Päivä 64: Harrastatko seksiä enemmän kuin muut ikäisesi? Tarkista tästä!

En ole aikoihin viihtynyt yksiössäni. Se on pieni, ruma ja ankea. Ainoat syyt, joiden vuoksi olen tässä neljä vuotta kitunut ovat hyvä sijainti sekä käsittämättömän halpa vuokra. Neljäsataa euroa Tampereen keskustassa. Se on  yhtä kuin puoli-ilmainen. Tähän kun lisätään epäsäännölliset, epävarmat ja pienet tulot, voidaan puhua jo jonkin sortin lottovoitosta.

Kämppään kuitenkin vituttaa tulla. Olen jo pitkään tajunnut, ettei tämä ole mielenterveyden kannalta kovin järkevä järjestely. Koska jonkinlaiset muutoksen tuulet tässä nyt muutenkin puhaltavat, päätin että nyt saa riittää. Uusi vuosi alkakoon uudessa kodissa.

Päätösten tekemisen vaikeus

Harmikseni asuntotarjonnasta noin 70% karsiutuu heti pois luottohäiriömerkinnän vuoksi. Onneksi niitä kuitenkin löytyy myös meille asiansa kusseille. Tänään kävin katsomassa jo kolmatta vaihtoehtoa. Kuusi neliötä enemmän tilaa, wc ja keittiö noin sata kertaa nykyistä siistimmät ja jalkojen alla parkettilattia. Ikkunasta saattoi nähdä Näsinneulan lähietäisyydeltä, mutta en oikein osannut päättää oliko se hyvä vai huono asia.

Kysymys kuuluu olenko valmis maksamaan tästä kaikesta satakahdeksankymmentä euroa enemmän kuussa(tähän tietysti vuoden alussa jälleen alkavat velkajärjestelymaksut päälle)? Aikaa valinnan tekemiseen sain ruhtinaallisesti huomisaamuun.

Hmm. Ehkä minä olen. Siitä ei nyt kuitenkaan pääse mihinkään, että tämä yksineläminen on hiton kallista. Jos parisuhde tekee onnellisemmaksi, on siinä eläminen oletettavasti myös aika lailla edullisempaa.

Se tunne, kun on huonompi kuin muut

Mennäänpä itse aiheeseen, joka on tällä kertaa itsensä vertaaminen muihin. Törmäsin nimittäin facebookissa sellaiseenkin tyhjäpäiseen klikkiotsikkoon kuin Saatko enemmän vai vähemmän seksiä kuin muut ikäisesi? Tarkista tästä tutkimuksesta! Tsiisus. Pitihän tämä ”uutinen” sitten mennä lukemaan, ja tännekin vielä linkittämään. Jutun pääpointti on se, että 18-29 -vuotiaat harrastavat seksiä keskimäärin 112 kertaa vuodessa, ja 30-39 -vuotiaat puolestaan 89 kertaa. Siitähän sitä sitten voi kivasti laskea viikottaisen keskiarvonsa ja vertailla saako sänkyhommista nauttia keskimääräistä enemmän vai vähemmän.

Jos kärsii itsetunnon ongelmista eikä elämässä liiemmin seksiä ole, ovat tällaiset uutiset omiaan painamaan mielen maahan. Sitä luonnollisesti ajattelee: Tuohan on ihan hemmetisti seksiä vuodessa. Tuollaisten lukujen ja tilastojen myötä yksinäisyys jotenkin konkretisoituu, saa melkeinpä jonkinlaisen numeerisen arvon. Jos keskimääräinen, normaali ihminen panee noin sata kertaa vuodessa, mikäs minä sitten olen, kun en tee sitä kertaakaan? Onneton luuseri. Kahdeksankymmentäyhdeksän kertaa surkeampi tapaus kuin ikäiseni, satakaksitoista kertaa seksittömämpi kuin 18-29 -vuotiaat lajitoverini. Välillä eteen tulee hetkiä, jolloin sitä saattaa melkeinpä kuulla kuinka itsetunto murenee taas asteen.

No niin. Ei hätää. Tämän kuluneen vuoden aikana on tapahtunut näköjään sen verran edistystä parempaan, että en ole ainakaan samantien todella iskoutumassa tuohon itsesyytösten suohon. Pienen pistävän hetken ajan vain tunnistin ja muistin nuo tunteet. Ne ovat syvällä.

Sitä paitsi kun tätä uutista ajattelee järjellä, ei siitä loppujen lopuksi voi vetää kovinkaan suuria johtopäätöksiä. Ensinnäkään siinä ei erotella sukupuolta, sosiaalista statusta, eikä edes maata missä kyseinen tutkimus on tehty. Mitä seksikertojen määrään tulee, väistämättähän jokaisella kymmenen vuoden haarukalla valitulla ihmisryhmällä jokin keskiarvo on oltava. Toiset harrastavat enemmän, toiset vähemmän. Isoilta luvut silti tuntuvat ja väistämättä ajatus liukuu omiin ystäviin ja ihastuksiin. Että noin paljon…

Silloin kun olen ollut ihastunut johonkin – eli oikeastaan lähes aina – olen milteinpä pakonomaisella tavalla miettinyt monesti aamusta iltaan kuinka täydellistä ja ihanaa tuon maailman kauneimman olennon elämän täytyykään olla; kuinka paljon estotonta ja villiä seksiä hän varmaan lähes päivittäin harrastaakaan, vaikka todellisuudessa en ole tiennyt hänen elämästään yhtään mitään.

Julkisissa saunoissa katse puolestaan tietysti hakeutuu aina niihin peniksiin, jotka  ovat suurempia kuin oma. Niitä tuntuu aina olevan hirvittävän paljon enemmän, ja ne tuntuvat olevan aina todella paljon isompia kuin oma.

Vertailu ei rajoitu ainoastaan seksiin tai peniksiin. Taukoamatta olen nähnyt ympärilläni vain ihmisiä jotka ovat pärjänneet elämässä ja onnistuneet asioissa. Ikätovereita, jotka ovat aloittaneet seurustelun, valmistuneet ajallaan koulusta, saaneet töitä, menneet naimisiin, edenneet urallaan, muuttaneet mukaviin, tilaviin asuntoihin ja saaneet lapsia. He ovat tehneet näin, koska ovat pystyneet, koska heillä on ollut jokin suunta. Koska he ovat tienneet mitä elämältään haluavat. Minä olen nyt kolmekymmentäneljä enkä ole oikein varma tiedänkö vieläkään.

Itsensä vertaaminen muihin on kuitenkin yksi turhimmista asioista mihin aikaansa ja energiaansa voi haaskata. Se ei johda mihinkään. Eihän kukaan muu elä tätä minun elämääni kuin minä itse. Kaikilla meillä on omat lähtökohtamme ja elämänkokemuksemme joista ponnistaa. Kaikilla meillä on omat ongelmamme, unelmamme ja tavoitteemme, joista muilla ei välttämättä ole mitään hajua.

Siitä puhe mistä puute 

Nimimerkki Marjut kommentoi päivän 57 postauksen yhteydessä seuraavaa:

”Elämä ei saisi liikaa pyöriä seksin ympärillä. Silloin kun seksuaalisuuteen liittyvät asiat ovat kunnossa, ne vaikuttavat ihmisen elämässä vain noin 10%. Silloin jää energiaa kaikkeen muuhunkin. Mutta jos seksi ja seksuaalisuus valtaavat mielen 90%:sti, olo on taatusti voimaton ja masentunut.”

Näinhän se on. Elämää tulee väistämättä tarkasteltua omien, värittyneiden silmälasien läpi, ja joskus nämä lasit saattavat myrkyttää näkökentän. Asiat saattavat saada suhteettoman suuret mittasuhteet. Negatiiviset ajatukset ruokkivat toisiaan, ja mitä enemmän aikaa kuluu, sitä syvemmälle erilaisiin itsesyytösten fantasioihin on mahdollista ajautua. Varsinkin jos viettää aikaa paljon itsekseen.

Joskus sellaiset lauseet kuin ”Seksi on kyllä niin yliarvostettua!” tai ”Mä oon kyllä vähän kyllästynyt tohon seksiin” saattavat kuitenkin olla kuin iskuja palleaan. Ne saavat näkemään kuinka perustavalla tavalla omasta elämästä puuttuu jotain. Sitä saattaa sortua ajattelemaan, että kun en tähänkään saakka ole näissä asioissa onnistunut, en varmaan onnistu niissä tästä eteenkään päin. Että näin on kai vain sitten tarkoitettu. Tämähän ei tietenkään ole totta.

Tällainen asioiden tiedostaminen on kyllä hyvä ensimmäinen askel, mutta aina sekään ei riitä. Logiikan ja tunteen kisatessa tunne nimittäin voittaa. Jos ilma tuntuu ilottomalta, ei auta, vaikka ystävä kuinka toitottaisi, että aurinkohan se siellä paistaa.

Onkin ehkä jotenkin kyettävä muuttamaan itse ajattelutapaa – sitä miten asiat kokee. Kuten edellisessä postauksessa pyörittelin, uskon että se on mahdollista. Negatiivisesta suhtautumisesta asioihin ON mahdollista oppia pois. Hyväksyvästä, positiivisesta ja eteenpäin vievästä ajattelusta voi tietoisesti luoda itselleen tavan, joka ajan kanssa muuttuu automaatioksi. Jonkinlaiseksi pysyväksi suhtautumiseksi elämään.

Kohti onnea

Facebook on varmasti saanut meidät vertaamaan itseämme muihin entistä enemmän. Kun ystävien feedit ovat täynnä lomakuvia, ilon hetkiä ja onnistuneiden päivien kuvauksia, voimme erehtyä luulemaan, että toisen elämä on pelkkää tanssia ja naurua. Somessa ihmiset kuitenkin jakavat itsestään sen, mitä haluavat siellä jakaa. Emme koskaan voi tietää mitä muut itsestään ajattelevat tai kuinka onnelliseksi tai tyydyttäväksi he elämänsä todella kokevat. Emme edes, vaikka he tavatessakin näyttäisivät kuinka iloisilta tahansa.

Itse olen tästä kai jonkilainen esimerkki. Harvapa ystävistäni tai minut tuntevista tiesi, että olen jo vuosikausia ajatellut elämän olevan täyttä paskaa –  että olen pettynyt itseeni ja valintoihini ja että taukomatta vertaan itseäni muihin. Että mietin iltakaudet ihastuksiani, enkä kuitenkaan uskalla lähestyä heistä ketään.

Asioita on kuitenkin kuluneen vuoden aikana alkanut tapahtua. Ainaiset puheet ovat vihdoin muuttuneet teoiksi. Negatiiviset tunteet eivät ehkä enää ole niin vahvoja, vaikka olotilat välissä laidasta laitaan vaihtelevatkin. Jotain uutta on pyrkimässä esiin.

Yksi tärkeimmistä huomioista tämän blogin kirjoittamisen aikana on ollut huomata, että en ole ainoa, joka tällaisia tunteita tuntee. Että en olekaan se ”valtakunnan ainoa runkkari” jollaiseksi  nimimerkki Mikko itseänsä kuvaili. Tällaisissa tunnistamisissa ja pienissä oivalluksissa piilee muutoksen mahdollisuus.

13 thoughts on “Päivä 64: Harrastatko seksiä enemmän kuin muut ikäisesi? Tarkista tästä!

  1. Kyllähän tuo sata kertaa seksiä vuodessa melko suurelta määrältä kuulostaa, varsinkin kun se on vain keskimääräinen arvo. Kuitenkin on ihmisiä jotka harrastavat seksiä paljon vähemmän, joten on myös niitä jotka sitä harrastavat huomattavasti enemmän?! Noh tuo nyt on taas yksi noita ”uutisia”, miten lie tuohonkin nuo tiedot kerätty, kuinka todenmukaisesti ihmiset ovat kyselyyn vastanneet? Eiköhän seksiin, kuten moniin muihinkin asioihin päde ”laatu korvaa määrän”. Yksi kerta erinomaista seksiä kerran kuussa on paljon parempi vaihtoehto, kuin huonoa seksiä päivittäin. Et todellakaan ole ainoa ihminen joka ei seksiä saa, vaikka sitä kaipaisikin, jos tämä nyt yhtään lohduttaa.

    Minusta tämän kirjoituksen alku ja loppu ovat hieman ristiriidassa keskenään. Alussa kirjoitat suunnittelevasi uuden entistä huomattavasti kalliimman asunnon hankintaa, ja viimeisessä kappaleessa toteat, että ulkoiset olosuhteet eivät vaikuta onnellisuuden kokemiseen🙂. Itse olen hieman eri mieltä tuosta, kyllä niillä olosuhteilla (tai rahalla) kuitenkin jotain merkitystä on vaikka ei Suomessa nälkää yleensä tarvitsekaan nähdä. Ihmiset arvostavat elämässään ja asunnossaankin eri asioita, joillekin tärkeää on kivat maisemat ikkunasta ja paremmasta materiaalista tehty lattia, toiset arvostavat tilaa ja lähistön hyviä ulkoilumaastoja tai rauhallista ympäristöä. Kuinka paljon tuo toinen asunto lisäisi sinun onnellisuuttasi? Tai olisiko nykyiseen asuntoon mahdollista tehdä sitä lisääviä muutoksia esimerkiksi muokkaamalla sisustusta?

    Pari postausta aiemmin kyselit hieman palautetta, joten kirjoitan sitäkin nyt samalla. Julkaisutahti on minusta ihan sopiva, ainakin toivon että julkaisuväli ei kauheasti pitenisi. Postausten pituudet ovat hyviä, tosin ei lyhyemmätkään fiilispostaukset välissä haittaisi. Asiapitoinen linja on hyvä, nyt lukijat saavat paljon tietoa blogin aiheesta, mutta ehdottomasti myös henkilökohtaiset kokemukset ovat tärkeitä, niitä voisi olla enemmänkin. Viime aikoina olet kirjoittanut paljon negatiivisen ajattelun ja ajatusten korvaamisesta positiivisilla, ja hyvien asioiden etsimisestä omasta elämästä. Koska itsellekin tuo negatiivisuus on suuri ongelma, toivoisin tähän lisää vinkkejä. Eli jos löydät hyviä keinoja tuon asian kohentamiseen, kirjoitathan niistä lisää! P.S. Joskus aiemmin mainitsit että tarkoituksesi on laittaa lisää keikkavideoitasi youtubeen, toivottavasti laitat kun jaksat.

    Liked by 1 henkilö

    • Moikka! Kiitos viestitä. Tuosta alusta: Joo siis todellakin, tuo oli vaan esimerkki tuollaisesta päättömän pöljästä uutisesta tai ”tutkimuksesta”. Totta kai randomisti valitulla joukolla ihmisiä on jokin keskiarvo paljon seksiä ne harrastavat. Kaikella on. Mutta seksi myy, ja tuollaiset asiat ihmisiä kuitenkin kiinnostaa. Niihin jää helposti kiinni, monesti itsekin, vaikka tietää, että ei kannattaisi. On tosiaan täysin tyhmää alkaa vertailemaan oman seksin määrää muiden seksin määrään, koska monet tekijät siihen vaikuttavat ja ihmisille eri määrä on ”riittävä”.

      Voi vitsi, nyt tapahtui se mitä oon jo hetken pelännyt. Minulla on joskus tapana nimittäin muokata tekstiä julkaisun jälkeenkin jos en ole siihen tyytyväinen. Yleensä fiilaan tietysti vain kielellistä asua ja luettavuutta – korjaan siis virheitä tms.- mutta nyt olin näköjään poistanut myös tuon mainitsemasi maininnan ulkoisista olosuhteista. Se tuntu jotenkin turhalta ja tyhmältä, en tiedä uskoinko siihen itsekään. Ja eipä ihme kun siinä tuollainen ristiriikin oli! En sitä tajunnutkaan. Että ensinnäkin hyvä huomio ja toiseksi hyvä muistutus minulle, että kun jotain on julkaissut niin eiköhän sen sitten ole syytä antaa olla julkaistuna.

      Olen itsekin huomannut, että viime aikoina painopiste on alkanut enemmän ja enemmän siirtymään tuonne positiivisten ajatusten boostaamiseen ja kaikkeen siihen liittyvään. Sellainen vaihe taitaa tässä nyt olla tosiaan päällä. Jos jotain hyväksi havaittuja juttuja tulee vastaan, niin täytyy jakaa. Yksi sellainen on tavallaan tuossa seuraavassa, tänään kirjoittamassani postauksessa.🙂

      Keikkavideoita pitäis kyllä saada lisää levitykseen. On kai niitä jonkin verran tullut kuvattuakin. Täytyisi vaan jaksaa etsiä jotain hyviä pätkiä, leikkoa niitä vähän ja pistää jakoon. Katsotaan jos vihdoinkin saisi ennen vuoden vaihdetta aikaiseksi!

      Tykkää

  2. Olen seurannut blogiasi siitä lähtien, kun aloit sitä kirjoittaa. Pakko nyt vihdoin uskaltautua kommentoimaan, että iso kiitos tästä blogistasi ja hatunnosto rohkeudestasi! Kirjoitat ihailtavan rehellisesti asioista, joista yleensä vaietaan, mutta jotka koskevat melkein meidän jokaisen elämää jollakin tavalla. Tsemppiä ja positiivista joulunaikaa sinulle!

    Liked by 1 henkilö

  3. Mitä tulee kokoon liittyvään pohdintaan; se, että iso penis tekisi autuaaksi (tai edes hyväksi, tai ollenkaan paremmaksi kuin pieni), on myytti. Koolla ei ole merkitystä. Perusteluja on tuhansia ja kaikki tuntemani naiset ovat tätä samaa mieltä. Joku jossain on vain päättänyt, että tämä on ihanne ja syöttänyt sen ihmisten mieliin yksipuolisen kuvaston avulla.

    Liked by 1 henkilö

    • No sehän se! Tiedän sen kyllä itsekin. Tai no, ainakin haluaisin uskotella, että näin todellakin on.🙂 Mutta tuo koon vertaaminen on meissä miehissä kyllä tosi syvällä. Tai ainakin minusta tuntuu siltä. Hirveästi en ole nimittäin asiasta tuttujen kanssa puhunut.

      Enivei, jatkuva pornon katsominen ei kyllä tosiaan asiaa lainkaan paranna. Kiva kun mainitsit asian, voi hyvinkin olla että monilla miehillä on melkoinen harhakuva siitä millainen on ”riittävä” koko ja/tai että itsellä ei ole tarpeeksi iso.

      Tykkää

  4. Oon seurannut tätä taivalta alusta asti, ja kaiken kompuroinnin ja tunnetakkujen taustalla näen sen vahvan niskalenkkiotteen jonka oot aiheesta saanut. Ja toki onnistumiset sun kohdalla on huomattavampia, kuin takut, jotka kuuluvat kuvioon. Kun otetaan askelta eteen päin, sitä on hetken aikaa hutera. Mutta toinen jalka on uskallettava nostaa, huteruudenkin uhalla.😉

    Oma mies on pyristellyt aivan erityyppisen mielen ongelman kanssa ja etenee samaa kaavaa: kieltäminen, myöntäminen, puhuminen, puhuminen, puhuminen (pelkästään siitä nimenomaisesta aiheesta), kaiken ylianalysointi ja merkityksen antaminen sellaisillekin asioille, jotka musta tuntuvat ihan asiaankuulumattomilta. Nyt mennään vaiheessa, jossa hän jo itsekin nauraa omille ajatuskuluilleen. Uskon, että ollaan lähellä sitä pistettä, jossa tilanne yhtäkkiä raukeaa ja taakka jää taakse. Oon kuullut, että näin sen kuuluukin edetä.

    Muutto on varmasti hyvä asia. Tsemppaan siihen ehdottomasti. Se olisi sellainen konkreettinen symboli tälle uudelle itsetuntemuksen ja itsenäisyyden vaiheelle. (Itsenäisyydellä tarkoitan sitä, että luovut tuosta ajatuksia ja toimintaa ohjaavasta riippuvuudesta.) Muistat vaan olla pettymättä, kun uudessakin kodissa koittaa murheita ja harmeja. Sillä niitä on kaikkialla ja kaikilla, yksinäisillä ja parisuhteessa. Siistiä on, että oot heittämässä tätä taakkaa pois nyt. Sen sijaan, että veisit sen mahdolliseen tulevaan parisuhteeseen. (Vaikkei sekään tuhoontuomittua olisi, mutta yksi ylimääräinen haaste kuitenkin.)

    Kaikkea ihan parasta sulle. Oot siisti tyyppi. Ei rikkinäisyys sitä sulje pois. Ihailen sun suoruutta ja itsetuntemusta. Ja tapaa ottaa omin käsin tuo oma luuranko kaapista. Kellään muulla ei oo enää valtaa käyttää sitä sua vastaan.🙂

    Liked by 1 henkilö

    • Kiitos paljon. Kauniita sanoja, ja fiksuja. Tuo kaava on kyllä tutun kuuloinen. Eritoten tunnistan ylianalysoinnin ja merkityksettömille asioille merkityksen antamisen!🙂

      Joo, mä todellakin luulen et muutto just tähän väliin on tosi hyvä juttu ja juurikin noista mainitsemistasi syistä. Päädyin tosiaan ottamaan tuon kyseisen kämpän enkä nyt oikein malta odottaa että sinne pääsen!

      No, se tapahtuu vasta vuoden alussa. Mutta onpahan tosiaan jotain mitä odottaa. On kiva tietää että uusi vuosi on mahdollista aloittaa vähän viihtyisämmässä kämäpässä. Asunnossa, jossa on hieman enemmän tilaa hengittää ja olla. Ei sekään mikään tajuton lukaali ole, mutta selkeä askel parempaan.

      Tykkää

  5. Oon lurkannut tätä blogia alusta asti. Vihdoin voisin kommentoida jotain, sillä tämänkertainen aihe liippasi itseäni todella läheltä.

    Tuo itsensä vertaaminen muihin on varmasti tavallista kokemattomilla miehillä, oli syy kokemattomuuteen mikä hyvänsä. Itselläni on ihan sama juttu, päivä on usein pilalla jos satun aamulla lukemaan lehdestä jutun joka saa ajattelemaan sitä kuinka ”kaikilla muilla” on aktiivinen seksielämä. Mulla (toisin kuin muistaakseni blogistilla) ei ole ollut minkäänlaista kontaktia naisiin, ei edes ”epäonnistuneita” kokeiluja tai kiinnostuksen osoituksia suuntaan tai toiseen. Tapaan kyllä usein ihmisiä töissä, baarissa, yliopistovuosinani myös harrastusjärjestöjen toiminnan yhteydessä, mutta lähempi tutustuminen näin aikuisiällä tuntuu mahdottomalta kun teinivuodet menivät masennuksen syövereissä. Heti kun hetkeksikin erehtyy vertaamaan itseään muihin, sitä tuntee olevansa perusteellisella tavalla umpikujassa. Kaikki muuthan ovat niin paljon luontevampia, kokeneempia ja taitavampia. Miten ihmeessä voisin ikinä kelvata?

    Omalla kohdallani perustavanlaatuinen ongelma taitaa olla liiallinen herkkyys ja nössöys, minkä vuoksi varmasti lapsena valikoiduin koulukiusaamisen uhriksi ja näin aikuisiällä huomaan aina kriittisellä hetkelä murehtivani sitä mitä muut musta ajattelevat. Alkoholiakin aloin käyttää vasta reilusti yli 20-vuotiaana.

    Ehkä osittain tämän herkkyyden vuoksi tosin en myöskään pornon suhteen ole ikinä ajautunut sellaiseen syöksykierteeseen mitä tässä blogissa on kuvattu. Ei ole koskaan tullut sitä ”pitää saada kovempaa kamaa” -fiilistä. Oon aina ollut kallellani sellaiseen mukavan ja turvallisen näköiseen kiehnäämiseen, ja esim. mainstream-pornoon en tästä syystä ole koskenut vuosikausiin.

    Vaikka en ole kokenut pornoa omalla kohdallani ongelmaksi, oon ollut huvikseni mukana tukilakossa (parin päivän viiveellä, kun en heti löytänyt/huomioinut tätä blogia). Tällä hetkellä tuntuu siltä että kestän sataan päivään asti ilman ongelmia jos niin haluan. Varsinainen koetos on tosin vasta tulossa. Edessäni on nimittäin yksinäinen joulu, ja se jos mikä saa yleensä kaipaamaan jos jonkinlaista eskapismia lievittämään yksinäisyyden tunnetta.

    Liked by 1 henkilö

    • Juu. Mitä vähemmän kokemusta on, sitä enemmän tuollaista vertaamistakin varmasti ilmenee. Tuollaisia otsikoita ja uutisia ei kyllä todellakaan kannata lukea. Ja ylipäänsä se toisiin vertaaminen on vaan niin typerää, josta olisi hyvä päästä vaan eroon. Toistan nyt tässä itseäni, mutta jotenkin tuntuu että tuota ei voi oikein liikaa korostaa.

      Helppohan se on tosin tuollaista sanoa tai kirjoittaa. Eri asia on sitten kun se vertaaminen iskee päälle. Sehän tapahtuu usein varoittamatta ja automaattisesti, eikä niistä ajatuksista ole helppo päästä eroon kun ne kerran ovat päähän tulleet.

      Ehkä sulle vinkkinä tai kannustuksena vois sanoa, että a) et TODELLAKAAN ole ainoa joka tuollaisia asioita ajattelee – et, vaikka kuinka tuntuisi, että tilanteesi eroisi jotenkin radikaalisti muista, ja että b) ei loppujen lopuksi ole mitään väliä, ketkä muut ovat luontevampia, kokeneempia tai taitavampia kuin sinä. Heillä on heidän elämänsä ja sinulla on sinun. Eivätkä kaikki sitä paitsi välttämättä edes ole (täysin kokemattomia on niitäkin muita).

      Näitä on nyt taas niin helppo sanoa toiselle, mutta kun ne ajatukset omaan päähän iskevät, niin siellähän ne sitten ovat, kuten tuossa jo sanoin. Se on siis sama homma itsellä.

      Hauska että ryhdyit lakkoon ja vähän haastamaan itseäsi, vaikka pornoon et samalla lailla koukussa ollutkaan.

      Joulusta… Olisko sinulla jotain kaveria tai tuttua jolla on sama tilanne? Mitä jos rohkeesti ottaisit yhteyttä ja kysyisit että keksittäiskö jotain? Jos tällainen löytyy? En tiedä, tuli vaan mieleen.

      Tykkää

  6. No just tämä – minä olen pohjattoman kyllästynyt tuohon pelon ja itseinhon kierteeseen, mitä nuo tuollaiset ”tutkimukset” ja otsikot ruokkivat. Joskus tuntuu, että meille syötetään päähän sellaista ajatusta, että ihmisarvo riippuu seksuaalisista saavutuksista. Pitää panna ja pysyä kaikin puolin pantavana, muuten on mukamas arvoton. Sinkut saadaan tuntemaan itsensä rumaksi ja kelpaamattomaksi, kun ei nyt niitä seksikertoja vuodessa kerry tarpeeksi. Ja sitten jos olet parisuhteessa, niin olen huomannut paljon esiintyvän otsikoita ”Tämä ajaa pettämään” tai ”Näillä teoilla tuhoat parisuhteesi”. Pääasia, että emme vaan pääsisi kuvittelemaan kelpaavamme tällaisinaan, olisimme kuuliaisesti peloissamme ja pysyisimme yhtä kuuliaisina kuluttajina. Ostaisimme tavaraa ja palveluita, joilla voi joko paeta ahdistuksen tunnetta tai sitten yrittää olla enemmän pantava. Sama asia mikä voi ajaa jonkun katsomaan pornoa, saa minut ostamaan ripsiä pidentäviä ja tuuhentavia ripsivärejä, aivan kuin se jotain ratkaisisi. Samasta syystä ihmiset puheissansa suurentelevat omia seksuaalisia saavutuksiaan. Todistelevat paniikinomaisesti, että ”Kyllä, minä olen haluttava!”

    Vaikka ei olisi yhtä ainutta seksikokemusta taustalla, on arvokas ihminen. Voi olla peräti loistava rakastaja, vaikka ei sitä vielä tietäisikään. Todellinen kontakti ei ole riippuvainen siitä, miten kokenut on. Jonkun toisen ihmisen kanssa voi olla sängyssä aivan loistava, ja toisen kanssa taas surkea – se riippuu henkilökemioista ja luottamuksen tunteesta. En usko sellaiseen käsitteeseen ollenkaan kuin ”hyvä/huono sängyssä”, koska se riippuu niin tilanteesta. Itselläni kun on kokemusta parisuhteessa, jossa toki seksikertoja oli, mutta ne olivat itselleni inhottavia, niin voin kertoa että mieluiten rakastelen vaikka kerran viidessä vuodessa kuin harrastan tuollaista tilastoseksiä sen sata kertaa vuodessa. Laadulla on ehdottomasti enemmän merkitystä kuin määrällä. Ja jos mietin taaksepäin, niin en kyllä todellakaan osaisi laittaa entisten kumppanien peniksiä minkäänlaiseen pituusjärjestykseen. Kun ei tullut niin paljoa kiinnitettyä huomiota.😀 Sen kyllä muistan, kenen kanssa oli luonteva ja hyvä olla.

    Tuo ulkopuolisuuden tunne voi myös seurata parisuhteeseen, niinkuin itselläni kävi. Joskus nuoruudessa kun muilla vaikutti olevan enemmän sutinaa kuin itselläni, muodostin minäkuvan, että ”eihän tuollaista minulle tapahdu”. Siihen liittyy ajatus, että ehkä en ole yhtä lailla läheisyyden ja seksin arvoinen kuin muut. Vaikka nyt on taustalla paljonkin kokemuksia, sekä satunnaisesta seksistä että seurustelusta ja avoliitosta, minusta on silti tuntunut jossain sisimmässäni, että minähän feikkaan. Aivan kuin suhteessa ollessani en olisikaan oikeasti suhteessa. Toki on tuntunut hyvältä täyttää normi, aivan kuin olisi viimeinkin ollut se parisuhde-cv sellainen yleisesti hyväksytty. Kääntöpuolena oli pelko erota, vaikka olin todella onneton. Uskalsin sitten kuitenkin heittäytyä tyhjän päälle (ja kyllä, sinkkuelämä todellakin on paljon kalliimpaa kuin avoliitto!).

    Tulipa pitkä vuodatus. Pointtini oli ehkä se, että jospa me ihan uhallakin yrittäisimme sivuuttaa tuollaiset typerät klikkiotsikot ja hyväksyisimme itsemme ja toiset. Niinkuin tuolla edellä joku kommentoikin, moni saattaa tuollaisiin kyselyihin myös valehdella. Ja seksuaalisuus ei ole mikään tilasto. Eli leuka pystyyn vain!🙂

    Liked by 1 henkilö

  7. Päivitysilmoitus: Päivä 70: Mitään ei ole pakko tehdä | Pornoaddiktin päiväkirja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s