Päivä 100: I did it!

No niin, sata päivää on nyt tullut oltua ilman pornoa. Kaiken lisäksi vuosi on vaihtunut ja kirjoitan tätä postausta uudesta kämpästäni, joten paljon on syytä juhlaan. Välillä on hyvä olla hieman itsekäskin, joten tässäpä siis malja minulle!

1

Tällaisten merkkipaalujen kohdalla lienee tapana hieman kollata mennyttä, joten here we go.

Takapakit kuuluvat kehitykseen 

Sata päivää sitten makasin mustassa kuopassa, johon sortuminen siihen saakka pisimmältä pornotauoltani oli minut ajanut. Vietin päivät kotona maaten, itseeni pettyneenä, pornoa ja sisällötöntä youtube-höttöä katsellen. Mikään ei kiinnostanut. Olin lamaantunut. Lääkitsin itseäni päihteillä ja kämppä oli alkanut muistuttaa enemmän kaatopaikkaa kuin kotia. Olin niin väsynyt, etten jaksanut edes syytellä itseäni. Tuntui, kuin olisin lopullisesti luovuttanut.

On hämmentävää kuinka helposti sitä voikaan palata takasin vanhoihin tapoihinsa – kuinka nopeasti voi taantua tilaan, johon on vannonut ettei enää itseään ajaisi. Tuollaiset retkahdukset ovat kuitenkin tällaisissa paranemisprosesseissa varsin yleisä. Osuva on nimimerkki Lorkedalin kommentti päivältä 45:

”Usein se todellinen pohjakosketus tapahtuu jonkin aikaa sen jälkeen kun on tehnyt päätöksen ja luullut jo päässeensä oikeille raiteille. Tulee se repsahdus, jota ei koskaan ikinä enää pitänyt tulla.”

Hetken tuolla pohjalla maattuani päätin, että tämä  ei saa olla tässä. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, aloin kuulla jonkinlaisen sisäisen ääneni puhuvan. Tuo ääni ravisteli minua ja havahdutti minut näkemään asiat selvemmin. Se ei soimannut, ennemminkin se haastoi: ” Aiotko todella antaa kaiken sen työn mitä olet kevään aikana tehnyt valua hukkaan? Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa alusta. Ei koskaan. Tämä kaikki, tämä sortuminenkin, tämä on vain osa prosessia, osa sinun matkaasi. Et saa luovuttaa!”

Tämän jälkeen tiesin mitä minun oli tehtävä. Ratkaisu tuntui äärimmäiseltä, mutta niitä minä kai tarvitsinkin – äärimmäisiä tekoja. Yksi sellainen oli ollut kesällä ayahuasca-retriittiin osallistuminen Perussa ja nyt olin valmis toiseen. Päätin kertoa ongelmastani kaikille. Kliseet jatkukoon, mutta kertaakaan en ole tuota päätöstä katunut.

Näin jälkeenpäin katsottuna olen sitä mieltä, että jopa tarvitsin tuota retkahdusta. Kuten Lorkedal kommentissaan jatkaa:

”Olen huomannut, että kuoppaisempi nousu pohjalta kantaa pitemmälle ja korkeammalle kuin liian helppo nousu. Todelliseen kehitykseen kuuluu aina takapakit.”

Mielestäni tuossa lauseessa on jotain syvällisen viisasta. Tuollaiset mutkat, kuopat, takapakit ja pohjakosketukset – jos niistä vain pääsee yli – tekevät meistä usein vain vahvempia.

Tieto on hyvästä 

Mitä olen sitten tältä kaikelta saanut? No, samalla kun asian julkinen tunnustaminen ja sadan päivän tavoitteen ääneen ilmoittaminen loivat tietysti hyvänlaista painetta olla sortumatta, on itse blogin kirjoittaminen tuonut elämääni aivan uudenlaista ja mielekästä sisältöä ja tekemistä. Sen avulla on tullut myös oppittua suunnattomasti – niin pornoriippuvuudesta ilmiönä kuin omasta itsestäänkin.

