Päivä 18: Laukeamisesta laukaisevaan tekijään

Tein tässä pienen havainnon: Mitä enemmän olen erossa pornosta, sitä enemmän varsinkin iltaisin vietän aikaa elokuvia ja sisällöttömiä youtube-videoita katsellen. Toki moinen toiminta on minulle tuttua jo vuosien ajalta. Monesti tunteja kestäneiden pornosessioiden jälkeen sitä on yksinkertaisesti niin uupunut, itseensä pettynyt ja väsynyt, että mieluummin sitä jää vain makaamaan sängynpohjalle ja katsoo elokuvan kuin tekee mitään rakentavaa tai vähänkään keskittymistä vaativaa.

Nyt aloin kuitenkin pohtimaan, olisiko tämä päivä päivältä yhä pakonomaisemmaksi muuttunut videoiden selailu ehkä jonkinlainen sijaistoiminto pornon katsomiselle? Hamuanko minä edelleen jonkinlaista audiovisuaalista ärsykettä, ja koska pornoa ei ole saatavilla, korvaan sen nyt näillä pornottomilla videoklipeillä?

Koska bloginkin puolesta tulee nyt vietettyä tavallista enemmän aikaa koneen äärellä, päätin eilen illalla että nyt saa riittää. Ei enää elokuvia, youtubea tai somettamista ennen nukkumaanmenoa. Sen sijaan rauhoittava iltatee yhdistettynä kirjaan, jonka olen ollut aikeissa aloittaa jo pitkään. Tuntui hyvältä.

”Mitä v****a just tapahtui?”

Mutta asiaan. Postista tupsahti jokunen päivä sitten taannoin tilaamani Gary Wilsonin kirjoittama Your Brain on Porn – Internet Pornography and the Emerging Science of Addiction -kirja. Vaikka en olekaan opusta vielä kokonaan läpi kahlannut, suosittelen sitä lämpimästi kaikille aiheesta kiinnostuneille. Nimihirviöstä huolimatta teksti on varsin helppolukuista ja ymmärrettävää, mutta kuitenkin varsin innostavaa ja melko lailla silmiä avaavaa.

Kirjassa on monia teemoja joihin voisi tarttua, mutta poimin sieltä nyt yhden: Triggerit, jotka voisi varmaan suomentaa laukaiseviksi tekijöiksi. Itse asiassa termi mainitaan kirjan loppupuolella vain pienenä sivuhuomiona, mutta mielestäni siinä  on jotain oleellisen tärkeää. Tajusin niinkin yksinkertaisen asian, että jos me haluamme jotain, on kai aina oltava jotain mikä myös laukaisee tuon halun. Ja jos me pystymme nimeämään tuon laukaisevan tekijän, voimme ehkä helpommin myös taistella sitä vastaan. Voimme vältellä sitä.

kirjakuva

En tiedä onko moisten pornon pariin ajavien triggereiden löytäminen aina niin helppoa tai edes mahdollista. Monilla ne voivat olla jotain niinkin selkeitä ja itsestään selviä kuin paljastavan kuvan, mainoksen tai rakastelukohtauksen näkeminen elokuvassa, mutta eivät aina. Itselläni tähän tuntui aina liittyvän se, että olen yksin kotona. Harvemmin, jos juuri koskaan, on käynyt niin, että minun olisi pakko katsoa pornoa riippumatta siitä missä olen. Olen kuullut että sellaistakin ilmenee – että päivittäinen pornoannos on yksinkertaisesti saatava, oli sitten töissä, koulussa tai lentokoneessa.

Mutta jos olen kotona, ja vaikka hetkeä aiemmin ei olisi ilmennyt minkäänlaista halua katsoa pornoa, saattaa seuraavana hetkenä sydän pampata tuhatta ja sataa ja ajatus kiihottavan materiaalin etsimisestä olla ainoa mikä päästä löytyy. Ehkä se liittyy jonkinlaiseen tajuamiseen, että  minä olen nyt yksin ja minulla on aikaa. Ehkä yksi minun laukaisevista tekijöistäni on toimettomuus.

Aina minun ei tarvitse olla edes kotona. Muistan, kuinka viime keväänä istuin junassa matkalla Oulusta Tampereelle. Olin palaamassa kotiin vajaan parin viikon keikkareissulta ja ollut pornosta erossa vajaat kolme viikkoa. Sortuminen ollut käynyt edes mielessä. Olin ylpeä itsestäni. Katselin aurinkoisia ja lumisia maisemia ja ajattelin, että kunhän pääsen perille, lähden lenkille.  Ja sitten se iski: Ajatus siitä, että pian minä tosiaankin pääsen perille – olen pitkästä aikaa yksin kotona. Ja mikä parasta: minulla on koko loppupäivä aikaa. Aloin selitellä itselleni, että onhan tässä tullut jo niin ja niin pitkään erossa oltuakin. Miksipä et nyt tämän kerran vähän katsoisi?

Tällaisina hetkinä kiihottava odotuksen tunne valtaa mielen. Tajuaminen siitä, kuinka ihanaa kaikki tulee olemaan, on huumaava. Kaikki ne kuvat, kaikki ne ihanat videot, kaikki se materiaali mistä pääsee nauttimaan kunhan  vain ensin pääsee kotiin. Hetken sitä valehtelee itselleen, että ehkä minä en kuitenkaan sorru, mutta mitä lähemmäs kotia pääsee, sitä vaikeampaa halua on vastustaa. Ehkä sitä joskus selaimen avatessaankin vielä ajattelee, että ällä kertaa tämä ei kestä kauaa, että ehkä tällä kertaa sitä katselee vain hetken ja laukeaa sitten. Pian sitä huomaa kuitenkin ettei edes halua laueta, ei vielä. Eihän sitä voi tietää kuinka kiihottavia videoita löytyy, jos vielä vähän etsii ja kuinka paljon kauniimpia teinejä (tai muka-teinejä) mahtaakaan seuraavassa galleriassa vaatteistaan luopua.

Kun sitä sitten lopulta laukeaa, sitä miettii: Mitä vittua just tapahtui? Sitä huomaa, että päivä on vaihtunut illaksi ja suunnitellu askareet siirtyneet jälleen rästiin jääneiden osastolle. Eihän tämän näin pitänyt mennä. Aivot sumussa kun ei muutakaan keksi, sitä löytää taas itsensä youtubesta tai illan toisen elokuvan parista.

Onnistunut päätös

Krapulapäivät ovat pahimpia. Silloin pornon ääressä saattaa vierähtää kokonainen päivä. Ehkä krapula tuo yksinäisyyden pintaan, koska tuolloin tulee soiteltua myös huomattavasti enemmän maksullisille pornolinjoille. Koska luottotiedottomana minulla on ollut toisinaan mahdollista käyttää vain pre paid -liittymää, on joskus käynyt niinkin, että olen ladannut liittymään viimeiset rahani vain, jotta pääsisin soittamaan linjoille. Jos en pystynyt soittamaan, saattoi minut vallata suunnaton ahdistus ja raivo.

Ensimmäinen suuri tietoinen päätös tässä oman elämän kuntoon laittamisessa olikin humalahakuisen juomisen karsiminen. Päätös jännitti, koska toisaalta minä pidän juomisesta. Pidän nousuhumalan tuomasta kuplivasta keveydestä ja sen mukanaan tuomasta äärimmäisestä seurallisuudesta. Pidän siitä, kuinka loputkin sosiaaliset lukot aukenevat. Pidän siitä voittamattomuuden tunteesta, jonka vahva humala tuo.

Ongelma olikin siinä, että koskaan ei annokset tupanneet jäävän yhteen tai kahteen – se oli kaikki tai ei mitään. Kännit tai kotiin. Ja eritoen juuri krapulat olivat se, mitä en kestänyt. Monesti saamaton harmaus saattoi juomisen jälkeen jatkua päiväkausia, jopa viikon. Tähän kun lisätään pornolinjoille soittelut ja itsensä sättiminen, niin olo saattaa bileillan jälkeisellä viikolla olla melkoisen paska.

Yllättävän helppoa tämä kuitenkin on ollut. Jos humalan halu onkin joskus erinäisissä illanistujaisissa kurkistanut, on tieto siitä kuinka pahaa se minulle tekee, torpannut tunteen hyvin pian. Ilokseni olen huomannut, että pystyn nykyään jopa ottamaan oluen tai kaksi ilman, että minun on pakko jatkaa juomista. Päätös tuli tehtyä lokakuun lopussa, joten kunhan kuukausi tästä vaihtuu, on krapulattomuutta takana tasan vuosi.

Muutama auttava kysymys

Palataksemme tämänkertaiseen aiheeseen, tähän loppuun muutama ehkä apua tuova kysymys. Jos nimittäin olet lähtenyt kanssani tukilakkoon, tai koet olevasi pornoaddikti ja haluat pornosta eroon, auttaa ehkä jos kysyt itseltäsi: Mitkä ovat ne laukaisevat tekijät, jotka saavat minut haluamaan katsella pornoa? Jos et osaa eristää näitä tekijöitä, niitä voi ehkä yrittää myös metsästää. Olen tähän alle hieman varioinut Wilsonin kirjassaan esittämiä kysymyksiä.

Kun halu katsoa pornoa iskee, kysy itseltäsi:

  • Missä minä olen juuri nyt?
  • Miltä minusta nyt tuntuu?
  • Mitä minä juuri tein?
  • Mitä minä juuri näin?
  • Mikä kellonaika nyt on?
  • Ennen kaikkea: Voisinko minä tehdä jotain muuta? Jotain, joka ohjaa haluni muualle? Voinko vaihtaa paikkaa?  Voinko masturboida ilman pornoa? (Tällöin mitä todennäköisimmin halu väistyy, ja lopulta myös kiität itseäsi)

Kaikkihan on aina helpommin sanottu – ja kirjoitettu – kuin tehty, mutta jos yhdenkin tällaisen triggeri-hetken pystyy tiedostamaan, ollaan jo askelta lähempänä ongelman selättämistä. Askel voi olla pieni, mutta tarpeeksi monta kun latoo peräkkäin, saattaa joskus päästä perillekin.

Näihin kuolemattomiin viisauksiin. Hauskaa perjantaita!

(PS. Tähän loppuun on pakko linkata myös monien komenteissa mainitsema Your Brain On Porn – nettisivusto. Se on, kuinkas ollakaan, yllä mainitun Gary Wilsonin perustama, vapaaehtoisvoimin ylläpidetty ja poliittisesti sekä uskonnollisesti sitoutumaton sivusto , jonne on koottu tieteellistä tietoa pornoriippuvuudesta melkein läkähdykseen asti. Ehdottomasti siis tutustumisen arvoinen paikka.)

21 thoughts on “Päivä 18: Laukeamisesta laukaisevaan tekijään

  1. Noista ”triggereistä” eli laukaisevista tekijöistä kertoo myös se aikaisemmassa kommentissa mainitsemani The power of habit -kirja Duhiggi:ltä. Siinä kirjassa niistä käytetään nimitystä ”cue”. Siinä kerrotaan muunmuassa juurikin noista merkkien tunnistamisesta ja sitä kautta itsetutkiskelusta ja itsensä tuntemaan oppimisesta.
    Mitä enemmän tutustun aiheeseen ”pornoaddiktio” , alan olla vakuuttuneempi, että olen yksi heistä, joille tämä on onglema. Omaa lakkoa on takana vasta muutama päivä, enkä ole vielä joutunut tilanteeseen, jossa tulisi pakonomainen tarve saada katsoa nettipornoa. Eli omalla kohdalla tilanne on ollut toistaiseksi helppo. Vaikeitakin aikojan varmasti tulee. Asun yksin, en ole parisuhteessa ja tällä hetkellä sairaslomalla masennuksen vuoksi, joten minulla olisi lähes rajattomasti aikaa tehdä kaikkea addiktoivaa, sen sijaan olen tietoisesti yrittänyt keksiä kaikkea muuta tekemistä. Rutiinikseni on muodostumassa (turhan aikasta kyllä viel hehkuttaa tätä) aamuinen pikku kävelylenkki. Syksy on mahtava visuaalisesti, ja tällä massalla ja liikunnan aikaisemmalla puutteella jo 30 min kävely päivittäin on varmasti askel eteenpäin ja parempaan suuntaan.
    Elämänmuutoksen yrittäminen ei todellakaan ole kohdallani ensimmäinen, olen monesti yrittänyt luopua nettipeli- ja ylensyöntiaddiktioistani, mutta tällä kertaa USKON muutokseen. Duhigg kuvaa kirjassaan esimerkkien kautta, miten pahakin addikti voi hetkeksi ”parantua”, mutta palaa välittömästi vanhoihin tapoihinsa vastoinkäymisten sattuessa. Parantumisprosessissa ratkaiseva tekijä on usko. Usko siihen, että muutos on mahdollinen. Anonyymit alkoholistit -perustaja koki valaistumisen ja alkoi uskoa Jumalaan, ja sitä kautta löysi voimansa vaikeina aikoina. Itse en Jumalaan usko, mutta en myöskään karsasta heitä, jotka uskovat. Omalla kohdallani usko rakentuu uskosta itseeni, siitä uskosta, että voin muuttaa tapani, uskon muutokseen. Joku kriittinen henkilö voisi sanoa, ettei elämänmuutos tapahdu nappia painamalla. Ei tapahdukaan, siihen pitää kuitenki tehdä päätös, ja uskoa siihen päätökseen, ja tehdä töitä. Paljon töitä.
    Ylipaino konkretisoitui aika raa’alla tavalla eräs päivä, kun kannoin ystävälleni kissanhiekkasäkin asuntoonsa _yhden_ kerroksen portaita. 15 kg… jo tuo massa tuntui jaloissa aika rankkana ylimääräisenä rasituksena, ja silloin mietin: ”Minä kannan joka päivä pari-kolme näitä kissanhiekkasäkkejä mukanani.” En tiedä mistä löytäisin analogian pornoaddiktioon tälle esimerkille, mutta tuon kautta saan voimaa jaksaa käydä joka aamu kävelyllä ja syödä terveellisemmin. Ainakin toistaiseksi, saa nähdä mitä vaikeat ajat ja vastoinkäymiset tekevät, koska vasta silloin usko punnitaan.
    Tsemppiä eteenpäin Toni ja kaikki muut addiktioiden kanssa kamppailevat.

    Liked by 1 henkilö

    • Moi!

      Juu, tuon kyseisen opuksen olen tilannut myös. Ja syksy on kyllä ihan parasta aikaa olla ulkona ja vaikka vaan kävellä! Puoli tuntia päivässä on todella paljon enemmän kuin ei yhtään päivässä joten se on varmasti varsin hyvä alku. Ja jos sen tekee aamulla, siitähän saa hyvässä lykyssä virtaa koko lopupäivään.

      Tuo usko asiaan ja omaan tekemiseen on todella tärkeää. Siihen liittyy jotenkin myös se, että osaa antaa itselleen anteeksi ja on armollinen itselleen. Se miten tämä vuosi on itselläni eronnut aiemmista on siinä, että kun keväällä sorruin pornoon tai muihin vanhoihin tapoihini, en alkanut liikaa soimaamaan itseäni. En jäänyt kuoppaan makaamaan. Ajattelin, että okei nyt kävi näin, mutta ehkä se kuuluu asiaan. Uskoin itseeni ja aloitin aina alusta. Välillä se turhautti, mutta kertaakaan en niin sanotusti heittänyt hanskoja tiskiin.

      Tällaiset – niin ylensyönnistä, pornosta kuin mistä tahansa muusta johtuvat – addiktiot ovat vieneet monesti vuosia kehittyäkseen. Saattaa myös siis kestää aikaa, että niistä pääsee eroon, tai että niitä oppii hallitsemaan. Se vaatii tietysti kärsivällisyyttä.

      Kiitos tsempistä ja sitä samaa sinne!

      Tykkää

  2. Kaikki tässä tekstissä on varmasti asiaa. Itse en kärsi pornoriippuvuudesta tai oikein mistään muustakaan riippuvuudesta, mutta en silti koe, että elämäni olisi kaikin tavoin hurjan mielekästä. Siihen on syy: yksinäisyys. Minulla on sosiaalista elämää ja ystäviä, mutta parisuhde uupuu. Mielikuvitukseni on varmaan vähän huono, kun en millään muulla pysty täyttämään merkityksellisen miesseuran puutteen aiheuttamaa vajetta. Sitten kun yksinäisyys lyö päin pläsiä pahemman kerran, ei saa aikaiseksi mitään mielekästä ja se taas ei ole omiaan kohentamaan mielialaa. Jotenkin kuitenkin saa yleensä hilattua mielialansa plussan puolelle ja silloin yksinäisyyskään ei tunnu niin murskaavalta.

    Ps. Päivitykset tulevat taas meiliin, se oli jokin tilapäinen häiriö.

    Liked by 1 henkilö

    • Luin jokin aika sitten jonkin artikkelin jossa joku tutkija puhui että yksinäisyys on yhä vaan yleisempää. Hitsi kun en nyt löytänyt sitä mistään.

      Mutta juu, siis yksinäiseksi itsensä kokee siis tänä päivänä aika moni. Varmaan sille on monia syitä, mutta yhteisöllisen elämäntavan muuttuminen yhä vaan enemmän yksilökeskeisemmäksi on varmaan yksi tekijä.

      Se on ollu itellä sama, et on ollu ystäviä, erilaisia vahvempia tai löyhempiä sosiaalisia verkostoja ja perhe, mut silti on kokenut olevansa välillä äärimmäisen yksinäinen. Varmaan iso osa on sillä parisuhteen puuttumisella, mutta välissä sitä ei tunne kuuluvansa edes täysillä mihinkään porukkaankaan.

      Suurelta osinhan tuollaiset ajatukset tietty korostuu kun aina ei tosiaan ole vaan energiaa ja virtaa lähteä mihinkään, tai tavata ketään. On tullu ennemmin jäätyä kotiin. Nyt kun syksykin on täällä ja illat pimenee, niin kannattaa ehkä välissä ihan pakottaa itsensä ulos tai keksiä jotain aktiviteettia jossa on muiden kanssa tekemisissä. Tai siis pakottaminenhan on aina vähän huono, mut jos hetken pakottaa, niin siitähän saattaa muodostua sit ihan tapa, jota haluaakin tehdä. Mitä ikinä se sitten onkaan.

      Tarkoitatko tuolla ”en millään muulla pysty täyttämään…” siis pornoa, vaikka se ei mikään riippuvuus sulle olekaan?

      Tykkää

      • Tackl Pitää perehtyä!

        ”En millään muulla pysty täyttämään” ei viittaa pornoon. Moni kai on – vai kuvittelee olevansa – täysipainoisen tyytyväinen elämäänsä ilman parisuhdetta, kun keskittyy täysillä esim. työhön tai harrastuksiin tai ystävyyssuhteisiin. Kaikkia on ja ne antavat paljon, mutta eivät ne kompensoi läheisen miessuhteen puutetta.

        Luen juuri Laura Honkasalon kirjaa yksinäisyydestä. Hän on perehtynyt aiheeseen pidemmän kaavan mukaan ja kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta. (”Pöytä yhdelle”.) Hän sanoo alussa, että esim. masennuksesta puhuminen ei ole enää tabu, mutta yksinäisyydestä ei puhuta. Ei minuakaan varmaan hevin uskoisi yksinäiseksi enkä siitä huutele kovaan ääneen.

        Se on totta, että itsensä kannattaa repiä ihmisten ilmoille. Kun saa ihan riittävän annoksen yksinoloa arjessaan, ei parane muumioitua neljän seinän sisälle.

        Liked by 1 henkilö

  3. Ensimmäinen blogi, jota aloin seuraamaan kuultuani lakostasi läheiseltä. Ehkä aihe liippaa liiankin läheltä ja kun sinut tuntee, on se vielä koskettavampi.

    Olen sitä sukupolvea juuri, jolle kaikki on ollut helposti saatavilla yhdellä klikkauksella ja netin chatti-palstat täynnä ”kiimaisia” miehiä halukkaana vietäväksi keskusteluun. Miehiä on saanut ja voinut käyttää hyväkseen vain koska pystyy. Kuinka voimaannuttava tunne siitä tulikaan, vaikka toisilla särkyi sydän. Itsellä siis ollut ongelmana myös fyysinen seksi kuin nettiporno. Nettiporno on vieläkin kovassa käytössä, mutta fyysisen seksin pakottava tarve helpottanut kun pitkä parisuhde tasoittanut ja laittanut ymmärtämään toisen tarpeet ja tarpeettomuuden. Olen ollut jopa siellä puhelimen toisessa päässä, jostain ihmeen syystä.

    Jatkan blogisi lukemista ja ehkä joskus kokeilen itsekin pornosta irtautumista, edes hetkeksi. En tiedä miksi, mutta vaati paljon rohkeutta kirjoittaa tänne julkisesti, vaikka anonyymisti.

    Olen todella ylpeä susta Toni!

    Liked by 1 henkilö

    • Kiitos! Kuka ikinä tutuistani oletkaan.🙂

      Juu, monenlaista juttuahan on tänä päivänä kyllä mahdollista kokeilla. Esim. jos on maksullista puhelinseksiä tarjonnut, ei siitä kuitenkaan kannata alkaa tuntemaan huonoa omaatuntoa. Monille soittelu voi kyllä olla ongelma, mutta monille kiva pieni piristys masturboimiseen, eikä siis ongelma lainkaan..

      Nuo netin seksi-chat -palstat taitaa kyllä olla täynnä lähes yksinomaan miehiä. Siellä itsekin joskus – siitä on kyllä jo vuosia – seikkailleena muistan turhautumiseni kun ei meinannut löytyä sopivaa naisseuraa juurikin puhelinseksiin. Taisi olla kausi jolloin sitä halusin, mutta en ollut valmis laittamaan siihen rahaa.

      Joskus itselle tärkeistä tai kipuliaista asioista kirjoittaminen voi olla vaikeaa ja jännittävää, vaikka anonyyminä kirjoittaisikin. Kokeile ihmeessä joskus lakkoa. Jos se tuo jotain hyvää niin kiva. Jos ei, niin sittenhän käyttöä voi toki jatkaakin.

      Syksyn jatkoja!

      Tykkää

      • Kaikki chatit ja muut seuranhakusivustot ovat kyllä täysin turhia tavalliselle miehelle. Totaalisesti naisten markkinat, ainakin nuoremmilla naisilla: valinnanvaraa on loputtomasti. Turhauttavaa. Sitten hoksasin maksulliset naiset, saanti on aina taattu.

        Tykkää

  4. Hieno ulostulo sekä projekti, onnea! Katselen tässä HS:n videohaastattelua. Korvaan särähti ilmaisut ”pornohan on sinänsä ihan ok.” Kyllä varmaankin suhteessa addiktioon. Mutta onko olemassa reilua pornoa. You know, näyttelijöiden oikeudet, palkat jne.
    Antti Nylen kirjoittaa pornoa sivuten erittäin kiinnostavasti liittyen elokuvaan ”Love” uusimmassa kirjassaan ”Kauhun ja ulkopuolisuuden esseet”. Se on pokkarina, ja siten edullinen. Huikea kirja kaiken kaikkiaan.
    Kaikkea hyvää!

    Liked by 1 henkilö

    • Ilmeisesti jonkin verran on ”reilua” pornoa, tai ainakaan ei enempää hyväksikäyttöä kuin muissa leffatuotannoissa (ilmaisia harjoittelijoita ym.). Pariskunnille on jotain tuotantoa vähän kauniimmissa lavasteissa. Näin olen ymmärtänyt jonkin Luis Theroux’n dokumentin pohjalta.

