Päivä 121: Kuulumisia

Viime postauksesta on vierähtänyt kokonaiset yhdeksän päivää. Se tuntuu ikuisuudelta. Jottei innostava kirjoittaminen nyt salakavalasti liu’u pois elämästäni, täytynee vain yksinkertaisesti pakottaa itsensä kirjoittamaan. Joten ei muuta kuin läppäri auki ja näpyttelemään.

Syynä tähän hiljaiseloon on tietysti tämä alkuvuoden pieni kuoppa, josta olen täälläkin kirjoittanut. Tietenkään yhdet huolellakaan vedetyt kännit eivät vedä ketään kuukaudeksi sängyn pohjalle, mutta laukaisevana tekijänä tähän harmauteen tuo ensimmäisen päivän humala varmasti toimi. Täytyy miettiä kaksi kertaa kun seuraavan kerran tuntuu, että pää täytyy vetää täyteen.

Vaikka energiatasot ilokseni alkavatkin pikku hiljaa palailla, ja olo jossain määrin tuntua siedettävältä, ei fiilis ole vielä täysin normaali. Ajatuksia on lamaannuttavan harmauden sijaan päässä välillä aivan liikaa, eikä niistä tunnu saavan otetta. Tuntuu, että tehtävät asiat ovat jälleen kasautuneet hallitsemattomaksi pinoksi, enkä enää tiedä mistä kohtaa tuota pinoa alkaisi purkamaan. Uutta asuntoa ei masennuspiikistä johtuen ole tullut laitettua juuri lainkaan kuntoon – kalusteita ei ole tullut hankittua ja iso osa tavaroista on yhä laatikoissa. Tämän lisäksi mietin koko ajan, että nyt pitäisi vihdoin aloittaa paljon puhuttu liikunta, kuin myös käynnistää se terapeutin etsintä. Kasvaneista menoista johtuen jonkinlaista osa-aika työtä olisi myös syytä alkaa tähyillä, ja tähän tietysti päälle tämä blogi, josta nyt tietysti vähiten kannattaa mitään stressiä ottaa.

Saattaakin olla, että asetin itselleni aivan liikaa odotuksia ja paineita liittyen vuoden vaihtumiseen ja näihin itsekin parjaamiini liiallisiin päätöksiin. Täytynee tästä eteenpäin muistaa ahdistuksen yllättäessä yrittää vain hengittää ja tarttua siihen kuuluisaan yhteen asiaan kerrallaan.

Ajoittaisesti sekavuudesta huolimatta olo ei kuitenkaan enää ole täysin maassa ja lamaantunut, mikä on tietysti hyvä asia. Syitä tähän on varmasti monia. Viime viikonloppu, jonka vietin keikkareissulla minulle niin rakkaassa Joensuussa, ja jossa sain olla lähes koko ajan ihmisten parissa, auttoi varmasti. Apua oli ehdottomasti myös siitä kun kävin viime viikolla pitkästä aikaa juttelemassa tutulle psykologille. Olin varannut ajan heikkona hetkenä puolitoista viikkoa aiemmin. Se kannatti. Teki varsin hyvää purkaa oloa, jäsentää ajatuksia ja puhua olostaan tutulle ammattilaiselle.

Yllättävän helpottunut olen myös viimeviikkoisesta päätöksestäni jättää facebook. Pelkäsin, että kadun tuota päätöstä varsin nopeasti, mutta onnekseni – ainakaan vielä – niin ei ole käynyt.

Elämää facebookin jälkeen

On tietysti mahdollista, ehkä jopa todennäköistä, että jossain vaiheessa loppuelämääni päädyn menemään takaisin facebookiin, mutta toistaiseksi se ei ole enää osa elämääni. Samaan syssyyn jäädytin myös Instagrarm-tilini, ja olinpa alkuun aikeissa tuhota henkilökohtaisen facebook-profiilini lisäksi myös koomikkoprofiilini. Sen suhteen ystävällinen stand up -tuottaja Anni sai minut kuitenkin toisiin aatoksiin. Siirsin koomikkosivujeni hallintaoikeudet hänelle, joten jos joskus naamakirjaan palaan, ovat koomikkosivut muutamine tuhansine tykkääjineen ainakin olemassa.

Vaikka ajoittain epäilin itsekin tekoni järkevyyttä, oli olo samantien poistumisen jälkeen varsin helpottunut. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, tuntui kuin jonkinlaiset kahleet olisivat irronneet ympäriltäni. Hyvin pian tajusin, että viime postauksessa mainittujen syiden lisäksi onnistuin myös vapauttamaan itseni sen miettimisestä, mitä milloinkin haluan itsestäni muille jakaa. Minun ei tarvitse jakaa enää mitään. Jos todella haluan jotain tutuilleni tai ystävilleni kertoa, puhua tai sanoa, voin aina soittaa heille tai mennä tapaamaan heitä.

Joku blogin lukija taisi kommentissaan heittää, että ehkä tästä somettomuudesta voisi tulla jonkinlainen sivujuonne tähän blogiin. Katsotaan nyt. Osa tätä samaa matkaa kohti parempaa elämäähän nämä molemmat päätökset toki ovat, ja siinä missä pornokin, niin addiktoivaa voi olla myös sosiaalisen median käyttö. Pääpaino blogin aiheissa pysynee kuitenkin tuossa pornossa.

Tulevasta

Huomaan, että varsinaiset ”asiapostaukset”, joista itse niin kovin pidän, ovat viime aikoina jääneet hieman vähemmälle. Tällaisen väsymyksen yllättäessä ei toki ihmekään. Niiden kirjoittamiseen kun kuluu huomattavasti enemmän aikaa kun tällaisten kuulumisten kirjoitteluun. Paljon mielienkiintoisia aiheita on kuitenkin mielessä ja varmasti tässä kevään aikana tänne myös tulossa.

Muun muassa muutamaan otteeseen mainittu Paula Hallin kirja Understanding and Treating Sex Addictions on herättänyt monenlaisia ajatuksia. Mielessä on käynyt myös ottaa suoraan yhteyttä eri tutkijoihin, tahoihin ja alan ammattilaisiin ja haastatella heitä – suorittaa eräänlaista pienimuotoista yhden miehen blogijournalismia. Toiveita on tullut myös kesäisen ayahuasca-kokemukseni avaamisesta, joka kieltämättä oli varsin merkittävä osa tätä yhä jatkuvaa matkaani.

Ei huolta, että nyt ahtaisin itselleni liikaa paineita kirjoittamisen suhteen – lupaan tästä eteenpäin kuunnella itseäni ehkä vielä hieman aiempaa enemmän. Toisaalta, vaikka itsensä kirjoittamaan pakottaminen kuulostaakin hieman ikävältä asialta, se kyllä selvästi kannattaa. Nyt, pienenkin kirjoitusrutistuksen jälkeen olo on varsin aikaansaanut ja tyytyväinen. Tein sen, jälleen kerran.

Mainittakoon vielä, että vaikka en itse enää facessa olekaan, saa näitä postauksia – jos vain jokin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä sellainen vastaan tulee – siellä toki jakaa. Mitä enemmän ihmiset aiheesta puhuvat ja – kuulostakoon itsekkäältä –  tänne löytävät, sen parempi.

Ensi kertaan.

35 vastausta artikkeliin ”Päivä 121: Kuulumisia

  1. Olin hieman varomaton, kun taannoin kommentissani toivoin voivani kuulla sinusta myös 100 päivän kampanjasi jälkeen ”joskus jotakin”. Tarkoitin kirjaimellisesti noin. En missään tapauksessa odottanut kirjoittelun jatkumista varmasti uuvuttavaan siihenastiseen tahtiisi.

    Elämässäsi on meneillään suuria henkisiä ponnistuksia. Pornoriippuvuutta vastaan taistelemeinen on yksi. Siitä ja muistakin taakoistasi julkisesti kertominen – etenkin blogisi vauhdilla ja tasokkuudella – on toinen. Lisäksi asuntomuutto (paljon stressipisteitä), FB-sulku (sosiaalisesti vaativa, tärkeä päätös), toimeentulohuolet, ja vielä pohdintaa siitä, haluatko tai jaksatko hakea säännöllisen psykologisen tuen pariin.

    Masennusta ja uupumusta on monenlaista, mutta sekä riveiltäsi että niiden välistä (ainakin minulle) huokuu vahvasti oireita sekä masennuksesta että uupumuksesta.

    Monelle uupuneelle tai masentuneelle lyhyenkin johdonmukaisen tekstinpätkän tuottaminen on ylivoimainen ponnistus. Blogin pitämistä ei moni voisi ajatellakaan.

    Sinulla on vielä voimia blogin pitämiseen, ja tulos varmasti palkitsee, mutta tuoko kirjoittelu sinulle lopulta enemmän voimia kuin vie?

    Sivuuta jos arvailen pieleen. Kuitenkin yksi persoonallisuuspiirre, jota kirjoituksesi vahvasti minulle ilmentävät, on suuri ja aito hyväntahtoisuus. Ensinnäkään kirjoituksiisi ei ole sisältynyt mitään vihamielistä ketään kohtaan, vaikka aiheellisesti voisit suomia ainakin pornoriippuvuuksilta silmänsä sulkevia seksitutkijoita. Toiseksi jäi mieleen, kuinka olit taannoin päiväkausia majoittanut alkoholisoituvaa ystävääsi muutoinkin ankeassa entisessä kämpässäsi. Teit laupeudentyön, jollaiseen kykenee harva. Kolmanneksi olet venynyt kommentoimaan säännöllisen nätisti ja huomaavaisesti meille kommentoijille.

    Hyväntahtoisuus on valtavan arvokas, jalo ja rakastettava piirre, jota ei esiinny kaikissa. En missään tapauksessa kehota siitä luopumaan. Enemmistön eli itsekkäiden ja välinpitämättömien ihmisten maailmassa hyväntahtoisuus saa kuitenkin harvoin vastakaikua ja säännöstelemättömänä johtaa helposti oman jaksamisen ylivenyttämiseen sekä omien tarpeiden laiminlyömiseen. Silloin voi seurata masennusta, uupumusta tai tukahdutettua vihaa.

    Elämäsi on isosti muuttumassa. Tunnistan tutun ongelman, että pitäisi ja haluaisi tehdä kaikenlaista, mutta ei saa aikaiseksi mitään. Taannoin sellaisessa pulmatilanteessa sählätessäni nuori mutta viisas auttajani kysyi minulta toistuvasti: ”Mikä on tärkeintä juuri nyt?”

    Viisas kysymyksensä johdatti minut kuuntelemaan itseäni ja laiminlyömiäni perustarpeitani. Olisiko samasta kysymyksestä apua sinullekin, Toni? ”Mikä on tärkeintä juuri nyt?”

    • Ihana ja hyvin viisas kirjoitus, Manuel! Toni on todellakin todella huomaavainen ja kiltti ihminen. Liika kiltteys ja auttavaisuus vaan todellakin johtaa usein uupumukseen ja itsensä unohtamiseen.

    • Todella tärkeä ja ajankohtainen kysymys meille kaikille, mikä on tärkeintä juuri nyt?

      Minulle se olisi pestä hampaat ja mennä nukkumaan, mut ei vielä, vielä vähän aikaa roikun täällä ja kirjoitan kommenttini vaikka tokkopa tuolla niin väliä. Onneksi poistin FBn kännykästä, muuten käyttäisin tämänkin ajan varmaan somessa roikkumiseen.

    • Hei vaan. Viisaasti ja lempeästi kirjoitettu. Kiitos tästä.

      Mulla oli kyllä alunperinkin, tai ainakin verrattain pitkään ennen tuota sadan päivän täyttymistä, tarkoitus jatkaa tätä blogin kirjoittamista, mutta tosiaan hieman rauhallisemmalla tahdilla. Eli ei tarvitse potea tunnontuskia liiallisten paineiden luomisesta. Täytynee vain yrittää olla luomatta niitä liikaa itselle.

      Nuo on kyllä hyviä ja olennaisia kysymyksiä. En ole varma, olenko paras arvioimaan sitä itse, mutta kyllä tämä todellakin antaa huomattavan paljon enemmän antaa kuin voimia vie. Siltä ainakin vahvasti tuntuu. Ehkä kuitenkin täytyy osata olla armollinen, once again.

      Mikä on tärkeintä juuri nyt? Ehkä itsensä kuunteleminen. Hengittäminen. Se, että osaisi välttää ajamasta itseään tietoisesti ahtaalle. Voi hyvinkin olla, että toisinaan jonkinlainen hyväntahtoisuus on saattanut tehdä näin.

  2. Nyt kun koet uupumusta niin kuuntele itseäsi, vedä henkeä, lepää, mites yöunet? Ei oo häpeällistä myöntää että on uupunut, kovia ponnistelujakin on takana, ja uuden vuoden lupaukset on tuomittuja epäonnistumaan. Minullakin masennusta jo vuosien ajan ollut mutta senkin kanssa voi oppia elämään ja nauttimaan elämästä.

    Mua kyllä kiehtoo se ayahuasca- kokemus ja haluaisin sen itsekin joskus kokea, vaikka pelkäänpä ettei taida mulla kantti semmoistaa kestää vaikka oonkin kaikenlaista elämässä kokenut. Jos sitä vaikka eläkkeellä.

