Päivä 65: Riippuvuuden kehä

Riippuvaisen käyttäytyminen toistaa usein varsin samanlaista kaavaa, jossa tietyt, enemmän tai vähemmän tunnistettavat vaiheet seuraavat toisiaan. Monesti riippuvuuksista puhuttaessa käytetäänkin kielikuvaa jonkinlaisesta kehästä tai ympyrästä ja kieltämättä varsin osuvasti. Vaikka kuinka monesti olen itsekin päättänyt muuttaa tapojani, olen kerta toisensa jälkeen löytänyt itseni aina lähtöruudusta.

Blogissa aiemminkin mainittu brittiläinen seksirippuvuuksiin perehtynyt psykoterapeutti Paula Hall esittää kirjassaan Understanding and Treating Sex Addictions yhden tällaisista riippuvuuden kehistä, niin sanotun kuusivaiheisen addiktion syklin.

Tässä Hallin itsensä kehittämässä mallissa jokaisen vaiheen kesto, sekä vaiheiden välillä kuluva aika voi vaihdella paljonkin riippuen niin yksilöstä, addiktin elämäntilanteesta, kuin myös riippuvuuden lajista (onko kyseessä esim. seksi- vai pornoriippuvuus). Aina nämä vaiheet eivät myöskään ole kovin selvärajaisia ja varsinkaan riippuvaisen itsensä helposti huomattavissa. Hall kuitenkin kirjoittaa, että jokainen addikti jonka kanssa hän on töitä tehnyt, on pystynyt hyvin nopeasti tunnistamaan itsensä mallista. Niin myös minä.

Seuraavassa käyn pintapuolisesti läpi tämän Hallin addiktion syklin, pyrkien jonkin verran avaamaan miten sen eri vaiheet ovat ilmenneet omassa käyttäytymisessäni. Suomennokset ovat omiani, joten voi olla, että parempiakin vastineita noille vaiheiden nimille on olemassa.

Hallin 6-vaiheinen addiktion sykli  

Hallin sykli jakautuu kuuteen vaiheeseen, jotka ovat: horrosvaihe (dormant); laukaiseva tekijä (trigger); valmisteluvaihe (preparation); toiminta (acting out); katuminen (regret) sekä elämän palauttaminen raiteilleen (reconstitution).

IMG_20170519_162505

Paula Hallin 6-vaiheinen addiktion sykli

Horrosvaihe. Tämän vaiheen aikana riippuvuuskäyttäytymistä ei esiinny. Se on tavallaan ”tauolla”. Vaara sortua on kuitenkin olemassa. Toisin sanoen addiktiota ei ole päästy eroon ja mahdollisia käyttäytymiseen johtavia traumoja tai muita ongelmia ei ole tullut käsiteltyä. Riippuen ihmisestä tai elämäntilanteesta voi addikti ”horrostaa” tai uinua muutamista päivistä jopa kuukausiin – mikseipä vuosiinkin.

Itselläni on toisinaan ollut pitkiäkin aikoja, jolloin olen ollut erossa pornosta, tai jolloin käyttö on ollut ainakin hyvin vähäistä. Tuolloin olen saattanut ajatella, että mitään ongelmaa ei ole, tai jos on ollutkin, on se jo hyvää matkaa jäämässä taakse – kunnes sortuminen ja eräänlainen taantuminen on sitten tapahtunut. Käytännössä omalla kohdallani puhutaan kuitenkin maksimissaan joistakin viikoista.

Hallin mukaan pornoaddikteille tyypillistä onkin se, että tämän uinuvan vaiheen kesto on melko lyhyt. Tämä käy järkeen, koska pornon kuluttaminen ja katsominen on huomattavasti helpompaa kuin esimerkiksi maksullisten liveseksipalvelujen käyttö, tai vaikkapa uuden syrjähyppyyn johtavan suhteen aloittaminen. Se on ilmaista, sitä on saatavilla rajoittamattomat määrät, ja sitä voi katsella koska vain – vieläpä täysin yksityisesti.

*  *  *

Laukaiseva tekijä.  Horrosvaiheen katkaisee lopulta jokin laukaiseva tekijä, tai ehkä ennemminkin jonkinlainen laukaisevien tekijöiden sarja. Tällaisina triggereinä voi pornoaddiktille toimia eroottinen kuvamateriaali (ei välttämättä edes varsinainen porno), tai vaikkapa vain joutilas olo ja sinänsä harmiton nettiselaimen avaaminen.

Itse olen huomannut, että varsinkin tietyt negatiiviset tunteet toimivat usein sytykkeenä hakeutua pornon pariin. Viha, ahdistus, yksinäisyys, riittämättömyyden tunne ja elämän eri osa-alueisiin liittyvät pienet tai suuret pettymykset johtavat monesti hakemaan lohtua pornosta. Toki yhtenä selkeimmistä laukaisevisa tekijöistä toimii yksinkertaisesti puhdas himon tunne, suoraan sanottuna siis kiimainen olo.

Laukaisevista tekijöistä on tullut kirjoitettua aiemminkin, mm. postauksissa Laukeamisesta laukaisevaan tekijään sekä Me tapojemme orjat.

*  *  *

Valmisteluvaihe. Laukaiseva tekijä käynnistää valmisteluvaiheen. Tämä vaihe voi ilmetä pelkällä ajatuksen tasolla (tulevan teon fantasiointi ja suunnittelu), mutta useimmiten siihen liittyy myös konkreettisia käytännön valmisteluja. Itselläni näitä ovat mm. mahdollisen pre paid -liittymän ostaminen ja/tai puheajan lataaminen, isomman näytön liittäminen läppäriin ja tämän läppäri-näyttö -yhdistelmän siirtäminen sängyn luo, sekä tietysti sopivien videoklippien ja gallerioiden etsiminen. Toki edellämainitun lasken ainakin itse jo varsinaiseksi toiminnaksi, eli sortumiseksi.

Merkillepantavaa on mielestäni se, että valmisteluvaiheen aikana pelin voi vielä viheltää poikki. Mitä syvemmällä riippuvuuden suossa rämpii, sen vaikeampaa se tietysti on, ja tokihan ideaali tilanne olisi, että sitä onnistuisi tunnistamaan jo sen laukaisevan tekijän ja muuttamaan käyttäytymistään jo tuolloin, mutta jos paranemisprosessissa on tarpeeksi pitkällä, voi myös valmisteluvaiheesta perääntyä.

Hallin mukaan joillakin seksiaddikteilla tämä vaihe saattaa kestää jopa kuukausia. Seksiaddikti saattaa esimerkiksi suunnitella prostituoidulle menemistä ja vertailla eri vaihtoehtoja jopa viikosta toiseen. Jollain tavalla tämä muodostuu nautinnoksi itsessään. Mielenkiintoinen on Hallin heitto, että monesti seksiriippuvuudella on yllättävän vähän tekemistä itse varsinaisen seksin kanssa.

*   *   *

Toimintavaihe. Riippuvuudet toteuttavat riippuvaisen elämässä aina jotain funktiota tai tarkoitusta, ja useimmiten tämä tarkoitus on jonkinasteisen henkisen tuskan tai ahdistuksen lievittäminen, kirjoitta Hall. Yksinkertaisimmillaan pornon katsominen, lievittää ainakin sitä tuskaa, jota tulee koettua kun ei pornoa katso. Se antaa himolle täyttymyksen, tuo tuskaan nautinnon. Mutta tietysti vain hetkeksi, eikä ilman seuraamuksia.

Jos on päättänyt päästä eroon riippuvuudestaan, on se, minkä laskee sortumiseksi ja varsinaiseksi toiminnaksi aina kiinni ihmisestä itsestään. Onko esimerkiksi muutaman minuutin pornon katsominen sortuminen, vai ainoastaan pieni lipsuminen, jos ei kuitenkaan masturboi ja uskaltaa lopettaa toiminnan ajoissa? Itse pidin edellämainittua aiemmin vain lipsumisena, mutta nyt myöhemmin olen senkin suhteen ottanut niin sanotun nollatoleranssilinjan.

Toimintavaiheen kesto voi olla jälleen kerran mitä vain muutamista minuuteista useisiin kuukausiin. Jos kyseessä on päihderiippuvuus, voinee toiminta jatkua putkeen ilman varsinaista horrosvaihetta jopa vuosia.

*  *  *

Katuminen. Hallin mukaan toiset myös tunnistavat tämän vaiheen hyvin selkeästi, kun taas toiset eivät tunne tekojensa johdosta katumusta juuri lainkaan. Tämä riippuu paljolti siitä kuinka negatiivisia ja näkyviä vaikutuksia toiminnalla on ollut. Jos toimintaan on esimerkiksi liittynyt rahanmenoa tai jos se on paljastunut kumppanille tai jollekin muulle läheiselle, katumusta tuntee luonnollisesti paljon helpommin kuin silloin, jos teosta ei ole seurannut mitään konkreettisia seuraamuksia.

Pornon katsomisesta johtuvaan mielipahaan on itselläni usein liittynyt vahvasti myös jonkinlainen pettymyksen tunne. Sitä on tuntenut olevansa jotenkin erilainen kuin muut, jollain tavalla epäonnistunut. Runkkari, jolla ei ole pokkaa tai uskallusta lähestyä oikeita naisia.

Toisaalta en minäkään aina ole pornon katsomisesta itseäni ruoskinut. Toisinaan on voinut kulua pitkiäkin aikoja ilman, että olen kokenut siitä minkäänlaista huonoa omaatuntoa, ja menihän pitkään, että ylipäätään kykenin tunnistamaan (tai tunnustamaan), että porno edes on minulle ongelma.

Selkein morkkis itselleni on iskenyt silloin, kun pornon katsomiseen on kulunut myös rahaa, eli silloin kun olen innostunut soittelemaan maksullisille seksilinjoille. Tuollaisten sessioiden jälkeiset ajat ovat yleensä synkkiä ja itseinhon täyteisiä. Toisaalta ne ovat monesti toimineet myös jonkinlaisina herätyshuutoina, ajanjaksoina jolloin on tajunnut, että oma toiminta ei ole nyt kovin järkevällä pohjalla. Viimeisimpänä tietysti tämä alkuvuoden sortuminen joka kertoi sen, että en ole vielä lähelläkään ongelmani selättämistä.

* *  *

Elämän palauttaminen raiteilleen. Tässä vaiheessa riippuvainen on vaiheen nimen mukaisesti päättänyt laittaa laittaa elämänsä jälleen kuntoon. Yleisiä ovat päätökset lopettaa riippuvuuden kohteen käyttö, kuten myös skarppaukset elämän muilla osa-alueilla. Riippuen addiktion kohteesta ja siitä, kuinka sekaisin oma arki on päässyt mahdollisen ”putken” aikana luisumaan, tämä voi alkuun tarkoittaa varsin yksinkertaisiakin asioita: peseytymistä, terveellistä syömistä, hyviä yöunia, pyykkien pesua tai asunnon siivoamista.

Omalla kohdalla varsin tuttuja ovat myös liikunnan aloittaminen sekä erilaisista tehtävistä asioista koostuvien listojen tekeminen. Ajatus kai on, että nyt minä ryhdistyn ja saan vihdoin hoidettua nämä, ne ja vielä nuokin asiat. Jos selainhistoriaan tai jonnekin muualle on tullut kirjattua ylös hyviksi todettuja sivustoja tai klippejä, nämä tulee yleensä tuhottua myös.

