sitä helpompi on vastustaa myös toista.

          • Tuo kirja josta mainitsin taisi olla ”Out of the shadows” by Patrick Carnes. Sen taisin ostaa SAA:n kokouksesta. Ainakaan minä en itseäni sen kirjan näkemyksistä tunnistanut.

            Itselläni tämä NoFap toimii selvästi parhaiten, voin kokonaan työntää pornon ja fäppäämisen pois mielestä, en joudu vetämään rajoja mitä teen ja mitä saan ajatella. Sen sijaan että taistelisin pornoa vastaan niin olen sivuuttanut sen. Johtuu siitä tai mistä tahansa muusta, niin kerrankin minulle on ollut helppoa pysyä pornosta irti ja melkein fyysisesti tunnen miten aivojen dopamiinipumppu hiipuu koko ajan.

            Tunnistan nyt myös ne triggerit jotka ovat aikaisemmin laukaisseet pornon katselun. Nyt kun tiedän ne, niin minulla on päässäni valmiiksi suunnitelma miten vältän niiden mukaan toimimisen. Paljon helpompaa pysyä pornottomana kun tietää etukäteen mikä laukaiseen sen vietin, ja on myös valmiina suunnitelma mitä teen kun sellainen hetki tulee.

  5. Omat kuulumiseni ovat tässä: Sorruin eilen ja tänään pornoon oltuani vuodenvaihteesta ilman. Nyt on koko ajan taistelu päällä annanko enemmän siimaa vai päätänkö heti jatkaa yrittämistä ”kuivilla”. Tähän se on ennenkin johtanut: on niin helppoa ja mukavaa antaa himon viedä kun on jo sortunut. Toivon että tämän kommentin kirjoittaminen auttaa sekä itseäni että muita lukijoita.

    Tuosta ihmisten ymmärtämättömyydestä minulla on samanlaisia kokemuksia. Olen itse taipuvainen koukuttumaan enkä pystyisi kohtuukäyttöön myöskään rahapelien enkä alkoholin kanssa. Nämä molemmat ovat pysyneet kurissa vuosikaudet mutta porno on vaikeampi. Paljon vaikeampi. Takana on nyt kaksi puolisen vuotta kestänyttä täysin pornotonta jaksoa, niiden keskellä kuuden tunnin hirmu sessio.

    Tällä kertaa sortuminen on johtanut useampaan katselukertaan ja nytkin tuntuu vaikealta olla katsomatta. Vaikka kuinka tiedostan että ainoa oikea päätös on pysyä lujana. Jokin ihmeellinen juttu siinä pornossa on kun toisaalta se antaa kovin vähän tyydytystä mutta toisaalta tuntuu paremmalta kuin oikea seksi. En ole huumeita koskaan kokeillut mutta voin kuvitella että siinä on samankaltaisuutta. Tämän paremmin en osaa pukea sanoiksi sen miten pornon koen.

    Toivotan kaikille kohtalotovereille parempaa menestystä ja Tonille vielä parempaa menestystä kaikilla elämän alueilla!

    • Jos takana on kaksi suurinpiirtein puoli vuotta kestänyttä täysin pornotonta jaksoa, sehän tarkoittaa, että et ole kokonaiseen vuoteen katsonut pornoa juuri lainkaan! En toki tiedä kuinka paljon olet pornoa tuota ennen kuluttanut, mutta voit miettiä itse: kuinka paljon vähemmän olet katsonut pornoa viimeisen vuoden aikana verrattuna vaikka sitä aiempaan vuoteen tai kahteen? Jos muutos on ollut vähenemään päin (mitä uskallan veikata) ole huoletta ylpeä itsestäsi. Olet pystynyt siihen, mikä tuntuu monista sulalta mahdottomuudelta.

      Tiedän kyllä, että tällaisina hetkinä tuollainen ajattelu voi olla vähintäänkin haastavaa. Tiedän myös tasan tarkkaan mistä puhut – kuinka helppoa ja ihanaa on vain jatkaa katsomista kun kerran on jo sortunut ja kuinka vaikeaa on laittaa asialle samantien stoppi. Muista kuitenkin, että vaikka kuinka se vaikeaa olisikin, sinulla itselläsi on kaikki valta tehdä se päätös. Muista myös, että vaikka olitkin todella pitkällä, tästä on aivan turha alkaa sättimään ja rankaisemaan itseään. Nyt kävi näin, ja that’s it. Sitä paitsi sorruithan edellsenkin puolen vuoden tauon jälkeen ja pystyit kuitenkin aloittamaan uuden tauon.

      Vaikka siltä saattaisi tuntuakin, et todellakaan aloita nollista tai alusta. Noilla pitkillä tauoilla on merkitystä. Sortumiset opettavat ja kasvattavat. Rohkaiseva oli nimimerkki allaS:n kommentti, kun tunnustin itse tämän viimekertaisen sortumiseni: ”Jos riippuvuudesta eroon pääsy olisi helppoa, kaikki tekis niin.” Niinpä!

      Tietysti tuollainen pitkään jatkuva vastaan taistelu voi uuvuttaa, kuten minullekin tässä loppukeväästä kävi. Sitä on ollut viime aikoina sanalla sanoen helvetin väsynyt. Tässä auttanee sen ymmärrys – ja nyt toistan itseäni ties monennenko kerran – että tällaiset prosessit yksinkertaisesti voivat viedä todella, todella kauan aikaa. Jos jotain niin kärsivällisyyttä ja armollisuutta tässä ainakin on oppinut.

      Heitänpä loppuun vielä, koska sinäkin olet jo pitkään asian kanssa töitä tehnyt, että oletko miettinyt jonkinlaista, miten sen nyt sanoisi, ”seuraavan askeleen” ottamista? Lähinnä mieleen tulee ammatti-ihmiselle puhuminen ja/tai terapian aloittaminen. Kaikkien juttuhan moinen ei toki ole, enkä tietenkään voi tietää mikä toimii sinulle (ja pahoittelut jos olet aiheesta jo aiemmin puhunut), mutta vaikka itse vasta hyvin alussa olenkin, koen että päätös aloittaa pitkäkestoinen psykoterapia oli enemmän kuin oikea.

      Kaikkea hyvää ja rohkeutta ja voimaa sinne. Vaikka olisitkin kommenttisi jälkeen jatkanut katsomista, kaikki ylläoleva pätee silti! 🙂

  6. Mä tarvin kyllä sitä päivien laskemista nofap lakon alkuun ainakin, jokainen päivä tuo sitten onnistumisen tunteen. Sitä asiaa nimittäin ajattelee ihan pirusti aluksi enkä pysty vaan jotenkin unohtamaan koko addiktiota. Vois olla, että sitten myöhemmin voi sen laskemisen unohtaa. Mulla on puhelimessa jokin quit smoking – ohjelma johon laitan lopettamisajan.

  7. Olin mukana ensimmäisessä yrityksessä, mutta itsekin lankesin jo parin viikon jälkeen, enkä enää sittemmin kehdannut käydä kommentoimassa. Nyt olen ollut lakossa kesäkuun alusta saakka, joten ollaan taas melkein samoihin aikoihin aloitettu puhtaalta pöydältä. Onnea matkaan

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *