Päivä 72: Takapakeista ja sortumisista

Nimimerkki GettingRidOfPorn kommentoi edelliseen postaukseen retkahtaneensa pornoon viidenkymmenen pornottoman päivän jälkeen. Syynä tähän oli hänen kokemansa vastoinkäyminen rakkauselämässä, sanalla sanoen ihastus, joka torjui hänet. Kommentissaan hän kertoo:

”Olin nähnyt tyttöä päivittäin yhteisen työharjoittelun kautta ja olin vetävinäni tulkintaa että meille voisi kehkeytyä jotain juttua. Myöhemmin kävi kuitenkin ilmi että tämä kyseinen tyttö seurustelee ja tämä oli todellinen yllätys ottaen huomioon hänen käytöksensä. Tunsin oloni ’huijatuksi’. Päädyin sitten katsomaan pornoa lohdutukseksi. Katsoin ihan vaan yhtä vanhaa lemppari pornovideota… Noh kaikkihan tietää miten tässä kävi. Nyt olen katsonut päivittäin pornoa. Olen tottakai helvetin pettynyt kaikkeen tähän ja en oikein tiedä mitä sanoa…”

Kuvailu kuulostaa enemmän kuin tutulta. Vaikka tällaisia vastoinkäymisiä ei tietenkään kenellekään toivo, on hyvä, että niitä jaetaan. Tulee todeksi se, että tämä ei ole aina niin helppoa. Halusimme tai emme, takapakit kuuluvat oleellisena osana paranemisprosessiin.

Kukaan ei ole toivoton tapaus

Juuri tällaiset odottamattomat murheet toimivat monesti laukaisevina tekijöinä palata pornon pariin. Pornosta hakee juurikin tuota lohtua – jonkinlaista pakoa arjesta, pettymyksistä ja meneillään olevasta ahdistuksesta. Sellaista hetken helpotusta. Näin on käynyt minulle, ja näin on käynyt monelle muullekin. Nyt näin kävi GettingRidOfPornille.

On myös normaalia, että kun noin pitkään on onnistunut olemaan erossa, voi sortumisen jälkeen kokea melkoista pettymystä. Sellaiset ajatukset kuin “Eikö kaikella tällä tehdyllä työllä ollutkaan mitään väliä?” tai “Minä olen varmaan toivoton tapaus” valtaavat helposti mielen. Ne eivät kuitenkaan ole totta. Tauolla ja tehdyllä työllä ON ollut merkitystä ja kenestä tahansa ON tähän.

Vuosia jatkuneista käyttäytymismalleista ei ole helppo noin vain päästä eroon. Se voi vaatia aikaa, eikä kertaheitolla irrottautuminen onnistu kaikilta. Prosessiin kuuluu kuoppia, ja joskus ne voivat tulla puskistakin. Tällaisina hetkinä täytyy ehkä vain osata ajatella, että ne, kuten sanottua, kuuluvat asiaan.

Itse tein töitä koko kevään ollen erossa pornosta aina viikon, kaksi tai kolme kerrallaan, joka kerta kuitenkin uudestaan sortuen. En kuitenkaan lannistunut, vaan olin armollinen itselleni (tässä auttoivat toki käynnit psykologilla ja sieltä saamani feedbackit). Tällaisen pohjatyön ansiosta onnistuin loppujen lopuksi olemaan erossa pornosta kesän aikana kokonaiset 76 päivää! Kunnes – yllätys, yllätys – sorruin taas.

Kuopan pohjalta ylös   

Itselläni tähän liittyi monta tekijää. Ensinnäkin, olin ollut pitkään reissussa ja matkalla, joten pornosta erossa oleminen oli ollut tavallaan helpompaa. Nyt olin vihdoin kotona. Mutta en yksin. Olin antanut alkoholistiystävälleni luvan punkata luonani hetken (hänen tyttöystävänsä oli heittänyt hänet pihalle), mutta hyvin nopeasti tämä alkoi suoraan sanottuna vituttamaan. Hän oli onnistunut sotkemaan kämppäni, ja minulla ahdisti katsella hänen sohvalla makaamista, viinan vetämistä ja asteittaista kehonsa ja elämänsä tuhoamista. Kesän reissaamisen jälkeen tarvitsin omaa rauhaa.

Kun hän vihdoin lähti luotani – ja todella ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa olin yksin kotona – en voinut vastustaa kiusausta. Hain helpotusta vitutukseen, mutta samalla ajattelin, että kyllähän minä olen myös ansainnut katsoa pornoa. Niin pitkään olen siitä kuitenkin pystynyt siitä erossa olemaan.

Session jälkeen olin tietysti pettynyt. Syöksyin kaksi viikkoa kestäneeseen kuoppaan , jonka aikana palasin pornon ääreen yhä uudelleen ja uudelleen. Liikunta jäi, kämppä alkoi muistuttamaan kaatopaikkaa ja minä makasin sängyssä joko pornoa tai elokuvia katsellen. En voinut tajuta kuinka nopeasti sitä saattoikaan kyetä palaamaan takaisin vanhoihin kuvioihin. Aivan kuin millään mitä vuoden aikana oli tapahtunut, ei olisi ollut mitään väliä. Syytin itseäni ja tunsin oloni epäonnistuneeksi.

Jokin sai minut kuitenkin tajuamaan, että tämä ei saa olla tässä. Että tehty työ ei saa mennä hukkaan. Että tämä nyt vain on osa tätä minun matkaani, ja että tästä ON vielä mahdollista nousta. Tuossa fiiliksessä sitten päätin, että kerron tästä kaikille. Aloin kirjoittamaan tätä blogia.

Lopuksi

GettingRidOfPornin kohtaama epäonninen ihastuminen ei ole mikään pikkujuttu. Kun on ihastunut johonkin eikä saa tunteisiinsa vastakaikua, voi se vetää se mielen maahan ja pahasti. Juuri tuollainen seksuaalinen täyttymättömyys voi ajaa todella helposti takaisin tällaisen toisen – varsin vääristyneen – seksuaalisen toiminnon pariin.

Joten. Jos pornolakossa ollessasi sorrut ja vaikka se kuinka paskalta tuntuisikin niin tiedä, että et silti ole lopullisesti epäonnistunut. Voi tuntua raskaalta aloittaa homma alusta, mutta anna itsellesi aikaa ja kokeile. GettingRidOfPornille vinkkasin, että uutta alkua voi helpottaa olemalla ensin vaikka pari päivää erossa, ja sitten taas pari, kunnes on taas voimia aloittaa täysimittainen lakko(ehkä tässä tapauksessa vaikka ensin uusi 50:n päivän tauko – jos siihen pystyi aiemmin, pystyy siihen varmasti vielä uudestaankin). Matkalla kohti elämää ilman pornoa voi toisille toimia tällainen asteittain irrottautuminen. Jotkut saattavat toki lopettaa kerrastakin ja vieläpä onnistuakin siinä, mutta tässäkään tapauksessa ei pidä alkaa vertaamaan itseään muihin. Jokainen matka on omanlaisensa.

Yksi mahdollinen apukeino voi muuten olla, että ostaa seinäkalenterin, ja vetää ruksin aina pornottoman päivän kohdalle. Sitten vain pitää huolen siitä, että ruksien rivi ei katkea.

Juu. Eipä muuta tältä erää. Terveisiä Turusta ja tsemiä kaikille.

2 thoughts on “Päivä 72: Takapakeista ja sortumisista

  1. Minäkin onnistuin olemaan taas kymmenen päivää runkkaamatta ja olo oli jälleen energinen ja erektio kiven kova. Sitten tuli yksi uneton yö ja kiihottavat ajatukset naisista ja pornosta pyörivät jatkuvasti mielessä, erityisesti yksi lapsuusaikanani tutuksi tullu pornostara joka jääköön nyt nimeltämainitsematta (ettei tule triggereitä) ja valvottuani kuuteen aamulla en enää nähnyt muuta vaihtoehtoa kun runkkaamalla saada rentoutus ja pornoakin tuli katsottua. Ajattelin jotenkin näin että nyt kun kerran sorrutaan niin sorrutaan sitten oikein kunnolla. Ja etsin kovimman pätkän käsiini mitä löysin. Homman hoidettuani olo ei ollutkaan tuttu itseinho ja pettymys ja sain lopulta unen päästä kiinni. Seuraavana aamunakin runkkasin ja se aikasempi energia ja loistava itsetunto oli tipotiessään. Ajattelin että tässä sitä mennään mutta jotenkin sain pidäteltyä iltaan asti ja ajatus orgasmista houkutti niin kovasti että pääsinkin rakastelemaan vaimoni kanssa. Erektio olikin edelleen kova ja nautinto äärimmillään. Nyt on pari päivää menny ilman pornoa ja runkkua ja näillä mennään. Ei heitetä kirvestä kaivoon vaan mennään eteenpäin kuin mummo lumessa.

    Liked by 1 henkilö

    • Yeap, just niin. Turha noita on jäädä liikaa vatvomaan ja miettimään, varsinkin kun kuitenkaan ei vaikuttanut erektioon tai halukkuuteen vaimoa kohtaan. Katse vaan eteenpäin.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s