Päivä 0: Alussa taas

Mitäs sitä sen enempää selittelemään. Eilen tuli katsottua pornoa ja vieläpä pidemmän kaavan mukaan. Myös maksullisille linjoille tuli soiteltua, mutta ainoastaan, koska kukaan mieluinen webcam-tyttö ei ollut vapaana. Tiesin jo illalla ettei koko hommassa ole järjen hiventä, mutta ei auttanut. Jonkinlaista ahdistuksen helpotusta se kai oli. Jotain sellaista, josta puhuin päivän 69 kohdalla. Tympeyden pakoa.

Jos nyt täysin rehellisiä ollaan, on tätä kaikkea tullut tehtyä toukokuun aikana jo useampaan kertaan. En kuitenkaan halunnut kertoa siitä täällä. En halunnut julkisesti tunnustaa jo toista bloginaikaista sortumistani ja aloittaa matkaa jälleen kerran alusta. Tuumin kai, ettei se sovi tämän kirjoittamani matkan ”dramaturgiaan”.

Pelkkä tekosyyhän tuo oli. Todellisuudessa asia nolotti. Pettymystä ei uskaltanut täysin käsitellä ja kohdata. Osa minusta ajatteli, että jos en kerro siitä täällä, sitä ei tapahtunut.

Blogista on tullut melkoinen henkireikä omaan elämään ja arkeen. Omien tuntojen kirjoittaminen, kommenttien lukeminen sekä tietysti aiheeseen asiatasolla tutustuminen ovat olleet merkittävä osa omaa matkaani kohti pornotonta elämää.

Näin ollen mitä pidemmälle toukokuu eteni ja mitä enemmän sortumisia tapahtui, sitä raastavammaksi alkoi myös käydäasian salailu. Edellisessä postauksessa yritin hieman huojentaa taakkaa kirjoittamalla, että olen ”lipsunut”. Paskapuhettahan se oli, ja tiesin sen itsekin.

Vihdoin sitten tajusin, että jos jatkan tätä, teen vain hallaa itselleni. On melkoinen ristiriita siinä, kun toimii toisin, ja väittää toimivansa toisin, varsinkin kun kyseessä on sellainen asia kuin julkisesti tunnustettu pornoriippuvuus.

Joten, näin siis kävi ja sillä sipuli.

Ehkä onkin vain yksi matka 

Aamulla sitten ajattelin, että tästä se taas jälleen kerran alkaa: uusi lakko. Kahdeksas kesäkuuta vuonna kaksituhattaseitsemäntoista. Takana puolitoista vuotta töitä ja taistelua, mutta sen se vaati. Nyt olen valmis siihen todelliseen, viimeiseen matkaan. Ehkäpä tällä kertaa onnistun!

Niin loogiselta kuin se voikin kuulostaa tällainen ajattelutapa – jonkinlainen uuden matkan aloittaminen – voi kuitenkin olla tähän tarkoitukseen hieman väärä. Todellisuudessa ei nimittäin ole mitään ”matkoja” – ei näppäriä alkuja, ei keskikohtia eikä myöskään siistejä loppuja. Tällaiset kokonaisuudet ovat vain tulkintojamme. Ehkä toisinaan toivoisimme näin olevan, mutta niin ei ole. Todellinen elämämme on loputon jatkumo perättäisiä hetkiä, tapahtumia, aistimuksia ja kokemuksia, joista toiset liittyvät toisiin enemmän ja toiset vähemmän.

Kuitenkin, jotta meidän olisi helpompi jäsentää kokemuksiamme ja tuota suunnatonta informaation tulvaa jonka kohtaamme joka päivä, me etsimme havainnoillemme syy-seuraus -suhteita, Mielessämme me luomme noita alkuja, keskikohtia ja loppuja – me luomme tarinoita. Se on luonnollista, se on hyödyllistä, ja se on tarpeen.

Ehkäpä todellisuudessa onkin olemassa vain se yksi, ultimaattinen matka: elämä itse. Se alkaa kun synnymme, se loppuu kun kuolemme, ja siinä välissä on jotain. Jos näin on, on turha odottaa, että olisimme joskus jollain tavalla ”perillä” tai ”valmiita”.  Ei, tämä on matka, jonka aikana voimme oppia koko ajan jotain uutta. Aina viimeiseen hengenvetoon saakka.

Toiveikkaana kohti tulevaa

Täytyy myöntää, että tämän kaiken kirjoittaminen ja myöntäminen helpottaa heti. Jo nyt, tätä kirjoittaessa, vaikka en ole postausta vielä edes julkaissut. Kulunutta sanontaa käyttääkseni jonkinlainen kivi on kai jälleen vierähtämässä sydämeltäni.

En tiedä mitä muut tästä ajattelevat (miten ihana ajatus: oikeastaan se on minulle aivan sama!), mutta itselläni olo on kaikesta huolimatta toiveikas. Toki käyttäydyn yhä itselleni haitallisella ja varsin järjettömällä tavalla, mutta onhan ilmassa paljon hyvääkin: kesä on vihdoin täällä, terapia alkanut ja ahdistava salaisuus vihdoin paljastettu.

Nyt kun vain muistaisi sen yksinkertaisen ja rohkaisevan asian, josta olen täällä itsekin kirjoittanut: että aina, joka ikinen kerta, minulla itselläni on valta päättää mitä teen. Että päätöksiä olla erossa pornosta tai mistään muustakaan asiasta, ei tarvitse eikä voi tehdä koko loppuelämäksi tai edes kuukaudeksi kerrallaan. Riittää, kun tekee sen yhden ainoan päätöksen yhtenä ainoana hetkenä: juuri nyt.

Tänään noustuani sängystä kirjoitin paperilapulle seuraavat sanat ja kiinniti sen sitten sinitarralla seinään:  ”8.6.2017. Valinta on aina sinun.”  Sitten lähdin matkaan, ja nyt olen täällä, kahvilassa Koskipuiston kupeessa – ihmisten keskellä.

Kaikki on yhä mahdollista eikä mikään ole vieläkään mahdotonta.

 

12 thoughts on “Päivä 0: Alussa taas

  1. Olet oikealla tiellä! Nopea toipuminen taistelemaan on merkki siitä. Kun aikaisemmin mietit olitko ”lipsunut” vai ”repsahtanut”, olit todennäköisesti (omien kriteerieni mukaan) vain ”lipsunut”, koska sait hallittua tilanteen. Epätietoisuus siitä miten tulisi suhtautua asiaan on omiaan aiheuttamaan entistä pahempia lipsumisia ja muös repsahduksen. Niinpä onkin patempi päättää heti kummasta on kyse (jos sallii itselleen lipsumisen.) Mutta on hienoa, että aloitat heti kirjoittamaan päivästä 0! Se tarkoittaa että et anna periksi vaikka jouduit aloittamaan laskemisen nollasta. Et kuitenkaan missään tapauksessa ole alussa. Olet erittäinkin pitkällä. Takapakit ja niistä toipumiset kuuluvat kehittymiseen. Ja minusta näyttää siltä että pääset ongelmasi yli takuuvarmasti.

    Liked by 1 henkilö

    • Niin. Paljon olen oppinut ja pitkälle edennyt, mutta paljon on vielä edessä. Tällaista tämä kai on, kuten monet varmasti tietävät.

      Ja nosita lipsumisista, niin kyllä tuossa toukoukuun aikana tapahtui myös ihan aitoja sortumisia. Toisin sanoen en hallinnut tilannetta, vaikka niin väitinkin.

      Mutta. Yllättävän hyvältä tuntui tämän asian sanominen, tai siitä kirjoittaminen. Kyl se täst.

      Tykkää

  2. Ostin tänään hieman tyyriin vihon vailla suoraa käyttötarkoitusta, koska sen kannessa oli seuraava lause:
    Muistathan olla lempeä itsellesi, sillä sinä yrität kuitenkin parhaasi.

    Valoisia ajatuksia ja paljon voimaa tulevaan! Jos riippuvuudesta eroon pääsy olisi helppoa, kaikki tekis niin. 🙂

    Liked by 1 henkilö

  3. Et ole selitysvelvollinen täällä, mutta itsesi kannalta oli varmasti parasta, että kerroit! 😊 On ankeaa, jos kokee piilottelevansa jotakin olennaista. Kurjaa tuntea itsensä huijariksi.

    Sanon nyt jotakin, mikä voi tuntua vähän hämmentävältä eikä sinun tarvitse lotkauttaa korvaasikaan. Enkä voi tietää, että se olisi hyväksi sinulle.

    Tuo päivien laskeminen, joka alkoi nyt alusta. Onkohan se oikeasti hyvä juttu? Minulle se tuntuu vähän suorittamiselta, väkisin tekemiseltä. Koetko sen motivoivaksi?

    Uskon, että kun alat voida vielä paremmin – nyt olet tehnyt jo pitkän harppauksen oikeaan suuntaan 😁- monenlaiset itseäsi sabotoivat asiat hiipuvat taka-alalle ja ehkä vähitellen kokonaan historiaan.

    Se, että nyt petyit itseesi ei vaikuta ihmisarvoosi piiruakaan. Eikä se, että jonakin päivänä riippuvuutesi voi olla taakse jäänyttä elämää.

    Ole lempeä itsellesi! Sinä olet arvokas nyt ja kaikkina muina hetkinä! 😍

    Liked by 1 henkilö

    • Kiitos paljon sanoistasi. Tuntuu kyllä tosi hyvältä että kerroin, vaikka tiedän, etten ole mitenkään velvollinen kenellekään.

      Tuosta päivien laskemisesta, niin olen kyllä itsekin miettinyt samaa! Jotenkin sen koki aluksi jonkinlaisena voimavarana – näki tavallaan koko ajan missä mennään ja kuinka monta päivää oli takana. Ja koko blogihan myös alkoi sillä sadan päivän haasteella, joten myös siltä kannalta päivien laskeminen oli varsin perusteltua.

      Mutta sopii kyllä miettiä onko se yhä hyväksi vai ehkä jostain syystä myös haitaksi. Jollain tasolla koen sen kyllä yhä varsin motivoivaksi.

      Pitkässä juoksussahan tavoitteeni toki on, että sitä jotenkin kokonaisvaltaisesti oppisi voimaan hieman paremmin ja arvostamaan itseään. Että olisi sinut elämänsä, itsensä ja seksuaalisuutensa kanssa. Tarkoitus ei toki ole laskea pornottomia päiviä koko loppuelämää.

      Ehkä toistaiseksi pidän sen kuitenkin mukana. Kiitos tsemistä.

      Tykkää

  4. Moi vaan Toni,

    Samoja latuja mennään.

    Marraskuun alussa onnistuin lopettamaan päivittäisen porno/runkkaus tavan. Eräänä tavoitteena oli se sata päivää. Varsinaisena teemana oli kuitenkin edetä päivä kerrallaan, ja selvittää miten pitkälle sitä pääsee.

    Pääsiäiseen asti.

    Pettynyt en oikeastaan ole, sillä lakkon sisältyi aikapommi. Lähdin toteuttamaan lakkoa sekä lopettamalla pornon katselemisen että runkkaamisen. Halusin toteuttaa lakon näin totaalisena, sillä koin tarpeelliseksi tehdä irtioton jo vuosikausia jatkuneeseen tapaan. Kuitenkin olin oikeastaan koko ajan tietoinen siitä, että sortuminen tulee jonain päivänä.

    Sitten sortuminen tapahtui. Järkyttävintä oli huomata se, kuinka nopeasti mielihyvä hävisi ja tilalle tuli pakonomainen tarve.

    Myös stressiä lisäsi huoli siitä, miten tämän saa katkaistua. Mahdollista se on, nyt tiedän sen, mutta miten kääntää ajattelu ja oman mielen hallita takaisin lakon aikaiseen tilaan.

    Joten miksi keksiä ruutia uudestaan. Sama filosofia, päivä kerrallan. Nyt viime päivinä on ruvennut tuntumaan, että tämä tumputtelu saa pikkuhiljaa riittää.

    Ja tämä viimeisin tekstisi, joka tietysti henkilökohtaisella tasolla on todella ikävää kuultavaa, saattaa olla se triggeri, jota olen tarvinnut muutokseen.

    Tsemppiä, et todellakaan ole yksin.

    Liked by 1 henkilö

    • Kiitos kommentista!

      Hienoa, että olet tunnistanut ongelman, ja alkanut rohkeasti vieläpä tehdä asialle jotain. Jos kyseessä oli ensimmäinen varsinainen lakkosi, ja vieläpä lopetit samantien niin päivittäisen pornon katsomisen kuin myös runkkaamisenkin, niin ei voi muuta sanoa, kuin että kova jätkä olet. Marraskuusta pääsiäiseen ei kuitenkaan ole ihan lyhyt aika. 🙂

      Sortuminen toki voi lyödä maahan, ja pettymys voi toisinaan olla käsinkosketeltavaa, mutta ei ole mitään syytä sättiä itseään liikaa. Helpommin sanottu kuin tehty, sitähän olen tehnyt viime aikoina itsekin. Toisaalta sanoithan itsekin, että pettynyt et ole. Se on hyvä. Ehkä tämän kaiken voi ottaa sellaisena alustavana kokeiluna. Jos/kun nyt lähdet uudestaan samalle matkalle, osaat jo hieman odottaa mitä on edessä.

      Tuo heittosi on hyvä, että mitään uutta on välttämättä turha lähteä yrittämään tai keksimäään. Yksi päivä kerrallaan vaan. Jos selviää siitä hetkestä kun herää siihen hetkeen kun nukahtaa seksuaalisesti ”raittiina” kuten ne tuolla SA:ssa asiaa kuvailivat, niin se riittää varsin hyvin(se mikä on kenellekin seksuaalisesti ”raitista”, sen kukainenkin päättäköön itse – minulle se on tähän saakka tarkoittanu pornottomia päiviä – nyt olen tosin tästä päivästä 0 ollut myös minäkin masturboimatta)!

      Tuollainen ”saturaatiopiste” pornon katsomisessa, sellainen tunne että nyt saa riittää, on nyt muutamaan kertaan tullut itselläkin vastaan. Joskus pornon katsomisesta ei ole saanut juurikaan mitään varsinaista nautintoa, se on ollut vain pakonomaista tyhjyyden ja tympeyden täyttämistä.

      Joten samat sanat myös sinne: et ole yksin ajatustesi ja ongelmasti kanssa. Ei muuta kuin tsemiä tulevaan!

      Tykkää

  5. Lyödäänkö pornofilmistä vetoa, ettet onnistu tälläkään kertaa? Et onnistu koskaan, valitettavasti. Max kolme kuukautta ja taas tsiigaat tortun kuvia monitorista, ja käsi vatkaa sumuna.
    Kukapa toosaa voisi vastustaa, kakkosesta nyt puhumattakaan.
    Pakko on vatkaa, vaikka seuraukset tietää. Porno hallitsee runkkaria, runkkari ei koskaan pornoa.
    Porno ahdistaa ja porno masentaa, mutta ei haittaa, vaikka tekee kipeää.
    Viiden sekunnin ruiskaus, päivien ahdistus. Halvalla menee, mutta menköön.

    http://koukussapornoon.com/

    Lue läksyt ja viisastu.

    Tykkää

    • Jahas. No, kiitos vaan nyt tästäkin ”kannustuksesta”. Yllättävän pitkään saikin odottaa, että vastaan tulee tällainen negatiivinen kommentti. Kahdeksan ja puoli kuukautta ja neljäkymmentäkuusi postausta.

      Mutta, jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Uskallan kuitenkin sanoa, että olet väärässä. Uskon vakaasti, että kyseessä on ongelma, josta pystyy pääsemään eroon, oli ongelmakäyttö jatkunut kuinka kauan ja intensiivisesti tahansa. Helppoa se ei ole, mutta mahdollista.

      Sivusto on pintapuolisesti tuttu, olen siellä joskus piipahtanut. Näytti olevan varsin informatiivinen, ja varsinkin jos on uskossa, sitä voi kyllä lämpimästi suositella. Mikseipä muillekin, jollei kristillinen sanoma ja korostus uskon merkityksestä ongelman käsittelyssä häiritse.

      Lukijoille tiedoksi, että Hetku Leikki on yhtä kuin Jenna Jeremy, joka kommentoi tuonne päivän 69 yhteyteen.

      Tykkää

  6. Tosi hyvin olet kuitenkin pystynyt muuttamaan addiktiokäyttäytymistäsi verrattuna aikaan ennen näiden lakkojen aloittamista. Onhan se tupakankin poltossa jo hieno saavutus että aikaisemman 2 askia päivässä pystyy muuttamaan yhdeksi askiksi viikossa tai satunnaiseksi repsahtamiseksi. Ihan oleellisesti eri asia. Oikealla tiellä olet kunhan tavoite pysyy pornottomuudessa, eikä repsahtaminen madalla kynnystä uuteen repsahtamiseen. Tsemppiä.

    Pitäisiköhän itsekin lopettaa ”taas” kerran. Itsellä tähän liittyy myös se masturboimattomuus koska masturbointi vie mieleni maahan. Mutta tehtävä on pirun vaikea. Ilman pornoa pystyn olemaan kyllä jotenkin.

    Liked by 1 henkilö

    • Tuo on kyllä totta. Kun osaa katsoa riittävän etäältä ja tarpeeksi isossa mittakaavassa, niin moni asia on kyllä paremmin kuin vaikkapa vielä muutama vuosi sitten, eikä vähiten tuo pornon ääressä vietetty aika. Siitäkin huolimatta, että sortuminen saattaa johtaa melkoiseen ”putkeen”, kuten tuossa vuoden alussa kävi. Mutta parempaan päin.

      Kuulostele fiilistä. Vaikeaahan se on, mutta jos se masturboiminenkin jostain syystä häiritsee, niin kokeile olla jälleen ilman. Kunhan muistat, että JOS sorrut, niin et rankaise itseäsi liikaa. Tuota olen toistellut itsellenikin, myös muissa asioissa kuin pornoon sortumisessa.

      Tykkää

Jätä kommentti!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s