    • Ohoh, tämä kommentti mennyt ihan ohi(tullut kuukausi sitten, kuten tuo postauskin). Juu, uupumusta tuossa kai oli ja asiat kai sitten johti toiseen ja kohta oltiinkin taas vanhassa ”kierteessä” niin sanotusti. Unien kanssa ei kyllä ole ollut ongelmia oikeastaan koskaan, muuten kuin siten, että unirytmi on monesti todella sekaisin. Ja että harvoin herään todella levänneenä.

      Joo, se oli kyllä melkoinen kokemus. Tarkoitus on siitäkin joskus avata täällä hieman enemmän. Kunhan tässä nyt saa taas arjen pyörimään ja kirjoitushommelit muutenkin käyntiin.

      • Huomasinkin tämän vastauksesi vasta nyt kun olin jo kirjoittanut uutta kommenttia. Mitenkäs nyt nouset vanhasta kierteestä? 🙂 Armollisesti, tietenkin. 100-päivää ilman pornoa oli sinulle hieno saavutus, ja toi sinulle näkemystä ja kokemusta, kuin myös meille monille muille. lankeaminen nyt ei poista sitä, taistelemme suurta vihollista vastaan.

        • Heh, melko eeppistä. 🙂 Mutta juu, totta turiset. Vaikka en uskonutkaan että näin vielä kävisi kaiken tämän jälkeen, niin sitä vahvempana tästä kuitenkin nousen. Vaikka hieman nololta ja hämmentävältä tuntuukin, en oikeastaan malta että pääsen taas kirjoittamaan tästä.

          • Enpä malta odottaa että milloin kirjoitat, miten menee? Meillä se veto kaverin kans meni plörinäksi kun kännissä puhallettiin peli poikki, siinä ei ollut mitään järkeä. 🙁 Mut armollisuutta, sitä hoen taas itselleni ja yritän nousta pornon pohjamudista. Siinähän ei oo mitään noloa että nyt kävi näin. Ota vaikka seuraavat 100 päivää ilman! Mitenkäs muut tukilakkolaiset, miten menee?

  3. Hei Toni. Haluaisin kertoa että blogisi lukijana en tiennyt komiikastasi mitään. Taannoin kuitenkin osuin keikallesi ja oli todella hieno yllätys että olet niin hyvä. Illan paras mielestäni. Otit tilan haltuun, yleisön heti mukaan ja tyylisi sopii sinulle hyvin. Kerroit kaiken kiinnostavasti ja hyvällä rytmillä. Semmoinen hyväntahtoinen naljailu vaikeistaki n asioita (kuten vaikka porno) ja se varo karhu -juttu lämmitti mieltä syvästi. Ajattelisin että juuri lämminhenkisyys, absurdius ja henkilökohtaisuus toimii sulla komiikassa hyvin. Miten itse näet?

    Mainitsit postauksessa että pää on täynnä ajatuksia ja tehtäviä asioita aivan liikaa. Lisäksi elämänmuutoksia Ehkä tilanne voisi olla hedelmällinen uuden stand up -matskun kirjoittamiseen? Tajusin lahjakkuutesi joten haluan rohkaista sinua panostamaan siihen. Puoliksi vitsinä sanoisin että se mikä itkettää ja ahdistaa sinua nyt naurattaa vielä keikallasi yleisöä. Siitä koetusta kivusta se syvempi ja osuvampi huumori usein elämässä kumpuaakin. Näin ainakin omassa elämässäni.

    • Joo, sehän on ihan perus läppä tai vitsi, että jos taiteilijalla tai koomikolla menee huonosti, niin aina voi lohduttautua sillä, että siitä saa hyvää materiaalia. 🙂

      Ehkäpä ajan kanssa tästäkin elämänvaiheeta voi jotakin irrota, mutta tällä hetkellä ei kyllä ole jaksamista tai kiinnostusta kirjoittaa tästä mitään lavalle (tosin juurikin se juttu siitä pornon hankkimisen vaikeudesta 90-luvulla on syntynyt tässä näitä keloja pyöritellessä). Kiva kuulla, että jutut ja keikka toimi, mutta yhä paremmalta on alkanut tuntua ajatus pitää hetki taukoa myös keikkailusta.

      En oikein osaa analysoida, että mikä itselläni toimii erityisen hyvin. Monillahan tuo henkilökohtaisuus on sellainen toimiva juttu, jos sitä osaa oikealla tavalla hyödyntää. Ehkä sellainen iloisuus, energisyys ja lämminhenkisyys voi kuitenkin olla se mun juttu. Teen lavalla myös paljon act outeja, eli ns. hahmoja, joista moni on sanonut, että se toimii. Sellaista varsinaista absurdia komiikkaa en ole koskaan osannut tehdä, mut tykkään sellaisesta kyllä itse kovasti.

  4. Hei,

    olet varmasti blogillasi auttanut valtavasti saman asian kanssa kamppailevia. Tämä on valtavan upea asia. Minulla olisi kuitenkin pieni toive: kun olet saanut asian kanssa valtavasti näkyvyyttä ja hurjat määrät seuraajia, olisiko mahdollista, että auttaisit myös meitä pornoaddiktin kanssa asuvia puolisoita?

    En ole nimittäin mistään löytänyt yhtään vertaistukiryhmää pornoaddiktien puolisoille. Monilla puolisoilla kuitenkin tilanne on varmasti omani kaltainen, että toisen riippuvuus on saanut jo omankin mielenterveyden, itsetunnon ja seksuaalikäyttäytymisen sekaisin. Olisi valtavan upeaa, jos pystyisit yhdistämään meitä puolisoita myös toisillemme vertaistueksi. Itselleni olisi ainakin helpottavaa tutustua johonkin samassa tilanteessa olevaan naiseen/naisiin, jonka/joiden kanssa voisi käydä omia tuntojaan ja kokemuksiaan läpi.

    Voisin jopa itse järjestää vertaistukiryhmän tapaamisia, mutten oikein tiedä miten tavoittaa ihmisiä. Pystyisitköhän sinä jollain tavalla yhdistämään meitä?

    • Moi!

      Juu, muutamilta kaltaisiltasi eli pornoaddiktin kanssa parisuhteessa tai aviossa eläviltä onkin silloin tällöin kommentteja tippunut. On totta, että pornoriippuvuus koskettaa usein myös muita kuin riippuvaista itseään. Ja totta on varmasti myös se, että kun pornoaddiktio on ilmiönä niinkin uusi kuin se on, voi tuollaista puolisoille löytyvää tukiryhmää vielä vaikeampi löytää.

      Mutta mutta. En oikein tiedä miten voisin auttaa tai teitä yhdistää, muuten kuin tietysti pistämällä pystyyn sen vertaistukisivuston, mistä on täällä pitkään ollut puhetta. Kyseessä on siis eräänlainen foorumi, jonne jokainen kirjautuja voisi kertoa oman tarinansa ja saada juuri sitä vertaistukea ym. Siellä voisi olla ns. oma osio myös pornoaddiktien puolisoille.

      Mutta tuo foorumi on tosiaan ollut työn alla tämän blogin aloittamisesta saakka. Ei ole vain saanut aikaiseksi. Ajattelin, että tässä keväällä voisi pistää sen kanssa vihdoin töpinäksi, mutta kävikin niin, että tuli pieniä takapakkeja tämän oman lakkoilun kanssa ja nyt olen ollut (jälleen) melko synkissä vesissä.

      Joka tapauksessa, voisin ainakin ehkä jossain tulevassa postauksessa nostaa taas teeman esiin ja puhua siitä. Ja ehkä pyytää kiinnostuneita kommentoimaan, tai vaikka laittamaan tuohon sinun sähköpostiisi mailia.

  5. Olisi kiva kuulla miten sinulla nykyään menee.
    Itselläni on tullut 2kk hyvän jakson jälkeen pari takapakkia, mutta tuossa ajassa ehti nähdä niin paljon hyviä asioita, että se ruoskii yrittämään entistä kovemmin. Vaimon kanssa myös noin kahdenvuoden kuiva kausi on loppunut, enkä halua lipsua taas pornon pariin, koska silloin seksi vaimon kanssa ei onnistu. Nyt potenssi ja vaimon halut ovat palanneet. Olen miettinyt että missä vaiheessa ottaisin asian puheeksi kun hän on varmasti huomannut, että jokin on ollut pielessä ja jotain on muuttunut, mutten ole uskaltanut vielä tätä askelta ottaa.
    Hieman olen huolissani kun sinusta ei ole kuulunut mitään. Toivottavasti sinulla on kuitenkin kaikki hyvin 🙂

    • Moi!

      Hieno juttu jos hommat on alkaneet luistaa hieman paremmin. Voisin kuvitella, että jos haluat asiasta vaimosi kanssa puhua, hyvä hetki voi tosiaan olla nyt, kun asiat ovat menneet hieman parempaan, toisin sanoen seksi alkanut taas toimia ja maittaa.

      Vaikka asian esiintuominen varmasti jännittää ja epätietoisuus siitä miten vaimosi asian ottaa ja mitä tunnustuksen jälkeen sinusta ajattelee, uskon että hän takuuvarmasti arvostaa rehellisyyttäsi.

      Ja olipa kuinka vaikeaa tahansa, se on ainakin sitten kerrottu. Salaisuutta ei tarvitse pitää enää sisällään. Vaikka en parisuhteessa olekaan juuri elänyt, voin vakuuttaa, että kertomine helpottaa. 🙂

      Mutta juu, pientä hiljaiseloa on tullut blogin suhteen pidettyä. Osaksi tämä on johtunut siitä, että on ollut hieman synkempi kausi meneillään. Tapahtui kunnon sortuminen, ja en kai ole oikein uskaltanut tai kehdannut nostaa asiaa täällä esiin.

      Luulen, että tämä kommentteihin pitkästä aikaa vastaaminen on nyt ensimmäinen askel. Voi olla, että tällä viikolla tupsahtaa pitkästä aikaa uusi postaus ulos.

      Ei kai siinä muuta kuin aloitettava matka alusta.

      Kaikkea hyvää sinne!

  6. Hei! Löysin blogisi hetki sitten ja kiva löytää ihmisiä joilla on sama ongelma. (Porno/seksi-riippuvuus)
    Paitsi etten ole mies vaan nainen.

    Jään seurailemaan sivusta…

    • Hei vaan ja tervetuloa lukijaksi.

      Postauksissa on ollut tässä melkoinen tauko, mutta tällä viikolla olisi tarkoitus taas kirjoittelua jatkaa.

      On totta, että suurin osa porno(ja ehkä myös seksi-?)riippuvaisista on miehiä, mutta missään nimessä kaikki. Tännekin on useampikin nainen asiasta silloin tällöin kommentoinut.

      Eniveis, kiitti kommentista.

  7. Moi! Mä olen seuraillut sun blogia ihaillen. Käsittämättömän rohkeaa ja ihailtavan tinkimätöntä paremman elämän etsintää. Pornoriippuvuudesta ei ole omakohtaisia kokemuksia, mutta masennuksesta on. Ja sun teksteissä on todella paljon samaistuttavaa. Toipuminen masennuksesta on ollut järjettömän raskasta ja kesti monta vuotta, mutta jännästi sitä kuitenkin tiesi terapiaistuntojen raskaudesta huolimatta (tai juuri niiden avulla) menevänsä oikeaan suuntaan. Joten ei muuta kuin tsemppiä edelleen! Ei se vauhti vaan suunta.

    • Hei vaan! Juu, niin se taitaa olla että masennuksesta irti pääseminen voi olla todella pitkä ja raskas tie. Hienoa jos olet sen selättänyt ja voit jo paremmin. Kiitti tsempistä, kyllä se tästä. Kuukauden sumun jälkeen taas hieman parempi olo.

  8. Mukava kuulla taas sinusta ja ikävä kuulla että on ollut synkempi kausi. Yhtä taisteluahan tämä on tämän riippuvuuden kanssa. Tulin taas lueskelemaan ja kommentoimaan niin saan ajatukset suunaatua pois pornosta. Tsemppiä sinulle kamppauluun!

    • Kiitos! Ja kiva kuulla jos blogin ja kommenttien lukeminen auttaa sinua saamaan ajatukset sieltä pois. Tarkoitus on tällä viikolla aloittaa taas kirjoittaminen.

  9. Tsemppejä sinne! Muistathan, että me tämän blogin seuraajat ei seurata sinua siksi, että olisi täydellinen voittaja, vaan siksi, että olet inhimillinen, lämminsydäminen ihminen. Eli älä ota paineita mistään, et ole minkäänlaista onnistumista velkaa kenellekään, et edes itsellesi. Eikös kaikki eteneminen elämässä tapahdu vähän niinkuin kaavalla kaksi askelta eteen, yksi taakse, kaksi askelta eteen, yksi taakse…? Kyllä kaikki järjestyy taas omalla painollaan!

    • Kiitos! Juu, osasyy miksi kirjoittaminen on jäänyt on se, että ei vaan ole jaksanut. Ei ole saanut alettua. Kuten ei juuri mihinkään muuhunkaan näinä tällaisina kausina. Mutta osasyy on varmaan kyllä myös se, että ei ole oikein tiennyt miten tämän sortumise toisi julki, ja on juuri vähän pelännyt sitä. Sitä kun ajatteli, että ei enää voisi käydä näin, ja kun on ns.”esimerkkinä” tässä muille toiminut.

      Mutta juu, noinhan se kyllä varmasti on, miten tuossa kauniisti sanoit. Tarkoitus on pitkästä aikaa postata taas tällä viikolla.

  10. Muista Toni ettei sulla mitään velvoitetta ole käydä jokaista tilannettasi blogin lukijoiden kanssa läpi. Eli voit skipata sen, tai kuitata parilla lauseella ja jatkaa siitä mistä ikinä haluaakaan kirjoittaa. Jos taas haluat vastoinkäymisestä kuitenkin kirjoittaa, niin sekin käy. Jos esimerkkinä toimista mietit, niin kyllä vastoinkäymisestä tai repsahtamisesta yli selviäminen, ja sen aiheuttamien tunteiden käsittely on varmasti hyödyllistä ja opettavaista käsiteltävää blogissa. Kun niitä tilanteita jokaiselle joka tapauksessa tuppaa tulemaan. Aloin neuvomaan, mutta siis tarkoitin vain että ota rennosti, ja kiva olisi lukea tekstejäsi taas!

    • Juu, hyvä neuvo. Meinaan, vaikka aihe onkin vakava ja tuntemukset välillä vaihteleekin laidasta laitaan, niin rennosti täytyy osata ottaa.

      En toki koe olevani velvollinen kenellekään, mutta kun tällaisesta addiktiosta irrottautumisesta on alkanut kirjoittamaan, niin sortuminen on toki sen verran iso juttu että sitä ei oikein voi sivuttaakaan. Tai en edes halua.

      Sen sijaan että kokisin jonkinlaista painetta tai noloutta tästä sortumisesta, kyse on ehkä enemmänkin siitä ettei vaan ole ollut energiaa kirjoittaa. Nyt kun tätä kirjoittamista on jatkunut hyvän tovin, ja nyt kun on isompi taukokin takana, huomaan että se on todellakin tehnyt hyvää ja että aika paljon kaipaan sitä.

      Mutta joo, yritän ottaa ja pian on kyllä luvassa taas jonkinnäköistä pohdintaa. 🙂

  11. Ei ihminen voi itseltään suuria vaatia. Paljonko me himoillemme mahdamme, Toni? Tyylipisteitä elämästä ei saa. Elämä on rämpimistä, ryvettymistä alusta lähtien.

    Olet lukijakunnallesi yhtä arvokas ja vielä tärkeämpikin juuri noin, ei se riipu onnistumisistasi pornolakoissa mitenkään. Olet nyt vain helpommin samastuttava, kun kompuroit (niin kuin me) ja jo kerroit siitä avoimesti meille. Mitään numeroa siitä ei tarvitse tehdä, ei sinun eikä meidän muiden. Minä tietysti toivon kuten toivonee moni muukin, että saisit elämäsi sellaiseen tasapainoiseen jamaan, jossa voit toteuttaa itsellesi tärkeitä asioita.

    Aseistariisuvana herätät monessa auttamisen halun, kun me vain jotekin osaisimme täältä verkon päästä auttaa.

    • Hei vaan. Kiitos sanoista, ja näinhän se varmasti on. Voisin kai sanoa että autatte juuri tällä tavalla, eli lukemalla postauksia ja niitä kommentoiden ja keskusteluun osallistuen.

      Kuten on nimittäin aiemminkin tullut sanottua, on tämä kirjoittaminen ollut todella antoisaa ja auttanut paljon omassa olossa ja omien fiilisten käsittelyssä, kuten myös opettanut paljon tästä itse ilmiöstä nimeltä pornoriippuvuus.

      En kuitenkaan usko, että kirjoittaminen olisi lainkaan niin innostavaa ja antoisaa ja jännittävääkin, jollei tietäisi että siellä on paljon tyyppejä jotka todella odottavat ja lukevat näitä kirjoituksia. Ja siihen päälle vielä tuollainen rohkaiseva tsemppaaminen, niin siinä on jo aika paljon.

      Että kiitos vaan, olet sinäkin auttanut jo paljon! Mustuuden päässä näkyy jo (ja jälleen) valoa. 🙂

  12. Toni! Mitä kuuluu? Ei ole miehestä aikoihin kuulunut. Miten somelakko on vaikuttanut elämääsi, entäs miten pornottomuus? onko pysynyt aisoissa? Meikäläisellä pääasiallisesti pornotonta elämää on jatkunut jo pitempään kaverin kanssa tehdyn vedon vuoksi, mutta pientä lipsumisen riskiä on ollut havaittavissa. 😀

    • Moi!

      No niin, tähän tulikin jo tavallaan vastattua tuon aiemman kommenttisi yhteydessä. 🙂 Plus näiden muiden ylläolevien.

      Hienoa, että oma lakkosi on pitänyt. Lipsumisen riskit kuulunevat asiaan, mutta tuollainen kimppaveto / vertaistuki voi olla kyllä hyvä motivaattori.

      Somelakon suhteen en ole huomannut isompia vaikutuksia. Erossa oleminen ei ole ollut erityisen vaikeaa, mutta ei se nyt mitenkään autuaaksikaan ole tehnyt. Tosin oloon on nyt tässä viime aikoina vaikuttanut niin moni muukin asia, lähinnä tämä sortuminen ja sen mukanaan tuoma turtumus.

      Mutta koen sen yhä varsin hyvänä juttuna ja facesta lähtö ei siis kaduta. Ehkä tästäkin tulevaisuudessa hieman lisää!

  13. Myöhäiset onnittelut lakon onnistumisesta! Itsellä kaksi kuukautta matkailua takana, sisältäen täyden uutis- ja Internet-pimennon, ilman puhelinta, ilman televisiota, ilman mitään, ja nyt palaamassa sitten eilisen omaan normaaliin arkeen. Lakko piti ja pitää yhä, eikä reissun aikana edes tumputus muistunut kun aurinko ja vieras kulttuuri vei täysin mukanaan. Matkan loppuvaiheella heräsin myös tapailemaan vastakkaista sukupuolta, joka vei jopa sänkyyn asti. Kaikki se pelko ja paine oli tiessään mitä kaikki tuo entisajan pornoilu oli tuonut mukanaan viehkeän neidon kadottaessa vaatteensa lattialle ja pystyin jopa nauttimaan tilanteesta mitään sen kummempia miettien. Tuo yksittäinen tapaus herätti suorastaan itseluottamuksen kuohun verrattuna normaaliin ja ehdinkin viettää useita päiviä deittaillen ja jutellen ennen lentoa kotiin.

    Täällä kotiseudulla kaikki tuntuu harmaalta ja ihmisiin on vaikea saada kontaktia, harva katsoo silmiin kaduilla, harva hymyilee, mutta jotenkin tänään onnistuin avaamaan suuni kauniin tytön seurassa ja treffit on luvassa torstaille. Miten tässä nyt näin kävikään? Luulen, että itsessäni oli vielä pientä hehkua tuosta onnistumisesta ja matkan eksotiikasta, joka ehkä harmaan keskellä sitten taas antoi mahdollisuuden kannatella tilanteen loppuun saakka. Saapi nähdä mitä tuo mukanaan.

    Tällä hetkellä sanoisin, että hienoin päätökseni viime vuonna oli seurata päätöksesi mukana. Olo tuntuu erilaiselta, en tiedä kuinka kauan, mutta pornolakon ohella täysi absenssi koti- ja työarjesta tekee myös kummia psyykeelle.

    Mutta nyt kaikkea hyvää sinne! Pakko nukkua jetlagia pois, ei edes kieli taivu enää tähän aikaan illasta.

    ps. Naomi Wolfin kirja nimeltään Vagina sisälsi pitkähkön kappaleen aiheesta The Pornographic Vagina. Jos saat käsiisi, niin siellä oli tästä pornoaddiktiosta enemmänkin juttua nojaten tietenkin tieteelliseen yhteisöön. Muut osiot kirjasta yhtälailla mielenkiintoisia. Sellainen tuli siis reissussa luettua kuuden muun kirjan ohessa.

    • Wau! Aivan mahtava kuulla. Tuntemuksesi ja kokemuksesi kuulostavat hyvin samanlaisilta mitä olen aiemminkin lukenut muiden kertomana noilla joillain foorumeilla. Tosi hieno juttu. Ei muuta kuin eteenpäin mutta toki päivä kerrallaan.

      Ja kiitos onnitteluista. Sadan päivän lakko kyllä piti, mutta kuten tässä on jo muutamaan otteeseen tullut kommentoitua, tapahtui tässä kuukausi sitten pieni sortuminen ja melkoista takapakkia on ollut olossa. Mutta nämä kuulunevat asiaan ja nyt näkyy jo valoa tunnelin päässä. Lapin aurinko ja hanget piristävät kummasti.

      Kaikkea hyvää sinne!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *