Päivä 75: Pornon aiheuttamien ongelmien vähättelystä pt.2

Palasin hetkeksi jo hyvä tovi sitten tänne linkkaamaani Yle uutisten artikkeliin pornosta. Kyseessä on varsin asiapitoinen ja ansiokkaasti pornon haittapuolia esille tuova juttu, mutta mukana oli myös muutama aiemmin itseltäni ohi mennyt kommentti, joiden lukeminen sai suoraan sanottuna suun loksahtamaan auki.

Jutussa haastatellaan mm. Sexpo-säätiön toiminnanjohtajaa Tommi Paalasta sekä muutamaan otteeseen tässäkin blogissa kritisoitua Väestöliiton tutkimusprofessoria Osmo Kontulaa. Molemmat kuuluvat pornon haittoja selvästi vähättelevään osaan alan asiantuntijoita. Valitettavasti heidän kommenttejaan pornon käyttöön liittyvien asioiden yhteydessä kuitenkin usein kysytään.

Puhuttaessa siitä milloin pornon katsominen muuttuu ongelmaksi ja milloin voidaan vielä puhua ns. kohtuukäytöstä, esittävät molemmat näkemyksiä, joita on melko hankala niellä.

Kohtuukäyttö vs riippuvuus 

Jutussa Kontula kommentoi mm. seuraavaa:

”Vaikka katsoisi monta kertaa päivässä pornoa, niin se ei ole riippuvuus niin kauan kuin se ei aiheuta katsojalle itselleen ongelmaa.”

Nyt täytyy ottaa happea. Tuntuu yhä enemmän siltä, että tämä professori elää jossain täysin toisessa todellisuudessa kuin me muut. Jos se, että katsoo pornoa monta kertaa päivässä, ei ole vielä riippuvuutta niin hyvänen aika, mikä on? Mikä on tästä seuraava askel? Se, että katsoo sitä koko ajan, aamusta iltaan, 24/7, tekemättä mitään muuta? Täytyy muistaa, että monta kertaa päivässä tarkoittaa sitä, että pornoa katsoo… no, monta kertaa päivässä! Joka hiton päivä.

Vaihtakaapa lauseeseen pornon katsomisen tilalle vaikkapa shoppailureissu kauppakeskukseen, sokerisen jättileivoksen ahmiminen tai parin oluen kietaiseminen huiviin, niin näette kuinka järjettömäksi väite muodostuu. Kaikki nuo asiat – pornon katsominen mukaan luettuna –  ovat ihan ok silloin tällöin tehtyinä, mutta monta kertaa päivässä toistettuina kyse on jo varsin pakonomaisesta toiminnasta katsoi sitä mistä vinkkelistä tahansa.

Väite siitä, että jokin toiminta tai tapa ei ole riippuvuutta niin kauan kuin se ei aiheuta käyttäjälleen ongelmaa on tietysti totta, koska riippuvuus määritelmän mukaan on pakonomaista, yksilölle haitallista toimintaa. Kysymys kuuluukin kuinka hemmetissä useaan kertaan päivässä pornon katsominen voisi olla olematta ongelma?

Ensinnäkin, jos pornoa katsoisi sanotaanko vaikka minuutin aamulla, kaksi päivällä ja vaikka taas minuutin illalla, niin mikäs siinä. No harm done! Tuskin vaikuttaa suuremmin muuhun elämään, itsetuntoon tai sosiaalisiin suhteisiin. Hyvin usein pornon ongelmakäyttäjillä näin ei kuitenkaan ole. Kontulan olisi hyvä tietää, että addiktit uppoutuvat usein pornon maailmaan tunneiksi kerrallaan. Monilla pornoriippuvaisilla on tapana pitkittää pornosta saamaansa nautintoa. Jokainen klikkaus on uusi dopamiinipiikki kehoon – uusi mahdollisuus uudelle kiihottavalle kuvalle, gallerialle tai klipille. Joskus pornon ääressä saattaa tuhrautua jopa puoli päivää, jonka jälkeen aivot ovatkin sitten niin sumussa, että mitään vähänkään keskittymistä vaativaa toimintaa on turha edes yrittää.

Toiseksi, vaikka orgasmin saamista pitkittäisikin, pornon katsomiseen nyt kuitenkin yleensä liittyy masturboiminen ja lähes aina myös se laukeaminen. En tiedä minkälainen supermies Kontula itse on, mutta jos laukeaa monta kertaa päivässä pornoa katsoen, kuinka monella on vielä potkuja tai halua harrastaa seksiä  oikean ihmisen kanssa? Ei kovin monella. Väitän, että ei kyllä hitto vieköön kenelläkään.

Kontulan luulisi tietävän tämän varsin hyvin. Hän kuitenkin vastaa Väestöliiton FINSEX-tutkimuhankkeesta, jonka mukaan suomalaisten yhdynnät ovat viime vuosina radikaalisti laskeneet, samalla kuin masturboiminen ja pornon katsominen ovat puolestaan lisääntyneet. Mutta mikäs siinä, jos tätä ei pidä mitenkään huolestuttavana suuntauksena (kuten olen ymmärtänyt, että hän ei pidä).

Kaiken tämän kohkaamisen ohessa on tietysti muistettava, että me olemme kaikki yksilöitä. Ehkä joillekin useaan kertaan pornon katsominen päivässä todella on ihan ok ja tarkoittaa samaa kuin kohtuukäyttö. Loppujen lopuksi kysehän on siitä miten me itse toimintamme ja käyttäytymisemme koemme, eikö niin? Sitä Kontulakin lienee tuossa väittämänsä loppuosassa tarkoittaa. Sexpo-säätiön Paalanen on samoilla linjoilla:

”Kohtuukäyttöä on se, että henkilö kokee olevansa käyttönsä hallitsija. Niin pitkälle, kun ihminen itse on tyytyväinen omaan pornonkäyttöönsä ja se on jossain järkevissä rajoissa, ei siihen kenenkään muun tarvitse ottaa kantaa.”

Kuulostaa jälleen varsin fiksulta. On kuitenkin pakko kysyä kuinka hyviä itsetuntijoita Kontula ja Paalanen luulevat meidän olevan? Pystyykö ihminen todella aina itse määrittelemään ja arvioimaan milloin oma pakonomainen käyttö todella on pakonomaista ja milloin käyttäytyminen on tai ei ole järkevissä rajoissa? Erityisen hankalaa tämä voi olla pornon kohdalla ja varsinkin silloin, jos nykyisenkaltaisen nettipornon jatkuvaan käyttöön on niin sanotusti ”kasvanut sisään”.

Ongelma jota ei välttämättä edes tiedosta 

Onneksi löytyy myös niitä asiantuntijoita, jotka ovat jollain tasolla tunnistaneet nettipornon uhat ja siihen liittyvät ongelmat. Yksi niistä tuntuu olevan artikkelissa myös ääneen pääsevä Väestöliiton seksologian johtava asiantuntija Tarja Santalahti:

Seksologin asiakastyön perusteella sanoisin, että pornoriippuvuus on ehkä tavallisempaa ja enemmän piilossa olevaa kuin arvaammekaan. Vastaanotolla ihmiset kertovat, että porno on tullut osaksi heidän elämäänsä jo alle 10-vuotiaana ja lisääntynyt nuoruusiässä räjähdysmäisesti.”

Niin. Kulttuuri, jonka osana ja ympäröimänä kasvamme, ja ne kokemukset joita kasvaessamme koemme muokkaavat väistämättä myös seksuaalisia mieltymyksiämme. Tänä päivänä helposti saatavilla oleva high speed -nettiporno on erottamaton osa tuota kulttuuria. Sen toistuva kuluttaminen ja katsominen voivat tulla tutuksi jo hyvin varhain kuten Santalahden kommentistakin käy ilmi. Jos on katsellut nettipornoa tasaiseen tahtiin vaikkapa 12-vuotiaasta saakka, voi olla vaikea yhdistää, että mahdollinen masennus, itsetunnon ongelmat, yksinäisyys tai jopa erektio-ongelmat kumpuaisivat juuri liiallisesta pornon katsomisesta.

Moni ei sitä paitsi osaa edes ajatella, että porno voisi todella aiheuttaa riippuvuutta. Tällöin voi olla melkoisen hankalaa pitää itseään riippuvaisena, vaikka koukussa olisikin. Pornohan on vain ”osa elämää”.

Tämän Blogin ensimmäiseen postaukseen sateli paljon kommentteja ja tarinoita ihmisiltä, jotka tunnistivat ongelmansa vasta jälkikäteen. Mm. nimimerkki Risen kommentoi seuraavaa:

”Noin 13 -vuotiaasta lähtien olen katsellut pornoa/alastonkuvia. (–)Hukkasin tavallaan lähes koko nuoren aikuisikäni pornon katseluun ja siitä syntyi masennus ja huono itsetunto, enkä uskaltanut lähestyä naisia, harrastukset eivät kiinnostaneet jne. En tiennyt kuinka suuri vaikutus pornolla oli. Minulla oli yksi pitkä parisuhde, joka kuihtui koska en välittänyt seksistä kumppanin kanssa, porno kiinnosti enemmän. Mitään muita seksikumppaneita minulla ei ollut n. 27 vuotiaaksi saakka.”

Samantapainen kommentti irtosi myös Mara430:lta:

”Olen noin 11-vuotiaasti asti kattonu pornoa lähes päivittäin kunnes tajusin vuosia myöhemmin ongelmani. Määrällisesti en kattonu paljoo (noin 20-30min/päivä), mutta sain pahimmat mahdolliset oireet pornoriippuvuudesta: erektiohäiriön ja kiihottumisongelman oikeeseen seksiin.”

Aina on myös mahdollista se, että vaikka tällaisen ongelman itsestään tunnistaisikin, voi ongelmaa alkaa helposti vähättelemään. Ongelma on niin nolo ja yksityinen, että sen käsittelemiseen ei välttämättä aina riitä työkaluja tai rohkeutta. Me olemme aikamoisia olentoja tiedostamaan tekojamme, tekemään muutoksia ja oppimaan uutta, mutta myös melko epeleitä huijaamaan itseämme.

Porno ja parisuhde

Tässä yhteydessä on puhuttava vielä yhdestä tutusta aiheesta, nimittäin pornoriippuvuudesta parisuhteessa. Kuten olen aiemminkin todennut, ei tällainen yksinäinen runkkari osannut ajatellakaan kuinka iso ongelma pornon liiallinen katsominen voi olla myös parisuhteissa elävillä. Tällöin voi olla, että nimenomaan puoliso on se, joka ensimmäisenä toisen ongelmakäyttäytymisen huomaa. Kuten Santalahti asian ilmaisee:

”Usein pornoriippuvainen ei itse tunnista riippuvuuttaan yhtä hyvin kuin kumppani, jota se häiritsee enemmän.”

Moni nainen ei pidäkään puolisonsa pornon kulutusta ainoastaan ongelmallisena, vaan suorastaan pettämisenä. Se, että tietää puolison katsovan säännöllisesti pornoa saattaa aiheuttaa suunnattomia riittämättömyyden tunteita, oman kehokuvan murenemista, itseinhoa, jopa masennusta. Nimimerkin Penny kommentin olen nostanut esiin aiemminkin:

”Alkuhuumassa oli vielä seksiä, sitten porno vei taas voiton, enkä enää kelvannut. (–) Itsetuntoni on aivan nollassa. Elämä valuu hukkaan, tunnen oloni mitättömäksi, rumaksi ja epäonnistuneeksi.”

Miehet, ajatelkaa omalle kohdallanne. Olette onnellisessa suhteessa ja teillä on säännöllisesti seksiä. Paitsi että jonkin ajan kuluttua se vähenee. No, ainahan ei kumppania kiinnosta, aina ei ole haluja ja eihän siinä mitään. Mutta mitäpä jos saisitte eräänä päivänä huomata, että kumppaninne onkin katsonut päivittäin pornoa? Pornoa jossa lihaksikkaat, isomelaiset panokoneet kestävät niin kauan kuin haluavat ja pystyvät mitä ihmeellisimpiin suorituksiin? Miltä tämä teistä tuntuisi?

Nimimerkki Mia pukee asian sanoiksi varsin osuvasti:

”Pornon kehä on karu. Mies hakee tyydytyksen netistä ja näin ollen ei ole niin aktiivinen hakemaan sitä puolisostaan. Puoliso vaistoaa ettei ole haluttava. Mies hakeutuu kiihkeämmin nettiin. Nainen vaistoaa vielä enemmän olevansa ei haluttu. Mies jää kiinni. Naisen seksuaalinen itsetunto kokee suuren loukkauksen. Mies hakeutuu koko ajan nettiin saadakseen hyvää oloa jo nyt henkiseenkin tarpeeseen, loukkasihan hän naistaan. Nainen on riekaleina, sillä mies ei edes loukattuaan aseta maistaan etusijalle.”

Mitäs se Paalanen aiemmin sanoikaan?  Että ”kunhan ihminen itse on tyytyväinen omaan pornonkäyttöönsä ei siihen kenenkään muun tarvitse ottaa kantaa”. Right. Ehkäpä tähän ei tarvitse enempää sanoa.

Yhden prosentin klubi? 

Koko ilmiön nimeltä pornoriippuvuus uutuus sekä yhteiskunnan ylistävä asenne pornoon vaikuttavat varmasti siihen, miksi pornoa voi olla vaikea nähdä millään tavalla ongelmallisena. Pornon haittavaikutuksia on helppo vähätellä.

Paalanen arvioi esimerkiksi jutussa, että yli 99 prosenttia pornonkäyttäjistä olisi kohtuukäyttäjiä. Yli yhdeksänkymmentäyhdeksän prosenttia? Eli siis lähes kaikki? En tiedä mistä hän tällaisia lukuja repii. Ei minullakaan mitään faktoja ole tiskiin heittää, mutta uskallan väittää luvun olevan huomattavasti suurempi.

Tällä hetkellä olemme pisteessä jossa olemme alkaneet havahtumaan helposti joka hetki saatavilla olevan nettipornon haittoihin. Ehkä se mitä me tarvitsemme ei ole lisää saarnausta ja syyttelyä (johon itsekin siis sorrun), vaan lisää ihmisiä, jotka uskaltavat ottaa asian puheeksi – jotka uskaltavat tunnustaa, että porno on heille tai heidän läheisilleen ongelma. Vaikka vain itselleen.

Ehkä tarvitsemme lisää myös Tarja Santalahden tapaisia alan ammattilaisia, jotka näkevät että liiallinen nettipornon käyttö alkaa olla vakava ongelma jo yhteiskunnankin tasolla. Sillä minusta todellakin tuntuu, että hän sen näkee:

”Pornoriippuvuus on kyllä hankala riippuvuus. Ihminen joutuu tekemään todella paljon töitä selvitäkseen siitä. Pahasti riippuvainen tarvitsee ulkopuolista psykoterapeuttista apua ja kumppanin rinnalla kulkemista.”

Tällaiset kommentit, niin lohduttomia kuin ne ovatkin, luovat uskoa siihen, että pornoriippuvuus voi vielä saada ansaitsemaansa jalansijaa myös julkisessa keskustelussa.

Ensi kertaan.

 

19 thoughts on “Päivä 75: Pornon aiheuttamien ongelmien vähättelystä pt.2

  1. Hyvä kirjoitus!
    Itseäni koskettaa tuo parisuhdeosuus. Minua ihmetyttää miten nopeasti yhteiskunnan käsitys pornosta on muuttunut. Tänä päivänä parisuhteessa elävän naisen odotetaan hyväksyvän kumppaninsa pornon käyttö. Mielestäni se ei ole luonnollista koska silloin toinen osapuoli hakee seksuaalista tyydytystä joltakulta muulta kuin puolisoltaan, vaikka tämä toinen nainen onkin ”vain” tietokoneen näytöllä. Siksi se ainakin omalla kohdallani tosiaan tuntuu pettämiseltä. Tuntuu etten riitä tai kelpaa, pitäisi olla kauniimpi, hoikempi, pukeutua ja käyttäytyä eri tavalla tai laittautua enemmän, eli sopia paremmin siihen ”pornotähtimuottiin”. Mielestäni pornon katselu on ristiriidassa yksiavioiseen parisuhteeseen sitoutumisen kanssa (vaikka tätä pidetäänkin auttamattoman vanhanaikaisena ajatuksena). Tietenkin jos asia on molemmille osapuolille oikeasti ok niin silloin siinä ei ole ongelmaa.
    Pahoittelut kun tästä kommentista tuli tällainen avautuminen, oli vaan niin puhutteleva tuo parisuhdeosuus ja kuitenkin nimenomaan tää blogi on hyvä paikka omien tunteiden käsittelyyn tän asian suhteen. Kiitos siitä! 🙂

    Liked by 1 henkilö

    • Juu eihän tää ny mikään ”paha” avautuminen ollut. Ja siis ei haittaa vaikka olisi ollutkin. Täällä saa kyllä avautua. 🙂 Mutta juu, totta kyllä tuo mitä sanot. Eritoten että se on ok jos se on molemmille ok.

      Tykkää

  2. Kirjoitat tarkkanäköistä tekstiä.

    Mainitsemiesi ja muidenkin pornotutkijoiden keskuudessa verkkopornon riippuvuusriskin aliarvioiminen johtunee monesta osatekijästä. Joitakin jo mainitsitkin. Yleisesti ottaen tutkimustuloksista tehdyt virhepäätelmät johtuvat tutkimuksen huonosti valitusta näkökulmasta sekä aineiston tai tutkimusmenetelmän puutteista.

    Nettipornoa koskevat tutkimukset ovat suurelta osin kyselytutkimuksia, ja koska pornon liikakäyttöön liittyy tyypillisesti paitsi häpeää myös itsepetos (uskotellaan itselle, että käyttö on hallinnassa) tai tiedostamattomuus (ollaan sokeita käytön haitoille), kyselykysymyksiin saadaan sekä tahattomasti että tahallisesti todenvastaisia vastauksia. Kyselyvastauksissa pornon käytöstä aiheutuvia haittoja siis vähätellään ja oletettuja hyötyjä liioitellaan.

    Lisäksi henkilöiltä, jotka ovat pahimmin verkkopornoon koukussa, ei saatane porno- eikä muihinkaan kyselyihin minkäänlaisia vastauksia, koska verkkoporno sanelee heidän ajankäyttönsä, mielenkiintonsa ja liikenevät voimavaransa. He jäävät siten tutkimuksissa valtaosin pimentoon. Kyselytuloksissa siksi ylikorostuu sen osajoukon mielipide, jolla nettipornon käyttö on kohtuullisempaa.

    Myös seksi- ja pornotutkija itse on määritelmällisesti kiinnostunut pornosta – ainakin ilmiönä, ehkä myös harrasteena. Ei ole siksi aiheetonta kysyä, onko seksi- ja pornotutkijoista moni ehkä itsekin verkkopornon jonkinasteinen suurkuluttaja.

    Kuten todettu, moni valehtelee itselleen liikakäytön haitoista. Tutkija on lihaa ja verta siinä missä muutkin. Pornotutkija saattaakin tiedostamattaan elätellä sellaista harhakuvaa, että hänellä itsellään – ja useimmilla muillakin – nettipornon käyttö olisi ongelmatonta.

    Liked by 1 henkilö

    • Hei!

      Hyviä ja mielenkiintoisia pointteja kyllä. Tuollainen itsepetos tai sokeus käytön vaikutuksille voi kyllä varmasti näkyä tuollaisissa kyselyissä. Ja tuo, että pahimmat ongelmakäyttäjät karsiutuvat kyselyistä pois, koska ei vaan jaksa tai kiinnosta, voi olla melko suurikin tekijä asiassa. Vaikka nämä kuulostavatkin varsin mahdollisilta vaikuttimilta, osaatko sanoa onko tällaisista kyselytutkimusten ongelmista jopa jonkinlaista näyttöä? (en tosin tiedä millaista se voisi olla)

      Joka tapauksessa, olisi kyllä mielenkiintoista tutustua ylipäänsä tuollaisiin pornon käyttöä koskeviin tutkimuksiin. Olisiko sinulla vinkata mistä voisi löytyä? Kiinnostaisi sitetää, että kuinka suuri osa ihmisistä pornoa todella katsoo, kuinka paljon siihen kulututetaan aikaa ja miten ihmiset itse käyttönsä kokevat (vaikka nämä kyselyt nuo manitsemasi ongelmat sisältäisivätkin). Luulisi, että jossain päin maailmaa tällaisiakin kyselyjä on tehty.

      Tykkää

  3. ”Vaikka katsoisi monta kertaa päivässä pornoa, niin se ei ole riippuvuus niin kauan kuin se ei aiheuta katsojalle itselleen ongelmaa.”

    Tässä ei oteta huomioon sitä että, moni riippuvainen ei itse näe ongelmaansa ennen kuin riippuvuus on jatkunut pitkään ja asiat ovat jo todella huonosti. Eihän esimerkiksi alkoholistikaan tiedosta alkoholiongelmaansa tai myönnä olevansa alkoholisti. Moneen riippuvuuteen liittyy ongelmien vähättely ja salailu viimeiseen asti itselleen sekä läheisilleen.
    Ajan tällä takaa sitä että pornoriippuvainen ei välttämättä itse tiedosta, että on riippuvainen pornosta vaikka sitä päivittäin kuluttaa eikä sitä että juuri se aiheuttaa ongelmia kuten erektiohäiriö, masennus, oikean seksin pelko ja niin edelleen. Pornoriippuvaiselle voi olla ihan ok katsoa pornoa päivittäin ja runkata. Ei se sille ole ongelma, vaikka todellisuus on toinen.

    Liked by 1 henkilö

    • Niin, juuri näinhän se monesti on. Tällainen kykenemättömyys nähdä omaa ongelmaa paistoi hieman noista muutamista tuohon nostamistani kommenteista, ja samaa oli ilmassa myös itselläni ja usean vuoden ajan.

      Vaikka toki tiesin, että pornolinjoille soittelu ei ole viisasta ja nakertaa koko ajan olematonta talouttani, en moneen vuoteen osannut arvatakaan kuinka moni ongelmistani kumpuaa nimenomaan liiallisesta pornon katsomisesta. Näin jälkeenpäin on melko käsittämätöntä ajatella kuinka suuren osan vapaa-ajasta se on vienyt.

      Tykkää

  4. Kiitokset taas loistavasta kirjoituksesta! Tuo kun käänsit miehen ja naisen roolit toisinpäin avasi minunkin silmiäni näin naisena. Olin hyväksyvä ja tuomitsematon parisuhteessani, kyllä, koska koin että niinhän se vaan menee. Toisen masturboiminen ei ollut minun mielestäni pettämistä. Eksäni pornon kulutuksen määrää en osaa sanoa, koska se on tapahtunut minun ollessani poissa kotoa. Toki se on voinut olla (ja varmasti olikin) huomattavaa. Vaan nyt kun mietin, että olisinko itse käyttäytynyt sillä tavoin kumppaniani kohtaan ja odottanut hänen vain hyväksyvän asian, niin en. Olen varmaan vähän on sokeutunut sellaiselle, mitä mieheltä ja mitä naiselta odotetaan ja hyväksytään. Koska roolit sikseen – ihanteellisin tilanne olisi parisuhde, jossa kumppanit ovat keskenään tasa-arvoisia. Olisi muuten mukava kuulla joltakulta kokemuksia muistakin kuin heterosuhteista – siis näiden ongelmien esiintymisestä nais- ja miesparien välisissä suhteissa!

    Ehkä noissa asiantuntijoiden vähättelevissä lausunnoissa on mennyt se seksuaalipositiivisuus vähän liian pitkälle. Siis asteelle, jossa hyväksyminen on ainoa vaihtoehto, ja sitten ei edes pysähdytä miettimään asiaa syvemmin?

    Haluan jakaa yhden linkin, jota en aiemmin kehdannut, nyt kun parisuhteesta puhutaan… Jarruttelin sen kanssa siksi, että en todellakaan haluaisi syyllistää miehiä pornoteollisuuden aiheuttamista vinoumista. Kirjoituksen sävy on feministinen ja aika kipakka. Paikallaan lienee myös triggervaroitus: sisältää mm. pornonäyttelijöiden nimiä ja kertomuksia. Itselleni teksti oli tärkeä siksi, että siinä todetaan miesten oppivan pornon kautta lukemaan naisia väärin. He omaksuvat väärät kasvojen mikroilmeet – kuvittelevat naisen nauttivan, vaikka tosiasiassa nainen luultavasti kokee epämukavuutta tai peräti kipua. Tästä minulla on valitettavasti omakohtaisia kokemuksia. Helppoa olisi jälkikäteen todeta, että jos seksi tuntuu pahalta, siitä pitää kertoa kumppanille. Kerroin kyllä. Asia ei muuttunut. Lopulta oli helpompi vain sietää, kunnes seksi loppui kokonaan.

    Ja se itse linkki: https://medium.com/@emmalindsay/porn-makes-men-terrible-in-bed-6e4df5f73200#.fgg9oeyue

    Liked by 1 henkilö

    • Kiitti linkistä, ihan mielenkiintonen teksti. Tosta ois kiva kuulla kyllä lisääkin, että kuinkahan paljon naiset todellda kokee, että porno on värittänyt seksiä sellaiseksi ei-niin-nautinnolliseksi.

      Juu, ehkä tosiaan jos pelkää tollaisten kirjallistenkin pornokuvausten toimivan mahollisina laukaisevina tekijöinä pornon pariin, niin kannattaa teksti skipata. 🙂

      Tykkää

    • Mielenkiintoinen kirjoitus ja feministissävytteinenkin. Mutta toisaalta, jos peruspointti kirjoituksella oli se että naisellakin pitäisi olla oikeus nautinnolliseen seksiin, tarkoittaako se sitten automaattisesti myös feminismiä? Hieman surullista, jos noin on. Nuo kirjoituksen ihan viimeiset lauseet pitäisi jokaisen omaksua. Pitäisi itse selvittää mistä itse oikeasti saa nautintoa, oikeiden ihmisten kanssa.

      Ongelmahan se on kun pornoa kuluttava ei itse tiedosta, että kyse on tosiaankin vain näytellyistä tilanteista, joilla ei ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä. Onko tarkoituskaan, että porno_näyttelijä_ kokee kuvauksissa nautintoa, hänhän vain näyttelee sitä. Pornon katselu on lisääntynyt samalla kun seksuaalisuudesta on tullut vapautuneempaa, myös naisten osalta. Ei siitä ole kovinkaan pitkää aikaa kun pidettiin huonona asiana sitä, jos naisella oli useita seksikumppaneita, jotkut varmasti pitävät sitä vieläkin pahana. Vaikka nainen, joka on harrastanut paljon seksiä erilaisten kumppaneiden kanssa, ehkä paremmin tietää myös millaisista asioista seksissä itse pitää, ja osaa niistä myös puhua. Saman kumppanin kanssa, jos seksin eteen ei oikeasti tee töitä, se helposti rutinoituu ja on aina saman toistoa, no mikäs siinä jos sellaisesta molemmat pitävät. Toisaalta naisetkin katsovat nykyisin (pääosin miehille tehtyä) pornoa, ja varmasti myös omaksuvat siitä asioita, vaikka ne eivät itselle toisikaan nautintoa, mutta ”sellaista se nyt vain on”. Sitten kun nautinto puuttuu, ajatellaan helposti että itsessä on nyt jotain vikaa, kun seksi ei maistu, vaikka todellisuudessa se tarjolla oleva seksi onkin vain vääränlaista.

      Ihan varmasti kaikki omista seksikumppaneistani ja parisuhdekumppaneistani ovat joskus katsoneet pornoa. Kenties jonkinlaista yhteyttä näin jälkikäteen mietittynä oli havaittavissa siinä pornon katsomisen määrässä ja joidenkin miesten sänkykäyttäytymisessä. Joillakin jotka olivat katsoneet paljon pornoa oli selvästi joitakin sieltä omaksuttuja tapoja. No minulle ei koskaan tehty mitään kivuliasta tai epämiellyttävää, että sinällään tuo ei haitannut että mies käytti jotain pornosta kopioituja asioita, jos se hänelle sitten jotain ylimääräistä nautintoa toi. Seksi toivottavasti on kahden (tai joskus useamman) ihmisen välinen tasa-arvoinen tapahtuma, missä kaikki osapuolet saavat nautintoa. Ongelma ehkä tulee siitä, että miehet usein saavat sen oman nautintonsa niin kovin paljon helpommin kuin naiset, kun usein se pelkkä paneminen riittää miehille (juu karkea yleistys!).

      Nainen tarvitsisi kunnollista pidempää esileikkiä, kenties jotain muutakin leikkiä, kosketusta ja läheisyyttä. Tyydytys ei välttämättä tule juurikaan siitä panemisesta, vaan vaikkapa toisen antamasta suuseksistä tai sormin hyväilystä. Osa miehistä vain on valitettavan laiskoja tuollaiseen ”ylimääräiseen”, kun itselle se pelkkä pano riittää ja kaikki muu on turhaa, joku voi olla jopa sitä mieltä, että molemmat voisivat huolehtia siitä omasta orgasmistaan itse. Johtuuko tuo sitten liiasta pornosta vai jostakin muusta. Varmasti myös sillä on merkitystä, onko kyseessä yhden yön juttu vaiko pitkäaikainen parisuhde. Toisaalta taas, nainen joka on seksiin tyytyväinen yleensä haluaa sitä myös lisää, usein. Mutta onko sekään sitten hyvä, jos mies tekee noita itselle ”turhia” juttuja vain sen pelossa, että jos ei tee, niin nainen ei seuraavalla kerralla anna.

      Tai tuleeko naiselle syyllinen olo tuosta, kun mies joutuu tekemään asioita ihan vain naisen ilon vuoksi, on ehkä hieman vastentahtoinenkin, ei sekään sitä naisen nautintoa lisää. Optimitilannehan olisi, että jokaisella olisi sellainen kumppani, joka pitää seksissä samoista asioista, ja jonka kanssa seksi todellakin toimii ilman, että jompikumpi joutuisi aina joustamaan omasta nautinnostaan. No todellisuudessahan voi varmasti tehdä myös kompromisseja, molemminpuolin. Tai sitten, kuten joku tuolla kertoikin, voi olla muuten ihan toimiva parisuhde, mutta seksi hankitaan sen ulkopuolelta, ei sekään väärin ole, jos tuo järjestely molemmille käy.

      Liked by 1 henkilö

  5. Mulla on kummasti masennus helpottanut, parisuhde kukoistaa ja elämä muutenkin hymyilee pornolakon myötä. Itsetunto ja energisyys vain kasvaa, erektiohäiriö on historiaa.

    Osmo and kumppanit can kiss my ass.

    Liked by 1 henkilö

  6. Mä olen tätä sun blogia lukiessani tullut siihen tulokseen, että mun aviomies taitaa myös olla pornoriippuvainen. Seksiähän meillä on ollut viimeksi n. parisen vuotta sitten, mutta puhelin on aina suihkussa mukana…Kysyttäessä myöntää, että katsoo pornoa säännöllisesti.

    No, tästä johtuen meillä on nyt n. vuoden verran ollut avoin suhde. Minä olen ulkoistanut seksin, kun en sitä enää kotona saa (ennen avointa suhdetta petin muutaman vuoden ajan). Jos mies mieluummin runkkaa pornon kanssa kuin panee mua, niin se ei mun vika ole (syyllistin itseäni tästä tosi pitkään). Meillä minä en ole koskaan kieltäytynyt seksistä, mies sitäkin useammin.

    Ellei meillä olisi muuten hyvä suhde, olisin lähtenyt kävelemään seksittömästä liitosta jo ajat sitten. Mä olen nelikymppisenä kuitenkin vielä erittäin halukas ja harrastaisin sitä seksiä mieluiten päivittäin. (Mutta ”tyytyisin” muutamaan kertaan kuussakin.)

    Noh, nyt mulla on nuori vakirakastaja, joka huolehtii mun tarpeista paremmin kuin hyvin. Win-win..?

    Liked by 1 henkilö

    • Toisaalta ikävä kuulla, että teillä ei ole miehesi kanssa seksiä ja että hän ehkä on pornoriippuvainen, mutta toisaalta hienoa että on löytynyt tällainen mahdollisesti molempia tyydyttävä järjestely. Jos siis miehesikään ei ole lainkaan mustasukkainen ja tilanne on hänelle fine, niin sitten ainakin pitänee tuo Paalasen heitto, että ei siihen kenenkään muun tarvitse puuttua.

      Tietysti olisi varmasti hienoa jos saisitte seksin palaamaan parisuhteeseenne. Jos viihdytte toistenne kanssa ilman sitäkin, kuinka paljon suhteenne voisikaan syventyä jos seksi tulisi taas osaksi sitä? Mistäs minä tiedän, mutta tuli vaan mieleen…

      Pornon maailmaan voi jäädä todella tiukasti koukkuun ja kiinni, ja kuten sanoit se, että miehesi ei halua seksiä kanssasi ei todellakaan ole sinun vikasi. Mutta se ei välttämättä ole myöskään miehesi vika. Siis, kyllähän se tavallaan tietysti on, mutta tällaiset riippuvuudet ovat aika kavalia juttuja. Miehesi on ehkä ajautunut saamaan seksuaalisen nautinnon ainoastaan pornosta, ohjelmoinut aivonsa tällaiselle keinotekoiselle taajuudelle, jos tuollaista termiä voidaan käyttää.

      Miehesi on voinut jo ”unohtaa” kuinka antoisaa ja nautinnollista seksi toisen ihmisen kanssa on (koska ei välttämättä koe sitä enää kiihottavaksi). Kuten tuossa kirjoituksessakin tuli pyöriteltyä, sitä voi ongelmakäyttäjänä alkaa helposti myös huijaamaan itseään toistelemalla että kaikki on ihan hyvin, vaikka sisältä ahdistaa. Kuten tuo Santalahtikin sanoi, monesti pahasti pornoriippuvainen voi tarvita kumppanin rinnalla kulkemista päästäkseen ongelmastaan eroon (vaikka halun muuttua täytyy tietysti lähteä aina ihmisestä itsestään.)

      En tiedä, tämä on nyt tällaista pyörittelyä. Välillä innostuu. Kaikesta huolimatta hyvää jatkoa teille sinne.

      Tykkää

  7. Vau, 75 päivää, 3/4 lakosta jo mennyt, hieno suoritus! Nyt täytyy kyllä tarttua tuohon ”Pahasti riippuvainen tarvitsee ulkopuolista psykoterapeuttista apua ja kumppanin rinnalla kulkemista”. Psykoterapeuttista apua riippuvuusongelmiin Suomessa on todella vaikeaa saada. Ellei kyse sitten ole alkoholista, siihenhän kyllä löytyy apuja, lääkitystä, vertaistukiryhmiä yms. Kai alkoholismi tulkitaan niin vaaralliseksi muullekin yhteiskunnalle esimerkiksi rattijuopumusten tai perheelle ja muille aggressiivisten alkoholistien takia, että sitä pyritään hoitamaan mahdollisimman hyvin. Toinen riippuvuus johon ilmeisesti jonkin verran saa apua on peliriippuvuus, nimittäin _raha_peliriippuvuus. Siitähän on haittaa asianomaisen taloudelle, joten se on selkeä ongelma. Pelkkää peliriippuvuutta ilman rahan käyttöä, tai esimerkiksi pornoriippuvuutta ei ilmeisesti pidetä niin haitallisena ongelmana, että koettaisiin tarpeellisena hoitaa niitä. No aika heikoilla kantimillahan mielenterveysongelmien hoito on noin ylipäätäänkiin, ainakin ennen kuin tilanne menee jo todella huonoksi. Jos itsellä on varaa niin silloin toki on mahdollista hakeutua hoitoon, valitettavasti vain nuo ongelmat vievät usein mukanaan myös työkyvyn ja sitä kautta ne mahdolliset hoitoon käytettävissä olevat rahat, josta sitten syntyy ikävä kierre. Kelan tukema terapiakaan ei mitään ilmaista ole, käyntien omavastuuosuus on aika suuri ja siitä kertyy kuukaudessa iso summa.

    Tänä iltana näkyy tulevan jokin dokumentti parisuhteen seksiongelmista jossa ilmeisesti käsitellään myös masturbointia suhteessa. Myös mainitsemasi Tarja Santalahti on mukana dokumentissa.

    Liked by 1 henkilö

    • Joo, tuohon kommenttiin itsekin haluaisin lisätä – tai sitä korjata – että itse asiassa omasta mielestäni pahastakin riippuvuudesta ON mahdollista päästä eroon ilman kumppania tai psykoterapiaa. Se voi olla tietysti todella paljon vaikeampaa, ja ei välttämättä ehkä mahdollista kaikille, mutta uskon, että osalle kyllä. Ettei tule liian lohdutonta kuvaa, että ilman parisuhdetta tai psykoterapeuttista apua ei olisi siis mitään toivoa. On kyllä.

      Niin, itsekin olen paljon kuullut juttuja (ja onhan siitä paljon kirjoitettukin) että mielenterveysongelmiin on melko vaikeaa saada apua. Itsellä on kuitenkin jostain syystä hieman toinen kokemus. Useampaankin otteeseen olisin apua näinä menneinä vuosina saanut, jos vain olisi ollut jaksamista tai uskallusta todella alkaa ongelmia käsittelemään. Ensimmäisen kerran sain Kelan tuen psykoterapialle jo vuonna 2008, mutta hakematta jäi terapeutti (se täytyy siis aina itse etsiä).

      Sehän se onkin pieni ongelma, että tarpeeksi masentunut tai ahdistunut kun on, niin ei ole sitä jaksamista tehdä töitä itsensä kanssa. Tai sitten käy niin, että kun tulee taas parempi kausi niin huijaa itseään sanomalla, että ”Eihän tässä mitään, kaikki on ihan hyvin.”

      Nyt kun olin päättänyt vihdoin muuttua ja todella alkaa voimaan paremmin, marssin viime vuoden loppupuolella Tampereella sellaiseen päihdekeskuksen alla toimivaan matalan kynnyksen ensiohjaukseen nimeltä Ensio. Kerroin ongelmistsani ja pääsin maksutta tapaamaan psykologia puolen vuoden ajan. Tämän jälkeen sain lääkäriltä B-lausunnon, joka käytännössä siis tarkoittaa, että minulla on oikeus tuohon Kelan tukemaan tearapiaan.

      Jotta saisi sen Kelan tuen siihen psykoterapiaan, vaatii se tuollaista vähintään puoli vuotta kestänyttä hoitojaksoa, joka voi monesta tuntua pitkältä tai kohtuuttomalta, mutta toisaalta se on myös hyvä aika katsoa onko itsestä sellaiseen pitkäjänteiseen ja omaakin eforttia vaativaan itsensä kanssa työskentelyyn.

      Itse tässä vähän haistelen, että mikä olo on ja onko psykoterapialle todella tarvetta. Takana on kuitenkin pisin (about kahdeksan kuukauden mittaiseksi venynyt) hoitosuhde tämän psykologin kanssa ja olen tavallaan tehnyt vuoden aikana enemmän töitä asian kanssa kuin koskaan. Virtaa tuntuu koko ajan olevan enemmän, ja ehkä keväällä etsin sen terapeutinkin.

      Mutta juu, sen verran kalliitahan ne terapeutit ovat, että ilman tuota kelan tukea ei olisi mitään toivoa sellaiseen mennä. Tuen kanssa olen ainakin itse valmis satsaamaan omaan hyvinvointiin ja mielenterveyteeni sen verran mitä siksi omavastuuosuudeksi jää. Saa nähdä kuinka mahdoton yhtälö se kaikkien muiden menojen ohella tulee olemaan.

      Nyt taas vähän vastaus venyy. Joten! Kiitos tsemstä, ja ei siis mllään muotoa ollut tarkoitus vähätellä tuota huomiotasi. Koska se on totta myös. Riippuen tilanteesta voi joskus olla tosi vaikea sitä apua just saada. Voi olla, että nuo alkoholismi ja peliriippuvuus otetaan vakavammin kuin esim.just pornoriippuvuus. Mutta siksipä siitä täytyykin uskaltaa enemmän puhua.

      Ja niin, pienemmillä paikkakunnilla melenterveyspalvelut tietysti ja valitettavasti ovat varmasti monesti paljon hatarammalla pohjalla kuin esim.täällä Tampereella ja tuollaista mahdollisuutta minkä itse sain ei välttämättä ole. En oikeastaan tiedä onko muissa isommissakaan kaupungeissa tuollaista. Toivottavasti on.

      Hei kiitti vinkistä, täytyy ehdottomasti katsoa tuo dokkari!

      Tykkää

      • Hoidon saatavuus tosiaan vaihtelee paikkakunnittain paljonkin. Minulla perusongelma ei niinkään ole riippuvuus vaan masennus jota olen sairastanut enemmän tai vähemmän, yleensä enemmän jo yli viisitoista vuotta. Sen lisäksi, tai siitä johtuen on jonkinasteista peliriippuvuutta, onneksi kuitenkin ilmaiseen peliin. Koska kyseessä on moninpeli, sitä kautta tulee myös pidettyä edes jonkinlaista kontaktia muihin ihmisiin. Pornolakkosi innoittamana pidin hieman taukoa tuosta pelistä ja se teki kyllä ihan hyvää, toisaalta mitään isompia riippuvuusoireitakaan ei tullut, joten ehkä sillä sitten enempi täyttää päivien tyhjyyttä kuin on siihen pahasti addiktoitunut. Mutta niin, piti kertoa omista kokemuksista tuosta hoidon saatavuudesta. Parilla paikkakunnalla olen masennukseni aikana asunut, Kuopiossa yths:llä hoitoa sai ihan kohtalaisesti, myös terapiaa eikä pelkästään lääkkeitä, julkisella puolella taas sanottiin että jos jotain muuta kuin lääkehoitoa haluaa, pitäisi olla ihan konkreettisia itsemurhayrityksiä, tämä ihan yleislääkärin suusta, oli hieman karua. No minkäs sille voi jos resurssit ovat lopussa.

        Tampereella yths:llä sai taas lääkkeitä (n. kymmentä eri masennuslääkettä jo testattu, yksi auttoi hieman mutta aiheutti samalla turhan hankalia sivuvaikutuksia), ja siirron julkiselle puolelle jossa kävin myös tuon puolen vuoden jakson joka käytännössä oli yksi käynti kerran kuussa. Sen jälkeen sain vielä puolen vuoden ajan viikottaiset käynnit opiskelevalle psykologille, joka teki kaupungille työharjoitteluaan. Nuo käynnit eivät lopulta toimineet, pyysin toistuvasti apua tiettyjen ongelmien käsittelemiseen, mutta en sitä saanut, liekö ollut opiskelijan kokemattomuutta tai sitten ei vain kemiat kohdanneet sopivalla tavalla. Noiden käyntien jälkeen hoitoni kaupungilla loppui ja sain itse koittaa ”parantua”, no en parantunut ja nyt koitan taas saada apua yths:ltä, saapa nähdä miten käy. Kovin toiveikas en kyllä ole ja toisaalta, kun tässä on jo vuosien ajan selittänyt ongelmaansa kymmeniä kertoja aina uusille ihmisille, turhauttaahan se, mutta pakko kuitenkin jotain yrittää.

        Liked by 1 henkilö

        • Tuo on kyllä niin harmillisen tutun kuuloista tuokin. Et ole ainoa jolla on tuollaisiakin kokemuksia, mutta eihän tuollainen tieto tietysti mitään auta. Aika karua että lääkäri on suoraan tuollaista sanonut.

          Kun sinulla on noin pitkiä hoitojaksoja takana, niin oletko itse siis koskaan saanut sitä oikeutusta siihen Kelan tukemaan terapiaan? Vai koitko sen siis liian hintavaksi? Toki siinäkin vaatii energiaa ja aikaa ensin just etsiä se (sopiva) terapeutti, ja tämä etsiminenhän on sit omakustanteista. Voi tuntua melko raskaalta prosessilta monelle(kuten ehkä mulle silloin vuonna 2008).

          On kuitenkin niitäkin, jotka – vaikka kuinka pitkään olisivat sitä hakeneet eivätkä kuiteknaan saaneet – ovat apua lopulta saaneet. Vaikka tuntuisi kuinka raskaalta, aina on mahdollista että asiat muuttuvat vielä paremmaksi. Eihän sitä toisen tilannetta ja tuntemuksia voi koskaan todella tietää, mutta näin sitä jotenkin haluaisi uskoa.

          Kaikkea hyvää sulle .

          Tykkää

  8. Moikka Toni pitkästä aikaa 😊

    Mulla olisi vinkki blogin ja tämän uraa uurtavan kaapista tulon seuraavaksi askeleeksi.

    Mitäpä jos itse haastattelisit näitä tutkijoita omasta näkökulmastasi? Sulla on kuitenkin nyt roppakaupalla omaa ja myös muilta kerättyä kokemustietoa. Voisitko hiukan haastaa tutkijoiden näkemyksiä? Sun kanssa mielipiteitä jakavia tutkijoita voisi kiinnostaa paljonkin tänne kerätyt kokemukset. Ehkä jopa jossain vaiheessa joku intoutuisi tekemään tutkimusta toisesta näkökulmasta?

    Tämä sun ”tempaus” voisi taipua vielä suurempiin mittakaavoihin ja kun tuntuisi että sullakin on intoa ja halua selvittää asioita syvemmin, go for it!

    Liked by 1 henkilö

    • No voi vitsi, kuule tuo on ollut mielessä jo pitkään. Oon jo vähän listannutkin tyyppejä keihin voisi olla yhteydessä ja pyöritellyt mitä haluaisin kysyä. Olishan se hauska tällaista pienimuotoista ”blogijournalisimia” alkaa totetuttamaan. Jotenkin tässä kaiken keikkailun ja muun keskellä jäänyt. Ehkäpä ensi viikolla voisi saada aikaiseksi kun alkaa pienet vapaat.

      Mutta siis, erittäin hyvä heitto kyllä. 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s