Näiden kolmen kuukauden aikana koen myös saaneeni jonkinlaisen vahvistuksen ajatukselle, että nykyisenkaltaisen nettipornon käyttöön liittyvät ongelmat ovat todellakin suurempia ja enemmän piilossa olevia kuin mitä osaamme aavistaakaan. Vaikka jonkinlaista ongelman vähättelyä yhä esiintyykin, on moni lääketieteen ammattilainen ja tutkija alkanut ottaa pornoriippuvuuden jo varsin vakavasti. Tutkimustietoa aiheesta on alkanut vähitellen kasautua.

Uskon, että mitä enemmän aiheesta puhutaan ja pidetään ääntä, sitä enemmän ihmiset uskaltavat myös alkaa tarkkailla omaa pornon käyttöään, ja sitä helpompi mahdollinen ongelmakäyttö on tunnistaa. Senkin puolesta saa tämä oma matka vielä huoletta jatkua.

Yksi viime hetkien suurimmista oivalluksista on kuitenkin ehdottomasti ollut jonkinlainen peloton omaan itseen katsominen, tai ainakin sen yritys. Syyllisiä monenlaisiin ongelmiin on usein helppo lähteä etsimään jostain muualta kuin itsestään, ja tässäkin blogissa on syyttävän sormi osoittanut milloin eri alan asiantuntijoihin, milloin taas yksinomaan pornoon itseensä. Kuten nimimerkki Hanskiebski taannoin kommentoi, on ”…parannusta etsivän riippuvaisen syytä kääntyä itseensä ja kysyä miksi juuri minusta tuli addikti.” 

Vaikka toki pidän nykyisenkaltaista nettipornoa erittäin ongelmallisena ilmiönä ja helposti riippuvuutta aiheuttavana, on riippuvuuden kehittyminen kuitenkin aina hyvin monitahoinen prosessi ja lukuisten eri tekijöiden summa. Näitä tekijöitä voivat olla mm. lapsuuden ja nuoruuden kokemukset, nykyinen elämäntilanne sekä varmasti joiltain osin myös perinnölliset tekijät. Toisaalta, kuten psykoterapeutti Paula Hall kirjassaan Understanding and Treating Sex Addictions toteaa, ovat pelkän mahdollisuuden synnyttämät (opportunity-induced) seksi- ja pornoriippuvuudet olleet viime vuosina selvässä kasvussa. Selkeänä syynä tähän Hall näkee pornon ja seksin saatavuuuden helpottumisessa. Verrattuna aiempiin sukupolviin niin seksiseuran kuin pornonkib hankkiminen on tänä päivänä järisyttävällä tavalla helpompaa, edullisempaa, yksinkertaisempaa ja yksityisempää.

Jos siis haluaa ottaa otteen omasta ongelmakäyttäytymisestään, tieto – oli se sitten tietoa nettipornon vaaroista, addiktion mekanismeista tai oman itsen tuntemisesta – ei missään nimessä lisää tuskaa. Päinvastoin, se lisää itsevarmuutta ja kykyä hahmottaa kokonaisuuksia. Tieto lisää ymmärrystä. Tieto luo pohjaa toiminnalle. Mitä enemmän me tiedämme mistä omat haitalliset ja itseämme häiritsevät käyttäytymismallit johtuvat, sitä paremmin voimme ottaa ne haltuun ja tehdä niille jotain.

Päätösten tekemisen vaara

Se menneistä. On vuodenvaihde, joten parempi kai siirtää katse tulevaan. Täytyy kuitenkin olla varovainen lukuisten päätösten ja muutostavoitteiden kanssa, joita minullakin on näihin aikoihin tapana tehdä. Jos asettaa päätöksilleen liian paljon odotuksia, ja tekee niitä liian monta kerralla, on pettymys kahta suurempi, jos ei niissä syystä tai toisesta pystykään pysymään. Toki tavoitteita täytyy olla, ja jostainhan kaikki matkat ovat alkaneet, mutta kannattaa muistaa, että elämänmuutokset ja henkiset parenemisprosessit eivät yleensä noudata kalenterikuukausia ja päivämääriä – ne tapahtuvat omaan tahtiinsa, pikku hiljaa. Joka vuosi ovat päivät jatkaneet kulkuaan varsin samanlaisina vaikka vuosi onkin vaihtunut toiseksi. Samat haasteet, ilot, murheet ja rutiinit ovat odottaneet meitä kuin menneenäkin vuotena. Silti en voi olla ajattelematta, että lähden kohti vuotta 2017 huomattavasti vahvempana ja paremmin eväin kuin mitä lähdin vuoteen 2016.

Tavoitelistalla, joita en tietenkään nytkään voi olla tekemättä, on tänä vuonna samoja asioita nyt kuin ennenkin: säännöllinen liikunta ja aktiivinen ihmisten seuraan hakeutuminen; luonnossa oleskelu, hengittäminen, ja positiivisten asioiden huomioiminen – se, että kykenisi näkemään myös ne asiat, joista voisi ehkä olla hieman kiitollinen. Niitä ovat myös ilo ja nauru, jotka viime aikoina ovat niin vähissä olleet. Ehkä kuitenkin nyt, kun elämä ei enää pyöri sataprosenttisesti pornon ympärillä, näille asioille on vihdoin mahdollista antaa oikeasti tilaa. Ehkä nyt kun tuntuu, että en ole enää pysyvän sankan ja väsyttävän sumun keskellä, on elämästä mahdollista pienin askelin alkaa todella nauttimaan.

Tampereella on Aleksis Kiven kadulla eräs laatta, jossa on eräs sitaatti. Noihin sanoihin on ehkä hyvä päättää tämä ensietappi:

                             ”Elää sinun pitää ja tajuta se, että sinä elät.”

                                                                              – F. E. Sillanpää

Ei muuta kuin oikein iloista alkanutta vuotta itse kullekin.

*  *  *

EDIT: Okei, tässä vielä malja myös kaikille MUILLE lakkoilijoille. Keep it real! 🙂

20170105_003726 - Copy (1).JPG

35 vastausta artikkeliin ”Päivä 100: I did it!

  1. Hei!

    Onnea. Tosi paljon..mut eihän tuo nyt niin paha ollut, eihän? Nopeesti mänt..

    • Kiitti! Juu, aika kivuttomastihan se loppujen lopuksi meni. Mitä nyt pieni heikko hetki tuli tuossa joulun tienoilla / loppuvuonna, mistä kirjoitinkin. Siitä kuitenkin tuli päästyä yli.

      Hauskaa alkanutta vuotta sulle.

  2. Onneksi olkoon Toni. Tosi hieno juttu! Kiitti ku oot ottanu meidät lukijat mukaan matkalles, josta kirjoittelu toivottavasti jatkuu! Mahtavaa uuttavuotta 😊

  3. Onnea Toni! Toivottavasti jatkat vielä blogiasi, sitä oli nimittäin ilo seurata. 🙂

    • Enköhän, vaikka nyt heti vuoden alkuun onkin pientä hiljaiseloa ollut. Paljon on vielä asioita ja aiheita mistä tekisi mieli puhua (joista joitakin olet sinäkin kommenteissasi sivunnut), ja toisaalta eihän sitä tiedä mitä kaikkea kivaa tämä oma kevät ja matka tuokaan vielä tullessaan. Kiva jos on toiminut.

  4. Aivan mielettömästi onnea saavutuksesta ja onnea myös tulevaisuuteen!

    On ollut ihan suunnattoman siistiä seurata matkaasi ja toivottavasti et lopeta kirjoittamista tähän. Sun tekstejä on todella mielekästä lukea, kirjoitat ja ajattelet niin hyvin! Joten vaikka blogin alkuun laittanut juttu onkin ohi, toivottavasti jatkat kirjoittamista, oli aihe sitten mikä hyvänsä. 🙂

    • Kiitos! Juu, kyllä tämä varmaan jatkuu, kuten tuossa ylle mara430:llekin kommentoin. Viikkotahti saattaa muuttua 2-3:sta postauksesta sellaiseen 1-2:een postaukseen per viikko. Niin mielenkiintoista ja antoisaa kuin kirjoittaminen on ollutkin, huomaan että tämä vie todella paljon aikaa (ehkä koska välissä viilailen tekstejä ihan liikaakin). Ehkä kuitenkin nyt kun pornosta on päässyt eroon, voi olla aika aidosti ottaa kaikin puolin hieman rennommin.

  5. Mä luulen, ja mun oma kokemuskin on, että loppujen lopuksi jokainen bloggaaja, joka kirjoittaa hieman kontroversiaalimmista aiheista, yllättyy positiivisesti niistä tsempeistä ja siitä vertaistuesta, joita bloginsa kautta vastaanottaa. Tietysti voi tulla kakkaakin niskaan, mutta suurin osa kommenteista on kuitenkin rakentavia, jopa rohkaisevia.

    Onnea merkkipaalulle (ja anteeksi kaksimielinen kielikuva – vai onkohan tää vaan mun päässä 😉 )!

    • Kiitos!

      Juu, mä olin – ja olen – todella yllättynyt siitä kuinka positiivista, rakentavaa ja kannustavaa, ainakin tämä suora palaute on ollut. Olin täysin varautunut niin naureskeluun, dissailuun kuin ongelman vähättelyynkin. No, ehkäpä niille on omat keskustelufoorumit ja paikkansa ja niitäkin varmaan netin syövereistä löytyy. 🙂

      Hauskaa alkanutta vuotta sinne!

  6. Onnittelut! Nyt tiedät pystyneesi tähänkin, ja tästä se alkaa, se itse rakentamasi uusi elämä. Onnea myös uuteen kotiin! 🙂 Toivottavasti jatkat vielä kirjoittamista, jos se mitenkään itsestäsi oikealta tuntuu.

  7. Onnea satasesta ja kovasti tsemppiä jatkoon, ja toki myös uuteen asuntoon, toivottavasti muutto sujui ilman suurempaa stressiä.

    • Kiitos. Sujuihan tuo kyllä. Vielä kun saisi laatikot purettua ja hieman kalusteita hankittua. No, askel kerrallaan. 🙂

  8. 🎶 Paljon Onnea! 🎶 Con Cratulations!🎶 🌹💃🍰🍻🍾🎂🍻🍹🍸🎶

    -Sitten 200 päivän lakko! 😉

    • Kiitos! Juu, tästä jatketaan päivä kerrallaan. Ehkä se päivä 200 on tosiaan se seuraava merkkipaalu. 🙂

    • Juu, siltä kyllä vähän tuntuu. Nyt kun tällainen matka on takana, niin tuntuisi kyllä todella typerältä palata takaisin vanhaan. Täytyy kuitenkin yhä jatkaa päivä kerrallaan ja tiedostaa, että vaara sortua on aina olemassa. Ehkä nyt on kuitenkin hieman vahvempi jos sellainen hetki vastaan tulee.

  9. Jes! Onnea! Tuossa jälkimmäissä kuvassa on jo muutama lasi skumppaa takana 🙂

    Mielettömästi olen imenyt taistelutahtoa oman addition katkaisuun näistä sun kirjotuksista kiitos!

    • Hah! Ai onko? No ehkä muutama tollanen kuohulasi. 🙂

      Hienoa jos näistä on mahdollisen mielenkiinnon ja ajantäytön ohella ollut aidosti myös apua. Vaikka varsinaiset lähtökohdat blogin kirjoittamiselle olivatkin varsin itsekkäät (keino siis ottaa tästä omasta ongelmasta ote), oli yhtenä tausta-ajatuksena kuitenkin, että ehkä tästä voisi olla myös jotain apua ja hyötyä myös muille asian kanssa painiville.

      Tsemiä ja voimia alkaneeseen vuoteen!

  10. Toivottavasti blogi edelleen jatkuu jossakin muodossa. On vilpittömästi ollut etuoikeus lukijana kuulla tarinasi, oppia uutta tutkimus- ja kokemustiedon kautta ja ennen kaikkean lukea riveiltä ja rivien välistä, että sulla menee elämässä paremmin.

