Päivä 66: Hymyilin, ja ne hymyili takaisin

Hetki sitten seisoin Tampereen rautatieasemalla ja huomasin, että olen kerrankin ajoissa. Oli hetki aikaa vain seisoskella. Hetken mielijohteesta päätin alkaa tarkkailemaan ohikulkevia ihmisiä. Kiireisiä, laahustavia, omiin ajatuksiinsa uppoutuneita ja ympäristöään tarkkailevia. Keksin alkaa antamaan nimiä ihmisten tunnetiloille. Tuo on hämmentynyt, tuo taas vihainen. Tuo selvästi odottaa jotain ja tuosta ei oikein ota selvää. Tuo on himokas, tuo viekas, tuo taas unelmoi jostain ja tuota hieman pelottaa. Homma oli yllättävän hauskaa. Tajusin, että tätähän ihminen tarvitsee: leikkiä.

Sitten rajasin hakuni vain niihin kasvoihin, jotka olivat jollain tavalla positiivisia. Joiden ilmeestä paistoi ilo. Jotka hymyilivät, jotka olivat selvästi innostuneita tai jopa nauroivat. Tästä seurasi hämmentävän hyvä olo. Huomasin hymyileväni itsekin. Halusin imeä noiden ihmisten iloa itseeni. Tuntui, että sain niiden tarkkailemisesta jonkinlaista virtaa

Lopulta tapahtui jotain kummaa. Osa ohikulkijoista tarttui katseeseeni ja hymyili takaisin. Jopa muutama sellainen, joka ei valmiiksi ollut hymyillyt. Mitäs kummaa tämä nyt oli? Tuntemattomat ihmiset rautatieasemalla hymyilemässä toisilleen? Sanoinkuvaamaton lämpö tulvi sisälleni. Sisältäni pulppusi pientä ja varovaista naurua jota en oikein voinut, enkä halunnutkaan, pidätellä. Saatoin kieltämättä vaikuttaa vähän hullulta.

Se ei haitannut. Tuntui yllättävän hyvältä jakaa nuo pienet ohimenevät katseet ja hymyt noiden tuntemattomien ihmisten kanssa. Tuntui hyvältä huomata toinen. Samalla sitä tiedosti, että nämä tuntemattomat ohi kävelevät ihmiset pienen hetken ajan huomasivat myös minut.

Hakeudu hyvien tyyppien seuraan 

Nyt istun junassa matkalla Helsinkiin ja tuntuu kuin olisin vetänyt jonkinlaista piristävää huumetta. Ajauduin pohtimaan miksi yksinolo tuntuukin joskus niin pahalta, ja miksi ihmiset ehkä keskimäärin ovat onnellisempia parisuhteessa.

Kun sitä aamulla herää pienestä kämpästään pelkät seinät seuranaan, alkavat ajatukset väistämättä laukata. Kaikenlaiset asioiden pyörittelyt, kuvitelmat, odotukset, itsensä arvioinnit ja fantasiat ottavat helposti vallan. Tekemättömät ja tehtävät asiat alkavat häiritä. Sitä on tietoinen itsestään ja olostaan.

Mutta mitä enemmän viettää aikaa toisten seurassa, sitä enemmän tulee tiedostamattaankin keskitettyä huomiotaan näihin toisiin. Sitä näkee, kuulee ja aistii toisen – sitä on väistämättä jonkinlaisessa vuorovaikutuksessa toisen kanssa. Ja mitä enemmän on vuorovaikutuksessa, millaisessa tahansa, sitä vähemmän jää tilaa omille arvosteluille ja turhille asioiden pyörittelyille. Jos aamuisin herää toisen ihminen vierestä, ihmisen, jota voi koskettaa, katsoa silmiin ja jonka kanssa jutella, on väistämättä enemmän läsnä hetkessä kuin silloin, kun on yksin.

Tietysti tällaisella ikisinkulla on hyvin romantisoituneet ja kermalla kuorrutetut kuvat parisuhteesta. Eihän sekään aina auvoista ole. Päinvastoin, moni saattaa olla parisuhteessaankin hyvin onneton. Kuten kommenteista on saanut lukea, ei se ole mikään este myöskään pornoriippuvuudelle.

Ehkä kuitenkin mitä enemmän hakeudumme sellaisten ihmisten seuraan, joista todella pidämme, joiden seurasta aidosti nautimme ja jotka saavat meidät tuntemaan olomme hyväksi ja turvalliseksi, sitä enemmän meillä on mahdollista olla läsnä hetkessä. Nuo jatkuvat päänsisäiset ajatuksemme kun tuntuvat monesti vetävän meitä siitä pois.

Stondiksen paluu? 

Pyysin taaannoin palautetta ja jonkin verran sitä tulikin. Kiitos siitä! Itseäni kiinnostaa monesti kuulla miten muilla pornon jättäneillä menee ja minkälaisia muutoksia he ovat olossaan kokeneet, ja samanlaisia tiedusteluja tuli muutamia myös teiltä. Poimittakoon tähän nimimerkin Tukilakkolainen tiedustelu:

”Mielelläni lukijana ja tukilakkolaisena kuulisin omia kokemuksiasi mahdollisista muutoksista esimerkiksi seuraavissa tekijöissä: erektion kovuus, ruokahalu, unen määrä ja laatu”

Täytyy myöntää, että mitään järisyttävän suuria muutoksia esim. noissa mainituissa asioissa ei ole tapahtunut. Ruokahalussa minulla ei koskaan ole ollut ongelmia ja se on nytkin pysynyt varsin hyvänä. Unirytmi puolestaan on toisinaan varsin kohdillaan ja toisinaan taas täysin viturallaan. Tämä johtunee varsin epäsäännöllisestä työ- ja elämänrytmistä. Sen on kyllä huomannut, että mitä masentuneempi sitä on, sitä enemmän tulee nukuttua. Vakeina kausina unta on enemmän.

Erektion kovuudesta mainittakoon, että pikku hiljaa aamustodikset ovat tulleet takaisin. Niitä ei ilmene läheskään joka aamu, eikä noinakaan aamuina pikkukaveri ihan täydessä valmiudessaan taida seisoa, mutta suunta parempaan kai tämäkin.

Ehkä tekemistä asian kanssa on myös sillä, että olen vihdoin vähentänyt myös sitä masturboimista. Toitotin isoon ääneen jo hyvä tovi sitten, että pidän siitä kunnolla taukoa, mutta eihän siitä mitään tullut. Nyt se on kuitenkin vähentynyt joka toiseen tai kolmanteen päivään.

(Monilla pornon ongelmakäytäjillä aamuerektioita ei tosiaan ilmene. En tiedä mistä tämä – tai aamuerektio ylipäänsä – johtuu, mutta kaipa kyse on jonkinlaisesta libidon ”löystymisestä”.)

Joten siis, pienin askelin ja suunta ylös. Siihen kai voisi kiteyttää yleisfiiliksen.

EDIT: Mainittakoon, että myöskään masturboidessa ei aina tule täyttä erektiota saavutettua. Varsinainen ”flatline”, eli ns. täydellinen löysyys ja haluttomuus, joka iski pari viikkoa pornon katsomisen lopettamisen jälkeen, on kuitenkin jäänyt taakse.

Enemmän kannustamista, vähemmän saarnaamista 

Tähän lopputäkyksi haluan jakaa vielä yhden TedTalk -videon, johon taannoin törmäsin(ne ovat kyllä koukuttavaa kamaa, ja siis ihan hyvässä mielessä – kannattaa tutustua !).

Kyseessä ei ole ymmärtääkseni mikään entinen pornoriippuvainen, vaan ihan tavallinen, israelilainen(?) nuori mies, joka huolestui pornon käytöstään ja eritoten siitä, miten se vaikutti hänen ajatteluunsa. Videolla hän kertoo miksi hän päätti lopettaa pornon katsomisen ja miten se häneen vaikutti.

Ehkä jaan tämän tähän siksi, koska videon myötä itselleni tuli enemmän todeksi se, että porno ei todellakaan ole ongelma vain muutamille eräässä pohjoisessa maassa nimeltä Suomi asuville ihmisille. Pornoa katsotaan ja kulutetaan ympäri maailman, ja samalla tavalla ihmiset ovat havahtuneet sen tuomiin ongelmiin myös muualla.

Korkean elintason myötä elämänlaatu muuttuu yleensä parempaan. Elämä käy selvästi helpommaksi ja siedettävämmäksi sitä mukaa mitä enemmän vaurautemme lisääntyy.

Mutta ehkä elintason nousu tuo kuitenkin mukanaan omat ongelmansa. Ehkä erilaiset riippuvuudet ja mielen häiriöt ovat eräänlainen uusi länsimainen elintasosairaus, nyt jo virallisesti hyväksyttyjen sydän- ja versiuonitautien lisäksi. Ehkä nykyinen elämäntapamme ja kulttuurimme myös jollain tavalla boostaa meitä kohti erilaisia addiktioita, ahdistuksia ja käyttäytymisen häiriöitä.

Tämän ei tarvitse mikään masentava asia. On päinvastoin hyvä, että jos näin on, me tiedostamme tämän. Maailma tarvitsee enemmän kannustusta ja positiivista ajattelua kuin ainaista saarnaamista ja sen toitottamista, kuinka huonosti asiat ovat. Kun asiat tiedostetaan ja niihin kiinnitetään huomiota, niille voidaan lopulta myös tehdä jotain.

Siispä, hauskaa viikonloppua itse kullekin. Muistakaa hymyillä!🙂

6 thoughts on “Päivä 66: Hymyilin, ja ne hymyili takaisin

  1. Esimerkkisi innoittamana minäkin kokeilin tuota hymyilyjuttua. Tuli kyllä hyvä mieli.🙂 Ehkä meidän yhteiskunnassa iso ongelma on se, että olemme niin erillämme toisistamme. Puuttuu yhteisöllisyys, ja luontevia keinoja kuulua sellaisiin läheisiin porukoihin ei ole (ellei lasketa kouluja ja työpaikkoja). Varmaan siksi parisuhteen merkitys korostuu, kun se on hyväksyttävä tapa olla toista lähellä. Mutta ei ainut tapa! Tuo video on loistava. Minulle sen katsominen joitain aikoja sitten toi oivalluksia, että ei, en ole kuvitellut asioita. Ne jutut, mitä olen kokenut ja tuntenut, ovat olleet aivan todellisia ilmiöitä enkä ole ollut vain yliherkkä. Siitä sitten vaan kohti omaa naiseutta ja kehollista itsemääräämisoikeutta ja eheytymistä, vaikkakin vähän kompastellen…

    Liked by 1 henkilö

    • Kiva juttu! Musta tuntuu, että tuollaisiin juttuihin ei monesti vaan ole pokkaa heittäytyä. Kaiken maailman elämäntaito- ym. oppaatha on monesti täynnä juuri tuollaista kamaa, mitä tässä on nyt viime aikoina itsekin innostunut täällä kirjoittamaan: kannustusta kiitollisuuden tuntemiseen, hetkessä elämiseen ja tuollaisen ympäristön tarkkailuun ja hymyilyyn ym. Onhan ne aina ihan loogisilta jutuilta kuulostaneet kun niitä on lukenut, mutta ei oikein tosissaan ole tullut mihinkään sellaiseen tartuttua. On ollut jotain estoja tai jotain. Nyt on lukot jotenkin tämän ulostulonkin myötä ehkä vähän karisseet. Uskaltaa avata enemmän itseään tuolla arjessakin.

      Tuo on kyllä varmasti totta tuo eräänlainen yhteisöllisyyden väistyminen yksilön edeltä. Siitäkn on tainnut aiemmin olla täällä puhetta. Ennen vanhaan ei ollut nettiä ja kymmentä tv-kanavaa, ei myöskään eristävää sosiaalista mediaa. Suurempi osa väestöstä eli maaseudulla ja, niin, kävi kirkossa. Vaikka olenkin uskonnoton, niin yksi (toki monista muistakin) uskonnon ja uskossa olemisen vahvoista puolista on ehdottomasti vahva yhteisöllisyys ja yhteen kuulumisen tunne.

      Paluuta menneeseen ei tietenkään ole, eikä tarvikaan olla. Eteenpäin se täytyy katsoa. Jälleen kerran, kun tällaiset asiat tiedostaa, niin ehkä sen avulla voimme edetä kohti parempaa. Jonknlaista tämän päivän yhteisöllisyyttä tai henkisyyttä.

      Hoh. Tuppaa nää vastaukset kyllä aina vähän venymään. Nää kommentoinnit on melkeinpä niin kuin toinen blogi. Tästä kyllä virisi ajatuksia joista voisi enemmänkin kirjoitella.

      Joka tapauksessa. Tuo on varmasti ihan normaalia, että seksuaalisiin asioihin liittyen voi helposti alkaa luuleman, että kuvittelee asioita. Koska ne ovat juuri niitä asioita joita me pidämme sisällämme, joista ei ole helppo puhua. Näin ollen ei oikeastaan koskaan tiedä miten muut asiat kokevat, eikä tietenkään ole aina mahdollista niitä omia asioitakaan pallotella.

