Päivä 10: Going strong (er?)

On tavallaan voimaannuttavaa kun vihdoinkin sai uuden postauksen ulos maailmalle. Kuten ajattelinkin, se tuntui sellaiselta konkreettiselta alulta tälle kauan odotetulle uudelle tauolle. Helppoa sen kirjoittaminen ei ollut, enkä kyllä yhtään ihmettele miksi. Aiemmin oli verrattain helppoa puhua ongelmasta, jonka oli mielestään jo jättänyt taakseen. Ajatus oli, että ”en minä enää ole tuollainen, mutta aiemmin olin”. Nyt kuitenkin sorruin yhä samaan, kaiken tehdyn työn ja julkisen esimerkin jälkeen. Se oli hämmentävää, ja kieltämättä myös hieman noloa.

Olen huomannut, että sortumisten ja sitä seuraavien pornosessioiden intensiivisyydessä ja negatiivisissa vaikutuksissa on havaittavissa jonkinlainen kaava: Mitä pidempiä taukoja olen pitänyt, sitä hurjemmin pornon kuluttaminen on näiden taukojen jälkeen lähtenyt käsistä. Tämänkertainen ”putki” hakee kyllä vertaistaan. Taisin jo edellisessä postauksessa mainita, kuinka välillä tuntui siltä kuin millään ei olisi ollut mitään väliä. Eritoten puhelinseksiin ja webcam-esityksiin käytetty rahamäärä saa minut edelleen ymmälleen. Eikö minulla todella ollut voimia lopettaa ajoissa?

Tällä kertaa ei sentään ilmennyt minkäänlaisia paniikki- tai raivokohtauksia, eikä liiemmin myöskään itsetuhoisia ajatuksia. Lähinnä pettymystä, hämmästelyä sekä luovuttamisen tunteita.

Mutta. Eteenpäin on menevän mieli. Ehkä on syytä kysyä, mitä tästä kaikesta opin.

Triggereiden kasautuma 

Tuttuja ja lukuisia ovat tarinat alkoholisteista, jotka ovat kymmenien ja kymmenien sortumisten jälkeen tehneet lopulta parannuksen, saaneet läheisiltään anteeksi, elämänsä raiteilleen, rakkaansa takaisin vierelleen ja työnsä takaisin. Ja kuinka he kuukausien tai vuosienkin raittiuden jälkeen ovat silti sortuneet. Sitä on ollut aina kovin hankala ymmärtää. Jos noin paljon on jo saavutettu, miksi ihmeessä heittää tuo kaikki hukkaan sortumalla taas juomaan?

Luulen, että ymmärrän heitä ja muita addiktioiden kanssa kamppailevia tämän oman matkani myötä hieman paremmin. Mitä intensiivisemmin, tiiviimmin ja pidempään mikä tahansa käyttäytyminen (hyödyllinen, neutraali tai haitallinen) on jatkunut, sitä vahvempia ovat myös aivoissamme tapahtuvat muutokset. Jos olemme ehdollistaneet itsemme vuosien ajan saamaan suunnatonta nautintoa asiasta X, sitä helpommin myös sortuminen ja vanhoihin tapoihin palaaminen voi tapahtua mahdollisten vastoinkäymisten yllättäessä, vaikka aikaa muutoksesta tai käyttäytymisen lopettamisesta olisi kulunut paljonkin.

Sortuessa ei välttämättä myöskään ole aina kyseessä yksi ainoa ja selvästi erotettava laukaiseva tekijä, vaan enemmänkin eri tekijöiden ja triggereiden summa tai kasautuma.

Yritin edellisessä postauksessa erotella noita omia, tämänkertaiseen sortumiseen johtavia tekijöitä, mutta voi olla, että tie kohti kohti hetkeä, jolloin pornon katsomisen vastustaminen kävi mahdottomaksi alkoi jo niinkin varhain kuin joulukuun puolessa välissä.

Kirjoitin päivän 93 postauksen yhteydessä kuinka tuolloin tapasin pikkujoulubileissä tytön, johon edelleen olen hieman ihastunut, ja kuinka tämä kohtaaminen sai minut ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ajatelemaan kovin synkkiä ajatuksia. Tämän johdosta löysin itseni myös lipsumasta katselemalla vähäpukeisten maksullisten naisten ilmoituksia. Myöhemmin kirjoitin, kuinka vuodenvaihteen jälkeen olin todella väsynyt ja maassa. Sitä en kuitenkaan maininnut, että alkuvuonna huomasin yhä enemmän ja enemmän fantasioivani pornon katsomisesta – asia, josta olin syksyn aikana päässyt tyysti eroon.

Sortumiselle oli siis olemassa jonkinlainen pohja, ja kun siihen sitten kerralla lyötiin päälle nuo mainitut krapula, joutenolo, yksinäisyyden, riittämättömyyden ja epäonnnistumisen tunteet sekä hieman ylimääräistä rahaa, kävi lopulta niin kuin kävi.

Katse tulevaan

Olen huomannut, että välillä saatan sortua melkoiseen ylianalyysiin. Analyysille on toki paikkansa, mutta nyt tuntuu vahvasti siltä, että on syytä suunnata katse menneen sijasta tulevaan. Täytin pari viikkoa sitten 35, ja siinä missä aiemmin (lue: viime vuodet) olen surkutellut sitä, kuinka tähänastinen elämäni on valunut hukkaan, ja mistä kaikesta olen jäänyt paitsi, olen nyt pyrkinyt tietoisesti kääntämään ajatusteni suuntaa. Jos en ole tiettyjä asioita tähän ikään mennessä vielä kokenut, sehän tarkoittaa sitä, että se kaikki on vielä edessäni! Elämä on seikkailu, ja jos elinkaareni vastaa vuonna 1982 syntyneen keskivertosuomalaismiehen vastaavaa, on minulla toiset mokomat 35 vuotta tätä seikkailua vielä edessäni.

Muutama lukija on kommenteissaan kertonut kokevansa samankaltaista huolta ja ahdistusta siitä, että elämä on jo mennyt ohi niin parisuhteen, työn kuin kaiken muunkin osalta, mutta niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, uskon että koskaan ei todellakaan ole liian myöhäistä. Ei koskaan. Aina on mahdollista muuttua ja luoda itselleen parempi elämä. Helppoa se ei välttämättä ole, mutta mahdollista.

Tähän loppuun tällainen hetkeen sopiva viisaus, jonka olen joskus jostain lukenut. En muista tarkkaa sanamuotoa, tai kenen suusta se on peräisin, mutta jotenkin näin se meni

                               ”Ei se ole epäonnistuminen, että kaatuu. Se on, jos jää                                  maahan makaamaan eikä nouse ylös.”

Aurinkoista loppuviikkoa itse kullekin.

16 vastausta artikkeliin ”Päivä 10: Going strong (er?)

  1. Tuossahan on lupaus seuraavasta kerrasta, kun oot vaan tauolla. Anteeksi kyynisyys. Mutta seuraavaa kertaa odotellessa, jos ei jotain muutu.

    • Jaa, joo no totta tuokin. Liekö sitä alitajuisesti halunnut käyttää tuota sanamuotoa… 🙂

      Tavoite on tällä kertaa kuitenkin sama kuin edelliselläkin kerralla, eli pysyväst pornosta eroon pääseminen. Toisin sanoen katsomisen lopettaminen kokonaan.

      Eihän sitä tosin tiedä, onnistuisiko niin sanottu ”kohtuukäyttö” joskus tulevaisuudessa, mutta miksipä toisaalta ajatuksella edes leikkisi.

      Uskon, että minun on mahdollista elää onnellisempaa, täysiapainoisempaa ja antoisampaa elämää ilman pornoa. Se vaatii toki muutakin, mutta koen että pornosta eroon pääseminen on se ensimmäinen askel.

  2. Hei, en ole aikaisemmin blogiasi kommentoinut, mutta lurkkeroinut olen alusta eli viime syksyn lehtijutuista asti.

    Jos puhutaan suoraan, se mikä minua on arveluttanut lakkosi kanssa alusta asti on masturbaation jatkaminen. Se on vähän kuin jos siirtyisi sähkötupakkaan ja kutsuisi sitä tupakkalakoksi.

    Puhun (suoraan) sikäli kokemuksen syvällä rintaäänellä, että aloitin pornosta irti yrittämisen tammikuussa 2014, kun törmäsin yourbrainonporn-sivustoon ja ymmärsin ongelmani. Sitä ennen olin katsonut pornoa vuodesta 2004, kun muutin omilleni, eli kymmenen vuotta vierähti. Oltuani menestyksekkäästi irti 100 päivää. Sen jälkeen olin kyllä irti hardcore-pornosta, mutta masturboin yleensä aina ennen nukkumaan menoa (ilman visuaalista apua) ja huomasin, että vapaailtojeni iloksi päädyin seuraamaan Netflix ja HBO sarjoja, joissa oli pehmopornoksi laskettavia kohtauksia, sekä aina klikkailemaan Iltapäivälehtien ”Kohumalli kohautti, punaisella matolla ilman alushousuja” -tyyppisiä clickbait-otsikoita – mikä ei ole suoranaisesti pornon katsomista, mutta kuitenkin saman tyyppistä korviketoimintaa.

    Eipä tässä mitään, mutta vuoden 2014 syksyllä aloin seurustelemaan/tapailemaan erään naisihmisen kanssa. Olin omasta mielestäni ollut irti pornosta lähes vuoden, mutta shokkina tuli, että vieläkään ei tositilanteessa seisonut.

    Eipä siinä muu auttanut kuin tiukempi linja ja uutta lakkoa kehiin. Seuraavilla kerroilla on mennyt paremmin.

    Jos jatkat tumputtamista, oletettavasti kuitenkin fantasioit käyttäen niitä neuroverkkoja, jotka ovat ehdollistuneet pornon katsomiselle ja oman käden kautta tulevalle kiihottumiselle. Nofap voi tuntua vähän turhan jyrkältä, mutta uskoisin, että kunnon ”rewiring” sellaista vaatii.

    Omalla kohdallani ovat auttaneet myös mindfulness ja tanssiharrastus (visuaalisuuden sijaan, fyysistä kontaktia oikeiden naisten kanssa ja lisäksi hyvä paikka tavata näitä).

    Tsemppiä ja kiitos blogista! Itse on omalla nimelläni millään uskaltaisi…

    • Jepulis, eivätköhän kaikki miehet myös vedä käteen, vaikka säännöllistä seksiäkin on tarjolla? Ex-avomieheni kauan sitten sanoi, että joskus pallit kaipaavat tyhjennystä eikä ”jaksa” ryhtyä sekstailemaan vaan hoitaa homman vähän samalla tavalla rutiininomaisesti itsekseen kuin pesisi hampaat. Ihanan romanttista! 😎

      En tiedä minkä verran muut kuin henkiset asiat vaikuttavat erektioon naisen kanssa. Siis testosteronitaso ja mitä niitä muita onkaan. Välttämättä kolmekymppinen mies ei kykene uusintakierrokselle hetken päästä toisin kuin ehkä paljon vanhempi mies.

      Tämä oli vähän tällaista asian vierestä -löpinää.

      • Kyllähän useimmat miehet varmasti masturboivat, olivat sitten suhteessa tai eivät, ja eihän siinä mitään. Se, mitä jepulis tuossa kuitenkin ajoi takaa ei toki ollut masturboimattomuus masturboimattomuuden vuoksi, vaan ennemminkin keinona päästä irti pornosta lopullisesti. Tai näin ainakin itse ymmärsin. 🙂

      • @Milla: kuten Toni sanoi, kyse ei ole masturbaation lopettamisesta, vaan sen yhteyden katkaisemisesta pornoon. Jos ei ole ollut oikean partnerin kanssa vuosiin, mutta masturboinut pornon äärellä tuhansia kertoja, voi olla että pornolakon lisäksi myös muutaman kuukauden runkkulakko on tarpeen libidon palauttamiseen normaalitilaan.

        Masturbaation lopettamisesta on tässä (miksi-sitä-nyt-kutsuisi) pornolakko-skenessä kahdenlaisia mielipiteitä.

        Yourbrainonpornin mukaan:

        2. The majority of men who recovered from porn-induced ED chose to reduce masturbation and orgasm – at least for a while. However, long periods periods of abstinence may not yield better results. Men with severe PIED often need to rewire their sexual arousal to real partners.

