Päivä 57: Kontrollista, irti päästämisestä sekä pieni pyyntö palautteelle

Huh. Elämä alkaa taas pikku hiljaa hymyilemään. Viikko sitten maanantaina vedin nimittäin lähikuppilassa istuessani ja blogitekstiä viimeistellessäni ensimmäistä kertaa vuoteen pienet ex tempore -humalat. Hetkeen heittäytyminen tuntui varsin raikkaalta vaihtelulta, varsinkin kun pienen nousuhumalaviestittelyrumban jälkeen sain seuraa ystävästäni Antista. Seuraava aamukaan ei ollut lainkaan paha. Jo kymmeneltä olin ylhäällä ja sovitussa tapaamisessa Koskikeskuksessa. Hienoa. Hyvä minä!

Mutta vaikka kyseessä ei ollutkaan mikään perskänni, sai sen todellakin jälleen kerran huomata, että alkoholi Ei. Tee. Minulle. Hyvää. Koko viikko oli nimittäin varsin iloton. Ei, enemmän, se oli kaamea. Keskiviikkona Kotkassa hotellin aularavintolassa yksin istuessani minuun iski sanoinkuvaamattoman raskas yksinäisyyden ja turhuuden tunne. Istuin tyhjässä ravintolassa ja tajusin, että yksin tänne bussilla saavuin, yksin tässä lohiannostani syön ja yksin pian huoneessani illan keikkaan valmistaudun. Jos se menee hyvin, yksin siitä keikan jälkeen iloitsen.

No, eihän se mennyt. Ei vaan niin sanotusti lähtenyt. Yksin sitä sitten hotellihuoneessani vatvoin ja murehdin.

Sinä iltana tuntui, että elämästä on kadonnut ilo tyystin. Samalla kuitenkin tiesin, että olo oli puhtaasti alkoholin tekosia. Humalatilan myötä endorfiinitasomme ovat hetkellisesti tapissa, ja on varsin yksilöllistä kuinka nopeasti ne kullakin takaisin palautuvat. Minulla ne tunnetusti kertyvät takaisin hyvin hitaasti. Piti tämäkin tieto nyt sitten kerran vielä varmentaa.

Mutta mutta. Se oli viime viikolla. Nyt on jo parempi. Itse asiassa tänä aamuna kampesin itseni ylös jo seitsemältä ja tein vihdoin sen, mitä olen jo koko tämän blogin olemassaoloajan ollut aikeissa tehdä: Menin joogaan! Teki hyvää.

Kontrollia, kontrollia!

Tuli tässä mieleeni, että yksi tapa lähestyä riippuvuuksia on tarkastella niitä eräänlaisena kontrollin menettämisenä. Riippuvuudesta kärsivällähän ei elämä, tai jokin sen osa-alue, ole enää hallinnassa. Tämä lienee myös yksi syy siihen, miksi riippuvuuksista on niin hankala puhua ääneen. Kukapa nyt mielellään haluaisi tunnustaa, että ei ole itse oman elämänsä ohjaksissa, että kontrolli on kadonnut? Päinvastoin, monesti julkisivu voidaan pyrkiä pitämään puhtaana niin pitkään, että pahimmillaan sitä alkaa valehtelemaan myös itselleen.

Ehkäpä pornoriippuvuudesta on vielä vaikeampaa puhua juuri siksi, että on vielä nolompaa myöntää, että se mikä ei ole hallinnassa on nimenomaan oma seksuaalinen käyttäytyminen. Seksuaalisuus on jotain niin yksityistä ja intiimiä – ehkä intiimein asia mitä meillä on – että siihen liittyviin ongelmiin liittyy jonkinlainen astetta syvempi häpeä.

On kuitenkin tavallaan ristiriitaista, että riippuvuuksista kärsivillä voi halu ja tarve hallita jotain tiettyä elämän osa-aluetta olla vastavuoroisesti sairaalloisen vahva. Ainakin itselläni näin tuntuu olevan. En tiedä miksi, ehkä koska juuri hallinta on se, missä ei ole kokenut olevansa onnistunut. Ehkä kontrollin puute on saanut yrittämään olemaan kontrollissa entistä enemmän. 

Olen mm. jo vuosia pakonomaisella tavalla tehnyt taukomatta erilaisia listoja. Nämä listat sisältävät pääosin asioita, jotka minun täytyy hoitaa joko tänään, huomenna tai ensi viikolla. Joskus minun on tiedettävä tarkalleen mitä kaikkea näistä tehtävistä ja asioista aion hoitaa, sanotaanko vaikka seuraavan kahden päivän aikana. (Eikä asioita kaikesta vatvomisesta huolimatta tule siltikään aina hoidettua.)

Erityisesti olen huomannut tällaista käyttäytymistä silloin, kun olen päättänyt jollain tavalla alkaa voimaan vähän paremmin – kun olen päättänyt muuttua. Sitähän tämä riippuvuuksista ja pakonomaisista tavoista eroon pääseminen tavallaan onkin, että askel askelelta alkaa ottamaan elämäänsä enemmän hallintaan.

Kuten arvata saattaa, on tästä elämän ”kuntoon laittamisesta” monesti tullut sitten itsestään se uuden ahdistuksen kohde – asia josta on alkanut ottamaan aivan liikaa paineita. Jos kaikki ei ole tässä muutosprosessissa mennytkään ihan niin kuin piti, on siitä sitten ruoskinut itseään ja lujaa.

Irti päästämisen jalo taito 

Ehkäpä siis pitäisi osata jollain tavalla myös päästää irti. Antaa olla. Olla päättämättä mitä tekee, varsinkin tällaisten paranemisprosessien aikana. Miksikö? Koska  tällaiset prosessit eivät välttämättä noudata sellaista suoraa viivaa kuin itse haluaisi. Odottamattomia takapakkeja tulee eteen väistämättä.

Toki täytyy olla suunnitelmia, tahtoa ja päättäväisyyttä. En tässä tarkoita, että alussa pitäisi samantien ajatella, että ”Minä sorrun kuitenkin, ei minun varmaan kannata edes yrittää hallita tätä.” Ei toki. Mutta tietyn ajan kuluttua, kun matkaa on taivaltanut jo tovin ja tietää millaista esim. pornosta eroon pyristeleminen voi olla,  voi ehkä antaa päivien virran vain viedä. Katsoa mitä vastaan tulee ilman liiallista kaiken suunnittelemista tai kontrolloimista. Sillä emmehän me loppujen lopuksi koskaan voi todella tietää mitä seuraavaksi tapahtuu.  Jokainen hetki saapuu aina eteemme aina uutena, emmekä me yksinkertaisesti voi varautua kaikkeen.

Ehkä buddhalaisessa ajatuksessa siitä, että elämässä ja sisällämme on väistämättä jonkinlaista kärsimystä, eräänlaista tyhjyyttä ja tyytymättömyyttä itseemme tai asioiden tilaan, on jotain perää. Mistä tuo tyytymättömyys sitten johtuu? Tietysti siitä, että haluamme ja janoamme koko ajan lisää. Emme ole  tyytyväisiä mihinkään – emme tähän hetkeen, emmekä siihen mitä meillä jo on. Vasta kun ymmärrämme tämän kärsimyksen ja tyhjyyden tunteen alkulähteen ja syyn, voimme todella kohdata sen ja päästä siitä eroon.

En ole millään muotoa uskonnollinen, enkä sen suuremmin myöskään perehtynyt buddhalaiseen filosofiaan, mutta jotenkin tuntuu, että jos suurista maailmanuskonnoista pitäisi joku valita, olisi kaiken tämän kilpailun, hälinän, kulutushysterian ja tarjolla olevien loputtomien valintojen, nautintojen ja houkutusten keskellä ehkä buddhalaisuus juuri se kaikkein varteenotettavin. Ehkä.

Palautetta ja kommenttia

Ok. Tämä oli tällainen hämärtyvän illan pieni ajatusryöppy. Tähän lopuksi jotain aivan muuta. Rohkenen kysyä teiltä enemmän tai vähemmän säännöllisiltä lukijoiltani hieman palautetta. Kirjoitan toki yhä sitä mitä mieleeni tulee ja mitä itse koen tärkeäksi, mutta tässä vaiheessa olisi rakentavaa kuulla joitain kommentteja ja myös kritiikkiä.

Lähinnä teen tämän, koska huomaan, että postausten lukukerrat ovat alun pienen hypen jälkeen tasaisesti tippuneet. Yhtä lailla kuin kirjoitan tätä itselleni, kirjoitan tätä tietysti myös monille muille.

Heitetäänpä tähän muutama apukysymys: Ovatko tekstit mielestänne sopivan mittaisia, helposti luettavia ja tipahteleeko niitä luettavaksi sopivaan tahtiin? Entä sisällöt? Onko omien fiilisten avaaminen ja ns. ”asiapitoiset” postaukset passelissa suhteessa ja toivotko jompaa kumpaa ehkä lisää? Onko jokin aihe, jota jossain kirjoituksissa voisi tai kannattaisi käsitellä?

Itse olen yrittänyt ja pyrkinyt tässä matkan aikana oppimaan lisää myös itse ilmiöstä nimeltä pornoriippuvuus, ja myös jakamaan hieman tietoa. Uskon, että mitä paremmin tiedämme mistä omat haitalliset käyttäytymisemme kumpuavat ja minkälaiset (fysiologiset, psykologiset tai yhteiskunnalliset) syyt ja mekanismit siellä taustalla vaikuttavat, sitä helpommin ja paremmin voimme ottaa ne haltuun ja tehdä niille jotain. Niinpä huomaan, että aiheen käsittely ja kirjoitukset ovat ehkä myös painottuneet siihen suuntaan.

Olisi myös kiva kuulla miten tukilakkoilijoilla menee. Onko lakko pitänyt vai ei, ja mitkä ovat fiilikset? Kommenteista ja tuntemusten jakamisesta on varmasti apua ja iloa myös muille lukijoille ja lakkoilijoille(osa onkin jo fiiliksiään jakanut).

Ensi kertaan.

 

34 thoughts on “Päivä 57: Kontrollista, irti päästämisestä sekä pieni pyyntö palautteelle

  1. Hiljainen lukija sanoo moi🙂 alusta asti olen matkaasi seurannut mutten tähän mennessä ole sanonut mitään koska jotenkin olen kokenut ettei minulla, kolmekymppisellä ei-addiktoituneella ekstrovertillä naisella ole oikein tilanteeseesi tarttumapintaa. Pyysit kuitenkin palautetta joten tässä tulee.

    Olen pitänyt pitkistä pohdiskelevista teksteistäsi ja tavastasi kirjoittaa ja analysoida asioita. Pidän avoimuudestasi ja siitä että keskustelet lukijoiden kanssa kommenteissa. Itse toki mielelläni lukisin myös useammin lyhyempiä, spontaanimpia postauksia. Entä jos niinä synkkinä hetkinä kun maailma on iloton kirjoittaisit tunteet auki blogiin? Toki toivon ettei niitä päiviä enää vastaasi tule.

    Enkä muuten naurun tasapainoa aktiivisesti seuratessani olisi uskonut että sinulla on tällaisia haasteita vastakkaisen sukupuolen kanssa. Päinvastoin, ajattelin että tuossapa kiehtova mies jonka kanssa olisi mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia. Ajattelin että sulla varmaan on naisia jonoksi asti. Ja varmasti olisikin, kunhan saat vaan ensin oman elämäsi siihen pisteeseen että ajatus parisuhteesta ja läheisyydestä on tervetullut.

    Niin että moi🙂 hengessä mukana ja mielenkiinnolla seuraan. Ja toivon ettei blogi lopu sadan päivän jälkeen.

    Liked by 2 people

    • Kiitos!

      Juu, niin kai se varmaan on että ulkokuori saattaa monesti pettää. Tai siis, ettemme koskaan aidosti voi tietää mitä todella toisen päässä liikkuu tai toisen elämään kuuluu. Uskon – ja tiedän – kyllä, että mahdollisuuksia itselläni monellakin saralla on vaikka mihin. Pikku hiljaa ja askel kerrallaan.

      Juu, varmaan tuollaiset spontaanit, lyhyet postaukset olis itsellekin tervetulleita. Että tosta vaan kirjottas! Yleensähän nää on kuitenkin enemmän just suunniteltuja ja ajan kans rakennettuja. Ja sit kun ne on postannut, niin vielä jälkikäteen monesti tulee ulkoasua hiottua. Ehkä just irtipäästäminen tässäkin suhteessa olis tervettä. Tai ainakin huojentavaa.🙂

      Katsotaan miten käy kun sata päivää on täynnä. Ehkä jollain tavalla jatkan jos/kun tähän kirjoittamisen makuun kerran on päässyt.

      Tykkää

  2. Moi, lähdin viikon sinua jäljessä myös tähän mukaan, tosin ihan perinteisellä nofapilla ja maalina 90 päivää. Molemmat ollaan puoliväli jo ylitetty, eli hyvinhän meillä tässä menee!

    Mielelläni lukijana ja tukilakkolaisena kuulisin omia kokemuksiasi mahdollisista muutoksista esimerkiksi seuraavissa tekijöissä: erektion kovuus, ruokahalu, unen määrä ja laatu.

    Liked by 1 henkilö

    • Jes, hyvä homma!

      Noista vois avata kyllä jossain välissä, ja ehkä vähän laajemminkin, että millaisia muutoksia olossa, arjessa ja hyvinvoinnissa on tullut vastaan.

      Velä en kuitenkaan ole mitään radikaaleja muutoksia huomannut, paitsi että joinain satunnaisina aamuina on pitkästä aikaa aamustondista esiintynyt (se on ollut siis jo pitkään kadoksissa, kuten on ymmärtääkseni aika normaalia pornosta johtuvien erektiohäiriöiden yhteydessä). Ruoka kuitenkin maistuu samaan malliin ja unirytmi on yhä melko sekaisin ja uni melko katkonaista.

      Tuohon jälkimmäiseen liittynee varmaan tämä todella epäsäännöllinen elämänrytmi

      Tykkää

  3. Heips.

    Eksyn sun blogiin (no en varsinaisesti eksy, kun oot kirjanmerkeissä, mutta kuitenkin…) yleensä illalla sängyssä maaten. Mä pidän henkilökohtaisesti sun blogista. Ja sustakin, ainakin sen perusteella mitä näistä teksteistä välittyy. Taisin taannoin sanoa, että tekisi mieli kirjoittaa sulle. Sun kirjoituksesi saa paljon ajatuksia aikaan, tekisi ihan mieli alkaa vuoropuhella. Blogin kommenttikenttä ei vaan oo mulle se paikka, jonka vuoksi en yleensä kommentoi. Mutta mielessäni oon käynyt keskusteluja, koiran kanssa ulkoillessa. Sopivan friikkiä. Toistaiseksi en ole puhunut ääneen…kai.

    Mua kiinnostaa henkilökohtaiset tekstit. Väitän, että ennemmistö sun lukijoista ei välttämättä ole pornoriippuvaisia (en minäkään) vaan ihan tavallisia ihmisiä, jotka kiinnostui susta ulostulosi myötä ja jäi lukemaan, koska sulla on sana hallussa. Naisiin se vetoaa ainakin. Olisi aika mielenkiintoista tietää, että mikä sukupuolijakauma sulla lukijoissa on.

    Mutta voisin olettaa, että nimenomaan asiapitoisuus, tekstien pituus ja ”vaikealukuisuus” eli kun ne eivät ole mitään arkipäivän höttöä ja jeejee -fiilistä vaan aitoa tavaraa, myös karkoittaa lukijoita. Voi tulla epämiellyttävä olo. Vähän sama, kun kysyt puolituntemattomalta, että ”mitä kuuluu?”. Siihen kuuluu vastata, että ”ihan hyvää, mitäs sulle?”. Pari kertaa on tullut tehtyä se virhe, että kertoo oikeasti mitä kuuluu. Ei enemmistä ihmisistä välttämättä halua tietää.

    Blogit on muutenkin vähän sellaista pakoa arjesta monelle. Ne, jotka kirjoittaa oikeasti asiaa ja paljaasti, sinäkin omilla kasvoillasi, tuo tietyllä tavalla ongelmat vähän liian lähelle ihmisiä. Varsinkin, jos heillä itsellään on jotain samankaltaista.

    Ja vastasinkohan mä yhtään kysymykseen…hah. Tän siitä saa, tekstiä tulis vaikka kuinka, mut jätän tän nyt tähän…🙂

    Liked by 1 henkilö

    • Moi ja kiitti kommentista.

      Juu, tuo sukupuolijakauma olis jännä tietää, kuten myös se kuinka moni lukijoista kokee itsensä pornoriippuvaiseksi. Sellaista työkalua ei wordpressista taida tosin löytyä et nämä selviäis.🙂 Kommentteihin on kyllä sadellut viestejä niin rippuvaisilta kuin ei-riippuvaisiltakin.

      Tuota oonkin välissä miettinyt, että mikä on sopiva suhde niiden omien fiilisten ja sitten sen asiapitoisuuden välillä. Itse kun luin joitain posteja jälkeenpäin niin ajattelin että argh, välillä on kyllä hirveän epäkiinnostavaa avautumista, kun taas moniin asiapitoisempiin teksteihin sitä oli kyllä sitten varsin tyytyväinen.

      Mutta sehän riippuu varmaan ihmisestä mikä toimii. Myönnettäköön, että pohjavire tässä kuitenkin on melko vakava ja välillä vähän raskaskin, joten mitään jeejee-fiilistelyblogia tästä tuskin saa. Tai mistäs sen tietää, tavoitteenahan on että oma olo tästä paranee ja varmaan silloin voi myös tekstitkin keventyä.🙂

      Tykkää

  4. Monet postauksistasi ovat olleet kuin omia ajatuksiani mikä on ollut tavallaan lohdullista. En olekaan ainoa. Samaan aikaan kyseiset tekstit ovat olleet myös hämmentäviä, kuten aina kun lukee omaa ajatusmaailmaansa kuvaavaa, toisen kirjoittamaa tekstiä.

    Itse koen että blogin alkutilanne; ”minä olen pornoriippuvainen” on muuttunut suuntaan ”mitä on pornoriippuvuus?”. Ja ainakin minulle sieltä paistaa läpi orastava ajatus siitä, että porno ei ehkä olekaan se suuri tekijä elämässäsi. Se on enemmänkin seuraus, kuin syy. Joka tapauksessa mukavaa ajatuksenvirtaa luettavaksi, ja aion pysyä mukana loppuun asti.

    Omasta lakosta sen verran, että mukana ollaan, tai pyristellään. Houkutus repsahtamisesta hyppii silmille ajoittain, ja huomaan selailevani kaikki iltasanomien tissiperseuutiset yms linkit läpi ikäänkuin korvikkeena. Näinä hetkinä minua ei paneta, enkä halua seksiä vaan haluan pornoa. Sen loputtoman virran paljasta pintaa silmilleni. Kuitenkaan kunnolla (=pornoon) en ole repsahtanut, eikä edellämainittu materiaali ole aiheuttanut mitään reaktioita eikä oheistoimintaa. Tuntuu, että kontrolli on parantunut. Seksielämä myös. Muuten en ole huomannut mitään suuria muutoksia elämässäni, joita osaisin yhdistää pornottomuuteen. Enkä niitä ole oikeastaaan odottanutkaan. Pidän tätä omalla kohdalla mielenkiintoisena kokeiluna, ja ajatus sen jatkamisesta sadan päivän jälkeen houkuttaa. Ei kymmenen vuoden tapa välttämättä häviä sadassa päivässä.

    Liked by 1 henkilö

    • Hei! Joo, noinhan siinä on vähän tainnut käydä, että painopiste on siirtynyt sinne itse ilmiön ja muidenkin addiktioiden tarkasteluun. Kiehtovaa maastoa se kyllä on. Vielä en osaa itseäni ihan analysoida että mikä omassa käyttäytymisessä on ollut seurausta ja syytä, mutta hyvinkin voi olla että porno on ollut vaan jonkinlainen korvike.

      Hyvä, että olet pystynyt pysymään erossa ja hienoa jos seksielämä on parantunut. Kun on noita ihmisten kommentteja joiltain muilta foorumeilta lukenut, niin osa tuntuu kokevan aivan huikeita elämänlaadun parannuksia. Ylisanoja ei säästellä. Itsekin kyllä uskon, että elämän on mahdollista olla paljon iloisempaa, energisempää, tyydyttävämpää ja onnellisempaa kuin mitä se tähän saakka on ollut, mutta kuten ehkä sinäkin, olen myös minä lähtenyt tähän matkaan hyvin varovaisin odotuksin. Kuten sanoit, kymmenen vuoden pahat ja ajatusmallit eivät välttämättä hetkessä häviä.

      Tsemiä loppuvuoteen!

      Tykkää

  5. Heipsan !
    Siun tekstejäs on ollut tosi mielenkiintosta lueskella, itseasiassa kun tän blogin bongasin ni tulikin kaikki siun siihen asti kirjottamat postaukses kerralla luettua. Ja uusia postauksia kyllä aina jää oottelee🙂

    Itse tykkään tuosta siun pohdiskelevasta otteestas ja siitä miten käsittelet pornoriippuvuutta (ja riippuvuuksia ja sitä kautta koko hyvinvointia) laajemmastakin näkökulmasta siun omien fiilistelyitten ja tuntemusten ohella. Plus oot hyviä ja mielenkiintosia lähteitä kyl löytänyt, täytyy ittekin muutamiin niistä paremmin tutustuu. Itte mielenterveystyötä tekevänä tää aiheena kiinnostaa kyl tosi paljon ja pistää kans pohtii asioita ehkä uusistakin näkökulmista.

    Eli jatka vaan samaan malliin, hirmu hyvää ja mielenkiintosta tekstiä oot koko blogis aikana saanu aikaseks ! Ja pidät vaan tän oman tyylisenäs, jotkuu tykkää ja toiset ei, silleehä se aina menee🙂
    Tsemppiä ihan hirmusesti tänne kaamoksen keskelle !

    Liked by 1 henkilö

  6. Moikka!
    Täällä kirjoittelee ’uskollinen lukija’, olen nainen 30v, en ole pornoriippuvainen. Olen kuitenkin löytänyt todella paljon samoja piirteitä itsessäni kuin mistä olet kirjoittanut, esimerkiksi taipuvaisuuteni alakuloisuuteen on juuri niitä piirteitä mitä häpeän ja kun sitä aina on ajatellut että ’olen maailmassa ainut josta tuntuu siltä’..lohdullista lukea jonkun toisenki kamppailusta, kiitos siitä🙂
    Se mikä kiinnostaa sinussa ja blogissasi, on aitous, rohkeus ja erilaisuus. Että joku avaa itsensä täysin ja puhuu asioista niiden oikeilla nimillä. Muistin sinut Naurun tasapainosta, ja kun luin blogistasi niin ajattelin että ei voi olla totta! Ja noin HOTTIS mies!
    Tosiaan minua kiinnostaa ihan ne henkkohtaiset fiilikset ja tuntemukset joista kerrot rehellisesti, mutta pilkkeellä silmäkulmassa. Mutta joo, olet kyllä tasapainoillut hyvin omien fiilisten ja asiaosioiden välillä, jatka samaan malliin<3

    Liked by 1 henkilö

  7. Hei!

    Tämä on mun ensimmäinen koskaan lukemani blogi ja koukussa olen ollut alusta saakka 😃Tässä on tarrattu tosi henkilökohtaiseen aiheeseen mistä ei ääneen uskalleta puhua. Varsinkaan omana itsenään.

    Mutta palautteesta mitä pyysit. Ihan ekana kiitos selkeestä, pohdiskelevasta mutta ajoittain hauskasta kirjoitustyylistä vaikean aiheen keskellä. Musta oot osannut ottaa eri näkökulmia huomioon monipuolisesti ja pohtinut pornon eri merkityksistä kuten esim toi edellinen teen porn postaus. Jossain vaiheessa säikähdin että blogisi on ohjeistava mutta tämä pysyi vain yhden postauksen teemana ja ajoittaisina kommenteina. Samaa toistan mitä muutkin kommentoivat eli henkilökohtaisuus. Mua kiinnostaa lukiessani se sun tarina ja sun fiilikset. Osa postauksista on ollut hyvin henkilökohtaisia kuten sen nukkepostaus mutta sen vuoksi kai kaikkein mielenkiintoisimpia. Musta blogissa voisit kertoa esim siitä mistä kaikki alkoi ja miten addiktio kehittyi, mihin koukutuit, parhaat ja huonoimmat tunteet ja toiminnat. Nyt ollaan keskitty paljon siihen mitä addiktio aiheutti. Toki tämäkin mielenkiintoista.

