Päivä 93: Itsepintaista itsetuhoa – tai ainakin sen ajattelemista

Joulu tuli ja joulu meni. Perinteiseen tapaan vietin sen kotona Kemijärvellä, jossa maa ilokseni oli valkoisena. Se jotenkin rauhoitti ja piristi, vaikka valoisaa aikaa ei montaa tuntia päivässä riittänytkään. Nyt on kuitenkin kokka jo kohti Tamperetta, joka ei ymmärtääkseni (ja harmikseni) ole vieläkään lumipeitettä saanut.

Lue loppuun

Päivä 88: Miksi juuri minusta tuli addikti?

Päivän 78 yhteydessä kerroin kuinka jäädyin tyystin kun nuori nainen tuli luokseni ravintolassa juttelemaan. Tähän nimimerki Hanskiebski kommentoi varsin tiukkasanaiseen sävyyn kuinka tällainen aikuinen mies jää vain änkyttäen orrelle istumaan, vaikka nainen selvästi lähestyy. Hänen mukaansa moni nainen turhautuu meissä suomalaisissa miehissä juuri tuollaiseen kuvailemani kaltaiseen saamattomuuteen. Hanskiebski uumoili, että jotain on psyykkisessä kehityksessäni täytynyt jäädä tapahtumatta noinkin torjuvasti toimin.

Lue loppuun

Päivä 80: Riippuvuus on rakkaussuhde

Tasan vuosi sitten kirjoitin muistiin seuraavaa:

”Tiistai 15.12.2015, klo 11.40. Olen 33-vuotias pornoaddikti. Kirjoitan tätä sotkuisessa yksiössäni, jonne en kehtaisi päästää edes parasta ystävääni, ja päässäni leijuu kysymys: Miksi ihminen käyttäytyy tavalla, jonka tietää itselleen tuhoisaksi? Miksi ihminen tiedostettuaan tämän ei muuta käyttäytymistään, vaan jatkaa entiseen malliin? Miksi minä toimin näin, miksi niin monet muut toimivat näin? Miksi muutos on niin vaikeaa? Mitä minä pelkään?”

Lue loppuun

Päivä 78: Jäätyminen, eräs nettisivu sekä jouluinen video

Vime perjantai-iltana istuin keikan jälkeen kuppilassa kirjoittelemassa blogitekstiä. Valomerkin jälkeen varsin mukavan oloinen ja viehättävä nuori nainen käveli luokseni ja kysyi: ”Mitä sä kirjoitat?” Kerroin, että blogia. ”Joo. Ku sä niin keskittyneesti täällä kirjoitit, ni piti tulla kysymään” nainen vastasi. Hetken juteltuamme hän esitti kysymyksen: ”Ootsä jatkamassa johonkin?”

Lue loppuun

Päivä 70: Mitään ei ole pakko tehdä

Takana on intensiivinen viikonloppu Oulussa. Kuusi keikkaa, jotka sisälsivät niin haasteita(känniset pikkujouluseurueet),  onnistumisia(hetkessä syntynyt dialogi norjalaisen yrityspomon kanssa) kuin mahdottomia olosuhteitakin(keikka aivan liian vilkkaan ja äänekkään baaritiskin edessä). Osasta selvittiin kunnialla, osasta ei. Pääosin sentään nauru raikui.

Lue loppuun

Päivä 66: Hymyilin, ja ne hymyili takaisin

Hetki sitten seisoin Tampereen rautatieasemalla ja huomasin, että olen kerrankin ajoissa. Oli hetki aikaa vain seisoskella. Hetken mielijohteesta päätin alkaa tarkkailemaan ohikulkevia ihmisiä. Kiireisiä, laahustavia, omiin ajatuksiinsa uppoutuneita ja ympäristöään tarkkailevia. Keksin alkaa antamaan nimiä ihmisten tunnetiloille. Tuo on hämmentynyt, tuo taas vihainen. Tuo selvästi odottaa jotain ja tuosta ei oikein ota selvää. Tuo on himokas, tuo viekas, tuo taas unelmoi jostain ja tuota hieman pelottaa. Homma oli yllättävän hauskaa. Tajusin, että tätähän ihminen tarvitsee: leikkiä.

Lue loppuun