        3. Masturbation and porn use are tightly wired together. Like Pavlov’s dog that salivated when it heard the bell, you may find you start drooling for porn when masturbating. Time is needed to weaken the neural connections intertwining wanking and watching. On the other hand, eventually learning to masturbate without porn or porn-related fantasy may rewire your arousal away from porn.
        Recovery may be initially easier without masturbation/orgasm.

        3. Remove masturbation/orgasm from the equation temporarily and many guys with porn-induced ED usually experience a sharp decline in sexual desire, we call the flatline. (See: ”HELP! I quit porn, but my potency, genital size, and libido are decreasing”)

        https://www.yourbrainonporn.com/reboot_your_brain

        • Komppaan! Suosittelen lämpimästi fäppäämisen vähentämistä radikaalisti, niin mielessäsi pääsee katkeamaan epäterveet ”kiinnittymiset” ja terveitä syntymään tilalle. Terveillä tarkoitan sitä että seksuaalisuus on yhteydessä rakkauteen, läheisyyteen ja suvunjatkamiseen.
          Ja kehittymisestä oikeaan suuntaan on pakko vielä todeta: jos repsahdukset johtavat aikaisempaa pienempiin takapakkkeihin, suunta on ylöspäin. Jos taas aikaisempaa hillittömämpään tulokseen, olet vaarassa vajota vieläkin alemmas. Nopeasti raiteille pääseminen on hyvä merkki.

          • Huuh, kuulostaa pelottavalta. Meinaan, että takapakit ovat olleet joka kerta vaan isompia, raskaampia ja vaikutuksiltaan jollain tavalla tuhoisampia. Myös raiteille pääseminen, ts. toiminnan lopettaminen tuntuu kestävän aina vain kauemmin ja kauemmin.

            Mutta tuohon alkuun: komppaan komppausta. Päätin nyt aloittaa jonkinlaisen tauon ja vähentää kyseistä toimintaa, kuten itsekin sanoit, radikaalisti. Saa nähdä kuin käy.

    • Kyllä kyllä, yhä enemmän alkaa tuntua varteenotettavalta vaihtoehdolta tuo täysi tumputuslakkokin, juurikin noista mainitsemistasi syistä. Jonkin verran olen lukenut muualta, ja tännekin ihmiset ovat tuota samaa kommentoineet, että kun on ollut tietyn aikaa (kuukaudesta kolmeen) masturboimatta, on se auttanut lopullisesti eroon pornosta.

      Ehkä se on tuntunut niin vaivalloiselta tai jopa mahdottomalta asialta, että siihen ei ole täysin uskaltanut heittäytyä. Alkuunhan pidin masturboimisesta pidättäytymistä täysin turhana tai jopa hölmönä asiana (blogin alkuaikoina siis).

      Mutta kuten sanottu, ajatukset ovat hieman muuttuneet. Mutta kiitos kommentista, hyvä kuulla, että se on sinulla(kin) tepsinyt. Osaatko sanoa kuinka haastavaa tai hankalaa masturboimattomuus kohdallasi oli, ja kauanko olit siitä erossa?

      • Olin 100 päivää masturboimatta toisella yrittämällä. Ei ollut läheskään yhtä vaikeaa kuin ensimmäinen pornolakko, joka johti alkuun kyllä melkoiseen kylmään kalkkunaan (en pystynyt nukkumaan 3-4 tuntia enempää tokalla ja kolmannella viikolla. Silti piti käydä töissä. Tämän jälkeen flatlinea). Tosin mä yritin heti ekalla yrittämälläkin ilman masturbaatiota, se vain hiipi jotenkin mukaan.

        Aika yksilöllisiähän nämä ovat.

    • Niin ja sellaista vielä, että kyllä, useimmiten (jollei aina) masturboidessa sitä tulee käytettyä apuna pornofantasioita ja niitä mielikuvia mitä on pornosta päähän tarttunut, vaikkakin sinne olisi ”sekoittunut” mukaan myös todellisia ihastuksia. Joten samat neuroverkot, kuten asian ilmaisit, ovat olettettavasti aktiivisena ja näin ollen myös pysyvät sellaisena…

  3. Tämänaamuisessa saippuasarjassa joku sanoi jotenkin, että ”ei epäonnistuminen ole vaarallista, tärkeintä on rohkeus jatkaa”. Niinpä. 🙂

  4. Terve!

    Tosi rohkea blogi ja antaa varmasti paljon ajateltavaa monelle!

    Itselle porno ei ole mikään ongelma, olen pitänyt sitä lähinnä aina positiivisena asiana omassa elämässä, mutta muuten kyllä osaan samastua moneen juttuun. Itseltä löytyy samankaltaisia mielenterveysongelmia ja erityisesti itsetunnon puutetta sun muuta.

    Kerroit tuossa, että sinulla kului paljon rahaa tuossa relapsin aikana. Saako kysyä, että paljon tuollaisiin uppoaa, kun ei itsellä mitään hajua. Puhutaanko tuossa kympeistä, satasista vai tuhansista?

    • Moi. Monellehan porno on juuri jotain tuonkaltaista – positiivinen piriste ja kiihoke seksielämään, eritoten masturboidessa, mutta miksei myös kumppanin kanssa seksiä harrastettaessa. Uskon kuitenkin, että monien itsetunto-ongelmien taustalta saattaa varsinkin miehiltä löytyä pitkään jatkunut pornon katsominen. En tietysti väitä, että aina tai sinun kohdallasi olisi näin, mutta vaikka itse olen aikuinen ns. tolkun mies, ja tiedän, että pornokuvasto korostaa esim miehissä tietynlaisia piirteitä (miehet aina lhaksikkaita ja isomelaisia), niin jotenkin se on väistämättä vaikuttanut myös omaan ajatteluun ja itsekuvaan.

      Toki tätä kaikkea on itsellä korostanut ja sävyttänyt se seksin ja läheisyyden yms. lähes täydellienn puuttuminen. Luulen, että onnistuneet seksikokemukset tosimaailmassa tai toimiva parisuhde hälventävät tällaista vääristynyttä ja utopistista kuvaa joka itselle on seksistä ehtinyt muodostua.

      Mutta juu, tämänkertaisen romahduksen aikana homma lähti tuon soittelun ja webcam-juttujen (toki myös itse pornon katsomisenkin) kanssa tosiaan melko lailla käsistä. Kyllä siinä kuuden viikon aikana sai kolminumeroisen summan sinne uppoamaan. Yksi puhelu tai ”sessio” kun saattoi imaista sen 60-100€. Hirvittää, ärsyttää, nolottaa ja hävettää, mutta jostain syystä ei ollut voimia tai kykyä lopettaa toimintaa.

      Kokonaissumma pysyi kyllä alle kahdessa tonnissa, mutta käytännössä se sekoitti kevään talouden tyystin.

      Huh. Tulipa tuokin nyt ääneen sanottua. 🙂

      Kiitos kommentista ja mukavaa kevättä!

      • Juu tuossa saattaa olla perää ja ymmärrän pointtisi. Pornosta saattaa tulla jonkinlainen ”korvike”, jos parisuhteesta, läheisyydestä ja seksistä ei ole tarpeeksi positiivisia kokemuksia. Porno kun nyt ei muutenkaan anna erityisen realistista kuvaa seksielämästä ja se on tehty lähinnä miehiselle silmälle.

        Ja onhan tuo rahaa, jos yksi sessio vie 60-100 euroa ja kyllähän yli tonnin meno kuulostaa paljolta, jos vielä ajattelee mitä sillä saisi. Hitto.

        Mutta.

        Joku taisi jossain kommenteissa mainita, että relapsit kuuluvat paranemiseen ja olen täysin samaa mieltä. Itse kärsin pahoista mielialan vaihteluista ja vaikka pahoja masennushetkiä tulee välillä, niin monien vuosien aikana kokonaiskehitys on ollut ylöspäin kulkeva. Tämä kannattaa muistaa silloin, kun relapsit ottaa päähän todella paljon. Jos relapsin antaa masentaa itseään liikaa, niin silloin suunta lähtee helposti alaspäin. Jos ajattelee, että tästä jatketaan ja työstetään ”positiivisin” mielin, niin silloin noususuhdanne suuressa mittakaavassa yleensä jatkuu.

        Tsemppiä!!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *