Päivä 45: Avautuminen

Myönnettäköön alkuun, että tämä postaus on sävyltään varsin negatiivinen. Eräänlainen avautuminen. Tuntuu vaan, että on pakko kirjoittaa, vaikka ihan lyhyestikin. Kertoa mitä todella kuuluu. Ei nimittäin kovin hyvää.

Ei hätää, pornoon en ole sortunut. Mutta vaikka kirjoituksissa onkin viime aikoina ehkä ollut varsin positiivinen sävy, ovat viimeiset pari viikkoa tosi puheessa olleet melko raskaita, ehkä viimeksi kuvattua hyvän olon tunnetta lukuunottamatta. Päivän 30 kävelyretken jälkeen olen nimittäin (jos ei keikkareissuja lasketa) lähinnä vain maannut kotona, yksin pienessä yksiössäni. Pientenkin arkisten asioiden tekeminen on vaatinut uskomatonta eforttia, eikä niitä siltikään ole saanut tehtyä.

Joka ilta toistan itselleni samaa mantraa: Huomenna herään ajoissa, käyn lenkillä ja hoidan sen ja sen asian. Ehkä tiskaan tiskit ja alan myymään itselleni keikkoja kevääksi. Tai sitten lisään vihdoin niitä keikkaklippejä youtubeen. Tai aloitan lukemaan sitä uutta kirjaa riippuvuuksista. Tai aloitan joogan, tai sitten sitä, tai sitten tätä…

Joka kerta sisimmässäni kuitenkin tiedän, mitä teen: En mitään. Aamulla vain torkutan kelloa ja makaan toimettomana ja lamaantuneena sängyssäni. Pian onkin jo päivä, sitten iltapäivä, ja kohta jo ilta. Ja kun mitään ei taaskaan tullut tehtyä, on kai sama katsella elokuvia kunnes nukahtaa. Tänään nousin sängystä, jumalauta, kahdelta. Ja tämä sama toistuu aika ajoin, vuodesta toiseen.

Tänään herättyäni yksinäisyys tuntui pitkästä aikaa jotenkin… konkreettiselta. Se puristi rinnasta. Ajatukset lipuivat pitkästä aikaa erääseen vanhaan (tai no, ketä tässä huijataan, kai ihan nykyiseenkin) ihastukseen. Aloin kuvittelemaan ja fantasioimaan miten ihanaa ja täyttä hänen elämänsä varmaan onkaan verrattuna tähän minun surulliseen ja yksinäiseen.

Tämä oli hälytyskello joka sai minut tajuamaan: Ei, jumalauta, näitä ajatuksia. Ei enää! Niin paljon olen töitä itseni kanssa tehnyt – niin pitkällä jo olen – että tuohon itsesäälin naurettavaan suohon en kyllä enää itseäni työnnä. Siellä on tullut vietettyä aikaa ihan tarpeeksi.

Rutiinien puute 

Olen ollut nyt sulkeutuneena kämppääni sunnuntaista saakka ja mielessä pyörii tuttu kysymys: Miksi helvetissä minä toimin näin? Miten kaikki voikaan olla näin vaikeaa? Miksi minä en jaksa mitään? Miksi verhoni ovat kiinni, vaikka ulkona paistaa aurinko? Eikö tästä kaikesta ollut tarkoitus päästä pikku hiljaa eroon?

Ehkä kun elämästä ja arjesta jättää pois jonkun pakonomaisen ja aikaa vievän toiminnon – kuten minä nyt pornon – tarvitsee siihen myös jotain tilalle. Syntynyt tyhjiö on täytettävä jollain uudella. Ja tätä uutta minä en ole löytänyt. En ainakaan vielä.  Olen vain halunnut paeta maailman harmautta nukkumalla, näkemällä unia. Aiemmin olisin varmaan lääkinnyt itseäni alkoholilla, mutta luojan kiitos se ei vuoden tauon jälkeen onneksi käy enää edes mielessä.

Tämänhetkinen elämäntilanne ikävällä tavalla myös mahdollistaa tämän kaiken. Stand up -keikat ovat tällä hetkellä ainoa työni ja tulonlähteeni, ja ajallisesti ne vievät viikosta verrattain pienen osan. Kunhan ne jaksaa tehdä, on velvollisuudet suoritettu. Elämästäni puuttuu rutiini. On aina puuttunut. Työni on aina koostunut enemmän tai vähemmän erilaisista proggiksista tai keikka- ja kertaluontoisista toimeksiannoista, liittyen jollain tavalla teatteriin tai komiikkaan. Rutiini, säännölliset tulot ja työyhteisö. Siinäpä sanoja! Millaista olisikaan jos elämässä olisi todella myös tuollaisia asioita?

Tämä on kyllä nyt melkoista ruikutusta, mutta so what. Samalla kun tämä on blogi, on tämä myös päiväkirja. Olkoonkin, että se nyt sattuu olemaan julkinen. Sitä paitsi on totta, että kirjoittaminen helpottaa. Jo nyt, ainakin vähän.

On toki mainittava, että ne onnen ja ilon hetket, joita olen postauksissani kuvannut eivät toki ole olleet keksittyjä. Ehkä olen kuitenkin tietoisesti halunnut tarttua juuri niihin ja korostaa juuri niitä. Ehkä olen tieten tahtoen halunnut luoda jonkinlaista positiivista sävyä kirjoituksiini, luoda uskoa ja sen kautta jotenkin tsempata myös muita. Ehkä olen niiden myötä toivonut boostaavani myös omaa oloani hieman kohti parempaa.

Maailma on tuolla ulkona

Tiedän että tuolla, tämän pienen luolan johon olen linnoittautunut ulkopuolella on maailma täynnä kauniita paikkoja ja ystäviä joiden kanssa voisin viettää aikaa. Tiedän, että minussa – meissä kaikissa – on potentiaalia niin hirvittävän paljon enempään. Potentiaalia luoda, rakastaa, tehdä jotain hyvää ja kaunista. Kuinka paljon me itse kiellämmekään itseltämme niin monet mahdollisuudet, joita elämä meille tarjoaa.

Sitä paitsi maailmassa on satoja miljoonia ihmisiä jotka kärsivät tälläkin hetkellä nälästä, puhtaan juomaveden puutteesta ja äärimmäisestä köyhyydestä; joilla ei ole mahdollisuutta perusterveydenhuoltoon; jotka saavat päivästä toiseen väistellä luoteja ja putoilevia pommeja ja pelätä väkivältaa; joilla ei ole kattoa päänsä päällä, ei perhettä, ei ystäviä, ei tulevaisuutta, ei jumalauta mitään. Minulla sen sijaan on tuo kaikki ja vielä sata kertaa enemmän. Silti makaan tässä ja voihkin ja vaitan kuinka huonosti kaikki on. Älytöntä.

Mutta. Jos ei kuitenkaan osaa rakastaa itseään, ei oikein voi rakastaa muitakaan. Ja jos ei ole koskaan osannut rakastaa itseään, kestää varmasti aikaa että moinen homma tulee tutuksi.

Jos siis pääsen lopullisesti eroon pornosta – ja uskon että näin todellakin tapahtuu – on elämään saatava jotain merkityksellistä tilalle. Mitä se on, en tiedä, mutta ei se ainakaan tässä sängyssä makaamalla selviä. Maailma on tuolla ulkona. Sinne olisi vain lähdettävä.

20 thoughts on “Päivä 45: Avautuminen

  1. Toivottavasti masentunut olosi alkaisi pian helpottaa. Itse oon vaan huomannut että omat ongelmani yleensä alkaa ratkeamaan silloin kun sanon niistä jollekulle ääneen.

    Blogiasi on mielenkiintoista lukea koska kirjoitat mietteistäsi aina niin rehellisesti ja asioiden oikeilla nimillä. Toivon että löydät jostain taas pian lisää iloa elämääsi!!

    Liked by 1 henkilö

    • Niin. Puhuminen auttaa. Postauksen julkaistuani lähdinkin käymään tuossa kaverin luona. Helpotti kyllä ihmeesti kun sai puhua. Vaikka vaan tovin.

      Tykkää

  2. Sulle on tehnyt mieli kirjoittaa jo monta kertaa, mutta mietin vielä. Ei ehkä kuitenkaan tänne.

    Sen verran sanon, että aina jollain on asiat paskemmin kuin toisella. Omaa oloa ei kannata vähätellä sen takia, että muualla on sota, nälänhätä tai mitä vaan. Ymmärrän kyllä pointin, olen taipuvainen samaan ajatteluun. Se on lohdutusta itselle, ettei mulla asiat nyt niin huonosti ole, vaikka henkilökohtaisella tasolla oikeasti olisikin.

    Toivottavasti pääsit loppupäivästä ulos.

    -H

    Liked by 1 henkilö

    • Juu se on kyllä vähän turhaa alkaa omia ongelmiaan muiden ongelmiin vertaamaan… Tai siis, tuollaista maailmantuskaa potemaan.

      Toisaalta tuollaisten asioiden pohtiminen voi auttaa, että saa asiat jollain tavalla perspektiiviin, mutta toisaalta ne voivat myös painaa entistä enemmän maahan.

      Juu, pääsin. Mutka kaverin luona ja munkkikahvit lumituiskuisella Pyynikillä piristivät hieman.

      Tykkää

  3. Entäs jos tuo sun tämänhetkinen olo on osa sun irrottautumisprosessia asiasta, johon koet olevasi riippuvainen? Että se on tavallaan se pimeä, jonka läpi sun pitää kulkea, että pääset valoon, niin kornilta kuin tää kuulostaakin? Itse uskon, että ennen parantumista ihmisessä kaiken kökön pitää ensin nousta pintaan, että siitä sit pääsee lopullisesti eroon, ja että siihen ei valitettavasti ole hyvältä tuntuvaa oikotietä. Oman pimeytensä ja hankalien olojen rehellinen kohtaaminen ja jakaminen vaatii rohkeutta, joita ei monella ole. Helpompaa olisi turruttaa tunteet jollakin tai väistää ne ajatukset tai syyttää muita tahoja, mitä sinä nyt et tee. Se on aika hieno juttu!

    Minullakin on aina joskus jaksoja, jolloin ei tunnu pääsevän sängystä ylös tai ovesta ulos (toki riippuen elämän sen hetkisistä velvoitteista). Luulen, että myös tuo kotiin jumittaminen on yleisempää kuin mistä puhutaan. Itse olen kokenut, että se perfektionistinen ”pitäis sitä ja pitäis tätä” ajatus lähinnä pahentaa asiaa. Entä jos ei pidä yhtään mitään? Tavoite voi olla, että ulos ja kavereiden pariin, mutta jos niin ei tapahdu, niin turha siitä on itseään ruoskia. Ymmärrän myös, miten raastavaa on kaivata jotakuta, jonka kanssa ei syystä tai toisesta voi olla. Asiaa ei auta se, jos on liikaa aikaa ajatella ja kaivata.

    Toivottelen siis voimia sulle ja armeliaisuutta itseäsi kohtaan! Pyörittelen mielessäni joitain ajatuksia tuohon pornonkulutukseen ynnä muuhun liittyen, mutta niistä toisen kerran.

    Liked by 1 henkilö

    • Juu, tuo ”pitäis sitä ja pitäis tätä” -ajattelu on varmaan melko yleistä tällaisilla täydellisyyden tavoittelijoilla ja… no, jollain tavalla väsyneillä. Näin voisin ainakin kuvitella. Se on kyllä tullut selväksi että se juurikin pahentaa asiaa.

      Ja kyllä, osaksi nämä olotilat ovat varmasti osa tätä prosessia, mutta osaksi ne ovat myös osa minua (olipas paljon osia tuossa lauseessa). Tarkoitan, että enemmän tai vähemmän tällainen saamattomuus ja mielialan vaihtelut ovat olleet osa elämääni jo pitkään. Kuten niin moneen kertaan on tullut todettua kestänee tovin, ennen kuin ne väistävät jonkinlaisen toimeliaisuuden ja energisyyden tieltä.

      Tykkää

  4. Avautumisesi käy terapiasta lukijallekin. On helppo samaistua. Aitoa tekstiä elämästä, ei mitään someaikakauden kiillotettua julkisivua. Tänks!

    Luultavasti rutiinit ja konkreettinen tekeminen, jossa näkee kättensä jäljen (tyyliin halonhakkuu tai tiskaaminen) on ihmiselle hyväksi. Kermaperselänkkäri elää arkeaan rajattomien mahdollisuuksien maailmassa ja vapaa-aikaa piisaa. Sitä voi sitten täyttää esim. juoksemalla pakoon itseään elämyksestä toiseen ihmetellen, että miksi mikään ei tunnu oikein miltään.

    Olen rypenyt viime päivät aika syvissä vesissä miettien mm. sitä, että ihmisen olisi hyvä saada tuntea itsensä tarpeelliseksi. Perheetön ihminen voi tuntea olonsa aika irralliseksi. Ei oikein ole kiinnekohtia. (Aiheesta löytyy hyvä kirjoitus Hesarin nettisivuilta, Erkki Lampenin elämää kuvaava ”Kun oli aika perustaa perhe, rilluttelu vei voiton.”) Yhyy, nobody loves me -itkua on tullut itkettyä kohtalaisen paljon näinä päivinä.

    Sinun tilanteeseesi liittyen minulle tuli mieleen pari juttua. (Eikös se niin mene, että erityisesti miehet eivät pidä neuvoista? 😎) Vapaaehtoistyötä on monta sorttia. Tietääkseni on paljon tarvetta mieskaveritoiminnalle, jossa mies tapaa säännöllisesti poikaa esim. erilaisten harrastusten ja muiden menojen merkeissä. On paljon poikia, joiden elämässä isä ei ole läsnä ja miehen kanssa vietetty aika ja miehen malli tulisi tarpeeseen.

    Toinen juttu: onko testosteronitasojasi koskaan mitattu? Esim. ympäristömyrkyistä ja ties mistä johtuen ei ole tavatonta, että kuitenkin miehen testosteronitasot eivät välttämättä ole ihan kondiksessa. Se on miehen fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin kannalta ensiarvoisen tärkeä hormoni!

    Olen niiiiin samaa mieltä siitä, että itsensä pitää repiä ihmisten ilmoille! Jos minulla on joskus esim. pari päivää vapaata peräkkäin enkä mene oikein mihinkään enkä tapaa ketään, olo on todella olmi.

    Liked by 1 henkilö

    • Hyvin heitetty tuo toinen kappale! Niin totta. Alko ihan tekemään mieli päästä hakkaamaan halkoja. No, on kyllä paljon muutakin konkreettista mitä vois tehdä.

      Tuo vapaaehtoistoiminta on kyllä ollut itsellä mielessä jo pitkään. Lähinnä on käynyt mielessä että vois ilmoittautua johonkin vanhainkotiin tai palvelutaloon ja käydä pitämässä seuraa vanhuksille. Viime vuosien uutisten perusteella voisi kuvitella että moinen toiminta on varsin tervetullutta. Ja onhan niitä sellaisia keharikavereitakin ym. Kyllä sitä nyt muutaman tunnin viikosta voisi hyvin tuollaiseen irrottaa. Vaan enpä ole vielä saanut yllätys yllätys aikaiseksi.

      Muistelisin, että joskus vuosia sitten, varmaan joskus 2008 tai 2009, ne taidettiin mitata. Taisi olla sen yhteydessä kun hain ensimmäistä kertaa erektiolääkkeitä, jos en väärin muista. Ei tainnut kuitenkaan olla mitään vikaa. Voisi kai tsekata uudestaankin.

      PS mitä on olla olmi?🙂

      Tykkää

  5. Moikka Toni,

    on ollut kaikinpuolin kiinnostavaa lukea blogiasi. Samalla kun omasta ystäväpiirin lähipiiristä löytää kiinnostavaa, pirun hyvin kirjoitettua sosiaalipornoa, on kirjoituksesi myös hyvin samaistuttavia ja koskettavia. Kiitos että saamme olla mukana matkallasi.

    Itseäni on vaivannut, lähinnä vituttanut, tapa miten viime aikoina hyvin toimeentuleva keskiluokka näkee oikeudekseen opastaa elämässään pulassa oleville köyhille että alle viidellä eurolla voi päivässä elää samalla kun koittavat niin kovasti ylästatukseensa sidottuna samaistua osattomaan, orpoon, varattomaan ja syrjääntyneeseen köyhään. Jokatapauksessa tämänkertainen kirjoituksesti sai minut ensimmäistä kertaa ylittämään tämän kommentoinnin kynnyksen.

    Oma rajallinen kokemukseni mielen syvistä vesistä selviämisestä on pitkälti opastanut minua samoihin suuntiin mitä pohdit kirjoituksessasi. Kommenteissa mainittiin jo yllä, asioista puhumisen keventävä vaikutus ja ettei turha ankaruus omia taipumuksia kohtaan välttämättä ole hyvä tie nousta suosta. Itse olenkin hämmentävästi löytänyt suurimman tuen arjen pulssin ylläpitämiseen oman arjen pienistä elementeistä: Oma olo kohenee huomattavasti jos jaksaa pitää huolta muuten turhilta tuntuvista rutiineista, avata verhot, pedata sänky, pestä hampaat ennen ja jälkeen unten, ehkä tiskata ja vähän siivota kotona, tehdä itse safkat einesten oston sijaan. Minulle ainakin sen oman kodin, oman elämän sydämen, keskuskohdan huolenpito on tuonut jonkinlaisen pehmeän lempeän pohjavireen omaa elämää ja ajatuksia kohtaan. Sen jälkeen onkin jo aktivoitunut jonkinlaiseen pienimuotoiseen toimeliaisuuteen arjessaan ja suurempien, seuraavan tason haasteiden haltuunotto, kavereiden näkeminen, oman taiteellisen uran vaiheittainen edistäminen, kävelylle lähtö tuntuvat ainakin astetta helpommalta. Voi tehdä asioita joista tulee hyvä olo, ja antaa itselle lupa ansaita se hyvä olo sättimisen sijaan.

    Nämä ehkä on sinulle jo selkeitä ideoita, osittain kai minä puran näitä tänne myös oman arkisen pakan kasassapitämiseksi.

    Liked by 1 henkilö

    • Hei. Olipas jotenkin kauniisti kirjoitettu. Tuollaisten pienten, yksinkertaisten, arkisten asioiden kautta voi todellakin lähteä rakentamaan sellaista merkityksellistä arkea. En tiedä onko merkityksellinen nyt liian voimakas sana, mutta siis kuten kirjoitat, tuollaiset pienet rutiinitkin voivat olla tärkeitä, juurikin sellaisia ”portteja” johonkin isompaan. Koska monesti nuo mainitsemasi pienetkin asiat saattavat masentuneella ja väsyneellä ihmisellä helposti jäädä.

      Moni asia voi tuntua kyllä ihan selkeältä, siis ns. itsestäänselvyydeltä, mutta ne eivät välttämättä tule todeksi, niitä ei kaiken sen itsensäselvyytensä keskeltä aina huomaa, jos ei niitä erikseen ääneen sano. Tai kirjoita.

      Tykkää

  6. Moi Toni

    Taas mä tunnistan niin paljon samaa. Mulla on kaikkea, mulla on kaikki mahdollisuudet tehdä kaikkea. Mutta mä olen vittu patalaiska ihminen, joku sähköshokki pitäs antaa, että heräis elämään. Miks mä en toimi, ja tee kaikkea. Mulla ei oo tiettyä työaikaa, ja ketään ei kiinnosta miten sielä kuljen. Musta tuntuu etten saa edes aikaan enää siel mitään. Emmä välitä siitä edes. Mä hukkaan mun aikaa olemalla niinku makarooni.

    Liked by 1 henkilö

    • Hei!

      Tuo on JUST niin tuttua. Ihan kuin omia ajatuksia jostain ei-niin-kaukaa menneisyydestä. Nyt olen ehkä pikku hiljaa päässyt eroon liiallisesta itsesyyttelystä, mutta sinne on kyllä helppo palata, kuten tuossa kirjoitinkin.

      Jonkinlainen rutiini ja ennen kaikkea merkityksellinen tekeminen, se että joku välittää siitä mitä tekee, tai että on vastuussa jostain, ovat varmasti sellaisia asioita jotka antavat monelle sisältöä. Työtään ei varmasti ole aina niin helppo – ainakaan tältä istumalta – muuttaa, mutta esim. jonkun säännöllisen harrastuksen aloittaminen voi monesti auttaa. Esim. sellainen jossa on muitakin, vaikka jokin käsityö- tai liikuntakerho.

      Helppo sanoa. Itse en ole vieläkään sitä joogaa aloittanut, vaikka puhe on ollut. Mutta mutta… Tuo että tuntee tuollaisia tuntemuksia ja noin vahvasti on täysin normaalia, koska me olemme itse oman elämämme päähenkilöitä. Tarkoitan, että jos esim. sinä näkisit jonkun toisen joka olisi samassa tilanteessa kuin sinä ja joka vieläpä ajattelisi samoin, saattaisit helpommin nähdä että eihän tuolla tyypillä nyt niin hätää ole. Että kaikki mahdollisuuksien ovet ovat kyllä auki. Omassa päässä omat asiat tuntuvat monesti paljon pahemmilta kuin ne ovat. (yhtään siis mitään väheksymättä, mutta näin olen tämän itsellen järkeillyt)

      En tiedä missä elämäntilanteessa olet, mutta tulipa mieleen että jos työ ei tuo tyydytystä niin oletko miettinyt että lähtisit opiskelemaan? Heitä pöytään villi kortti, tee jokin täysi suunnanmuutos. Sehän on tänä päivänä kohtalaisen mahdollista ikään katsomatta. Kevään haut tulevat ja sitä rataa. Olen jopa vilautellut itsellenikin moista mahdollisuutta… Että lähtisi opiskelemaan. Ei mitään taidealaa, vaan jotain ihan muuta. Maailmassa on tukuttain asioita jotka ainakin itseäni kiinnostavat. Tiedä sitten onko se taloudellisesti mahdollista koska opintotukikuukaudet on jo kulutettu mutta enivei.

      Huh. Tulipas taas novellimainen vastasus. Enivei, tsemppiä!

      Tykkää

  7. Moro Toni ja iso kiitos blogistasi,samassa veneessä ollaan (joskin ei ehkä yhtä syvällä riippuvuudessa kuin sinä mahdollisesti olet).Olen lukenut sun kaikki blogikirjoitukset ja todella läheltä liippaa omien kokemusteni kanssa.Ärsyttävää että monet seksuaaliterapeutit ja muut ”asiantuntijat” vähättelevät tätä verrattain huomattavaksi muodostunutta ongelmaa:sanotaan ettei pornoon/masturboimiseen voi jäädä koukkuun,mutta kuitenkin jos edes vähän vaivautuu internetin ihmeellistä maailmaa selaamaan,huomaa kuinka isosta globaalista ongelmasta on kyse!

    PS.onko Nofap Suomi-hanke mennyt eteenpäin…olisi enemmän kuin tärkeää saa Suomeenkin oma vertaistukisivusto runkkauksesta ja/tai pornosta irti pyrkiville.

    Liked by 1 henkilö

    • Juu, näinhän se näyttää olevan. Toisaalta musta tuntuu – tai ainakin näin haluan uskoa – että pikku hiljaa tähän ongelmaan ja sen laajuuteen ollaan kyllä havahtumassa vähän laajemminkin.

      Uuh, Nofap Suomi ei valitettavasti ole edennyt. Pahoittelut tästä. Tulossa se kyllä on, näin olen päättänyt. Kuten myös, että se on sit enemmänkin Pornfree-Suomi kuin NoFap-Suomi. Mutta enivei. Lupaan informoida heti kun asiat etenee.

      Tykkää

  8. Terve, ja kiitos loistavasta blogista! Suurinta rohkeutta on voittaa pelkonsa.

    Tunnen suurta sielunveljeyttä sinuun. En tiedä tunnistatko itsessäsi seuraavia piirteitä, mutta olen itse impulsiivinen, taiteellinen ja epäjärjestelmällinen. Minun on helppo innostua uudesta mutta vaikeaa viedä asioita loppuun. Olen kärsinyt ajoittain pornoriippuvuudesta ja uskon sen vaikeuttaneen parisuhdettani. Vaimoni on onnekseni maailman paras nainen ja ilman häntä olisin varmasti kolunnut pohjamutia vuosikaudet.

    Haluan rohkaista sinua ja kaikkia jostakin onnettomasta tilanteesta pois pyrkiviä seuraavilla huomioilla.

    En ole opiskellut psykologiaa mutta omasta mielialojen vaihtelusta olen huomannut, että pohjalta nousemiseen tarvitaan todellakin pohjakosketus. Ja usein se todellinen pohjakosketus tapahtuu jonkin aikaa sen jälkeen kun on tehnyt päätöksen ja luullut jo päässeensä oikeille raiteille. Tulee se repsahdus jota ei ikinä, koskaan ikinä enää pitänyt tulla. Mielialan vaihtelu on suoraan yhteydessä esim. pornoaddiktiosta tai mistä tahansa ikävästä tilanteesta poispääsemisen kanssa. Ja kunnon pohjakosketuksen jälkeen suunta on vain ylös. Aluksi se on helppoa. Jos helppous jatkuu kuitenkin liian pitkään yhtäjaksoisesti, se kääntyy itseään vastaan. Tulee olo että minähän selviän ja voin ottaa vähän enemmän vapauksia viime aikoihin verrattuna, koska ongelmaa ei enää ole. Olen huomannut että kuoppaisempi nousu pohjalta kantaa pitemmälle ja korkeammalle kuin liian helppo nousu. Todelliseen kehitykseen kuuluu aina takapakit. Et voi oppia mitään todella suurta edistymällä jatkuvasti. Niin se ihminen vaan toimii. Aluksi edistyminen on tietysti jatkuvaa koska pohjalta on vain yksi suunta. Mutta parempiin tuloksiin pääset loppujen lopuksi takapakkien ja vastoinkäymisten kautta. Näin ainakin itseni kohdalla on tapahtunut.

    Vielä kerran suuret kiitokset blogista! Olen varma että pääset vaikeuksiesi yli, JA VIELÄ KORKEAMMALLE, varsinkin jos kohtaat vastoinkäymisiä.

    Liked by 1 henkilö

    • Lisään vielä tuohon tarkennuksena että nettipornoon tutustuin ennen kuin tutustuin vaimooni mutta riippuvuusjaksot tulivat vasta avioliiton aikana. Ja ”ilman häntä” ilmaisulla tarkoitin kirjaimellisesti sitä että jos häntä ei elämässäni olisi, tilanteeni olisi varmasti monessa suhteessa todella paljon huonompi. Siis se että olen jollakin lailla kompuroinut pikkuhiljaa eteenpäin ei ole tapahtunut välttämättä siksi mitä hän on tehnyt tai millä lailla minua tukenut vaan siksi että hän on olemassa. Addiktiostani en ole hänelle puhunut, jo sanan porno mainitseminen auheuttaa pahaa mieltä. Mutta hän on joka tapauksessa ollut se kiinnekohta ja eteenpäin puskeva voima elämässäni vaikeina aikoina. Joskus sellainen on ollut myös työ, joskus lapsi, joskus pelkät haaveet.

      Liked by 1 henkilö

    • Kiitos paljon!

      Tunnistan kyllä itsestäni todellakin nuo piirteet. Eritoten tuo asioiden loppuun vieminen tuntuu joskus olevan aivan mahdotonta. Toisinaan tuntuu, että maailmassa on niin paljon asioita mitkä kiinnostavat. Melkein koko elämä on ollut vähän sinne, tänne sohimista ja erinäisistä asioista innostumista, mutta sellainen yhteen asiaan pitkäjänteisesti keskittyminen on kyllä ollut melko vähissä.

      Ja tuo on kyllä totta niin totta mitä puhut tuosta edistymisestä ja kehityksestä. Ainakin mun mielestä. ”Todelliseen kehitykseen kuuluu aina takapakit.” Hyvä lause.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s