    Tsemppia jatkoon! Jatka samaa rohkeeseen malliin. Näitä tarvitaan lisää😊 ps. Tykkään sun komiikasta!

    Liked by 1 henkilö

  8. Itsekkin kommentoin ensimmäistä kertaa, ja olen ehkä ikuisesti kiitollinen sinulle tästä avauksesta. Lakko on pitänyt ja nimenomaan useinkin sen avulla, että olen tullut lukemaan postauksia ja kommentteja tänne. Pisin tauko ainakaan 10 vuoteen. Ja nyt tuntuu että paluuta entiseen ei ole. Huomasin pornon olevan ongelma itselleni n. 18 vuotiaana. Yllättäen samaan aikaan kun Internetyhteydet rupesivat sen mahdollistamaan. Olen kanssa taipuvainen melankoliaan ja masennukseen. Syksyisin ja keväisin on välillä tosi vaikea olla iloinen ja saada mitään aikaiseksi. Varsinkin silloin porno on tuonut nostetta ja sitten, nosteen jälkeen, olo on entistä tyhjempi ja aikaa on palanut tuntikausia johonkin täysin turhaan. Saman tekee myös alkoholi ja varmaan juuri samasta syystä.

    Ei elämä ole mullistunut lopettamisen jälkeen. Mutta iän myötä olen oppinut olemaan armollinen itselleni. Kun ei ole pornoa, olen vaikka sitten katsellut hauskoja Youtube-videoita. Niistä tulee jo parempi mieli ja kertomista kavereille. Sitten kun ei jaksa enään tuhlata aikaa mihinkään niin on yllättäen saanut myös enemmän aikaiseksi ihan tärkeitäkin asioita. Näistä pitää muistaa itseään kiitellä vuolaasti. Suomalainen työmoraali on ankara yksilölle. Hommat pitäisi hoitaa ilman kiitosta ja jos ei suju niin haukutaan. Moni käyttäytyy siten myös itselleen. Asettaa tavoitteita joihin voi vain pettyä. Muistakaa olla itsellenne tosi kiitollisia aina kun saatte tehtyä jotain mikä vie onnellisuutta eteenpän, vaikka rappusten valitsemisesta hissin sijaan.

    Olen todella pöyristynyt, että jotkun asiantuntijatkin saattavat olla sitä mieltä, että jostain joka aiheuttaa niin voimakasta stimulaatiota ei voisi aiheuttaa riippuvuutta ja olla haitallista.

    Kiitos vielä sinulle ja kaikille kommentoijille!

    Liked by 1 henkilö

    • Moi. Hienoa kuulla, että lakko on pitänyt. Nämä tarinat, kokemukset ja tuntemukset tuntuvat kyllä monilta osin olevan hyvin samantapaisia, sen on tässä ainakin saanut huomata.

      Tuon elämän mullistumisen kanssa kannattaa varmaan olla just armollinen ja kärsivällinen. Ettei odota liikoja. Niin olen itsellenikin toitottanut. Pienet jutut ja arjen voitot on yhtä tärkeitä kuin isot mullistukset. Tai siis, niistä pienistä jutuistahan se elämä silleen koostuu, ja voi olla että ajan kanssa sitä jossain vaiheessa tajuaakin että on oikeastaan todella hyvä olla. Askel kerrallaan ja silleen.

      Hyvät jatkot sinne.

      Tykkää

    • Vielä kun luin tämän nyt uudelleen, niin täytyy oikein korostaa että oot oikeessa kuinka tärkeetä just nuo asiat on: kiitollisuus, armollisuus, kärsivällisyys ja itsensä kehuminen. Tähän lisäisin vielä MUIDEN kehumisen.

      Kuten sanoit, monilla työpaikoilla voi olla sellainen kulttuuri että kiitosta ei paljon heru, mutta moitteita kyllä. Siinähän voi rohkeasti alkaa myös itse toimimaan toisin. Sanoo vaikka ohimennen joskus, että sinä teet muuten työsi hyvin, että sun kanssa on kiva olla töissä. Tai jotain.

      Tykkää

  9. Minulla ei ole mitään suhdetta pornoon – olen katsonut sitä elämäni aikana ehkä yhden kokopitkän elokuvan verran ja haukotellut puolet ajasta – mutta silti tykkään lukea blogiasi!

    Pohdiskelijatyyppi tunnistaa kaltaisensa ja löytää kosketuspintaa aidoista kirjoituksista. Somen kirous on happyhappyjoyjoy -fiilistely, joka ei ole sinun tapasi kirjoittaa. Kiitos siitä!

    Liked by 1 henkilö

  10. Jätän nyt pienen jäljen, koska luen säännöllisesti ammatillisesta mielenkiinnosta. Työskentelen toiminnallisista riippuvuuksista kärsivien kanssa, Hyvä blogi! Kiinnostavaa myös tuo seksologien suhtautuminen asiaan ja ehkä tietoisuus tästä ongelmasta nouseekin muualta kuin asiantuntijoilta. Soisi kuitenkin, että ihmiset tarvittaessa saisivat myös ammattiapua ongelmiinsa ja avun hakemisen kynnystä nostaa, jos ongelma leimataan marginaaliseksi. Teet tärkeää työtä siis blogillasi!

    Liked by 1 henkilö

    • Kiva kuulla. Täytyy toki myöntää, että jonkin verran on ehkä tullut valikoituakin noita omia poimintoja. Esim. tuossa Ylen-juttusarjassa (joka löytyy mm. tuolta linkkejä-sivulta) on haastateltu myös sellaisia asiantuntijoita ja terapeutteja, jotka kyllä tunnistavat ongelman ja ottavat sen myös melko vakavasti. Ja varmasti lisääkin löytyy.

      Luulen, että elämme varmaan jonkinlaista murrosaikaa siinä mielessä, että pornoriippuvuus aletaan pikkuhiljaa tunnistaa ongelmaksi. Varmaan sama monien muiden toiminnallisten riippuvuuksien ohella.

      Tykkää

  11. Minulle tämän blogin seuraaminen on hyvin terapeuttista. Mulla siis on takana eroaminen parisuhteesta, jossa miehen pornonkulutus aiheutti liian suuret seksuaaliset ja psykologiset ongelmat, että suhteeseen olisin voinut jäädä. Itse en katso pornoa ollenkaan, koska ei vaan toimi.

    Kommentoinut olen vähän varovasti tällä hetkellä, koska olen itse melkoisessa prosessissa, enkä halua täällä ruveta purkamaan aggression ja turhautumisen ja vihaisuuden tunteitani tämän asian kanssa kamppailevien niskaan. Se ei auttaisi minua, ja voisi olla toisille haitaksi. Vilpittömästi kuitenkin tunnen myötätuntoa ja pidän peukkuja kaikille rohkeille ja sinnikkäille lakkoilijoille! En siis rupea täällä riehumaan äkäisenä akkana. Tuo sun rehellisyytesi on kyllä kannustanut minuakin katsomaan peiliin – huomaan, että tällä hetkellä käyttäydyn itse miehiä kohtaan aika rumasti. Läheisyyttä pelkään, ja jos sylikkäin jonkun kanssa päädyn, niin en halua ”saastuttaa” sitä tilannetta seksillä. Sitten taas seksin kanssa rajaan tunteet ulkopuolelle enkä anna toiselle/toisille osapuolille mahdollisuutta mihinkään vakavampaan. Toivon tosissani, että tämä on vain vaihe, koska en tunnista siitä itseäni. Pitkän aikaa tunsin olevani pelkkä alistettu käyttöesine, ja nyt pistän vahinkoa kiertämään ja kostan sitä ihmisille, joitten syy se ei ole.

    Tänne on muodostunut ihailtava yhteisöllisyys. Just sellainen OIKEA tukeminen, eikä mikään kaiken negatiivisen ulkopuolelleen sulkeva jeejee-tsemppimeininki. Uskon just sen johtavan eteenpäin. En ole uskaltanut linkittää tänne yhtä juttua vastavetona pornon aiheuttamien ongelmien vähättelyyn, koska se on tuntunut vähän liian rajulta. Kyseessä on siis Ted Bundyn viimeinen haastattelu (ajalta ennen nettipornoa), jossa hän kertoo väkivaltaisen pornografian vaikuttaneen tekoihinsa. Olin vähän että huhhuh. Toki haastateltavan persoonan huomioiden kannattanee olla lähdekriittinen.

    Sun tapa kirjoittaa on aito ja rehellinen. Jos haluat hioa tekstejä pitkään ja se on sun tyyli, niin mitäpä se haittaa. Toki lyhyempiä pikapäivityksiäkin on kiva lukea.🙂 Mua kyllä kiinnostaa asia myös ilmiönä, eli jatka ihmeessä sen ruotimista!

    Liked by 1 henkilö

    • Moi! Kiitti palautteesta.

      Tuossa voi hyvinkin olla jonkinlainen vaihe vaan menossa, eritoten koska tunnistat sen, koska olet hämmentynyt miksi toimit tai tunnet niin kuin tunnet. Peiliin katsominen on hyvästä, mutta toisaalta siinäkin on rajansa, ettei ala liikaa analysoimaan tai syitä itsestään hakemaan.

      Juu, mä oon ton Ted Bundyn haastattelun nähnyt myös. Mä olin kans että no huh. Ehkä on kuitenkin hieman liikaa väittää, että porno ajaa sarjamurhaajaksi.🙂

      Jep. Hyvää jatkoa sinne.

      Tykkää

  12. Moi

    On ollut hienoa lukea kirjoituksiasi. Kovin moni asia olisi voinut lähteä minunkin näppäimistöltäni.

    Itsekin olen nyt lopettanut pornon katselun. En ole asettanut mitään aikarajoja, tilanne on voimassa ns. toistaiseksi. Sellainen tyyli sopii minulle kaikkein parhaiten.

    Aloitin blogisi seuraamisen lähes ensimäisestä postauksesta. Samalla tein päätöksen elämänmuutoksesta. Kuitenkin kesti noin kuukausi asennoitua, ja saada palikat pään sisällä oikeaan järjestykseen. Vuosikausia jatkuneita käyttäytymismalleja ei helpolla muuteta.

    Aikaisemmin tilanne on ollut erilainen johtuen yksinäisyydestä ja häpeästä. Sitä on luullut olevansa valtakunnan ainut runkkari. Tällä hetkellä tuntemukset onnistumisesta ja muutoksesta ovat vahvat.

    Kiitoksia rohkeasta avautumisesta.

    Liked by 1 henkilö

    • Kiitos! Ja hyvä kuulla. Elämänmuutoksissa on monesti se paha puoli, että tulee haukattua liian iso haukku kerralla, ja ettei ole varautunut vastoinkäymisiin. Asennoituminen voi ottaa aikaa.

      Luulen, että valtakunnan ainoaksi runkkariksi itseään luulevia on paljon.

      Tsemiä loppuvuoteen.

      Tykkää

  13. Hei! Olen tykännyt tosi paljon sun tyylistä kirjoittaa. Välillä kirjoituksistasi on huokunut syvä ajatusten virta ja toisinaan taas järjestelmällisyys saada asioihin tolkkua. Kirjoituksistasi näkyy myös syvät haavat, joista jotkut ovat pornon aiheuttamia ja toisia taas olet juossut karkuun katsomalla pornoa. Ei ole ihme, että et pysty erottamaan syitä ja seurauksia. Niiden erottaminen ei ole aina mahdollista eikä tarpeellista.

    Olet joka tapauksessa ymmärtänyt, että porno ei ole sun tie. Enkä rehellisesti ottaen usko, että se on kenenkään muunkaan tie. Se on helppo pakopaikka, jossa ei tarvitse kohdata todellisia ongelmia. Kirjoituksesi ovat rehellisiä. Se on tänä päivänä katoava luonnonvara. Todella arvostettavaa ja rohkeeta. Kunpa pystyisit käyttämään sitä samaa rohkeutta myös elämässäsi. Kirjoituksistasi käy ilmi, että sisälläsi on epävarmuutta ja pelkoa tulla hylätyksi. En tarkoita naisten ja seksin pelkoa. Maailmassa on niin paljon muutakin. Se muu on juuri se, mikä sinun pitäisi löytää. Elämä ei saisi liikaa pyöriä seksin ympärillä. Silloin kun seksuaalisuuteen liittyvät asiat ovat kunnossa, ne vaikuttavat ihmisen elämässä vain noin 10%. Jää energiaa kaikkeen muuhun. Mutta jos seksi ja seksuaalisuus valtaavat mielen 90%:sti, olo on taatusti voimaton ja masentunut.

    Tässä tuli nyt vähän tajunnan virtaa; mun näkemystä sun tilanteesta. Toivottavasti saat edes vähän apua tästä. Kirjoittamista sun kannattaa jatkaa ja just sillä tavalla, kuin itse haluat. Kelpaat varmasti!

    Liked by 1 henkilö

    • Kiitos paljon. Fiksuja sanoja. Niinhän se on, että siitä puhe mistä puute. Ja mitä isompi puute, sitä isommat puheet.🙂 Tai no, ainakin ajatukset. Vaan kyllä se tästä. Iloa kohti ja sitä rataa.

      Tykkää

  14. Eka kerta kun kommentoin kenenkään blogia,mut tässä tulee: Oon seurannut alusta asti tätä blogia,sun rohkeus ja aitous sekä sujuva ja mielenkiintonen ulosanti on tehneet niin suuren vaikutuksen,että koukussa ollaan🙂 Oon 29v. nainen,joka myös Naurun tasapainoa ja yhtä livekeikkaas seuranneena piti sua jo ennestään symppiksenä (ja miehekkäästi viehättävänä) persoonana,ja tämä vaikutelma on vain syventynyt. Tiedostavia,aidosti itsensä kohtaavia ihmisiä ylipäänsä tää maailma tarvis lisää,sellasia sympatiseeraan ja arvostan (kukapa ei). Kosketuspintaa pornoon on sen verran,että ekan poikaystäväni käytökseen ja odotuksiin pornon kulutus oli selvästi vaikuttanut tavalla,joka ei ainakaan parantunut kahden (epäkypsän) ihmisen seksuaalista vuorovaikutusta. Sittemmin olen onnekseni saanut kokea ”hoitavampia” seksuaalisia kohtaamisia. Oon tosi iloinen kaikkien niiden puolesta,joiden elämänlaatu paranee tämän herättelyn myötä pitkällä tai lyhyemmällä tähtäimellä🙂 Jatka blogias just silleen ku itestäs hyvältä tuntuu,ja kovasti tsemppiä pimeyteen!

    Liked by 1 henkilö

  15. Jatka samaan malliin lukijoiden vähentymisestä huolimatta. Itselleni kävi samoin, ”alkuhuuman” jälkeen lukijamäärät putosivat. Nykyään huomaan, että positiivissävytteisillä postauksilla on enemmän lukijoita. Tuntuu, etteivät ihmiset halua lukea kurjasta. Silti olen saanut hyvää palautetta blogistani, ja tästä johtuen päätellyt, että lukijoiksi ovat jääneet enemmistönä ne, jotka pystyvät samaistumaan. Itse en piilota ainoatakaan huonoa tunnetta, uskon että aitous on se avain mikä auttaa melkeinpä joka asiassa. Aivan kuten säkin oot tehnyt, ollut aito ja avoin. Se on hyvä. Itse koitan olla kyselemättä liikaa toisten mielipiteitä. Olen huomannut ettei se tee mulle hyvää.

    Mutta niin, so far so good!🙂

    Liked by 1 henkilö

    • Joo, niinhän se kyllä taitaa olla, että positiivisuus ja ilo on se mitkä ”myy”. Mutta. Pysykäämme rehellisinä, aitoina ja avoimina.🙂

      Toisaalta, kuten tuossa päivän 60 postauksessa pähkäilin, mitä enemmän ajattelee positiivisesti, hakeutuu sen kannustavan keskelle, puhuu niistä päivän ja arjen hyvistä sattumuksista, sitä enemmän siitä voi tulla tapa. Ehkäpä senkin vuoksi vois olla joskus kiva kirjoittaa puhtaasti vaan iloisista asioista. Liittyi ne aiheeseen tai ei.

      Juu, mullakin on monesti liikaa tapana miettiä mitä MUUT ajattelee. Siksi varmaan tällainenkin palautepyyntö. Tärkeintä kai kuitenkin on, että tekee sitä ja siten, mikä tuntuu itestä oikealta ja hyvältä.

      Liked by 1 henkilö

  16. Lakko on pitänyt hyvinkin vaivatta. Samoissa päivälukemissa kuljetaan.

    Monesti tietty yhteisöllisyyden tunne on pitänyt homman hyvin kurissa. Tuo päivälaskuri jokaisen postauksen alussa myös on pikkuhiljaa kasvanut tärkeäksi nähdä ja rytmittää myös omaa tekemistä. Tai siis eroa pornosta.

    Täyteen masturboimattomuuteen en ryhtynyt, mutta päätin vähentää logiikalla, että sauvaa ei heilutella paitsi pakottavaan tarpeeseen, eli aikalailla taasantunut sellaiseen 4-6 päivän välein toimintoon kun aamusuihkukaan ei huuhtele erektiota mukanaan. Hyvä niin. Logiikkaa ehkä siivitteli myös ajatus siitä, että jos aina puolikovana (ilman pornoa yleiseen päivittäistottumukseen) vie homman loppuun asti, niin tuskin sitten oikeassa tilanteessakaan aivot vaivautuu lähettelemään riittäviä impulsseja alakertaan, että kovetupas nyt sitten ihan kunnolla. Tiedäpä sitten kantaako tuo ajatus.🙂

    Mitenkään omaa sosiaalista elämää en koe (ainakaan vielä) tämän muuttaneen. Olen muutamien ystävien kanssa jutellut aiheesta, kysellen hieman vastaavien kokemuksien perään. Yllättävän hyviä ja mielenkiintoisia keskusteluita on onnistunut saamaan aikaiseksi, myös jokseenkin yllättävien tahojen kanssa. Ehdottomasti mielenkiintoinen ilmiö, joka tuntuu puhuttavan laajemmaltikin.

    Mikä ehkä on merkittävintä itselleni, että tuo pornon jättämä tyhjiö oli pakko täyttää asioilla joista olen oikeasti kiinnostunut. Tämän lakon aikana olen ehtinyt lukea 6-7 kirjaa, käynyt paljon keikoilla ja gallerioissa jne. Asioita jotka olen kokenut aina tärkeiksi, mutta onnistunut pitämään kiinni vain hetkellisesti vaipuen lopulta aina jonkinlaiseen pornokoomaan ja väsymykseen.

    Keskittyminen ja loppuunvieminen on ollut ehkä niitä tärkeitä teemoja itselle tässä lakon yhteydessä, koska tässä pitäisi pikkuhiljaa myös tehdä omia ikuisuusprojekteja ja lunastaa itseen kohdistuvia odotuksia. Tietty saamattomuus ja alisuorittaminen on ollut aina mukana elämässä pornon tultua kuvioihin: kaikki on mennyt aina helposti, lukiota tai yliopistoa varten ei koskaan tarvinnut tehdä mitään koska kaikki aina jotenkin tuntui sujuvan (jopa) menestyksekkäästi ilman, että tarvitsi itseään rasittaa. Tuskin koskaan avasin kurssikirjojakaan. Jälkeenpäin hieman olo, että kuin olisi valehdellen kulkenut koko elämän läpi ilman, että joku pysäyttäisi. Jotenkin koen pornon olleen ehkä yksi niistä passivoivista tekijöistä, jotka tappoi matkalla kunnianhimon tai kiinnostuksen olla parempi. Porno antoi luvan siirtää tunnilla tai jopa kokonaisella päivällä asioita huomiseen, joskus jopa jättää tekemättä. Ja tuohon en halua takaisin.

    Mutta nyt loppuun vielä. Teet hienoa työtä tämän blogin kera ja uskon, että olet osaltasi vaikuttanut positiivisesti monen elämän suuntaan!

    Liked by 1 henkilö

    • Kiitos kommentista. Voisin kuvitella, että siinä jokin perä on, että jos aina puolikovana laukeaa, niin ei sitten välttämättä tositoimissakaan seiso. Ehkä. Toki siihen liittyy muitakin asioita, ne jännitykset ja muut, ja toki se kuinka hyvin tai kauan on pornosta ehtinyt olla erossa, mutta osaksi siis tuonkin takia olen ajatellut itse vähentää kyseistä toimitnaa. Yllättävän hankalaa!

      Tosi hienoa, että elämään on alkanut tulla muunkinlaista, mielekästä sisältöä. Näitä on tosi makee lukea. Sitä harva tajuaakaan kuinka suunnattomasti – siis ihan älyttömästi – pornon katsomiseen voi tuhlata aikaa. Ja kuten sanoitkin, kyse ei ole ainoastaan siitä varsinaisesti pornon kanssa vietetystä ajasta, vaan sitähän seuraa monesti sellainen turta olo, aivosumu, jonka aikana ei jaksa sitten keskittyä tai tehdä mitään. Mikään ei kiinnosta.

      Keskittymiskyky ja asioiden loppuunvieminen = kovia juttuja.

      Itse taidan olla vielä sellaisessa semi sekavassa, hakevassa tilassa. Ajatusten keskittäminen ja sellainen pitkäjänteisyys on välillä hakusessa. Pornon ennen täyttämä tyhjiö ei ole vielä selkeästi täyttynyt millään uudella, mutta kokonaisuudessaan tuntuu, että olo on kyllä huomattavasti kevyempi kuin vielä pari kuukautta sitten. Ainakin usko tämän kaiken selättämiseen on kasvanut.

      Mielekästä loppuvuotta!

      Tykkää

  17. Morjens, täällä ainakin jollain tasoa pornoriippuvainen nuori mies. Aika samanlainen tarina kun sulla, koko nuoruuteni on mennyt pornoa katsellessa ja oikeat seksikokemukset jääneet hyvin vähäisiksi, jotka nekin moni epäonnistuneet täysin. Oon seurannut sun blogia alusta asti, ja itsekkin aloitin lakon (jonka on tarkoitus olla pysyvä päätös) hieman ennen kuin aloit tätä blogia kirjoittaa. Ite oon huomannut ainakin, miten on paljon pirteämpi, itsevarmempi ja nukkuu paljon paremmin. Nyt kuitenkin kaikista merkittävimpänä asiana oon löytäny aivan ihanan tyttöystävän joka ymmärtää ja tukee. Samalla lopetin myös fäppäilemisen, ja oon alkanut huomata miten nyt kun ”panettaa” niin se ei enää tarkoita, että tekee mieli katsoa pornoa ja runkata, vaan tekee mieli ihan oikeaa seksiä! Ennen näissä vähissä kokemuksissa lähes sääntö oli että en oikeastaan nauttinut koko tapahtumasta, vaan koin sen jännittävänä, ehkä jopa ahdistavana suorituksena, nyt on kuitenkin pikkuhiljaa alkanut ne hommat myös sujua ja oikeasti nautin siitä.
    Täytyy sanoa että en edes uskonut ennen että näin voi käydä ja elämänlaatu voi oikeasti parantua näin paljon, toivon tosiaan sullekkin kaikkea parasta ja menestystä asian tiimoille! Tsemppiä !

    Liked by 1 henkilö

    • Voi vitsi! Tällasia kommentteja ja tarinoita on kyllä tosi siistiä ja voimaannuttavaa lukea, vähän kuten tuolle Death of a Ladies Man:lle tuossa juuri kommentoin. Moni on sanonut, että pornottomuus ja runkkaamattomuus kasvattaa just melko kummalla tavalla tuota itsevarmuutta. Hienoa, että asiat on edenneet sulla noinkin hyvin. Rohkaisee itseäkin moinen. Kaikkea hyvää loppuvuoten!🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s