Toisinaan tässä skarppauksessa on varsin tosissaan, mutta joskus sitä tulee vain huijattua itseään. Sitä tavallaan tietää, että ei tämä kuitenkaan tähän jää.

Kun elämän on kuitenkin saanut jotakuinkin raiteilleen, seuraa tätä yleensä horrosvaihe, jonka aikana elämä on enemmän tai vähemmän siedettävää. Kunnes taas sopiva laukaiseva tekijä käynnistää koko rumban alusta.

Lopuksi

Tällainen sykli ei tietenkään sovellu kenen tahansa elämään. Kyseessä on malli, joka kuvaa ainoastaan riippuvaisen henkilön käyttäytymistä.

Suurin hyöty tällaisista malleista onkin varmasti siinä, että niiden avulla addiktin on mahdollista nähdä, kuinka riippuvuus pitää itseään yllä, ja vieläpä riippuvaisen oman käyttäytymisen ja ajatusten tukemana. Kun näkee, että oma toiminta noudattaa samaa kaavaa kerta toisensa jälkeen, kierteestä voi ehkä olla helpompi ravistella itsensä irti.

Tällä kertaa olisikin erityisen mielenkiintoista kuulla kommentteja muilta ongelman kanssa painivilta. Millaisia ajatuksia moinen malli herättää? Tuntuvatko sen kuvaamat vaiheet muista yhtä tutulta kuin minusta? Entä millaisena sykli ja sen vaiheet näyttäytyvät niille, joilla ei itsellään mitään riippuvuutta ole?

Tuo Hallin opus on kaikkinensa kyllä varsin hyvä ja innostava tietopaketti seksi- ja pornoriippuvuuksista, joten voin sitä suositella sitä lämpimästi kaikille aiheesta kiinnostuneilla. Sen herättämistä ajatuksista lisää ehkä vielä seuraavassa postauksessa…

Ensi kertaan.

7 thoughts on “Päivä 65: Riippuvuuden kehä

  1. Hei.

    täytyy ensinnäkin kiittää sinua tästä blogista johon eksyin ihan vahingossa. Olin taas menossa katsomaan sopimatonta materiaalia, mutta sitten huomasin tämän ja jäinkin lukemaan näitä kirjoituksia. Olen siis itse 46- vuotias mies ja kärsinyt elämässäni päihteiden väärinkäytöstä ja pornoaddiktiosta. Porno on tullut elämääni jo hyvin varhaisessa vaiheessa jo lapsena ollessa. Olen paennut omaa ahdistustani ja pelkojani tuohon riippuvuuteen. Alkoholia olen alkanut juomaan täytettyäni 18- vuotta ja se on ollut lähinnä viikonloppujuomista noihin aikoihin. Sitten reiluna parikymppisenä olen alkanut juoda enemmän ja mukaan ovat tässä vaiheessa tulleet myös huumeet. Pornoaddiktioni on kulkenut muiden riippuvuuksieni kanssa rintarinnan. Lopulta olen ajanut itseni siihen tilanteeseen että vaihtoehtoja ei ole enää ollut tai ne kohdallani ovat olleet joko vankilat, laitokset tai kuolema. Olen löytänyt tieni 12- askeleen toveriseuraan josta olen saanut tarvittavan avun ja huomannut etten ole yksin oman ongelmani kanssa. Myöntänyt olevani yksin voimaton päihteisiin nähden ja tarvitsevani toisia raittiuteni säilyttämiseksi. Raitistuttua vuonna 2000 en osannut vielä kuvitellakaan mitä kaikkea mahtavaa elämäni tulisi olemaan raittina, mutta en osannut myöskään kuvitella mitä kaikkea paskaa se toisi eteeni. Kuvitellut kaiken aikaa jo vuosia, että pystyisin hallitsemaan omaa pornoriippuvuuttani ja, että se ei kohdallani olisi mikään ongelma. Huomannut ajavani itseni täydellisesti pohjalle oman pornoriippuvuuteni suhteen. Paennut itseäni aivan liian kauan ja tunteeni ovat olleet yhtä ja samaa myttyä hyvin pitkään. En ole saanut kiinni omasta elämästäni, koska olen aikaisemmin aina ollut se miellyttäjätyyppi joka tekee kaikkensa toisten eteen ja väheksyy omaa itseään.

    Löysin tässä noin 4 kuukautta sitten tieni SA-n toveriseuraan, josta olen ensimmäistä kertaa elämässäni alkanut saada sellaista apua jota todella tarvitsen. Riippuvuuteni on kyllä edelleen aktiivista aika ajoin, koska en ole vielä täysin onnistunut luovuttamaan omaa tahtoani tuolle tuhoavalle voimalleni. Kuitenkin tunnen olevani oikealla tiellä ja tahdon totisesti pysyä sillä.

    Liked by 1 henkilö

    • Hei!

      Kiitos kommentista ja tarinasi avaamisesta. Kiva juttu, että päädyitkin pornon sijaan tänne.

      Riippuvuuksien kanssa painiminen ja niistä eroon pyrkiminen yksin, ilman ulkopuolista apua on kyllä monesti joko äärimmäisen haastavaa ja rankkaa, tai sitten jopa täysin mahdotonta. Tuo ulkopuolinen apu voi olla joko ammattilaisapua, tai sitten juurikin tuollaista vertaistukea.

      Itsellekin se voisi olla todella tervetullutta. Muutaman kerran onkin käynyt mielessä käydä tutustumassa tuolla Tampereen SAA-ryhmässä, mutta enpä ole vielä saanut aikaiseksi. Pitkä ei matka ainakaan olisi, taitavat kokoontua tuossa meikäläisen naapurissa. 🙂

      Mutta hienoa, että olet siis apua ja tukea löytänyt, niin päihde- kuin pornoriippuvuuteesikin. Vaikka en sinua henkilökohtaisesti tietenkään tunne, voi joskus olla, että kun elämästä poistuu yksi iso osa-alue tai riippuvuus (esimerkiksi alkoholi tai päihteet), eikä tilalle ole sitten välttämättä muodostu tai löydy mitään uutta sisältöä, tuota syntynyttä tyhjiötä alkaa täyttämään sitten uudella riippuvuudella. Tai jos se on kulkenut jo valmiiksi rinnalla, kuten sinulla, se voi ottaa yhä isomman otteen ja alkaa hallita elämää kahta suuremmin.

      Merkityksellisen ja mielekkään sisällön merkityksestä (riippuvaisen) elämässä liippaa ainakin tämä viime marraskuinen postaus, jos kiinnostaa tutustua: https://pornoaddiktinpaivakirja.fi/2016/11/14/paiva-49-rottien-taivas-huumeet-ja-merkityksellinen-elama/ Suosittelen ainakin tsekkaamaan tuon postaukseen linkatun Johann Harin TedTalk -puheen. Mielenkiintoista settiä.

      Kaikkea hyvää sinulle tulevaan. Muista, että mahdollisina huonoina hetkinä olet myös armollinen itsellesi. Toisethan saattavat päästä ongelmistaan eroon nopeammin, kun taas toiset saattavat kohdata takapakkeja ja sortumisia pitkänkin aikaa. Silloin kannattaa ajatella, että ne ovat vain osa matkaa. Vaikka tämän taidat jo tässä vaiheessa matkaa tietääkin.

      Tykkää

  2. Hei, minun on jo puoli vuotta pitänyt kiittää sinua tästä tärkeästä työstä, jota teet itsesi kanssa. Siitä on varmasti apua meille kaikille riippuvuuksien kanssa rimpuilijoille.
    Tuo Hallin kaavio sopii hyvin kuvaamaan omaakin käyttäytymistäni.
    Riippuvuusongelmani on kehittynyt yli 40 vuoden aikana. Nyt yli kuusikymppisenä kärsin siitä edelleen ajoittain. Nuorena poikana seksivietti iski minuun hirveällä voimalla niinkuin se taitaa tehdä kaikille nuorille. Olin ujo ja estynyt, mutta kova lukemaan. Kirjoista löytyi seksiä ihan mukavasti ja joskus ostin Uusi Aatami-lehden, jossa oli uskomattoman ihania mustavalkokuvia viattomasti poseeraavista naisista. Tämä oli 60-luvun alussa, jolloin pornolehdetkin olivat siveitä nykyiseen verrattuna.
    Tytöt kiinnosti, mutta rohkeus puuttui kunnes keksin kavereiden avulla, että Alko auttaa. Puoli pulloa halpaa punkkua antoi tarvittavan rohkeuden lähestyä tyttöjä. Annoskoko kuitenkin kasvoi nopeasti ja 70-luvulla karkasi kokonaan hallinnasta. Jäi kesken koulut ja armeijat, kun seksi ja alko olivat koko ajan kehissä.
    Parisuhteitakin tuli ja meni, mutta alle kolmekymppisenä en uskaltanut selvin päin olla naisen kanssa sängyssä. Vietti kuitenkin vei koko ajan.
    Elämä meni pikkuhiljaa parempaan suuntaan. Paikkailin menneisyyden aukkoja käymällä koulut loppuun ja pelko naisiakin kohtaan väheni, kun sain itseluottamusta. Lopetin juomisen n. 25 vuotta sitten ja kohta jo luulin, että ongelmat on ratkaistu. Alkoriippuvuus kuitenkin muutti muotoaan seksi- ja läheisriippuvuudeksi. Löysin ihanan naisen, jonka kanssa menin naimisiin pitemmän kaavan mukaan. Samoihin aikoihin ostin ensimmäisen tietokoneeni, ja löysin Internetin ihmeellisen maaiilman, joka tosin siihen aikaan oli aika viaton. Mutta siellä saattoi jo silloin-yli 20v. sitten- katsella alastomia naisia ja seksichattailla miesten ja naisten kanssa. Vähitellen tästä tuli tapa. Olihan niitä parinkin kuukauden taukoja, mutta aina palasin. Tuli nettikamerat ja chattailu muuttui entistä kiehtovammaksi. Oma parisuhde oli aika etäinen niihin aikoihin ja se ruokki riippuvuutta. Syntyi noidankehä. Löysin netistä ihmisiä, naisia ja miehiä, joiden kanssa harrastin myös liveseksiä.
    Syyllisyys paheni koko ajan ja menin A-klinikalle puhumaan seksiriippuvuudesta. Olin kuulemma ensimmäinen, joka halusi käsitellä näitä asioita sen pienehkön kaupungin A-klinikalla. Terapia auttoi vähän ja muutakin terapiaa on ollut, mutta kokonaan en ole päässyt kuiville. Juomisesta minun oli paljon helpompi päästä eroon kuin seksiriippuvuudesta. Se on ikävä kaveri.
    Nyt olen eläkkeellä, harrastan aktiivisesti liikuntaa ja kulttuuria. Olen edelleen naimisissa ja elämä päällisin puolin kunnossa. Mutta usein on edelleenkin tunne, että jotain puuttuu. Nettiseksiin lankean ehkä kerran viikossa. Lääkeiden kanssa on myös oltava tarkkana.
    Tunnen lapsuuteni hyvin ja tiedän, että yksi syy ongelmiini on rikkonainen koti. Isä joi ja äiti oli masentunut juuri minun syntymäni aikoihin ja sen jälkeen.
    Tuon antamasi kaavion allekirjoitan omalla kohdallani täysin. retkahdukset tapahtuvat silloin, kun oma itseluottamus on nollassa, kun en näe missään toivoa tai kun masennus iskee (mitä tapahtuu aina syksyisin ja pimeinä vuodenaikoina). Runkkailujen jälkeen tulee tyhjyys entistä pahempana.
    Ikä on vähän parantanut tilannetta: vietti ei enää ole niin voimakas ja olen myös oppinut olemaan armollisempi itseäni kohtaan. Uskon, että jos minun tekee seksiä mieli niin kovasti, ja jos en sitä vaimolta saa, minulla on lupa hoitaa homma itse. Mutta joku tolkku eli järjestys siinäkin pitää olla.

    Sinun ongelmasi tuntuvat rankoilta ja toivon, että jaksat taistella. Teet hyvää työtä jakamalla tätä asiaa, jota me aina ollaan hävetty, vaikka siinä ei ole mitään hävettävää. Mitä enemmän kipeitä inhimillisiä ongelmia jaetaan yhdessä, tehdään julkisiksi, sitä helpompi meidän on elää ja ymmärtää, hyväksyä ja jopa rakastaa toisiamme. Kiitos, Toni!
    Jaakko

    Liked by 2 people

    • Hei!

      Kiitos paljon tästä kommentista ja oman tarinan jakamisesta. Mielestäni todella tärkeä kommentti ja muistutus siitä, että ongelma ei koske ainoastaan nuoria ja nuoria aikuisia, vaan läpäisee ihan kaikki ikäluokat.

      Tuohan se näissä riippuvuuksissa (tai ainakin tässä porno- ja nettiriippuvuudessa) onkin, että tietyn ajan päästä haluaa vain lisää, enemmän ja erilaista. Sama vanha ei enää kiihota. Tyyliin tavallinen nettiporno –> eri genret –> webcam-seksi –> liveseksi. Jokaisella tietysti on se oma kulku ja kaava. Itsellä kun usein se pelkkä pornon tuijottaminen ei olekaan tarpeeksi kiihottanut, mukaan on pitänyt ottaa sitten se soittelu ja/tai webcam-yhteydet vaikka on tiennyt, ettei tässä ole mitään järkeä, että rahat menevät ihan tyhmyyksiin. Jostain syystä kuitenkaan se live– tai kahdenkeskinen, aito seksi, ei itselläni ole koskaan pysyvästi löytänyt tietään elämääni – ei niin riippuvuutena kuin ei myöskään luonnollisena ja terveenä asiana.

      Todella mielenkiintoinen on tuo huomiosi, että juomisesta oli helpompi päästä eroon kuin seksiriippuvuudesta. Olenkin jostain lukenut, että nimenomaan syömiseen ja seksiin liittyvistä addiktioista on monesti erityisen vaikea päästä eroon. Tämä johtuu ehkä siitä, että molemmat ovat ns. lajimme luonnollisia tarpeita. Evoluutio on tavallaan ohjannut aivomme nauttimaan ravinnosta silloin kun sitä on saatavilla, ja harrastamaan seksiä silloin kun se on mahdollista. Mutta nyt onkin käynyt niin, että molempia on tarjolla taukoamatta: niin ”seksiä” kuin myös korkeakalorista ja sokerista ruokaakin.

      Jos moiset kelat kiinnostavat, niin niistä on tullut kirjoitettua mm.:

      https://pornoaddiktinpaivakirja.fi/2016/10/07/paiva-11-addiktio-vai-ei/#more-343 ;

      https://pornoaddiktinpaivakirja.fi/2016/11/03/paiva-38-koolla-on-valia-nimittain-tiettyjen-aivoalueiden-koolla/, ja

      https://pornoaddiktinpaivakirja.fi/2017/01/01/paiva-97-kivikauden-aivot-digiajassa/#more-1780

      Hienoa kuitenkin, että olet uskaltanut ja kyennyt mennä asiasta puhumaan. Itsellä on sellainen fiilis, että pienillä paikkakunnilla tuo puhuminen ja avun hakeminen ei välttämättä ole aina yhtä helppoa kuin isommissa asutuskeskuksissa, vaikka yksityisiä toki moiset tapaamiset aina ovatkin.

      Tuntuu myös, että olet melkoinen itseanalysoija, kuten minäkin. Tavallaan siis tunnet ja tiedostat oman käyttäytymisesi syyt ja impulssit. Itse olen kokenut sen vaan voimavarana ja plussana, mutta tietenkään se ei aina auta siihen käytäntöön, jossa tunteet ja halut ja vietit vievät. Joka tapauksessa, tuo ”lupa hoitaa homma itse” kuulostaa hyvältä. Siitä huokuu sellainen armollisuus hyväksyminen, minkä itsekin mainitsit. Varsinkin, jos toiminta on n.kerran viikossa tapahtuvaa.

      Heittona silti, että jos/kun masennuskausia edelleen iskee, ja kun näiden runkkailujen jälkeen kuitenkin yhä tuntuu tyhjältä, oletko miettinyt, että ottaisit asian joskus puheeksi vaimosi kanssa? Jotenkin huokuu, että elämässäsi on monia osa-alueita jotka ovat kunnossa ja joihin olet tyytyväinen. Puhdistaisiko ja helpottaisiko se oloa lisää, jos tätä juttua ei tarvitsisi pitää vaimolta salassa? Tämä ei tietenkään tarkoita, että teillä pitäisi olla enemmä seksiä kuin mitä on, tai että tähän liittyisi mitään muitakaan vaatimuksia, ainoastaan se itsekäs (toisinaan itsekkyys on hyvästä) ajatus, että tämä asia ei enää olisi salaisuus.

      Huh, tulipas taas innostuttua. Muistutan, että nämä ovat täysin sinua tuntemattoman maallikon kommentteja. Jos nämä resonoivat niin tartu kiinni, jos eivät, niin jätä huoletta omaan arvoonsa. 🙂

      Täytyy vielä sanoa, että tuosta viimeisimmästä olen samaa mieltä. Ilokseni täytyy myöntää, että on kyllä sellanen kutina, että tätä nykyä yhä enemmän uskalletaankin monista arkaluontoisemmistakin asioista puhua. Toivotaan, että trendi jatkuu.

      Kaikkea hyvää sinulle ja aurinkoista pian alkavaa kesää!

      Tykkää

      • Kiitos viestistä, Toni
        Vaimo kyllä on tietoinen ongelmistani, niistä on keskusteltu niin terapiassa kuin kotonakin vuosikymmenien aikana. Olen jäänyt muutaman kerran kiinni pornosivujen äärestä ja hän on ottanut asian hyvin raskaasti. Olen sanonut, että käytän nettipornoa tarpeitteni tyydyttämiseen, koska hän haluaa seksiä paljon harvemmin kuin minä. Se on arka puheenaihe, sillä hän on siinä iässä, jossa hormonit ja halut vähenevät. En halua syyllistää häntä millään tavalla, eihän se ole hänen syynsä. Tiedän, että jokainen meistä on itse vastuussa omasta onnellisuudestaan ja hyvinvoinnistaan. Aika ja ikä tasoittavat kulmia ja säröjä ja totuuden tunnustaminen on hitusen helpompaa. Sen totuuden, ettei minun tarvitse tuntea syyllisyyttä viettini takia eikä myöskään siksi, että kaipaan kuolemaani asti sitä äidin lämpöä ja läheisyyttä, jota hän ei jaksanut antaa silloin kun olisi pitänyt. Kaikki kärsivät, mutta meidän tehtävä on pitää huolta siitä että meidän jälkeläisten ei tarvitsisi kärsiä meidän ja meidän vanhempiemme ongelmista.

        Liked by 1 henkilö

  3. Päivitysilmoitus: Päivä 75: Riippuvuuden hoidosta – prosessin vaiheet ja tavoitteet | Pornoaddiktin päiväkirja

Kommentointi on suljettu.