Päivä 25: Parempaan päin

Päivät Torniossa tekivät hyvää. Tuli saunottua, käytyä lenkillä, pelattua sulkapalloa ja syötyä hyvin. Kirjakin(Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät) imaisi toden teolla mukaansa, ja öisin uni maittoi. Voin kai siis sanoa, että maisemanvaihdos kannatti.

Nyt istun Oulun rautatieasemalla ja odotan ystävääni. Kunhan hänen koulutuspäivänsä on ohi, suuntaamme kohti Perhoa. Tätä olen odottanut. Viikonloppu vanhojen kavereiden seurassa, saunoen, paljussa lilluen, makkaraa paistaen, pelejä pelaillen, tikkaa heitellen ja paskaa puhuen. Syksyisestä mökkireissusta on kai muodostumassa jonkinlainen perinne, enkä kyllä pane sitä lainkaan pahakseni.

Jännäksihän asian tekee se, että tällaiset reissut ovat perinteisesti olleet varsin kosteita, eikä ilmassa ole minkäänlaisia merkkejä siitä etteikö tämänkertainen retriitti noudattaisi niiltä osin samaa kaavaa – paitsi minun osaltani. Vaikka en päiviä laskekaan, olen marraskuun koittaessa viettänyt kokonaisen vuoden ilman humalatilaa ja krapulaa. Ajattelin sinnitellä.

Merkkipaalua suurempi syy pysyä holittomana myös tämä viikonloppu on kuitenkin tieto siitä mitä krapula minulle tekee. Vaikka onkin vaikea kuvitella, että kaiken tämän julkisen uhoamisen jälkeen todella kotiin palattuani sortuisin krapulapanetuksessa ja yksinäisyyden puuskassa katsomaan pornoa, en silti halua ottaa sitä riskiä että vietän kaiken vapaa-aikani ensi viikolla sängyssä maaten, harmaana ja masentuneena. Koska sen kännit minulle tekevät, halusin tai en.

Joten, tavallaan odotan innolla itsekin mitä tuleman pitää. Olenko nyt se porukan outolintu, erillinen ilonpilaaja joka ei vain pääse samalle aaltopituudelle muiden kanssa vaikka kuinka yrittäisi, ja jonka nyt ”Vaan täytyy mennä vähän aiemmin nukkumaan koska väsyttää”, vai menevätkö illat omalla painollaan, hauskaa pitäen, ilman että kukaan sen suuremmin välittää?

Luotan jälkimmäiseen. Ystäviähän tässä ollaan. Sitä paitsi voin aina hakea henkistä tukea Jussista, joka ei tunnetusti myöskään mitään pääkallokännejä vetele.

*  *  *    

Hmm. Pohdin pitkään alanko kirjoittamaan asiaa. Mielen päällä ovat tänään mm. supernormaalit stimulukset, eli normaalin ylittävät ärsykkeet. Termi jäi mieleeni kun luin Jani Kajanojan blogitekstin Porno ja luonnolliset addiktiot. Kyseessä on tiivis, mutta varsin informatiivinen katsaus pornoon, pornoriippuvuuteen ja muutamiin viime aikoina aiheesta tehtyihin tutkimuksiin. Kajanoja on lääkäri ja väitöskirjatutkija, joka vinkkasi kirjoittamastaan tekstistä sähköpostitse.

Koska kello kuitenkin on jo mitä on – ja kyyti kohta allani – taidan lopettaa tältä erää tähän. Stimuluksista ja muista mahdollisista aiheista siis lisää ensi viikolla. Suosittelen kuitenkin lämpimästi tutustumaan Kajanojan kirjoitukseen.

Mainittakoon kuitenkin tähän loppuun, että tulevana tiistaina klo 19.15. alkaen olen vieraana Yle Kioskin Some-suorassa. Tämä tarkoittaa, että jutellaan toimittajan kanssa vapaamuotoisesti noin tunnin ajan pornosta ja pornoriippuvuudesta samalla kun katsojat saavat esittää meille kysymyksiä. Lähetyksen näkee ainakin Yle Kioskin facebook -sivuilta.

Joten, vaikka ilma on edelleen harmaa, on mielessä jo hieman aurinkoisempaa. Toivotaan, että myös pysyy näin. Ja vaikka ei pysyisikään niin mitäs pienistä, ainahan on kuitenkin päivä uus. Hauskaa viikonloppua!

PS. Teema vaihtui nyt vihdoinkin responsiiviseen, ja lisäsin myös menuun jälleen muutaman sivun. Siellä on nyt mm. kolmannesta blogikirjoituksesta tuttu lista asioista, joita kannattaa ottaa huomioon jos haluaa ryhtyä pornolakkoon.

PPS Jos mietitte miten wordpressin kuvapankista löytynyt blurrattu öinen kaupunkimaisema liittyy blogin sisältöön, niin vastaus on ei mitenkään. Mutta onhan se nyt kuitenkin hienompi noin. Eikö olekin? Hyvä. Palataan.

.

5 thoughts on “Päivä 25: Parempaan päin

  1. Onnittelut varttisatasesta!

    Rentoa viikonloppua ja tsemiä raittiuteen. Minullakin nyt 5 päivää runkkaamattomuutta takana. Aikasempi lakko kesti 10 päivää, sitten harrastin vaimoni kanssa seksiä mikä oli parempaa kuin koskaan, meille molemmille, ei erektio-ongelmia ja pystyi laukeamaan. Sitä jatkui muutaman päivän, mutta orgasmien tuoma mielihyvä imaisi minut takaisin runkkaamisen pariin. Pornoa en onneksi sortunut katsomaan kuin vilaukselta. Jostain löysin tahdonvoiman alkaa runkkulakkoon uudelleen.

    Katsoin äsken viimeisimmän Docventuresin, jonka teema oli toivo, tahdonvoima ja Pekka Hyysalon tarina. Siinä Pekka sanoi miten hän on selvinnyt kaikesta: ”Mä vaan vedän”. Voisin siitä vääntää oman iskulauseeni: Pekka vetää, minä en.

    Kaikki kunnia ja respekti Pekalle, on meikän uus idoli tässäkin taistelussa.

    Liked by 1 henkilö

    • Olipa surullinen ja ankea blogikirjoitus. Jäi vähän sellainen jälkimaku, että inhimillisyys oli myös kirjoittajalla aika vähissä. Todellista toisen ihmisen kohtaamista ei tapahtunut puolin eikä toisin. Koen vahvasti, että tämä Tonin blogi on tarkoitettu avuksi niille, jotka ovat huomanneet pornon huonot vaikutukset elämässään ja haluavat parempaa elämää. Nti Pumpulin kirjoituksessa myös mies nähtiin esineenä, minkä tyyppinen ajattelutapa ei mielestäni edistä tervettä kahdenkeskistä yhdessäoloa.

      Blogissa esiintyvä mies nähtiin toivottomana tapauksena. Yksikään pornoon vajonnut mies tai nainen ei ole toivoton. Kahdenkeskisestä seksistä nauttiminen on kaikkien saatavilla. Jo se, että havaitsee pornon huonot vaikutukset elämässään, on omiaan edistämään muutosta. Tarvitaan rohkeutta ja uskoa siihen, että voi tulla toimeen ilman pornoa. Tähän blogiin kirjoittaneilla (Toni ja komentoijat) sitä löytyy. Kun pornosta pääsee eroon, ei sinne enää koskaan halua ja on vapaa. Sitä minä toivon kaikille: vapautta.

      Liked by 2 people

      • Hei Marjut!

        Kiitos palautteestasi🙂
        Vähän tahdon oikaista ajatuksia, joita tekstini antoi. Se on totta, että teksti oli surullinen ja ankea, mutta hilpeää tuosta aiheesta ei saa millään. Inhimillisyyteni toivoin tulevan esiin siinä, että kuuntelin, ymmärsin ja keskustelin miehen kanssa, en tuominnut, vaikkei hänen toivoma random-seksisuhde ollutkaan sellaista kuin hän olisi halunnut. (ei toki minunkaan toiveeni mukainen). Siinä kohtaa uskon, että kohtasimme keskusteluissa ja hän sai tarvitsemaansa tukea ja ymmärrystä minulta. Yhtä kaikki, hänen pornon kulutuksensa vaikutti kohtaamiseemme varsinkin lakanoissa ja kuten sanoin säälin miestä ja olin surullinenkin, että kohtaamiset olivat niin kylmiä. Pornon vaikutus mieheen oli ilmeinen, ainakin näin naisen näkökulmasta.

        Kukaan mies ei ole koskaan ollut minulle esine. Se, että sinkkuelämässä asenteeni muuttui ehkä vähän kyyniseksi ja kovaksi, johtunee tasan kohtaamisista, joissa minua ihmisenä (ja naisena) ei ole ehkä kunnioitettu niin kuin toista ihmistä kuuluisi kunnioittaa. Jos minua kohdellaan esineenä, vastakaiku valitettavasti ei ole kovin positiivinen. Silti käsi sydämellä voin sanoa, että ymmärrys toista ihmistä ja hänen kokemuksiaan kohtaan on rajatonta. Mutta aina en osaa valitettavasti auttaa.

        Ja ei, blogissa esiintynyt mies ei ollut toivoton. Mutta suhteemme oli.. En saanut siitä mitään ja se ei tee minusta epäinhimillistä vaan itseäni kunnioittavan naisen. Se, että porno mielestäni ns. turmeli hyvän miehen on surullista, mutta ei toivotonta. Ja kirjoitukseni tarkoitus, kuten Tonin bloginkin ja sinunkin ajatusten on tarkoitus havahduttaa pornon vaikutuksiin ihmisiin ja kohtaamisiin. Tämä oli vain yksi surullinen tarina siitä, miltä se naisen silmissä näyttää.
        Vapauden kannalla olen itsekin täysin ja toivon sen tulevan esiin vähintään muiden kirjoituksieni myötä.

        Ystävällisesti ja lämmöllä,
        Nti Pumpuli

        Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s