Päivä 22: Kova, kovempi, erektio!

Kellertävänruskea syksy junan ikkunasta. Peltoja, maataloja, metsää. Siellä täällä valkoisia pyöröpaaleja odottamassa noutoa, minne lie. Lohikäärmeen hampaiksi me niitä pienenä kutsuimme. Kaiken yllä harmaansininen pilvipeite varmana ja tasaisena, kuin suojellen näkymää auringolta. ”Täällä paistaa sitten kun me niin päätämme”, tuntuvat pilvet sanovan.

Mitä tällä haluan sanoa on se, että viime päivinä olo on ollut aika maassa. Ei, enemmän kuin maassa. Ahdistunut. Päässä on pitkästä aikaa ollut aivan liikaa ajatuksia eikä mistään niistä ei ole tuntunut saavan otetta. On ollut vaikea keskittyä.

Myös vanhat tutut vihan tunteet ja kaiken muun tieltään raivaava ärtymys ovat välillä nostaneet päätään. En ole ollut tyytyväinen itseeni tai tekemisiini. Toistelen itselleni: ”Täytyy osata päästää irti ja hengittää. Täytyy muistaa, että kaikki on hyvin.” Kun tuossa ei ole heti onnistunut, on se alkanut ahdistamaan lisää.

Niinpä päätin, että pieni maisemanvaihdos on nyt paikallaan. Koska kalenteri näytti alkuviikolle tyhjää, hyppäsin junaan ja suuntasin kohti pohjoista. Ensin neljä päivää ystäväni Henryn luona Torniossa, sitten viikonlopuksi jo hieman pidempään suunnitellulle mökkireissulle Perhoon kera sekalaisen seurakunnan. Ehkä irtautuminen päättymättömien remonttien keskelle tuomitusta ahtaasta yksiöstäni saa mielen hieman valoisammaksi. Katsotaan nyt.

Pelottava kysymys

Moni on kommenteissaan kertonut epävarmuudestaan ottaa kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. Mitä flirttailuun ja romanttiseen lähestymiseen tulee, ovat jännitys ja epävarmuus tietysti varsin luonnollisia tunteita, mutta pornon ongelmakäyttäjillä ne tuntuvat monesti paisuvan yli äyräiden. Niistä voi kasvaa kohtuuttoman suuria.

Porno on nakertanut minunkin itsetuntoani, vaikka ei se alun alkaen ihan katossa ole ollutkaan. Lukuisia ovat ne kerrat, joina naiset ovat lähestyneet minua vaikkapa baarissa ja jolloin minä olen nopeasti mennyt täysin lukkoon. Pää on täyttynyt varsin päättömistä kysymyksistä:  “Mitä jos me päädymme harrastamaan seksiä? Mitä jos hän pitääkin lihaksikkaammista miehistä? Mitä jos minulla on liian pieni? Mitä jos hän pitää varmoista otteista ja kokeneista miehistä? Mitä jos minä en riitä hänelle?” Useimmiten olen tästä tai tuosta tekosyystä luistanut tilanteesta.

Tottahan minä pornoa aikuisena tolkun ihmisenä katsoessani tiedostan, että kuva jonka porno seksistä, miehistä ja naisista antaa on vääristynyttä, että kaikki miehet todellisuudessa eivät omaa sellaista jättikankea, adoniksen vartaloa tai loputonta kestävyyttä kuin miehet niissä kohtauksissa joita katson. Silti tämä kuvasto on jollain tavalla iskostunut takaraivooni. Mitä enemmän olen tuota kuvastoa vuosien mittaan kuluttanut ja mitä vähemmän minulla on aitoja kokemuksia ollut, sitä enemmän porno on alkanut hallita mielikuviani seksistä. Sitä enemmän siitä on m ielessä kasvanut jonkinlainen mörkö.

Ja vaikka nämä ovatkin enemmän tai vähemmän ei-todellisia mielikuvia, liittyy asiaan myös ihan konkreettista ja aiheellistakin huolta – se kysymyksistä piinaavin ja pelottavin: ”Mitä jos minulla ei seiso?”

Kun seksi ei kiihota

Eriasteiset erektiohäiriöt tuntuvat olevan varsin yleisiä pornon liikakäyttäjillä. Kokemusta tästä on myös itsellä. Toisinaan seisokki on kahdenvälisen seksin aikana ollut mahdollista saavuttaa, mutta sitä ei ole pystynyt pitämään yllä. On kuitenkin myös kertoja, jolloin pikkuveljeä ei ole saanut ylös lainkaan. Ei, vaikka vieressä on maannut halukas, alaston nainen jota on vieläpä pitänyt varsin viehättävänä. Kiihottumisen tunne on yksinkertaisesti loistanut poissaolollaan. Silti samaan aikaan kotona pornoa katsoessa ongelmaa ei ole ollut.

Minulle tämä kertoo hyvin selvää tarinaa: Olen ehdollistanut itseni saamaan kiihotuksen vain ja ainoastaan pornosta. Tunteja kestävät kiihottavat sessiot joihin liittyy odotuksen tunne ja loputtoman uuden kiihottavan materiaalin löytäminen saavat aikaan jatkuvien dopamiinipiikkien ryöpyn kehossani. Haluan koko ajan lisää ja lisää. Kuten monille addikteille käy, alan vääristyneellä tavalla saamaan ylisuurta nautintoa ainoastaan pornosta. Silläkin uhalla että toistan itseäni, on pakko mainita että tämä ei ollut mahdollista aiemman kaltaisen pornon – seksilehtien ja satunnaisten vhs-kasettien katseluiden – yhteydessä. Nyt on kuitenkin mahdollista etsiä koko ajan parempaa ja kiihottavampaa kuvastoa missä ja milloin vain.

Tämän kiihottavan etsinnän ja sen yhteydessä masturboimisen rinnalla ei tavallinen seksi sitten enää tunnukaan miltään, niin hullulta kuin se voikin kuulostaa. Päinvastoin, se voi tuntua jopa vieraalta ja oudolta. Tämä tietysti ahdistaa lisää, koska kahdenvälinen seksi on ainakin itselläni ollut se jota tässä on tavoitellut, josta olen mielessäni unelmoinut. Vaikka porno on minulle ollut se pääasiallinen seksuaalisen nautinnon lähde, en ole koskaan ollut tilanteeseen tyytyväinen.

Jos kuitenkin ymmärtävä kumppani on löytynyt, ja jos olen samaan aikaan pystynyt pidättäytymään pornon katsomisesta, on ongelma pikkuhiljaa ratkennut. Ei aina täysin, mutta osin. Erektioherkkyys on kasvanut. Tällöin on toisaalta joskus käynyt myös niin, että vaikka erektion on saanut aikaiseksi, ei kliimaksia sitten olekaan voinut saavuttaa. Ei ole yksinkertaisesti pystynyt laukeamaan. On tuntunut, että se jonkinlainen viimeinen impulssi tai ärsyke on puuttunut.

Korostan kuitenkin, että mitä pidemmän aikaa olen näinä aikoina pystynyt pornosta pidättäymään, sitä helpommaksi erektion saaminen ja myös laukeaminen yhdynnöissä ovat käyneet.

Olen siis yhä kovin hämmentynyt. Kun alan johtavat tutkijat Osmo Kontulan tavoin väittävät, että pornon katsominen ja erektio-ongelmat eivät tutkimusten mukaan liity mitenkään toisiinsa, miten voin uskoa tuohon kun oma kokemukseni kertoo samalla täysin toista tarinaa?

Ehkä täytyy tuudittautua siihen, että ongelma on nuori ja muutokset tapahtuneet niin nopeasti. Sitä paitsi alkaa vahvasti näyttää  myös siltä, että tutkimuksia väittämän puolestakin alkaa olla. Ainakin tuolla jo aiemmin mainitulla yourbrainonporn -sivustolla on niihin ansiokkaasti linkkejä.

Tauon aloittaminen + erektiolääkkeet = hyvä alku?

En tietenkään väitä, että pornon katsominen johtaisi automaattisesti erektiohäiriöihin, tai että kaikkien erektiohäiriöiden takana on pornon katsominen. Se olisi typerää. Mutta heitänpä tähän väliin, että jos sinulla on vaikeuksia joko a) saada seksin aikana erektio pysymään yllä  b) saada erektio aikaan ylipäätään, tai c) sinulla on vaikeuksia laueta tai saavuttaa kliimaksi  eikä mitään elimellistä vikaa löydy, kysy itseltäsi paljonko katsot pornoa ja voisiko ongelma löytyä sieltä. Jos vähänkään epäilet, kokeile taukoa.

Jos taustalla on pitkäaikainen ja jatkuva pornon käyttö, voi tosin kestää aikaa ennen kuin pornosta irtaantumisen hyvät vaikutukset alkavat näkyä. Toisilla jo muutaman viikon pornottomuus tuo mukaanaan varsin viriilisiä vaikutuksia, toisilla vierottuminen haluttomuuksineen ja flatlineineen saattaa kestää kuukausia. Uskon kuitenkin, että pienestäkin pornottomuudesta (ja ehkä tässä tapauksessa myös siitä masturboimattomuudesta) voi olla apua, varsinkin jos seksi on aiemmin ollut normaali osa elämää.

Ehdottomasti avuksi kannattaa hommata myös erektiolääkkeitä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että erektiolääkkeetkään eivät auta, jos se luonnollinen kyky kiihottua toisesta ihmisestä puuttuu. Olen muutaman kerran syönyt erektiolääkkeitä, ja SILTI en ole saanut täyttä erektiota aikaan. Tämä johtuu tietysti siitä, että tavalliset erektiolääkkeet vaikuttavat parantamalla verenkiertoa penikseen. Kiihottumisen tunne syntyy puolestaan aivoissa.

Jos siis Viagran naamaansa nappaa, ei tarvitse pelätä että housuissa pullottaisi koko loppupäivän riippumatta siitä jonottaako kauppajonossa vai onko lenkillä koiran kanssa. Samasta syystä erektiolääkkeet eivät myöskään tee ihmeitä jos kiihottumisen tunteen on tottunut saamaan pornosta. Ehkäpä paras vaihtoehto on pidättäytyä pornosta ja hommata tueksi hieman pillereitä – ainakin alkuun.

Hetkeen heittäytymisen vaikeus ja helppous

Entäs sitten ne päässä pyörivät kysymykset? Ylitsevuotava itsensä epäily joka ainakin itseä on monesti estänyt ottamasta sitä ensimmäistä askelta?

No, jos pornosta on pystynyt pidättäytymään ja asiat jossain vaiheessa niin sanotusti johtavat toiseen, kannattaa muistaa, että alussa mainittujen kysymysten taustalla on  usein pelko siitä, että me mokaamme tai menetämme kasvomme; huoli siitä mitä muut meistä ajattelevat. Ennen kaikkea kannattaa tiedostaa, että nämä huolet ovat monesti täysin turhia.

Sillä jos, siis JOS, me jollain kummallisella tavalla muka ”mokaisimme” ja itsemme nolaisimmekin, mitä sen on väliä? Tuskin sitä kukaan – tuttu tai tuntematon–  enää kuukauden, viikon tai parin päivänkään päästä enää muistaa. Ihmiset eivät mieti meitä ja meidän tekemisiämme puoliksikaan niin paljon kuin me luulemme. Me kuvittelemme itseemme liittyvät asiat aina suuremmiksi kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Sitä paitsi mitä enemmän kokeilee ja mokailee, sitä enemmän sitä myös oppii ja sitä enemmän on mahdollisuuksia onnistua, mikä ikinä onkaan se missä haluaa onnistua.

”Nästä, Kemi.” ilmoittaa lempeä miesääni vaunun katosta. Tämähän sattui sopivasti. Mietinkin milloin ja miten tämänkertaisen vuodatukseni lopetan.

Pian olen siis Torniossa, sattumoisin samassa kaupungissa joissa nämä ongelmat alkoivat ottaa minusta otteen yli kymmenen vuotta sitten. Enpä sitäkään ajatellut ennen kuin nyt. Vilkaisu junan ikkunasta kertoo että ilma on täällä tasan yhtä harmaata kuin Tampereella. Ehkä se ei kuitenkaan haittaa. Ainakin loppuviikon ajan saan jakaa tämän harmauden ystävieni kanssa.

Ensi kertaan.

12 thoughts on “Päivä 22: Kova, kovempi, erektio!

  1. Kyllä niin moni asia alkaa käydä järkeen, kun tätä päiväkirjaa on lukenut. Porno on vääristänyt kaiken mitä vastakkaisen sukupuolen kanssa tehdä. Välillä on pitäny ihan totena miettiä, että miten joku voi lähes pesäpallomailan kokoisella kullilla panna Lisa Annia puoli tuntia😮 Mulla on kaikki ongelmat mitä pornossa ei oo. On liika pieni, ja latinki lähtee viimestään viidennellä työnnöllä. Onko pikkusen omiaan välttelemään sänkyyn menoa kenenkää kanssa. No nyt tuntuu, jotta ongelma on suurilta osin omassa päässä. Mutta miten vaikeaa se onkaan vuosien jälkeen kääntää toisinpäin. Pornon avulla on opittu saamaan nopeaakin nopeampi laukeaminen. On ollu niin kiire saada se mielihyvä. No se on kostautunu sitte oikeassa seksissä ikävällä tavalla, pikalaukeaminen. Miten pirussa siitä oppia, palautuuko kesto enää ikinä. Oonpa koittanu sitäki, että harjoittelen kestoa kattomalla pornoa, ja runkkaamalla samalla, muka kaks kärpästä yhdellä. Ensin kiihotus, ja sitten ku meinaa lentää, niin vähä taukoa, ja etsiä uusi video ja taas jatkaa. Uskotella itselle, että tästä se kesto paranee. Ja sitten kun pystyi runkata koko Danish Darla videon laukeamatta, niin palkitsi ittensä enemmällä pornolla, koska se auttaa. Porno on pilannu mun seksielämän. Mä rakastan metsästää naisia baarista, mutta mä välttelen niitä, ku pitäis lähteä jonku luo. Koska mä oonki pienimunainen pikalaukeaja, ja luulen, jotta mulle nauretaan. Mä oon menettäny täs kohdassa uskon itteen, ja yritän sitä ny tällä mahtavalla tiedolla ja yhteisöllä korjata, toivotaan jot onnistuu. Ja tsemppiä kaikille, jotka tänne kirjoittaa ja lukee.

    Liked by 2 people

    • Aiemmassa bloggauksessa oli puhetta niistä triggereistä ja minulla yksi kova triggeri, varsinkin nyt pornolakossa on kuulla juttua joistain tietyistä klipeistä tai vaikka joku pornostaran nimi, kuten muutamat jotka edellä mainitsit, joista jälkimmäinen olikin uusi tuttavuus. Niinhän siinä sitten kävi että pidäkit ei pitäneet vaan piti kuvat käydä katsomassa. Luojan kiitos en sortunut fäppäämään vaikka lähellä oli, sillä minun ongelmani on oikeasti masturbointi ja siihen riippuvuus, ei niinkään pornoon, mutta luonnolliisesti olen myös pornolakossa, etten turhaan triggeröisi itseäni fäppäämiseen.😀

      Mahtava lukea tätä blogia ja saada vertaistukea, toisaalta saattaa joku pienen pieni triggeri eksyä blogitekstien joukkoon tai tulla kommenteissa vastaan. Pysytään lujina veljet ja siskot!

      Ja sampsa, itse toivoisin että minulla olisi pienempi. Ison kanssa joutuu varomaan ettei satuta toista. Koon sijaan (klisee) on tärkeämpi miten sitä käyttää. Joo, oot varmasti kuullutkin. Tsemppiä!

      Liked by 1 henkilö

      • Hyvä huomio tuo nimi triggeri. Emmä ajatellut yhtään, että se noin toimisi, sori vaan. Mutta toisaalta hyvä , jotta tommoinenkin asia tulee tietoisuuteen. Yksi asia paranemiseen on mun mielestä ns ”kaikki aineet esillä” kokoajan. Ei minkään asian kieltäminen poista ongelmaa, vaan se juurisyy pitää selvittää, ja sen kanssa elää ja toimia. Eli pornostaroista puhumattomuus ei poista triggeriä. Kielletyt asiat on kautta aikojen tehty salaa. Aappa toi hyvin taas esiin yhden asian, ja nyt voidaan kaikki vääntää niskat nurin tältäkin ongelmalta. Ja kuten sanottu on supermahtava tämä blogi.

        Liked by 1 henkilö

    • Niin, itsehän puhuin vaan seisomattomuudesta tai vaikeudesta laueta, mutta todellakin, voi se pornon katselu myös ennenaikaista laukeamista aiheuttaa. Olen lukenut hieman vastaavasta kokemuksesta siis ennenkin.

      Mä oon samaa mieltä sun kanssa siitä, että porno on pilannut sun seksielämän. Mutta vaan VÄLIAIKAISESTI. Sä oot oppinut epäilemään itseäs, vertaamaan itseäs muihin ei-todellisiin esikuviin, ja saanut kylkiäisiks vielä ongelman nimeltä ennenaikainen laukeaminen.

      Nämä kaikki ovat kuitenkin vain ongelmia ja asioita, joihin olet ehdollistanut itsesi. Ensimmäinen askel on tiedostaa tämä kaikki, ja senhän oletkin jo tehnyt.

      Kuten itsekin sanoit, helppoa parantuminen ei välttämättä ole, mutta mahdollista kyllä. Helpommin sanottu kuin tehty mutta homma vaatii vaan sitä kuuluisaa kärsivällisyyttä. Näin ainakin haluan uskoa.

      En tiedä ootko lukenut mutta tuossa postauksessa ”Päivä 6: Pornoaddiktin monet kasvot” on sellainen lista, yhdeksän kohtaa jotka ehkä saattaa auttaa kun päättää irtautua pornossta.

      Tsemiä sulle syksyyn ja loppuvuoteen!

      Tykkää

  2. Päiväkirjasi on vuoden merkkitapaus, ansaitset kunniamainintoja.

    Tämä on ainoa blogi, jota olen lukenut (ja jota aion lukea).

    Muutama miete (sivuuta tai korjaa pieleen menevät):

    Kirjoituksesi on priimaa, suorastaan uuvuttavan mietittyä (ei lukijalle vaan kirjoittajalle), kuten olet viitannutkin. Niinpä kiirehdin sanomaan, että olen huolestunut jaksamisestasi, sillä olen tunnistavinani teksteistäsi paitsi tunnollisen ja hyväntahtoisen ihmisen myös täydellisyydentavoittelijan piirteitä.

    Yhdistelmä, joka tunnetusti altistaa uupumiselle.

    Haluan seurata edistymistäsi (ainakin sen 100 päivän ajan), niinpä en toivo sitä, että uuvahdat matkalla.

    Pidä taukoja, madalla rimaa reilusti, löysää otetta.

    Luovuus versoo joutilaisuudesta.

    Julkaise tekstisi hiukan raakileina ja kokeile mitä hirveää tapahtuu (ei mitään, paitsi jos kamalaa on se, että meidän tavallisten räpetljäeni eikun räpeltäjien on paljon kevyempi silloin hengittää).

    Ja kun (huom. ei ”jos”) repsahdat, kerrothan senkin avoimesti. Riippuvuuksista kun puhutaan, harva pystyy repsahduksia omin voimin välttämään. Edistyminen on repsahdusten lyhentämistä ja harventamista.

    Ymmärrän että tositilanteiden erektiot ja kiihottumisen määrä huolestuttavat, mutta (en tiedä, auttaako vai ärsyttääkö, kun sanon näin) jos minulla olisi sinun kirjalliset, ulkonäkö- ym. avusi, pitäisin ajankohtaisia ongelmiasi lähinnä ohimenevinä – toki todellisina, suurina, välillä ehkä pelottavinakin, mutta myös kiintoisina – mielen ja kehon oikkuina.

    Kun vakavasti otettava nainen löytää sinut ja sinuun vakavasti rakastuu, ei erektioseikoilla ole hänelle merkitystä. Hän jaksaa odottaa, kuunnella, ymmärtää. Voi olla että ongelmat karisevat rakastumisen temmelllyksessä tai sitten kuljetat niitä vielä jonkin matkaa mukanasi. Mutta en usko päivääkään, että vielä 10 tai edes 5 vuoden päästä ongelmasi jatkuisivat ennallaan. Olet silloin eri ihiminen kuin nyt.

    Ja enkä moisin avuinesi murehtisi hetkeäkään, että semmoinen nainen pelmahtaa vastaan ihmeellisemmin ja odottamattomammin kuin keksit kuvitellakaan. Olisin sijassasi päinvastoin jopa hieman huolissani siitä, että ehdinkö viettää selkeää poikamieselämää (matkustella, tehdä ja asua vapaasti) riittävän kauan, ennen kuin joku tuoksutukka ja molemminpuolinen rakastuminen iskee ja omii aikatauluni ja suunnitelmani kyseisen sanoisinko ohimenevän hulluuden lajin arvaamattomiin imupyörteisiin.

    Kontulasta ja seksitutkijoista: Olet blogissasi kohdellut heitä nätisti. Voisit ottaa silkkisormikkaat pois ja hieman rusikoidakin. Pidä hanakasti kiinni vankoista kokemuksistasi ja laita niille tonnin paino. Kontulat ym. akateemikot jääkööt arvoonsa. Tutkijat eivät ole neutraaleja, vaikka monet heistä sellaisina tykkäävät näyttäytyä. Monet eivät edes yritä olla. Tavallisia ihmisiä ovat, sekalaisine hinkuineen ja vinkuineen. Niinpä myös tutkimuksensa ovat lähtökohdiltaan aina jonnekin päin kallellaan.

    Mitä tulee erityisesti O Kontulaan, hän on seksitutkijana jo vuosikausia näkynyt avoimen liberaalina suhtautumisessaan seksustelun kirjoon, joten luonnollisesti mieltänee nettipornonkin lähtökohtaisesti myönteissävyyn.

    Samalla törmäämme virhepäättelyyn, jonka tavallisimpia muotoja on vääristävä yleistäminen. Niinpä moni seksi-, alkoholi- ym. tutkija päättelee raikuen kaseikkoon siinä, että jos ilmiö X ei enemmistölle ole ongelma, ei X ole ongelma muillekaan. Ikään kuin ihmiset olisivat liukuhihnatuotteita.

    Tutkimuksen hitaus on oma lukunsa. Moni arkikokemuksin laajasti ja vankasti todeksi havaittu ilmiö tulee tiedemaailmassa ”todistetuksi” vasta vuosikausia jälkijunassa.

    Rahakin taustalla sanelee. Seksitutkija saa sitä helpommin julkista rahoitusta ja arvovaltaa, mitä enemmän seksi on yhteiskunnassa pinnalla. Ja koska netistä on tullut seksin pääasiallinen korvike- ja täydennystarjotin, etenkin nettipornon kritisoiminen tarkoittaa seksitutkijan työnäkymille jopa taloudellista uhkakuvaa.

    Anteeksi, sorruin luennoimaan. Luennoitsijaa et ole vailla sinä etkä minä; tarvitsemme vertaistukea. Ainakin minua kiinnostavatkin arkiset tuntemuksesi: missä tilanteissa nettiseksi meinaa saada otteen, mitä silloin tunnet, ajattelet, miten vastustat. Tavallisia kaurapuurotason arkihuomioita, tavallisille kadun henkilöille…

    …mutta muistaen että matka ei tapa; tappaa vauhti.

    Liked by 1 henkilö

    • Hei!

      Kiitos huolestasi ja kommenteista, hyvin ne kyllä osuivat, ainakin sen täydellisyydentavoittelijan kohdalta. Sellainen taidan nimittäin vähän olla. Täytyy osata päästää myös irti ja todellakaan olla tästä hienosta jutusta ottamatta mitään paineita. Niin paljon hyvää tää on jo itsessäkin – ja toivottavasti yös monissa muissa – saanut aikaan.

      Mitä heität Kontulasta, tutkimuksen hitaudesta ja muusta, totta kaikki.

      Ehkä jonkinlaiset paineet kirjoittamisesta ovat itsellä tulleet muuten juuri siitä, että haluaisin postauksissa olevan aina myös jotain ”asiaa”. Mutta miksi pitäisi? Tuo heitto siitä mikä sinua kiinnostaa rohkaisee kirjoittamaan enemmän… sanotaanko, hetken mielijohteesta. Siitä miltä tuntuu nyt. Koska onhan tämä loppujen lopuksi ”päiväkirja”. Heh.

      Ja juu, ehdottomasti kerron täällä myös mahdollisesta retkahatamisesta, no worries sen suhteen.🙂 Toivotaan toki ettei sitä tapahdu.

      Tykkää

  3. Oletko Toni, tai muut itsetuntoa ongelmien kanssa painuneet, koskaan jutellut kattavampana otantana naisten kanssa isku-/treffiasioista?

    Suosittelen!

    Rohkenen väittää, että suurin osa esim baarissa olevista sinkkunaisista EI halua sänkyyn illan päätteeksi. Suurin osa EI ole kiinnostunut siitä, onko jollain toisella miehellä isommat lihakset. Suurin osa EI mieti edes toisena tai kolmantena asiana vehkeen kokoa.

    Naiset nykymaailmassa on aika pitkälti ehdollistettu tai ehdollistettu malli- ja pornomaailman mukaisiin vartalo, ulkonäkö ja seksisuuntauksiin, ja naiset kärsivät tästä itse itsetunnon ja kelpaavuuden mielikuvien kautta. Aivan kuten tekin. Kelpaanko, olenko tarpeeksi hoikka, olisiko pitänyt käydä brassivahauksessa, onko meikki hyvä, entä rinnat, onko nännit liian tummat ja häpärit liian isot etc naurettavuuksia. Ihan niinkuin teillä.

    Olisiko aika jo pikkuhiljaa kypsä kohtaamaan ihminen ihmisenä, persoonallisena, mielenkiintoisena, kokemuksilla rikastettuna ja haavoitettuna. Ottamaan vastaan elävä ja tunteva yksilö, herättää mielenkiinto tutustua mielen sopukoihin.

    Seksi on parasta kun halu on henkistä. Henkinen halu kasvaa tuntemisen kautta. Tunteminen lähtee liikkeelle mielenkiinnosta persoonaan.

    Ei naiset halua pornontapaista 1,5h jynkytystä isolla kalulla. Nainen haluaa miehen, jolle voi antaa jotakin, ymmärryksen, luottamuksen ja tunteensa.

    Lähtökohta toiseen sukupuoleen tutustumisessa olisi hienoa olevan persoonaan tutustumisessa, katselemisessa,että hei, onko meissä jotain yhteistä josta ehkä nousee halu seksiin tai kaveruuteen, vai voinko edes sietää sua.

    Enkä tarkoita että lähtökohta olisi vakaan parisuhteen löytyminen, ihan yhden kerrankin seksiseikkailu on paljon parempi jos se kehkeytyy tapahtuvaksi ”sattumalta”.

    Eli, me naiset olemme vähintään yhtä epävarmoja pohjimmiltamme, älkää meitä pelätkö, me pelätään teitä pornon kyllästämä miehiä jo ihan tarpeeksi😉 😂

    Liked by 1 henkilö

    • Juu, toi on kyllä totta varmasti ihan molemmin puolin. Hyvä heitto / kirjoitus. Järjellähän tuon kaiken kyllä ymmärtää ja allekirjoittaa, mutta ne omat, päänsisäiset äänet on kyllä aika veijareita tukahduttamaan minkä tahansa loogisuuteen viittaavan ajattelun.🙂

      Mutta, askel kerrallaan ja sitä rataa. Enemmän hetkeen heittäytymistä ja puhumista, vähemmän itsensä turhaa tarkkailua!

      Tykkää

  4. Mia vei taas jalat suustani😀. Rohkeasti vain naisille juttelemaan, ihan yhtä paljon siellä päässä jännitetään. Saatatte tehdä suuren palveluksen jonkun neitosen itsetunnolle ihan vain osoittamalla mielenkiintoa… ja vaikkei sillä kertaa pesää heruisikaan, eihän siinä mitään häviä, voihan sitä tutustua ihmisiin muutenkin. Useimmat ihmiset haluavatkin tutustua ennen itse aktiin ryhtymistä.

    Sitten kysymys joka tuli mieleen, kun täällä on puhuttu lähinnä pornon varjopuolista… Voisiko nyt ne jotka aidosti ja kokonaisvaltaisesti on onnellisia siitä, että itse tai heidän puolisonsa katsovat pornoa huutaa HEP ja ehkä valottaa hiukan miten se tekee elämästä parempaa.

    Liked by 1 henkilö

    • Juu, tuollaisia kommentteja olisi kyllä kiva lukea myös.

      Saattaa tosin olla, että tämän blogin lukijat ovat pääosin niitä, jotka kokevat pornon tavalla tai toisella ongelmalliseksi. Mutta, jos pornosta positiivisia puolia löytäviä on, niin juu, heitelkää rohkeesti kommenttia myös siitä näkökulmasta.

      Tykkää

  5. HEP! Me katsotaan mun avopuolison kanssa silloin tällöin pornoa yhdessä. Se toimii meille esileikin osana ja saa kiihottumisen aikaiseksi. Me myös katsotaan joskus pornoa soolona. Lähinnä se johtuu maantieteellisestä välimatkasta eli asutaan erillään ja joskus halut yllättää, kun toinen ei ole maisemissa. Mutta porno ei ole meille ongelma ja sen katsominen on satunnaista. Lisäksi mun mielestä on tosi hienoa se, että me puhutaan siitä avoimesti. Pornon katsominen ei siis ole mikään salaisuus. Miten pornon katsominen tekee elämästä parempaa? Hmmm…ei mitenkään. Voisin hyvin elää ilman sitäkin. Se on parisuhteen seksielämän mauste ja sooloseksin virike.

    Liked by 1 henkilö

    • No niin, kiva kuulla vähän tätäkin puolta. Jos/kun on sinut itsensä kanssa ja parisuhteessakin uskaltaa avoimesti asioista puhua niin kyllähän se porno voi olla hyväkin piriste ja virike seksielämään. Ja ihan hanskassa tietysti myös yksin käytettynä.

      Kuinkahan yleistä tuo muuten on, että rohkeasti katsotaan pornoa yhdessä kumppanin kanssa. Ei välttämättä niinkään…

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s