Päivä 16: Kuumeisia ajatuksia

Taukoa on nyt takana hieman yli pari viikkoa. Kämppä on siivottu, keikkoja tehty, lenkillä käyty ja blogitekstejä suunniteltu ja kirjoitettu. Kommentteihinkin on yritetty parhaan mukaan vastata. Sanalla sanoen aika on kulunut verrattain tiiviisti aiheen ympärillä. Välissä on tullut varmaan käytyä vähän ylikierroksillakin, koska pari päivää sitten iski pieni väsymys ja kuume – eilinen treenikeikka paikallisessa pikku kuppilassa tuli vedettyä teen ja buranan voimin. Täytynee muistaa  myös huilata ja ottaa rennosti.

Välillä kuitenkin tuntuu etten malta. Voi kuulostaa hieman liioitellulta, mutta aivan kuin olisin tämän blogin myötä saanut elämääni vallan uuden suunnan. Minuun on iskenyt aivan suunnaton halu tutustua koko tähän ilmiöön syvemmin. Pääni on täynnä kysymyksiä: Kuinka moni suomalainen todella kokee pornon katsomisen ongelmaksi elämässään? Kuinka moni todella kärsii pornon aiheuttamista itsetunto-ongelmista, riittämättömyyden tunteista tai erektiohäiriöistä? Kuinka usein läheisyyden ja seksin puutteen todelliset syyt voidaan löytää liiallisesta pornon katsomisesta, ja onko helposti saatavilla oleva high-speed -nettiporno todella sellainen uhka nuorisolle kuin olen täällä maalaillut? Ennen kaikkea: Kuinka moni Suomessa(tai maailmalla) on todella riippuvainen nettipornosta? Voiko pornosta edes olla riippuvainen?

Koska vastakkaisiakin mielipiteitä on. Mutta jos nettipornon katsominen ei aiheuta riippuvuutta, miksi sitten minä ja niin moni muu olemme jo vuosia pakonomaisesti jatkaneet sen katsomista tietäen, että se ei tee hyvää? Miksi me emme ole pystyneet lopettamaan? Olemmeko me vain epäonnistuneita ihmisiä?

Noin toimii masentuneen ihmisen logiikka – syy löytyy aina itsestä. Kieltäydyn kuitenkin(enää) ajattelemasta noin. Vaikka varsinaiset tutkimustulokset nettipornon addiktoivasta vaikutuksesta vielä puuttuisivatkin, tietoa aiheen ympärillä alkaa kuitenkin jo olla. Tavallaan sitä löytyy myös jo tämän blogin kommenttienkin muodossa. Jos siis koet tarpeelliseksi jakaa kokemuksiasi, rohkaisen.

Lyhyestä virsi kaunis

Kiinnostusta tätä blogia kohtaan tuntuu edelleen olevan. Tänään kävin puhumassa aiheesta lyhyesti Helsingin Sanomien netti-tv:ssä ja tämän päivän Aamulehdessäkin taisi olla pieni juttu. Välissä homma on kyllä alkanut tuntua jo hieman, ei nyt ahdistavalta, mutta jotenkin… imelältä. Varsinkin jos puhe kääntyy komiikkaan. En halua, että ihmiset ajattelevat, että teen tätä markkinoidakseni itseäni koomikkona tai tuodakseni itseäni jotenkin muuten esille. Joitain lehtijuttuja kun on jälkeenpäin lukenut on tullut vähän sellainen fiilis. Ehkäpä niitä ei pidä lukea. Toisaalta, jos sen varjolla itse aiheesta aletaan puhua enemmän, niin mikäs siinä sitten.

Hmm. En ole aivan varma mikä on tämänkertaisen postaukseni lanka, saati minkä värinen se on. Ehkä sellaista ei ole. Ehkä kerrankin annan itselleni vapauden kirjoittaa mitä (kuumeiseen) mieleeni tulee.

Nyt kun asiaa hetken mietin, luulen että tämä taitaa jopa tässä. Pitäisi nimittäin taas rientää. Neljänkymmenenviiden minuutin kuluttua alkaa stand up -ilta eräässä toisessa paikallisessa pikku kuppilassa ja minäkin olen lauteilla. Joten, koska edellinen postaus oli verrattain pitkä, suonette  että tämänkertainen on vastavuoroisesti näinkin tiivis.

Teemaa en vieläkään saanut vaihdettua (se ei siis vielä ole responsiivinen!) mutta lisäsin parit uudet välilehdet. Linkkejä-sivulle on tarkoitus nimensä mukaisesti kasata linkkejä mielenkiintoisiin artikkeleihin ja videoihin, jotka jotenkin liittyvät aiheeseen ja Ensimmäinen kirjoitus vie loogisesti ensimmäisen kirjoituksen luo. Jos joku blogia tuntematon tänne eksyy, niin siitäpä pääsee sitten helposti lukemaan mistä on kyse.

Joten näihin tiiviisiin, mutta innostuneisiin tunnelmiin… moro!

16 thoughts on “Päivä 16: Kuumeisia ajatuksia

  1. Moi! Kävin keikallasi pikku kuppilassa täällä Tampereella eilen, hyvin se meni, mukava oli käydä tuulettumassa kun naurutkin oli taattu. Itse addiktioitten kanssa painineena (videopelit päällimmäisenä, mutta myös jossain määrin porno, alkoholi, tupakka, syöminenkin) arvostan ulostuloasi tässä asiassa. Videopeliaddiktioni on vaivannut minua siitä asti kun -98 muutin omilleni, ja tietysti kuvioihin tuli näitten nopeitten nettiliittymien ja yksinasumisen rauhan kautta pornon kohtuullinen liikakäyttökin (lue: liikakäyttö). En ole koskaan pitänyt itseäni varsinaisena pornoaddiktina, mutta totuuden nimissä porno on ollut osa päivittäistä elämääni jo 20 v ajan. Asun yksin ja pelaamisen, masentuneisuuden ja pikkuhiljaa kehittyvän mökkihöperyyden takia oikeat ihmissuhteet tuntuvat vaikeilta ja naisia on vaikea lähestyä. Tunnistan itseäni myös kirjoituksissasi, kun kerrot kuinka kartat ja torjut naisten lähestymisyritykset huonon itsetunnon tai jonkun muun syyn takia.

    Itse olen melkoinen addiktioitten keräilijä. Joskus on tullut ryypättyä melko rankasti, tupakkaa olen poltellut on/off -tyyppisesti vuosikausia (nyt 5kk erossa!), porno/seksiaddiktiokin taitaa olla jonkunsorttinen ja ylensyönnin takia painoa on melkoisen runsaasti kertynyt vuosien saatossa. Pahimpana kuitenkin ehkä tuo videopeliaddiktio, muut ongelmat tuntuvat enemmän tai vähemmän kumpuavan sieltä.

    Luettuani blogiasi olen päättänyt koittaa olla ilman pornoa toistaiseksi. Olen myös koittanut vähentää pelaamistani, pääosin rajaamalla peliaikoja, niinkuin vanhemmat lastensa/teinien peliaikoja. Saattaa kuulostaa naurettavalta, ettei aikuinen mies saa elämäänsä järjestykseen, koska hän pelaa tietokoneella kaiken valveillaoloaikansa, mutta addiktin on saatava annoksensa. Peliongelma on myös tuhonnut elämästäni monta tärkeää asiaa. Koulut ovat jääneet kesken (lukion jälkeen olen päässyt sisään useampaan korkeakouluun, mutta en ole koskaan päässyt opiskelujen makuun addiktioni takia), ihmissuhteet katkenneet siinäki mittasuhteessa, että näen tytärtänikin vain harvakseltaan enää. Pelitaukoa ei ole vielä kestänyt pitkään, eikä se ole ensimmäinen kerta kun yritän saada pelaamista hillintään, mutta minulla on uusia työkaluja kuten kerron seuraavassa kappaleessa.

    Sain juuri tänään luettua osan kirjasta The Power of Habit (Why we do what we do in life and business). Kirjan on kirjoittanut Charles Duhigg, ja se käsittelee tottumuksia, niitten psykologiaa, neurologiaa ja käytännön toimintaa esimerkkien ja tarinoitten kautta. Luin kirjasta ensimmäisen osan ”The Habits of Individuals” eli yksilöiden tottumukset, ja löysin rankkoja peilauksia omiin addiktiohini ja tapoihini/tottumuksiini. Kirja esittelee tottumuskehät (habit loop). Eli on olemassa merkki (cue) ja siitä seuraava rutiini (routine) ja siitä seuraava palkinto (reward). Siinä kerrotaan esimerkiksi miten omia kaavojaan voi muuttaa ja miten ylensyöjästä tulee hoikka, tupakoitsija pystyy lopettamaan, miksi Pepsodent nuosi hetkessä koko Amerikan ja maailman suosikkihammastahnaksi ja miten alkoholisti voi toipua. Suosittelen vahvasti, kirjassa kerrotiin muunmuassa miksi AA toimii, tai miksi se ei joillain toimi tai miten yksi valmentaja sai amerikkalaisen jalkapallojoukkueensa toimimaan tiiminä kentällä intuitiolla ja nosti samalla joukkueensa pohjamudista huippuluokan tiimiksi. Nämä ovat vain satunnaisia otteita kirjan sisällöstä. mutta suosittelen vahvasti. Käytännön harjoituksena yritän saada aamulenkin jokapäiväiseksi tavaksi. Saa nähdä miten käy, ihan alkumetreissä tässä ollaan.

    Ja takaisin pornoon. Porno ja itsetyydytys ei missään nimessä saa korvata oikeaa ihmissuhdetta, vaikka masturbaatio olisi kuinka hieno ja hyväksytty asia yhteiskunnassa nykypäivänä. Itse olen vähäisissä oikeissa suhteissani huomannut, että ylenpalttinen pornonkatselu on vääristänyt kuvaani seksistä ja tehnyt elämää vaikeaksi.

    Eipä tule nyt juuri muuta mieleen, mutta tsemppiä pornottomuuteen ja kiitos hienoista kirjoituksista, ne ovat avanneet minunkin maailmaani ja silmäni tälle(kin) ongelmalle.

    Liked by 1 henkilö

    • Moi! Kiitos kommentista. Ja tuo ei kyllä ollenkaan kuulosta naurettavalta. Musta tuntuu että erilaiset peli-, netti- ja pornoriippuvuudet ovat osa yhä useamman elämää, oli kyseessä sitten teini, nuori tai aikuinen.

      Tuota Duhiggin kirjaa joku muukin taisi suositella. Täytyypä laittaa tilaukseen.

      Tykkää

  2. Tykkään kauheasti sun kirjoitustyylistä ja tästä blogista, vaikkei se ulkoisilta puitteiltaan osu miltään osin kokemuspiiriini. Tai no, mielen syövereistä olen kiinnostunut kaikella tapaa, ja tällainen voimaantumisprosessi kiinnostaa ja siihen pystyn jossain määrin samaistumaan.

    En tiedä, koetko tarvetta tässä kohtaa kaivella menneisyytesi mahdollisia traumoja ja nykyisyytesi taakkoja, mutta mikäli koet, niin suosittelen sulle hyväksi havaitsemaani teosta ”Tunne lukkosi” ja tunnelukkotestiä, joka löytyy netistäkin: http://www.tunnelukkosi.fi/testi.php

    Itse koin testin tehtyäni suuria oivalluksia. Ensin suututti ihan hirveästi lukea totuus testituloksista, mutta lopulta, kun kiukku lähti päästä, oli lukon paikalle tullut siistiä, puhdasta tilaa. Kyseisen opuksen mukaan mieli toimii niin, että pelkkä lukon tiedostaminen auttaa avaamaan sen.

    Tsemppiä haasteeseen ja tsemppiä uudeksi, vahvemmaksi Sinuksi tulemiseen!

    Liked by 1 henkilö

      • Kannattaa antaa tälle mahdollisuus!🙂 Testi ei ole mikään ”nettitesti”, siis pelkästään, vaan osa tunnelukkoteemaa käsittelevää aineistoa. Testissä paljon kysymyksiä ja laajaa analyysiä testin perusteella näyttäytyvistä lukoista. Tosin kannattaa tehdä omien voimavarojen rajoissa tämäkin. Sullakin kun on tässä nyt ”vähän kaikenlaista” meneillään. Itselläni ainakin meni niin tunteisiin ja piti kyllä pitkään pureskella..

        Liked by 1 henkilö

  3. Mikset käyttäisi pornoa markkinointiisi kaikkihan niin tekee jotka muuta väittää valehtelee. Itekkin olin kerran niin sekaisin että meinasin lauteille ja jotain runkkaukseen liityvää oisin vetänyt mut oikeusvaltio valta tuli väliin ja pääsin osastolle. Muttakun sulla älliä ja tukijoukkoja piisaa tottakai käytät kaikki tilanteet ja kikat hyväksi mitä ikinä. Jos tää on oikeesti sun juttu kaikki konstit on sallittu. Anna kateellisten valittaa ne tekee sen kuitenkin. Kaikkien kannattas kattoo dokventuresien toi pekka hyysalon dokkari sosiaali pornahan sekin on mut jos jotain hyvää tehdään niin kaikkia keinoja sen eteenpäin viemiseksi tulee käyttää. Ootko tätä porno/runkkaamis settiä käyttänyt lavalla ja mitä jengi mahtaa tykätä jos siitä kehittää jonkun rankemman version mikä itkettäs ja naurattas yhtäaikaa?

    Liked by 1 henkilö

    • Niin, kyllähän se varmasti noinkin on. En ole vielä isommin aiheesta puhunut. Jotain olen veistellyt siitä, kuinka hankalaa pornoa oli hankkia 90-luvulla. Sieltä on löytynyt jonkin verran huumoria.

      En tiedä siitä itkettämisestä, kyllähän stand upin keinoin voi myös ravistella ja puhua vakavistakin aiheista, ehdottomasti, mutta itselle se viihdyttäminen ja naurattaminen tuntuu olevan ainakin tällä hetkellä jonka kautta lähtee juttuja rakentamaan.

      Aika näyttää löytääkö aihe tiensä settiin enemmänkin.

      Tykkää

      • Tuun heti keikalle ja tuon kaikki runkkari kaverit mukaan jos jotain repäsevää keksit. Oot oikeessa ei aina tarvii olla provosoimassa mut jos sattuu irtoomaan… tullaan kyl muutenkin kun kohilleen sattuu. Ilonkautta.

        Liked by 1 henkilö

  4. Oletko tutustunut Fight The New Drug sivustoon? http://fightthenewdrug.org/
    Sen näet voisi lisätä kiinnostaviin sivustoihin. Saitille on kerätty varsin kattavasti tutkimustietoa ja sieltä löytyy myös blogi, jonne kamppanjan ihmiset ja sitä seuraavat jakavat päivityksiään.

    btw.Itse nyt reilut 2 vuotta ”täysin kuivilla” olleena näkisin, että siitä runkkaamisesta kannattaa myös pitää taukoa vaikka se 90 päivää. Toki helpompi ehkä aloittaa pelkällä pornottomuudella, mutta oman kokemuksen mukaan täydellistä ”parantumista” riippuvuudesta ei välttämättä saa ilman kunnollista runkkulakkoa. Voisin jopa sanoa, että se melkein kannattaa lopettaa kokonaan. Runkatessa ruokitaan kuitenkin niitä vääristyneitä mielikuvia naisesta ja seksistä. Parempi panostaa siihen, että harrastaa hyvää seksiä sitten kumppaninsa kanssa senkin edestä.

    Mitä yleiseen harhaluuloon siitä, että on hyvä tyhjentää säkit välillä tulee, niin keho tekee tarvittavat tyhjennykset aivan automaattisesti. Runkkutauko aiheutti itselle myös ihan fyysisesti huomattavia oireita, jotka tulivat esiin, tyttöystävän kanssaollessa kiihottuneessa tilassa siten, että seksiä ei kuitenkaan harrastettu. Kiihottumisesta seuraavaan laukeamiseen tottunut kehoni reagoi ennenkuulumattomaan tilanteeseen siten, että kiveksiin alkoi sattua uskomattoman lujaa. NoFappia lukiessa selvisi, että oireesta käytetään nimeä yhteisön sisällä ”blueballs” nimeä. Oire johtuu siis siitä, että keho on tottunut laukeamaan kiihottumisesta vaikka sen 10 kertaa viikossa viimeiset 10 vuotta. Lopettamisen jälkeen keho odottaa edelleen kiihoittumisesta seuraavan laukeamisen, mutta sitä ei kuitenkaan enää aina tapahdu ja kivekset reagoivat siihen kivulla.
    Näitä oireita tuli siis vielä yli vuoden pornon ja runkkaamisen lopettamisen jälkeen, mutta nyt ne ovat hävinneet. Runkkaamaan olen tosin sortunut muutamia kertoja noin vuoden päästä pornosta täysin vapautumisen jälkeen, mutta tälläerää niinä harvoina kertoina en enää fantasio mistään pornojutuista.

    Addikti 12 vuotiaasta asti ja nyt 24 vuotiaana 2 vuotta kokonaan vapaana.

    Liked by 1 henkilö

    • Kiitos. Täytyy tutustua sivustoon ja lisätä se tuonne!

      Kuulostaa aika hurjalta tuo masturbointi-lakko. Ainakin jos se on noin pitkä. Mieleeni heräsi kysymys, että miksi olit tällaisessa ehdottomassa, pitäisikö sanoa laukeamislakossa jos se A) aiheutti kipua ja B) olit kuitenkin tyttöystäväsi kanssa kiihottuneessa tilassa? Kuten itsekin sanoit, parempi kai harrastaa masturboimisen sijaan seksiä sen kumppanin kanssa senkin edestä.

      Toisaalta jos masturboimattomuuden avulla pystyy pääsemään eroon pornokoukusta ja saamaan takaisin esim. erektion tai sen kiihottumisen tilan kahdenvälisessä seksissä(tai vaan eroon itseä häiritsevistä mielikuvista ja fantasioista), niin ehdottomastihan sitäkin kannattaa kokeilla. Ehkäpä jossain välissä pidättäydyn siitäkin testimielessä hetkeksi ja katson mitä se tuo tullessaan.

      Tykkää

  5. Jatkuva runkkaus ylläpitää mitä ilmeisimmin jonkinlaista riippuvuutta johon keho reagoi erikoisella tavalla, mikäli toimii sitä vastaan. Ja ilmiö ei ole normaali, sillä se häviää kun taukoa on riittävästi. Tässähän pitää siis tietää se, että vakaumuksellisista syistä en harrasta edes esiaviollista seksiä, joka on tehnyt ehkä vielä hienoisen lisähaasteen tähän (tai sitten ei ole, paha sanoa). Sitten kun on hyvä putki NoFappia alla, kiihottuneen tilan saavuttaminen ei vaatinut kovinkaan kummoista kanssakäymistä, vaan pelkkä pussailu riitti. ;D

    Väitän, että säännöllisen masturboinnin tarpeellisuus on pornon kautta opittu asia ja siitä on tullut valtavirtaa. Jos katsotaan vähän vanhempia ikäluokkia, niin sieltä löytyy paljon miehiä, jotka eivät ole koskaan kokeilleet masturbointia tai vaikka olisivatkin, niin valtaosa ei ole tehnyt sitä siinä merkityksessä mitä me pornosukupolvella kasvaneet olemme. Tarkoitan tällä fantasiointia, tilanteen hekumointia jne. Eikä itsetyydytystä tuolloin varsinkaan käytetty ”lääkkeenä” milloin nukahtamisvaikeuteen tai stressiin.

    Linkki tutkimukseen aiheesta:
    http://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/seksologinen_tutkimus/suomalaisten-seksuaalisuus-finse/finsex-itsetyydytys/

    Katso linkistä käyrä: ”Ei koskaan elämänsä aikana itsetyydytystä MIEHET”
    Tuon perusteella voidaan tehdä johtopäätös siitä, että runkkaamatta eläminen ei tuota lähtökohtaisesti mitään vaikeuksia, vaan ne me ollaan ihan itse itsellemme aiheutettu. Uskon ja kokemuksesta tiedän, että omalla kohdallani tarve säännölliselle masturboinnille syntyi pornoriippuvuuden kautta, ja sitä mukaa kun riippuvuus on hellittänyt, on halu runkata vähentynyt. Nykyisellään kova stressi esim. töistä saattavat houkutella minut sortumaan runkkaamaan, jolloin tavallaan palaan takaisin pornoaddiktioaikoihin ja lääkitsen stressiä tavalla, johon kehoni on tottunut. Eli sortuminen ei tapahdu puhtaasta halusta masturboida vaan pohjimmiltaan samoista syistä, jotka ollessani pornoriippuvainen johtivat pornon katseluun ja sille runkkaamiseen.
    Muita plussia, jotka ainakin itse yhdistän nimenomaan runkkaamisen lopettamiseen ovat:

    – Testosteroni tasojen nousu, huippu saavutetaan noin 7 päivän runkkaamistauon jälkeen. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12659241
    — Naiset ilmeisesti aistivat tämän jotenkin (hajusta???) ja pitävät miestä vetovoimaisempana
    — Netistä löytyy raportteja, siitä että jopa puheääni muuttuu ja katse on tullut kirkkaammaksi. NoFapissa on useita tarinoita, jossa NoFapin aloittanut on saanut kummeksuvia katseita perheenjäseniltään siitä syystä, että henkilö vaikuttaa ihan eri ihmiseltä.

    – Naiset vaikuttavat paljon viehättävemmiltä
    – Naiset tuntuvat flirttailevan sinulle koko ajan. Tässä toki vaikuttaa varmasti molemmat seikat; pornon katsomatta jättäminen ja runkkaus. Flirttailun peittävä sumu jotenkin poistuu silmistä ja itsetunto nousee kohisten, kun saa huomata, että naiset tuntuvat katsovan sinua ihan eritavalla vaikka matkustaessasi linja-autossa. Valitettavasti tähänkin tottuu, mutta silmät avaava käänne on sen verran maaginen, että vanhaan ei halua enää palata.

    Tsemppiä haasteen toteuttamiseen! Hyvä, että otit asian esille ja sen tuoma julkisuus on aivan mahtava juttu! Voi olla että tälläerää kannattaa mennä pelkällä pornottomuudella, mutta rohkaisen ottamaan sivuun sivuhaasteeksi myös runkkulakon kuitenkin niin, että pornottomuus on pääprioriteettinä. Esim. näin aluksi vaikka 14 päivää =)

    Liked by 1 henkilö

    • Juu, varmaan siinä runkkaamattomuudessakin puolensa on. Eikä vähiten nuo mainitsemasi.

      Sehän käy kyllä ihan järkeen, että jos ei masturboi niin sitten ne halut alkavat olla melkoiset, ja väistämättä sitä ehkä tällöin alkaa nähdä myös helpommin luonnollisia seksuaalisia signaaleja ympärillään. Monesti masturboimisen jälkeen voi olla uupunut ja väsynyt olo, joten toimisiko tästä pidättäytyminen sitten vastapäisellä tavalla…

      Kieltämättä masturboimisesta on tässä lakon aikana tullut sellainen pakonomainen toiminto, koska edelleen on jonkinlainen flatline / haluttomuus tavallaan meneillään, ja silti pitää melkein päivittäin runkata. Ja tällöin sitä kiihoketta hommaan hakee niistä pornofantasioista ja oikeastaan hommastsa ei saa edes mitään todellista nautintoa. Joku muukin tästä on puhunut, joten katsotaan nyt, ehkä pidättäydyn kokeen vuoksi nyt viikon. Nyt se on helppoa koska olen lähdössä pikku reissuunkin.

      Jees. PS, jostain syystä minun piti hyväksyä tämä teksti, vaikka minulla ei ole mitään moderointia päällä. Siksi tämä ei ollut tänne heti ilmaantunut. (huomasin, että olit yrittänyt postata sen useaan kertaan)

      Tykkää

    • Lisäyksenä tuohon alla olevaan, että kokonaan masturboimattomien määrän vähenemiseen saattaa tietysti liittäy myös se, että ennen vanhaan masturboimisen ajateltiin olevan vaarallista, haitallista, jotenkin moraalin vastaista ja syntistä. Niinpä masturboinnin vaaroista ja haitoista peloteltiin koulussa, vaikka mitään näyttöä siitä ei tietenkään ollut. Kyse oli mielikuvista. Tämä saattoi jättää monelle pelon tai vastareaktion sitä kohtaan. Kun näin ei enää ajatella tai opeteta, on masturboiminen tullut osaksi monen seksuaalista ”spektriä”.

      Tämä siis vaan mun heitto, en tiedä onko väite paikkansa pitävä. Mutta ehdottomasti olen myös sitä mieltä, että pornon yleistyminen on lisännyt masturboimista, ja juurikin sillä ei hyvällä tavalla.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s