      Tällaisesta pornosta taitaa kuitenkin joutua maksamaan. Tai pitäisi maksaa, jos haluaa ”reiluuden” jatkuvan.

      Onhan se kuitenkin jonkin verran eri asia katsoa pornoa toisen ihmisen kanssa, yksi yhdessä valittu elokuva kerrallaan.

      Ruudun edessä käytettyä aikaa ja kauneusihanteita voi miettiä sitten erikseen, koska vaikka ulkonäköpaineet ovat perinteisesti olleet naisten huolia, näin tasa-arvon aikoina niitä ollaan työntämässä kovaa vauhtia myös miehiin! (pun intended) Me länsimaiset ihmiset viihdytämme itsemme kuoliaa… terveysongelmiin.

      Liked by 1 henkilö

    • Ja jos pariskunnista puhutaan, niin pornon sijaan on aivan mahdollista mennä vaikka kirjastoon tai kirjakauppaan. Sieltä löytyy perinteisen Kama Sutran lisäksi muita pariskunnille suunnattuja kirjoja, piirroksilla tai jopa valokuvilla (nännit näkyvät!). Hieman yhdyntäpainotteisia ne tuppaavat olemaan, mutta niissä saatetaan silti mainita raskaana olevat, iäkkäät tai monta eri kehon osaa.

      Myös pariskunnille suunnatuista seksivälinekaupoista voi hankkia viihdykettä ilman liikkuvaa kuvaa.

      Liked by 1 henkilö

    • Thanks!

      Hui, en oo ite sitä uskaltanut vielä katsoa. Toivottavasti tuli jotain järkevää suusta ulos. Jännitti kovin.

      Niin, meinasin varmaan sitä, että en ole tässä minkäänlaisella pornon vastaisella ristiretkellä, ja että jos se kiinnostaa, niin sopivissa määrin katsottuna se on ihan ok. Mikä sitten on sopiva määrä kellekin, riippunee ihmisestä.

      Mutta tuo onkin sit hyvä pointti, että millaiset työolot ym. siinä on. Aika paljonhan on viime vuosina tullut dokkareita jotka kertoo nuorista tytöistä, jotka haluaa tulla pornotähdiksi mut sit ku se todellisuus – alistaminen, brutaalius, pelkkänä seksileluna ja objektina oleminen – iskee päin kasvoja, niin monet on siitä aika rikki. Ykshän oli Docventuressakin tässä jokin aika sitten, en tiedä onko vielä katsottavissa. Hyvä kysymys on myös se, kuinka rikki monet voi olla jo valmiiksi kun seksibisnekseen lähtevät.

      Mutta näin ei tietenkään ole aina. Ns. ”reilun kaupan” pornoakin on, kuten Ahonainen alla mainitsee, ja normipornossakin varmasti osa on sinut sen kanssa mitä tekee. Hmm.. tästäkin aiheesta olisi hauska kyllä lukea lisää.

      Tykkää

  5. Jahas, olen tässä sitten kokenut onnistumisia ja onnistumisia. Lähdin tosiaan tukilakkoon mukaan mutta eihän se helppoa ollutkaan.

    Tai no, arkipäivät ovat helppoja kun käy duunissa ja iltaisinkin on tekemistä: liikuntaa, musahommia, sosiaalista elämää kera vaimon ja/tai ystävien. Vaan annas olla kun jää yksin kotiin ilman tekemistä, tai kun viikonloppu ilman suunnitelmia osuu kohdalle. Siinä on rehellisesti tunnustettuna seurannut sortumisia.

    Vaan samalla olen kokenut myös onnistumisen tunteita, kun on pystynyt olemaan sen neljäkin päivää putkeen erossa.

    Luvouttaa en aio missään tapauksessa vaan tarkoitus kasvattaa putkea pidemmäksi pikku hiljaa, päivä päivältä.

    Liked by 1 henkilö

    • Also, tämä on tuttua omallakin kohdallani, niin pirun totta ja tuttua:

      ”Ja mikä parasta: minulla on koko loppupäivä aikaa. Aloin selitellä itselleni, että onhan tässä tullut jo niin ja niin pitkään erossa oltuakin. Miksipä et nyt tämän kerran vähän katsoisi?

      Tällaisina hetkinä kiihottava odotuksen tunne valtaa mielen. Tajuaminen siitä, kuinka ihanaa kaikki tulee olemaan, on huumaava. Kaikki ne kuvat, kaikki ne ihanat videot, kaikki se materiaali mistä pääsee nauttimaan kunhan vain ensin pääsee kotiin. Hetken sitä valehtelee itselleen, että ehkä minä en kuitenkaan sorru, mutta mitä lähemmäs kotia pääsee, sitä vaikeampaa halua on vastustaa. Ehkä sitä joskus selaimen avatessaankin vielä ajattelee, että ällä kertaa tämä ei kestä kauaa, että ehkä tällä kertaa sitä katselee vain hetken ja laukeaa sitten. Pian sitä huomaa kuitenkin ettei edes halua laueta, ei vielä. Eihän sitä voi tietää kuinka kiihottavia videoita löytyy, jos vielä vähän etsii ja kuinka paljon kauniimpia teinejä (tai muka-teinejä) mahtaakaan seuraavassa galleriassa vaatteistaan luopua.

      Kun sitä sitten lopulta laukeaa, sitä miettii: Mitä vittua tapahtui? ”

      Liked by 1 henkilö

    • Oikea asenne. Jos on ollut koukussa pornoon eikä ole aiemmin tietoisesti lakkoillut, alku voi olla todella hankalaa. Nauti pienistäkin onnistumisen tunteista, ja jos sortuminen tapahtuu voit ajatella, että se kuuluu asiaan, on osa prosessia.

      Sillä ei tietenkään pidä alkaa perustelemaan katsomisia.

      Uskon, että jos löytyy kärsivällisyyttä, tahtoa, halua sekä kuitenkin myös sitä armeliaisuutta, pornon liiallisesta katsomisesta voi myös vierottaa itsensä pois. Toisille se kertakatkaisu toimii, mutta me olemme yksilöitä, ja jos olen oikein ymmärtänyt, niin tällaiset sortumiset ovat verrattain yleisiä.

      Eihän yksinoloa kotona voi täysin välttää, mutta kun näitä hetkiä on, pystytkö tekemään päätöksen, että silloin et mene nettiin lainkaan? Ei sähköpostia, somea, leffaa, ei mitään? Että hoitaisit kaiken pakollisen mjtä netissä täytyy hoitaa silloin ku esim. vaimo on myös kotona? En tiedä onko tuo ihan pöljä tai mahdoton neuvo, mutta tuli vaan mieleen.

      Tykkää

      • Itselläni oli käytössä pitkään salasanalla suojatut blockkaukset omissa älylaitteissa, joiden avulla toivottomasta rämpimisestä eteenpäin tuli hieman helpompaa. Pornosaittien blockaus ei tietystikkään estä kaikkea, mutta se helpottaa oman motivaation säilyttämistä ja sen löytymistä kriittisellä hetkellä.Tämän lisäksi ratkeamisen hetkellä kun yrität yhdistää sopivalle saitille ja homma ei onnistukkaan ihan heti todennäköisyys saada itseään niskasta kiinni ja päättää toimia toisin paranee, Tämän lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota motivaation ylläpitoon ja siihen, että motivaation syy pysyy aina kirkkaasti mielessä. Ja erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa tyypillisesti ratkeaa. Hyvä keino on vaihtaa oman tietokoneensa, puhelimen jne. taustakuva sellaiseksi, joka tuo mieleen miksi tätä taistelua käy. Samoin makkarin (tai mikä onkaan riskialttein paikka) seinään voi pistää jonkin julisteen, joka pitää motivaation kirkkaana mielessä.

        Hyviä sovelluksia nettisivujen blockaamiseen: (Näitä et pysty itse kaatamaan ilman salasanaa, koitettu on)

        https://www.funamo.com/
        http://www1.k9webprotection.com/

        Näistä kahdesta funamo on ehdottamasti parempi, Kokeiluversio on ilmainen ensimmäiset 30 päivää ja lakkaa sitten toimimasta. Funamoon on mahdollista lisätä käsin saitteja, mikäli blockaus ei kyseistä sivua ole muuten hoksannut. Toisin sanoen, mikäli löydät jonkun reijän ja sorrut, niin voit sortumisen jälkeen varmistaa, että et ainakaan samaan kuoppaan astu. =) Funamoa toki päivitetään kokoajan, joten voi olla, että reikiä on nykyään jo vielä paljon vähemmän. Salasanan keksijäksi ja asettajaksi kannattaa pyytää jotain luotettavaa tuttua tai vaikka vaimoa. Toinen vaihtoehto on asettaa salasanaksi jokin jäätävän pitkä merkkijono jota ei vain voi muistaa, kirjottaa se paperille ja viedä vaikka vanhempien kotiin jemmaan. Netistä löytyy myös jotain palveluita, jotka postaavat salasanan sinulle vaikka puolen vuoden päästä sähköpostiin.

        Itselläni yksi iso motivaation lähde oli myös Redditin NoFap yhteisön viestien lukeminen ja sivulta löytyvä laskuri, joka osoittaa kuinka monespäivä on menossa omassa lakossa. Laskuri pitää nollata aina epäonnistumisen päivänä. NoFapin feedissä on lähes aina jonkun toisen raporttia omasta epäonnistumisestaan ja muiden ”uuteen nousuun” viestejä lukiessa sain aina boostattua uutta voimaa uuteen putkeen.

        Ps. Vapautumisprosessi vei itseltäni aikaa yli 3 vuotta, joten älkää olko liian ankaria itselle siitä, että ensimmäistä 90 päivän tai edes viikon taukoa ei saavuta ihan ensimmäisellä yrittämällä =)

        Tykkää

  6. Yksin olemisen vaikeus.
    Tulee mieleen näistä kertomuksistanne oma syömishäiriöinen nuoruuteni. En tiedä mistä se alkoi. Alkoiko se poikien pilkasta alakoulussa, vai siitä kun jouduin olemaan yksin kotona koulun jälkeen. Vai siitä kun kaksi parasta kaveriani muutti pois ja jäin ikään kuin tuuliajolle. Peruskoulussa se kuitenkin sai alkunsa. Ahmin ruokaa aina yksi ollessani, kunnes olin syönyt niin paljon, että oksensin kaiken syömäni. Oksentamisen jälkeen minut valtasi voimaton ja syyllinen olo siitä mihin olin taas aikaa ja rahaa tuhlannut. Nykyisin olen päässyt tästä tavasta eroon.
    Olen miettinyt mikä aiheutti syömishäiriön. Selkeästi söin helpottaakseni paha oloa ja ahdistusta. Minua ahdisti maailman monimutkaisuus ja ihmiset, se ettei ollut olemassa helppoja ratkaisuja, tietoa mikä on oikeaa ja mikä väärää. Minua ahdisti se etten voinut täyttää tämän päivän maailman odotuksia yber muodokkaasta ja seksikkäästä ulospäinsuuntautuneesta ikibimbosta. Minua ahdisti se, että nainen ei saa olla älykäs tai ainakaan hän ei ole samalla seksikäs ja suosittu. Minua ahdisti se ettei maailma tasa-arvoinen. Minua ahdisti sodat ja väkivalta. Minua ahdisti se ettei maailma ole reilu, ja se, etten tiennyt mitä voisin tehdä sille. Minua ahdisti kaikki tieto jota en osannut jäsentää. Tunsin itseni niin kovin mitättömäksi ja epävarmaksi ja silti aina kun kohtasin maailman, jouduin esittämään kaiken kestävää kovanaamaa tai iloista ja pirteää asiakaspalvelijaa, jonka päälle ihmiset oksensivat pahaa oloaan. Sitten minä menin kotiin ja söin ja oksensin pois pahan oloni.
    Lopulta muutin metsään opettelemaan yksikseni olemista. Opin sitä jonkin verran, mutta se ei ollut helppoa. Opin antamaan anteeksi itselleni omat heikkouteni. Opin päästämään irti.Opin rauhoittumaan yksin, opin tunnustamaan ikäväni, opin hyväksymään yksinäisyyden tunteen, sillä ihminen on lauma eläin. Opin olemaan oma itseni. Opin ettei minun tarvitse esittää pirteämpää ja seurallisempaa kuin olen. Opin sanomaan mitä oikeasti ajattelen välittämättä onko se muiden mielestä sopivaa. Opin olemaan joidenkin silmissä nolo. Opin etsimään omat mielenkiinnon kohteeni ja etsin seuraa kaltaisistani ihmisistä. Ja nykyään olen jo löytänyt pois metsästäkin.

    Yksin ollessamme meillä on aikaa ja jollemme täytä sitä aikaa jollakin korvike toiminnalla joudumme kohtaamaan omat ajatuksemme ja tunteemme. Se on joskus niin kovin vaikeaa.

    Liked by 1 henkilö

    • Tuollainen ”maailmantuska” on kyllä tuttua itsellenikin, tosin ihan noin suuria mittasuhteita se ei ole koskaan saanut. Itse asiassa olen viime aikoina yrittänyt vapauttaa itseäni kaikesta siitä maailman monimutkaisuuden pohdinnasta jota itsekin harrastan. Tuntuu, että ehkä ensin on opittava rakastamaan itseä, ja yrittää nauttia myös siitä kauneudesta jota maailmassa on paljon.

      Mutta siis, monissa tällaisissa käyttäytymisen häiriöissä ja addiktioissa on kyllä tosi paljon samaa vaikka päälle päin aivan eri ongelmilta vaikuttaisivatkin.

      Hienoa, että olet löytänyt itsesi, tai ainakin oppinut tuntemaan itsesi paremmin. Tänä päivänä on kyllä väliss yllättävän hankala muistaa että ei tosiaankaan tarvi olla mitään enempää ja muuta kuin sitä mitä on. Vaikka eihän muuta ikinä todella voi ollakaan. Juu, joskus metsä opettaa.🙂

      Tykkää

  7. Päivitysilmoitus: Päivä 60: Me tapojemme orjat | Pornoaddiktin päiväkirja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s