Päivä 60: Me tapojemme orjat

Eilen satuin olemaan Tampereen Kalevassa kun huomasin, että minulla on nälkä. Hyvin pian satuin kävelemään Teboilin ohi ja näin kuvan hampurilaisateriasta. Tajusin, etten ole aikoihin syönyt hampurilaista. Kun tässä nyt kerran satutaan kohdalla olemaan ja se nälkäkin, hitto vie, pääsi yllättämään, niin mikäs ettei. Pian nuoleskelinkin jo tyytyväisenä suupieliäni ja ajattelin, että olisihan tähänkin täkyyn voinut olla tarttumatta.

Olen jo pitkään tiennyt, että jatkuva ulkona syöminen on jotain, josta minun pitäisi päästä eroon. Se on turhaa, epäterveellistä ja kallista, eikä minulla ei todellakaan olisi siihen varaa. Reissun päällä se on tietenkin välttämätöntä, mutta jotenkin se on jäänyt päälle ja sitä tulee tehtyä myös kotona. Miksi en sitten lopeta sitä? No, onhan se nyt helppoa ja kätevää. Sitä paitsi siihen on tottunut. Siitä on tullut tapa.

Tietoisesta toiminnasta rutiiniksi 

Luin vihdoin joidenkin lukijoiden suositteleman, Charles Duhiggin kirjoittaman kirjan Tapojen voima – miksi käyttäydymme niin kuin käyttäydymme.  Kirja koostuu lähinnä erilaisista tarinoista ja yksittäisten henkilöiden ympärille kiertyvistä tapausesimerkeistä, joiden avulla Duhigg yrittää selittää ihmisen käyttäytymistä ja sitä, miten erilaiset tavat syntyvät. Se on enemmän sellainen tunteisiin vetoava kuin tietoa tarjoava teos, jossa pyöritellään melko pitkälle samaa perusideaa alusta loppuun. Joitakin mielenkiintoisia huomioita sieltä kuitenkin nousi.

Kirjan keskeinen ajatus on kutakuinkin siinä, että päivittäisten tapojemme – hyvien tai huonojen sellaisten – taustalla vaikuttaa eräänlainen tapojen kehä. Tämä kehä koostuu kolmesta osasta. Ensin ilmaantuu ärsyke, joka viestii aivoille, että niiden täytyy alkaa toimia tietyn mallin mukaan. Tätä seuraa rutiini, eli ärsykkeen laukaisema toiminta ja lopuksi koittaa palkinto, joka auttaa aivojamme päättelemään, onko kyseinen kehä muistamisen arvoinen tulevaisuudessa. Yksinkertaisuudessaan siis: Ärsyke –> rutiini –> palkinto.

Kuulostaa loogiselta. Samaa asiaa on itse asiassa tullut pyöriteltyä jo aiemminkin, mutta hieman eri sanoin. Päivän 18 postauksen yhteydessä tuli puhuttua triggereistä, eli laukaisevista tekijöistä, ja tuo palkinto mistä Duhigg puhuu, on mitä oletettavammin yhtä kuin kehon saama dopamiinipiikki, josta oli puhetta mm. päivän 11 kohdalla.

Duhiggin mukaan nämä palkinnot tehoavat, koska ne – loogisesti – tyydyttävät halujamme. Koukku on kuitenkin siinä, että useimmiten emme ole tietoisia näistä haluista. Ne voivat olla ilmeisiä kun niitä tarkastelee jälkikäteen, mutta niitä on vaikeita tunnistaa silloin kun toimii niiden alaisuudessa. Olemme tavallaan kasvaneet niihin sisään. Monet arjen ärsykkeistä ovatkin tiedostamattomia, ajan kuluessa automatisoituneita.

Tällainen tapojen automatisoituminen on tietysti myös hyvästä. Se on eräänlainen aivojemme ominaisuus. Kun jokin toiminto tulee tarpeeksi tutuksi, sen suorittamiseen ei enää tarvitse käyttää tietoista mielen osaa, eikä siten myöskään niin paljon energiaa. Osan energiasta ja tuon ihmeellisen tietokoneen nimeltä aivot prosessointikyvystä voi näin ollen vapauttaa muuhun käyttöön.

Hyvä esimerkki tästä on autolla ajaminen. Kun tätä aluksi monimutkaiselta tuntuvaa toimintaa opettelee, on jokainen liike ja teko tarkoin harkittu, ajateltu ja taatusti tiedostettu: ”Nyt katson taustapeiliin, nyt sivupeiliin, nyt voin peruuttaa ja nyt täytyy hieman korjata”. Ajan myötä toiminnot kuitenkin automatisoituvat. Niistä tulee rutiineja. Pian saattaa tutun ajomatkan päätteeksi havahtua olevansakin jo kotona. Kaikki aluksi niin vaativilta tuntuneet toimet ovat hoituneet samalla kun olemme miettineet aivan muita asioita.

Vaikka tavallinen arki kävisikin siis melko mahdottomaksi jos olisimme koko ajan tietoisia kaikesta mitä teemme, toimii tällainen toimintojen automatisointi myös ei-toivottujen, haitallisten tapojen yhteydessä.

Harmittomasta tavasta riippuvuudeksi 

Tavat eivät tietenkään ole yhtä kuin riippuvuus. Mutta toisaalta, mitä muuta riippuvuudet ovat jolleivat sitten lapasesta lähteneitä, pakonomaisiksi muuttuneita tapoja? Pienestä se on lähtenyt itse kullakin. Alkoholistiystäväni avasi joskus sen ensimmäisen olutpullonsa, minä puolestani päädyin eräänä iltapäivänä Kemijärven lukion atk-luokassa ensimmäistä kertaa pornosivuille, jossa oli esillä lyhyitä videoklippejä. Mitä tästä seurasi? Ei muuta kuin harmiton tapa jäädä kerran viikossa koulun jälkeen atk-luokkaan vähän ”surffailemaan”. Niin, ja ajan kanssa noin kymmenen vuoden pornokoukku.

Erilaiset tavat ja tottumukset vahvistuvat ja juurtuvatkin juuri toistosta. Näin on, koska toistettaessa jotain asiaa tarpeeksi usein, aivojemme rakenne muuttuu. Samaa tapahtuu myös oppimisen ja lähes minkä tahansa toistuvan toiminnan yhteydessä. Muutamaan otteeseen mainittu Gary Wilson käyttää termiä ”rewiring”. Toistaessamme tiettyjä rutiineja ja tapoja, me tavallaan ”ohjelmoimme” itsemme toimimaan tietyllä tavalla.

Monista kirjan esimerkeistä ja tarinoista mainittakoon Duhiggin viittaus neurotieteen professori Wolfram Schultzin 80-luvulla tekemiin tutkimuksiin, joissa tämä tarkkaili apinoiden aivojen aktiivisuutta. Apinat istutettiin katselemaan näyttöä. Aina kun näytölle ilmestyi värikkäitä muotoja, apinan tuli vetää vivusta. Näin toimittuaan hän sai palkinnoksi mehua. Aina kun apina joi mehua sen aivojen aktiivisuus lisääntyi niin, että sen saattoi tulkita kokevan iloa. Ajan myötä apina oppi vetämään vivusta aina toivotulla hetkellä. Tapojen kehä toteutui. Ärsykkeenä toimivat kuvat ruudulla, rutiinina vivun vetäminen ja palkintona mehuannos.

Kiinnostavaksi asiat kuitenkin kehittyivät kokeen edetessä yhä pidemmälle. Ajan myötä aktiivisuuspiikki apinan aivoissa ei nimittäin ilmaantunutkaan enää mehuannoksen juomisen aikana, vaan jo silloin kun apina näki kuvioita ruudulla. Ärsykkeen nähtyään apina olikin samantien kiihtyneessä ilon tilassa, vaikka ei ollut mehua edes juonut. Jos mehu tässä vaiheessa jätettiin antamatta, tai annettiin edes pienellä viiveellä, apina suuttui, äänteli levottomasti ja alkoi murjottaa.

Kuvio lienee tuttu monilla pornoaddikteille. Ajan myötä aivot ovat ehdollistuneet sille, että nautintoa aletaan saamaan jo niiden audiovisuaalisten ärsykkeiden näkemisestä, jotka aiemmin ovat ainoastaan johtaneet siihen varsinaiseen nautintoon, eli tässä tapauksessa laukeamiseen. Tilanne on johtanut siihen, että orgasmia ei välttämättä enää edes halua – sitä viivyttelee mahdollisimman pitkään. Sitä haluaa vain pitkitettyjä sessioita ihanan, päättymättömän ja koko ajan uutta tarjoavan pornon parissa. Kannattaa muistaa, että dopamiinia erittyy eritoten silloin, kun odotamme jotain.

Negatiivisen ajattelun kehä 

Minusta tuntuu, että jatkuvan pornon katsomisen lisäksi (varmaan osittain myös sen johdosta) minuun on viimeisen kymmenen, viidentoista vuoden aikana juurtunut tapa ajatella negatiivisesti.  Minulla on toistuvasti tapana epäillä ja soimata itseäni. Tietyt asiat laukaisevat minussa vihan ja ärtymyksen tunteita, ja jatkuvasta itsensä soimaamisesta ja negatiivisista suhtautumisesta asioihin on tullut normi.

Uskon, että tällaisista ajatuksen tasolla tapahtuvista tavoistakin voi päästä eroon. Täytyy vain ensin tietoisesti ponnistella ajatellakseen toisin – aivan kuten autolla ajamista opetellessa. Kun tietoisesti etsii niitä arjen ja elämän iloisia asioita, keskittyy niinhin hyviin sattumuksiin ja antaa pienistäkin onnistuneista kokemuksista itselleen hyvää palautetta, ehkä lopulta positiivisesta ajattelusta voi tulla se tapa. Tapa ajatella. Tapa olla.

Tässä voivat hyvinkin auttaa erilaiset mindfulness- ja meditaatioharjoitukset. Eräästä elämäntaito-oppaasta on erityisesti jäänyt mieleen kiitollisuuden harjoittaminen. Saattaa kuulostaa vähän hölmöltä, mutta olen ottanut tavaksi käydä iltaisin ja aamuisin läpi asioita, joista juuri sinä hetkenä olen kiitollinen. Ne voivat olla pieniä tai isoja asioita, mitä vain mieleen juolahtaa. Kiitollinen voi olla sängystä, katosta pään päällä, sängyn vierellä olevasta vesilasista, päivällä nähdyistä ihmisistä ja ystävistä, siitä että on terve tai siitä, että voi nähdä, kuulla, tuntea ja maistaa asioita. Mistä vain.

Ehkäpä pornon jättäminen pois elämästä onkin vasta se ensimmäinen askel. Vasta tämän jälkeen alkaa se todellinen työ. Uusien tapojen opettelu. Nautinnon etsiminen muista asioista. Terveen sisällön hakeminen elämään. Itsensä hyväksyminen ja elämästä nauttiminen.

* * *

EDIT: No niin! Tätä postausta kirjoittelin iloisesti junassa matkalla Savonlinnaan. Kaikille tiedoksi,  että jos näin aikoo tehdä, niin Parikkalassa täytyy sitten vaihtaa junaa. Aivan kuten matkalipussakin sanotaan. Jos näin ei kuitenkaan tee, löytää itsensä matkalla Joensuuhun. Joka on tietysti vähän tyhmää, koska sitä on kuitenkin matkalla Savonlinnaan. Hauskaa perjantaita nyt kuitenkin itse kullekin.

20161125_142016

4 thoughts on “Päivä 60: Me tapojemme orjat

  1. Olen nyt ollut ilman pornoa nelisen kuukautta. Siitä se alkoi kun puhuin ongelmasta iäkkäämmälle ystävälleni. Parisuhteenikin tuntuu tulleen paremmaksi ja tuoreemmaksi. Nyt luen enemmän. Kivaa ja sivistävää tämä!

    Liked by 1 henkilö

    • Heh, no juu! Yllättäviä ”sivuvaikutuksia” voi kyllä ilmetä!🙂 Sillä mäkin oon tuota leffojen , youtuben ja sarjojen tölläämistä yrittänyt vähentää myös – hyvän kirjan lukeminen kun on monesti niiiin paljon antoisampaa.

      Mutta neljä kuukautta, sehän on reippahasti yli sata päivää. Kiva kuulla tällasta ”raporttia”. Rohkasee jatkamaan, jos vaikeelta tuntuu.

      Tykkää

  2. Hei! Voisitko sen kiitollisuuden lisäksi myös rutinoida itsellesi tämä: kerrot itsellesi, että olet hyvä ja arvokas ihminen, annat itsellesi anteeksi ja lupaat kohdella itseäsi hyvin, puhua itsellesi kuin hyvälle ystävälle. Ja kas, alat itsekin uskoa siihen! Se voisi lieventää, ellei vähitellen poistaa, noita itsesättimiskohtauksia.

    Liked by 1 henkilö

    • Joo, jotain tollasta.

      Itse asiassa nää tällaset keinot ei oo mulle uusia. Oon yrittänyt niitä tässä männä vuosina useempaankin otteeseen. Yrittänyt boostata itteeni ajattelemaan positiivisesti, jne. Koskaan ne ei ole kovin hääppöstä muutosta oloon aiheuttaneet. Ehkä koska on tullut oltua liian kärsimätön. Sitä on dottanut että kaikki muuttuis heti. Eihän se niin mene.

      Nyt on myös ehkä hieman eri juttu, koska tuo porno on oikeasti jäänyt. Siihen päälle muut hyvät jutut mitä tänä vuonna on tapahtunut(velkajärjestelyyn pääsy, kevään kiertue, Perun reissu). Kun jokin elämän osa-alue muuttuu, voi siitä alkaa sellanen kerrannaisvaikutus, joka leviää pikku hiljaa myös muuhun toimintaan ja ajatteluun.

      Mutta juu, kiitti vinkistä ja suosittelen muillekin!🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s