      Tykkää

  2. Nyt jokainen päivä on uusi seikkailu. On nimittäin ollut pisin tauko pornon katselusta ikinä.

    On peräänkuulutettu havintoja tuntemuksista ja mahdollisista fyysisistä ”oireista”. Itselläni olen havainnut seuraavaa:

    Omat päivä/viikkorutiinini toistuvat melko samanlaisina. Joten olen pystynyt tarkkailemaan kaikenlaisia mahdollisia vierotusoireita. Liikunta/ulkona oleminen on lisääntynyt noin tunnilla per päivä, keleistä riippuen. On tunnustettava, että ns. vapaa-aika kuluu suuremmilta osin ruutua tuijottaen. Se taitaa olla seuraava vierottautumisprojekti.

    Pienimuotoista jomotusta päässä olin havitsevinani ensimmäisinä parina viikkona, siis todella pientä. Se on ollut suurin suora fyysinen havinto.

    Uni ja nukkuminen: Nukahtaminen on selkeästi vaikeutunut. Pornoaikana nukahtamiseen kului puolestatunnista kolmeenvarttiin, nyt aikaa kuluu reilusti yli tunti. Stressiäkin on, mutta mielestäni se ei oleellisesti ole kasvanut tässä viimeisen kuukauden aikana.

    Kaamosaika tietenkin vaikuttaa uniaikaan, kuitenkin tuntuu siltä, että nukkuminen ja unen tarve on lisääntynyt. Aivothan huoltavat ja korjaavat itseään unen aikana, olen antanut tämän mahdollisuuden ja järjestänyt itselleni mahdollisuudet hyviin yöuniin. Siis heti kun olen pystynyt nukahtamaan.

    Sitten unet, niitä on piisannut. Kaikenaista ja kaikkialla on tullut unimaailmassa hääräiltyä. Kuitenkin varsinaiset seksiin liittyvät unet ovat loistaneet poissaolollaan, hieman ihmeellistä, oletettavasti niiden vuoro on myöhemmin.

    Olo on kuin Gandalffilla Morian kuiluun pudotessa, so far so good.

    Aika sen sitten näyttää, löytyykö pohjalta reitti valaistumiseen ja uuteen elämään.

    Vai voittaako pimeä puoli, ja tunkkaisesta kammiosta, kalpean kelmeän näyttöpäätteen valossa lymyää olio, joka päivästä toiseen tumputtaa itsensä tainnoksiin.

    Elämme kuulkaa jänniä aikoja.

    Liked by 1 henkilö

    • Jokainen päivähän ON seikkailu! Koskaan ei tiedä mitä vastaan tulee, keitä tuttuja tai tuntemattomia minäkin päivänä kohtaa ja mitä uutta mahdollisesti oppii. Tai siis, noin kun osaisi aamulla päiväänsä asennoitua, niin saattaisi niistäkin saada enemmän irti.

      Eniveis, voi hyvinkin olla että kun jatkuvan pornon töllöttämisen jättää pois niin tietynlaista levottomuutta voi ilmetä, jopa ihan fyysistä pään jomotusta. Hyvä, että liikunta on kuitenkin lisääntynyt! Uskon kyllä, että nukahtaminenkin ajan kanssa helpottuu. Ehkäpä aivot kaipaavat vielä sitä tuttua audiovisuaalista ärsykettä ja käyvät nukkumaan mennessä ylikierroksilla – varsinkin jos olet tähän saakka viettänyt pitkiä aikoja pornon ääressä nimenomaan ennen nukahtamistasi.

      Mutta. Jänniähän nämä ajat kyllä ovat. Olen varoitellut itseäni siitä, etten odottaisi tältä matkalta liikoja. Monilla foorumeilla monet puhuvat hyvinkin jopa jonkinlaisista valaistumisen kaltaisista oloista ja kokemuksista. Itse olen tässä vuoden aikana ehkä askel askeleelta kävellyt kohti jonkinlaista ”valoa” jos niin voisi sanoa. Välillä tulee otettua takapakkia, välillä askel eteen. Ehkä mitään täydellistä blissiä ei tarvitsekaan tavoitella. Kunhan on tyytyväinen siihen mitä on.

      Joo. Tein jo tuossa ylläolevaan Herkkiksen kommenttiin kommentoidessani huomion, että vastaukset toisinaan rönsyilevät. Vaan mikäs siinä.🙂

      Tsemppiä jänniin aikoihin sulle!

      Tykkää

    • Niin ja vielä se, että itse huomasin tuon saman, että kun pornon oli jättänyt, niin alkuun tuli vietettyä tuhottomia aikoja silti ruudun ääressä, tv-sarjoja, elokuvia ja youtubea vahdaten. Nyt sekin on onneksi osittain jäänyt.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s