    Mietin lukiessani, että on jotenkin täysin perinteisen suomalaisen mentaliteetin vastaista haluta jakaa tietoa omista kipukohdistaan ja murtaa sitä kulissia hyvinvoivasta elämästä omalla nimellä ja kasvoilla. Täällähän me suolla kuokkiemme kanssa olemme aikanamme sisulla tottuneet selviytymään ja on heikkoutta pyytää apua, masennus on laiskuutta ja yksinäisyys vain osa kulttuuria. Ainakin täällä periferiassa asuville tämä ajattelu yhä vallitsee – ongelmat vaietaan eikä niiden jakaminen ole sopivaa. Omat ongelmat tuntuvat häpeällisemmiltä ja ainutlaatuisilta, koska kukaan mukaan ei ongelmistaan puhu ääneen. Kiitos siitä, että olet ajatuksiasi jakanut.

    Ehkä yllättäen, olen saanut täältä rohkeutta lähestyä vastakkaista sukupuolta. Kun kolmeakymppiä lähestyvä nainen ei ole ikinä pitänyt miestä edes kädestä kiinni, lähestymisestä luo mielessään mörön ja miehistä ylipäätään epärealistisia kiiltokuva-käsityksiä. Paitsi itse blogi, myös monet kommentit ovat taas rohkaisseet muistamaan, että ihmisiä me kaikki ollaan.

    Kiitos ajatustesi jakamisesta ja onnittelut satasesta!

    • Kiitos paljon.

      Joo, tottahan tuo on, että tällaisista asioista ei kyllä niin helposti näillä nurkilla puhuta. Jotenkin olen kuitenkin aistinut, että ehkä pikku hiljaa tässä puhumisen kulttuurissakin on jonkinlainen muutos tapahtumassa. Yhä enemmän uskalletaan ehkä puhua hieman vaikeimmistakin aiheista ja asioista.

      Facebook-päivityksistä nyt ei pidä liian suuria johtopäätöksiä vedellä ja se on toki monella tapaa jotain muuta kuin tämä ”tosi-maailmassa” puhuminen, mutta silloin tällöin sielläkin näkee sen pelkän pintakiillon ja katsokaa-kuinka-hyvin-minulla-menee -päivitysten ohessa näkyvän myös ihmisten avautumisia ja kuvauksia siitä, kuinka masennus tai paha olo on ottanut vallan. Eivätkä ne edes ole sellaisia, että niillä kerättäisiin huomiota, vaan niistä on huokunut enemmänkin just sellainen puhumisen tarve.

      Tiedän kyllä myös, että pienissä syrjäkylissä tällainen puhumattomuus ja pärjäämisen mentaliteetti voi olla paljon tiukemmin lihaksissa kiinni kuin esim. urbaanissa ympäristössä. Ehkä.

      Mutta kiva jos on tullut rohkeutta! Kyllä se niin on, että huolia, itsensä tarkkailua, pelkoja ja mörköjä esiintyy ihan sukupuolesta ja iästä riippumatta. Ei muuta kuin rohkeasti tulta päin vaan! 🙂

  11. Hieno saavutus Toni! Toivoisin, että pitäisit mielessä, että suurin yksittäinen syy siihen, että elämäsi on mennyt niin kuin mennyt, on pornossa itsessään eikä Sinussa. Materiaali on tehty koukuttamaan. Porno on paha, et Sinä. Olet herkkä ja siksi porno on vaikuttanut sinuun niin voimallisesti. Hyvää Uutta Vuotta!

    • Kiitos näistä sanoista. On totta, ettei pidä alkaa liikaa dissaamaan ja soimaamaan itseään, mutta olen järkeillyt, että jos pystyn löytämään ne syyt miksi ehkä juuri minä koukutuin pornoon (jos sellaisia siis on), voivat ne ehkä toimia apukeinoinana ja voimaannuttavina asioina asian lopullisessa ylipääsemisessä ja mahdollisessa sortumisvaaran kanssa taistellessa.

      Mutta kuten on ilmi käynyt, on totta että nettiporno on itsessään melko koukuttavaa ja aina mitään muuta syytä tai traumaa ei taustale edes tarvita. Voi riittää, että on herkkä. Jota kai taidan aika lailla myös olla. 🙂

      Hyvää uutta vuotta myös sinne!

  12. Hienoa Toni! Tästä eteenpäin! Pitäisiköhän se itekin tempaista nyt sata päivää? toisinaan jo se että sun blogi on ollut mulla eniten avatuissa sivuissa on jo estänyt pornon pariin siirtymästä kun sun pärstäs on hyökännyt ensimmäisenä esiin kun on selaimen avannut…😀

    • Ah! Hienoa jos himon yllättäessä nimenomaan mun naamavärkki on se, joka on saanut kiihkon kaikkoamaan. Kunhan et ehdollista saamaan kiihotuksen tunnetta mua katsomalla. Tai mikäs siinä, jos sellainen tomii… 😀

      Ei vaan. Juu, jos siltä tuntuu, niin tempaise vaan. Vaikka tuossa kirjoitinkin että uuden vuoden päätöksistä tulee monesti otettua aivan liikaa paineita – ei vähiten koska niille saattaa asettaa monesti aivan kohtuuttomia odotuksia – niin eihän siitä silti mihinkään pääse, että uusi vuosi on myös monella tapaa sellainen uuden alku.

      Onko sulla nyt jo siis taukoa tai taukoiluja takana?

  13. Onnea Toni ja hyvää alkanutta vuotta! Kiitos, että oot rohkeasti jakanut tällaista puhumatonta aihetta hyvin taitavasti käsitellen ja ennen kaikkea rohkeasti omalla nimellä ja naamalla. Antaa aina toivoa, ettei olla yksin tässä maailmassa. Yritetään nimenomaan suunnata energia kaikkiin niihin muihin elämän aidosti hienoihin puoliin, mitä ympärillämme koko ajan on. Ja olla itsellemme ja toisillemme armollisia.

  14. Satanen ja vähän ylikin täynnä myös täällä! Kiitos siitä kuuluu Toni sinulle ja blogillesi. Sain heti ensimmäisestä kirjoituksestasi hyvän draivin päälle joka kantoi yllättävänkin helposti loppuun. Pornoon ei tee mieli palata ja toivottavasti en sitä tule katsoneeksi enää koskaan.

    Aviomiehenä ja kolmen lapsen isänä onnistuminen lakossa ja siitä seurannut elämäntavan muutos tuntuu erityisen hyvältä. Vaimo näyttää ja tuntuu nykyisin erittäin haluttavalta, eikä mielessä pyöri enää pornon kautta nähdyt naiset. Muutenkin libido on parantunut huimasti pornon jättämisen myötä.

    Itse suosittelen kaikille ja erityisesti parisuhteessa eläville jättämään pornon kokonaan. Mitään hyvää sen katsomisesta ei kyllä seuraa, siis sellaista mitä ei olisi saatavissa myös ilman pornoa. Lisäksi on hyvä tiedostaa että vaikka pieni osa pornosta olisikin vapaaehtoisesti tuotettua ”reilun kaupan” pornoa, niin ehdottomasti suurin osa pitää sisällään ihmiskauppaa, hyväksikäyttöä ja naisten alistamista. Itse en halua enää omalla toiminnallani tätä tukea. Pornon katsojan on usein mahdotonta tietää mitä klippien taustalla on.

    • Noinhan se on, että koskaan ei tiedä mitä siellä kulissien takana oikeasti on tapahtunut. Hieno juttu että olet pystynyt pysymään erossa ja että vaikutuksiakin on alkanut näkyä! Ei muuta kuin jatketaan samaan malliin. Hyvää vuoden alkua sinne.

  15. Moi Toni.
    Oli minunkin pakko sulle postata.
    Sellaista asiaa. Ole seurustellut useita vuosia todella kultaisen ja hienon miehen kanssa.
    Kävi niin että rakastuin tuohon mieheen.
    Sitten asia: Tuli SEKSI….hänelle ei ”ottanutkaan eteen”….ei ollenkaan!
    Tein kaikki ” temput”….kauniit alusvaatteet..jne. Suuseksiä, hyväilyjä..jne.jne.
    Ensimmäisestä yrityksestä alkaa olla kolmisen vuotta aikaa.
    Kertaakaan hän ei ole saanut sellaista erektiota että yhdyntä olisi onnistunut.
    Viimeaikoina hn on tyydyttänyt minut dildolla.
    Kun hänen kalunsa on aivan velttona.
    Hän hellii minua ja sanoo rakastavansa.
    Kävi lääkrissä potessi vauvojen takia.
    Sai ” viagrat”. Ei auttanut nekääntiedän että hän katselee paljon pornoa. ( emme asu yhdessä) Hänellä on viikot aikaa ja mahdollisuus katsoa rajattomasti pornoa.
    Pornon katselusta hän itse kertoo minulle.
    Ja jollain ” omituisella” tavalla tuntuu olevan jopa ” ylpeä” porno tietämyksestään.
    Tuntee kaikki porno gategoriat.Titää minkämaalaiset ”porno näyttelijät” ovat erityisen kauniita. Kertoo avoimesti minkälaisia uusia ” perversioita” on netistä katsellut. Kertaakaan hän ei ole kanssani orgasmia saanut. Eikä tunnu itse välittävän asiasta lainkaan.( eipä kai, kun saa taas viikonlopun jälkeen viikon rauhassa katsoa pornoa ja runkata) Olen järkyttynyt kun tajusin kuinka ” vakavasta” riippuvuudesta on kyse. Vrt. Huume riippuvuuteen. Hän ei vieläkän ole valmis ” myöntmään” että olisi mitän ongelmaa. Onko mitään tehtävissä? Ehdotin varovasti.addiktion mahdollisuutta ja ”hoitoon” hakeutumista. Ei koe itse olevan ongelma.

    Nimim; hyvät neuvot tarpeen.

    • Moi!

      Pahoittelut kun on vastaaminen hieman kestänyt. Ollut tässä melkoisen raskas alkuvuosi itsellä. Jos rehellisiä ollaan, tapahtui pieni sortuminen. Pitäisi kai pitkästä aikaa julkaista uusi postaus ja kirjoittaa siitäkin…

      Joka tapauksessa, kiva kun kirjoitit, vaikka asia ei tietenkään millään muotoa kiva ole. Vaikuttaa kyllä siltä, että ongelma on melko iso. Vaikka ei tuota teidän tapaustanne tunnekaan tuota kuvailuasi enempää, vaikuttaa kyllä varsin selvältä, että miehesi erektio- ja kiihottumisongelmat johtuvat pornosta. Aikamoista, ettei miehesi itse sitä myönnä. Eikö asia häiritse siis häntä lainkaan?

      Onko mitään tehtävissä on kyllä varsin hyvä kysymys. Tällaisten asioiden kohdalla kun se ensimmäinen askel on juuri nimenomaan se ongelman myöntäminen. Ehkä asia kannattaa vielä kerran ottaa puheeksi ja painottaa, että tämä todella vaivaa sinua, että et ole asian kanssa sinut.

      Kertoo kyllä paljon, että olette olleet jo kolme vuotta yhdessä, vaikka seksin kanssa on koko ajan ollut ongelmia. Tarkoitan, että monelle asia voisi olla melko ylitsepääsemätön este. Parisuhdehan on paljon muutakin kuin seksiä, ja hienoa jos ne muut osa-alueet teillä toimivat. Mutta aika oleellinen osa se seksikin tietysti on.

      Vaikka sinulla itselläsi ei mitään ongelmaa ole, oletko miettinyt voisitko itse käydä juttelemassa jollekin, esim. parisuhde- tai seksuaaliterapeutille tai vastaavalle? Häneltä voisi saada joitain vinkkejä tai keinoja miten tukea miestäsi tai esim.ottaa asia puheeksi? Ehkäpä jos hän saa tietää että olet käynyt jonkun juttusilla, hänen voi olla helpompi tulla joskus mukaan?

      Täytyy muistaa, että vaikka moni täällä minulta silloin tällöin neuvoa kysyykin, ja toisinaan niitä myös jakelen, niin en tietenkään ole mikään asiantuntija millään muotoa. Mutta tällaista tuli nyt tähän hätään mieleen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *