Päivä 84: Kuulumisia – eli hieman linnuista, vertaistuesta sekä voimattomuuden tunteesta

Vihdoin se on täällä. Kesä. Puissa on lehdet, ruoho vihertää ja ulkona pärjää t-paidassa ja shortseissa. Silti energiaa ei tunnu olevan juuri mihinkään. Tulee vain maattua kotona. On päiviä, jolloin tekisi vain mieli nukkua, paeta todellisuutta johonkin hiton unimaailmaan. Koko takana oleva kevät oli voinnin puolesta melkoista suhausta parempaan ja huonompaan, mutta viime viikot ja päivät ovat kyllä olleet raskaudessaan ihan omaa luokkaansa.

Päällimmäisinä tunteina ovat kai väsymys ja pettymys. Väsymys tähän taisteluun oman olon kanssa ja pettymys siihen, että en saa vieläkään asioita aikaiseksi – että olen vieläkin tässä jamassa missä olen.

Olen kai liian rankka itseäni kohtaan, kärsimätönkin, mutta jotenkin sitä ajattelee, että olisi puolentoista vuoden jälkeen jo tavallaan vähän ”pidemmällä”. Se, että tietyin väliajoin löytää itsensä tilanteesta, jossa kunto on romahtanut, kämppä on kuin kaatopaikka ja pelkkä ulos lähteminen tuottaa suunnattomia vaikeuksia, turhauttaa. Näin kesän myötä mukana on toisinaan vielä eräänlaista ”kauniin päivän extraa”, jonkinlaista ylimääräistä huonoa omaatuntoa siitä, että makaa peiton alla verhot suljettuina.

Mainittakoon nyt, että pornoakin olen katsellut, ensimmäisen kerran jo toukokuun alussa. Asia tietenkin ärsyttää, nolottaa, vituttaa ja ahdistaa, ja kaikkea tuota samaan aikaan. On painanut suunnattomasti, kun en ole uskaltanut tai kehdannut asiasta täällä kirjoittaa.

En oikein osaa vieläkään päättää onko kyseessä sortuminen vai pelkkä lipsuminen. Sovin itseni kanssa, että lipsuminen. Homma ei kuitenkaan tällä kertaa lähtenyt käsistä, ja osasin tavallaan pistää sille ajoissa stopin.

”Sitten kun (lisää tähän tavoite), kaikki on hyvin”

Luulen, että pohjimmiltaan ongelmani onkin siinä, että ajattelen tätä kaikkea nimenomaan jonkinlaisena taisteluna. Kamppailen ja hangoittelen himoani ja riippuvuuttani vastaan ilman, että täysin edes tiedostan miksi toimin kuten toimin. Samaan aikaan kun jatkan kamppailuani, asetan itselleni aivan hirveästi tavoitteita. Pitäisi koko ajan tehdä sitä, tätä tai tuota.

Lähes aina minulla on ollut tapana ajatella, että kunhan saan jonkin tietyn asian hoidettua – kunhan vain jokin tietty asia elämässäni muuttuu – sitten kaikki on hyvin. Ei vielä nyt, mutta sitten myöhemmin. Jokin aika sitten se oli uusi kämppä. Ajatus oli, että kunhan saan muutettua tilavampaan ja viihtyisämpään asuntoon, kaikki muukin varmasti helpottuu. No, vuoden alussa muutin ja tässä sitä yhä ollaan.

Ongelma tämänkaltaisessa ajattelussa on siinä, että tuollaisia ”Sitten kun” -tavoitteita tulee vastaan aina vain lisää ja lisää. Tulevaisuudelle tulee koko ajan asetettua kohtuuttoma paineita ja odotuksia, ja jos nuo odotukset eivät sitten toteudukaan, sitä pettyy. Ja mihinpä muuhun kuin itseensä.

Lintuja, luontoa… 

Mutta. Tokihan menneeseen viikkoon on innostaviakin hetkiä mahtunut. Tietäen, että minulla oli taas meneillään hieman synkempi kausi, lintujen bongauksesta innostunut kollegani Antti pyysi minut alkuviikosta mukaansa pienelle kävelylenkille Tampereen Iidesjärvelle. Ajatteli kai, että se tekisi minulle hyvää. Oikeassa hän kieltämättä olikin. Vaikka Iidesjärvi onkin melko urbaani luontoympäristö, kyllä sielläkin mieli lepäsi.

Illan hämärtyessä tepastelimme rauhassa pitkin järven kiertävää polkua lintukirja kädessämme ja kiikarit kaulalla. Itse tunnistan linnuista suurinpiirtein sorsan ja joutsenen, joten ilokseni voin sanoa, että tähän nähden ”saalis” oli melkoinen. Bongasimme ainakin silkkiuikun, sinisorsan, haapanan, tervapääskyn, naurulokin, kalatiiran, kalalokin, talitiaisen sekä todennäköisesti laulurastaan. Edellisestä emme päässeet täyteen varmuuteen.

Erityisen vaikutuksen minuun tekivät tervapääskyt, jotka sivalsivat järven pintaa kuin äänettömät pienet suihkukoneet. Huimia kaaria tehden nämä sulavalinjaiset saalistajat napsivat ravinnokseen hyönteisiä lennosta, ja huiskauttivat ohitsemme välissä hyvinkin läheltä. Varsin hämmästyttävänä pidin sitä lintukirjasta löytynyttä faktaa, että tervapääskyt viettävät suurimman osan elämästään ilmassa. Melkoisia otuksia.

Kauas ei tarvinnut lähteä, että tällaisenkin kokemuksen sai.

…ja hämmennyksen tunteita

Alkuviikosta tuli käytyä myös muutamien lukijoiden vinkkaamassa SAA:n (Sex Addicts Anonymous) kokouksessa täällä Tampereella. Yhdistyksen toimintaan tutustuminen on ollut mielessä jo pitkään, mutta jotenkin lähtö on vastustanut, vaikka viikottaiset tapaamiset sattumalta järjestetäänkin melkeinpä naapurissani.

Olin yllättynyt, kuinka paljon minua jännitti. Paikalle saavuttuani ja pöydän ääreen istuttuani käteni ja kainaloni hikosivat, enkä alkuun oikein tiennyt miten siinä olisi. Mutta kun ihmiset alkoivat puhua ja kertoa ajatuksistaan ja kokemuksistaan, olo helpottui kummasti. Tuntui hyvältä kuunnella muiden tarinoita ja tuntoja. Vaikka kukaan ei voi koskaan täysin tietää miltä toisesta tuntuu, jollain tasolla tiesin, mistä nämä ihmiset puhuvat. Sitä kai se on, vertaistuki.

Kun oma vuoroni tuli, yritin tiivistetysti alkaa kertomaan omaa tarinaani – sitä miksi olen nyt tullut paikalle, ja mitä olen parantumiseni eteen tehnyt. Hetken tätä jatkettuani purskahdin itkuun. Kaipa sitä oli jälleen kerran hyvän tovin padonnut negatiivisia tunteita sisälleen. Nyt ne sitten purkautuivat. Kun sain sekavan selostukseni loppuun, totesin, että hyväähän tuo teki, purkaminen ja avautuminen. Puhuminen.

Kaikesta tästä hyvästä huolimatta jokin jäi kuitenkin häiritsemään, eikä niin vähääkään. Vaikka kuinka moneen otteeseen tapaamisen yhteydessä mainittiinkin, että kyseessä ei ole kristillinen yhteisö, ja että liikkeen kahdessatoista askeleessa mainitun Jumalan ja Korkeamman Voiman voi jokainen käsittää miten haluaa, ainakin tässä vaiheessa minun oli hankala päästä yli ajatuksesta, että kyseessä on kuitenkin jokin… no, jokin Korkeampi Voima.

Kun näissä kuuluisissa askeleissa mainitaan sellaisia asioita kuten ”Opimme uskomaan, että jokin itseämme suurempi voima voisi parantaa terveytemme”; ”Nöyrästi pyysimme Häntä poistamaan vajavuutemme” tai ”Päätimme luovuttaa tahtomme ja elämämme jumalan luomaan, sellaisena kuin me Hänet käsitimme” en ole lainkaan varma onko tällainen ryhmä kuitenkaan minua varten.

Ei ainoastaan se, että uskonnottomana koen (tai uskon?) jumalan olevan ihmisen luoma käsite (ja että näin ollen tuollaisen abstraktin käsitteen varaan minun on ymmärrettävästi verrattain hankala tahtoani luovuttaa) mutta myös ajatus siitä, että me riippuvaiset olemme jotenkin vajavaisia on täysin vastoin omaa ajatteluani. Pitkään kesti päästä eroon ajatuksesta, että olen huonompi kuin muut, että olen jotenkin epäonnistunut ihmisenä, ja nyt pitäisi sitten tunnustaa, että olen kuitenkin jotenkin vajavainen. En minä ole vajavainen. Olen vain jäänyt kiinni ei-toivottuihin ja haitallisiin käyttäytymismalleihin, joista on helvetin hankala päästä eroon.

Ensimmäisessä askeleessa täytyy myös myöntää oma voimattomuus riippuvuuteen nähden. Voimattomuus? Olenko minä voimaton? En, hitto soikoon. Vaikka minulta puuttuukin usko Korkempaan Voimaan, en ainakaan vielä ole menettänyt uskoani itseeni, vaikka välillä se saattaakin olla melkoisella koetuksella. Päin vastoin, uskon että minulla on itselläni kaikki mahdollisuus selättää tämä ongelma, että ratkaisun avaimet löytyvät kyllä sisältäni jos uskallan ja osaan niitä vain käyttää. Yksin en varmasti siihen kykene (ja tästähän tuossa ensimmäisessä askeleessa todella kai onkin kysymys) mutta voimaton minä en ole. Minussa on voimaa.

En tiedä, ehkä tämä on jonkinlainen puolustusreaktio jonkun uuden ja pelottavan edessä, joka sitten ilmenee tällaisena vastustuksena. Jonkinlaista taistelua josta alussa puhuin, pelkoa päästää irti. Voi olla osittain sitäkin, mutta siitä ei nyt kuitenkaan pääse mihinkään, että ainakin tällaisen pintapuolisen tutustumisen perusteella olen näistä kahdentoista askeleen perusperiaatteista varsin eri mieltä. *)

Lopuksi

No niin, tällaiset kuulumiset tällä kertaa. Tekstiä tuntui taas riittävän, mutta tuntui, että oli tarpeen hieman avata

Kaikesta näistä vastustuksista, masennuksista ja hämmennyksistä huolimatta on tällä hetkellä mielen päällä huominen ja ainoastaan innostavalla tavalla. Silloin nimittäin koittaa ensimmäinen psykoterapiakäyntini. Jahuu. Pitkään piti sitäkin vetkutella, eikä valintaprosessi ollut mikään helppo, mutta löytyihän se sopiva terapeutti lopulta. Toivottavasti yhteistyömme pelaa, ja saan vähintään vuoden jatkuvista viikottaisista käynneistä jonkinlaista tukea ja turvaa tähän ongelmani käsittelyyn.

Kaikesta huolimatta aurinkoista alkanutta kesäää itse kullekin!

*)  EDIT: Ajattelin antaa vielä mahdollisuuden ja astella kokoukseen vielä huomennakin. Ehkäpä lopuksi kysyä asioista, jotka mieltäni painavat. Voihan nimittäin olla, että olen käsittänyt jotain väärinkin.

7 thoughts on “Päivä 84: Kuulumisia – eli hieman linnuista, vertaistuesta sekä voimattomuuden tunteesta

  1. Rankkaa eroprosessia vanhoillislestadiolaisuudesta jo yli vuosi takana ja päivääkään en ole katunut, että jätin sen taakse. Paljon on kyllä elämässä vielä vinksallaan asioita, mm. Pornoriippuvuus .

    Tällee ”riippuvuus veljenä” neuvoisin pysymään tieteen, psykoterapian yms. parissa. Rikkinäinen mieli ei kaipaa lisää mahdollista huolta ja harmia. Toki teet niinkuin itse parhaaksi näet.

    Liked by 1 henkilö

    • Täytyy myöntää, että tuo mun reaktio oli hieman voimakas. Kyllähän fakta on myös se, että tuollaisesta toveriseurasta on tosi moni saanut riippuvuuteensa apua, tukea ja voimaa, ja sen jopa selättänytkin. Vertaistuki on kuitenkin sellaista tukea, jota ei parhainkaan psykologi tai ystävä välttämättä pysty antamaan. Olin kuitenkin tosiaan hieman hämmentynyt kuinka vahvassa roolissa tämä ”korkeampi voima” noissa kuuluisissa askelissa olikaan, ja että pohja-ajatuksena on tosiaan tuollainen jonkinlainen voimattomuuden tunnustaminen.

      Täytyy sanoa, että en voi kuvitellakaan miltä tuollainen mainitsemasi eroprosessi voi tuntua. Vertaistuesta puheen ollen, onkohan tuonkin kaltaiseen matkaan olemassa jonkinlaisia ryhmiä?

      Pornoriippuvuudesta puheen olleen hyvää ja hienoa on kuitenkin se, että olet tunnistanut sen. Ei tuo välttämättä tässä hetkessä lohduta, mutta usko pois, se on iso askel, kuten tuossa edellisessä postauksessakin tuli runoiltua. Sama pätee varmasti kaikkiin riippuvuuksii, mutta varsinkin pornon suhteen tuo tunnistaminen ei ole mikään helpoin juttu.

      Voimia ja aurinkoista kesää sinne!

      Tykkää

      • Moikka! Netti jäänyt vähemmälle kun töitä piisannut ja hyvä niin! No olin aiemmin kovin jyrkkä sanojen asettelussa. Taisi olla meneillään yksi niistä ”vihaan taustani takia kaikkea uskonnollisuutta ja hengellisyyttä” .

        Tosiaan on meille Uskontojen Uhreille ihan aktiivista vertaistukiryhmää olemassa. Jopa joillain paikkakunnilla taustaspesifimmin. UUT tekee tässä paljon arvokasta työtä!
        En osaa sanoa mistä moinen hengellisyys tausta tuossa mainitsemassasi riippuvuusryhmässä johtuu.

        Joo no löysin NoFapin jo sen alkuaikoina ja ollut sellaista on off meininkiä sen suhteen. Näillä riippuvuushommeleilla on se ikävä puoli että ne ei ollenkaan helpota masennusta, ja toisinpäin. Jompi kumpi kierre pitäisi saada kai katkaistua. Kohta semmosta sekavaa mutta syrämmellistä pohdintaa.

        Kesäisin terveisin

        NoFappaava Ex-Hihhuli

        Liked by 1 henkilö

  2. No voi prkl, pitikö tuo riippuvuusryhmä pilata jollain aivopesupuheella…Lätilätilää, ole nyt vaan nöyrää poikaa, niin kyllä se Jeesus parantaa sinut vajavaisuudestasi! 😎

    Halusin laittaa tämän nopean viestin siksi, että tuli mieleen huomisesta, että katsohan onko siellä porukassa ketään kivanoloista tyyppiä tai vaikka useampaakin. Jos on, niin alkakaa yksityiseksi vertaistueksi toisillenne!

    Hieno juttu, että aloitat nyt sen terapian! Suunta on parempaan päin, uskothan sen! 😍

    Liked by 1 henkilö

    • Juu, kuten tuossa juuri tuolle Anonyymille Runkkarillekin kommentoin, niin tuo mun reaktio saattoi olla aika voimakas ja kärkäs, ja missään nimessä ei ollut tarkoitus dissata kyseistä ryhmää tai voisiko sanoa ”liikettä”. Kahdentoista askeleen toveriseurasta on todella moni saanut apua riippuvuuksiinsa ja pystynyt ne jopa selättämään, eikä osallistuminen kokouksiin ei todellakaan tarkoita tai vaadi uskoon tulemista. Tervetulleita ovat niin uskonnottomat kuin eri uskontokuntienkin edustajat, ja vertaistuki on tällaisissa asioissa varmasti kultaakin kalliimpaa.

      Sattumalta juuri selvisi, että Tampereella kokoontuu myös toinen hieman vastaava ryhmä – ja tismalleen samaan aikaan – joten voikin olla, että käyn huomenissa tutustumassa heihin. Tämä tässä siis vain selvennyksenä näistä omista fiiliksistäni.

      Mutta juu. Suunta on isossa kuvassa kyllä parempaan ja eteenpäin mennään.

      Tykkää

  3. Kuulostaapa ikävältä. Toivottavasti löydät taas pian voimasi ja reitin pornosta ulos.

    Mutta edelleen kuulostaa mun mielestä myös ihan hiton hyvältä. Terapian aloittaminen oli ainakin itselläni ihan järjettömän raskasta, hiki tulee vain muistellessa sitä. Mutta koska nyt tuntuu, että henkiset resurssit on sen työn myötä palautuneet noin kymmenkertaisina, en voi muuta kuin kannustaa jatkamaan.

    Liked by 1 henkilö

    • Hienoa, että koet terapian olleen hyödyllinen. Itsekin hieman pelkäsin, että kuinkahan rankka tämä aloitus tulee olemaan, mutta tällä hetkellä tunnen sen(terapian) suhteen ainoastaan innostusta ja myös jonkinlaista rauhaa: vihdoinkin se alkoi. Ainakaan ensimmäisen käynnin jälkeen ei siis tunnu pahalta tai painavalta. Päinvastoin mietin tässä juuri, että näin alkuun olisin valmis näkemään yhden kerran sijaan jopa kaksi kertaa viikossa.

      Voi olla, että kun tällaisia asioita alkaa ulkopuolisen kanssa möyhimään, se voi alussa olla vaativaa, hankalaa ja raskasta. Itselläni oli kuitenkin jonkinlainen hoitosuhde käynnissä jo koko edelliskevään, kun kävin säännöllisesti juttelemassa psykiatriselle sairaanhoitajalle, ja vaikka se ei varsinaista tai virallista terapiaa ollutkaan, niin luulen, että kävin tuolloin läpi jonkinlaisen ”vastustus” vaiheen. Useampikin tapaaminen tuli peruttua, kun ei vaan ollut valmis tai jaksamista lähteä puhumaan.

      Tykkää

Jätä kommentti!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s