Päivä 9: Puhuminen kannattaa

Viikko alkoi tapaamisella Ylen Perjantai-lähetyksen toimittajan Sean Ricksin kanssa. Sattui nimittäin niin, että tämän viikon lähetyksen aiheena on juurikin seksi ja porno. Kutsuivat minut sitten kertomaan oman tarinani. Mukana ovat myös seksuaaliterapeutti Karoliina Vuohtoniemi sekä jostain syystä Petri Nygård. Kaipa hänelläkin jotain sanottavaa aiheeseen on. Lähetys tulee ulos tämän viikon perjantaina YLE TV1:ltä klo 21.00.

Täytyy myöntää, että kaksi päivää olen ollut melko väsynyt. Edellisviikon loppu oli nimittäin melkoista hulinaa. Jos en keskittynyt tuleviin  keikkoihin, mietin sitten blogikirjoitusta, annoin jonkin sortin haastattelua tai luin ja vastasin kommentteihin. Nyt huomaan, että aloin käydä hieman ylikierroksilla.

Don’t get me wrong, tämä on samalla ollut innostavin ja voimaannuttavin viikko aikoihin. Asian herättämä kiinnostus ja muiden kokemusten lukeminen ovat auttaneet ymmärtämään, että pornon aiheuttamista ongelmista puhutaan aivan liian vähän. Ongelma kun koskettaa suoraan tai välillisesti yllättävän monia.

Jotain olen silti saanut aikaankin. Olen käynyt kävelylenkillä, tavannut pari vanhaa ystävääni ja yrittänyt kirjoittaa vähän uutta stand up -jutun tynkää. Aloitin myös siivouksen viemällä roskat ja pesemällä pyykit. Edellinen onkin meikäläisen tapauksessa aina pieni projekti – taloyhtiöstäni ei nimittäin löydy pyykkitupaa. Koska pesukone uupuu myös vessastani, täytyy boksereiden pesu hoitaa joko kaverin luona tai sitten pesulassa. Tiesittekö, että niitä on Suomessakin? Sellaisia samanlaisia mitä näkee amerikkalaisissa elokuvissa. Vielä en ole ketään romanttisesti niissä tavannut, mutta ehkä sekin päivä vielä koittaa.

Puhumisen voima

No niin. Kuulumisten lisäksi otin tavoitteeksi, että jokaisessa postauksessa olisi myös jotain asiaakin. Joten puhutaan nyt sitten vaikka puhumisesta. Edellisessä postauksessa listasin yhdeksän kohtaa, joista voi olla apua jos haluaa eroon porno, tai miksei mistä tahansa muustakin -koukusta. Tuohon listaan voisi ehdottomasti lisätä puhumisen.

Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, se nimittäin auttaa. Jos koet olevasi pornoriippuvainen ja ystäväpiiristäsi löytyy joku johon luotat, joku jolle avautua, niin mieti voisitko ottaa asian puheeksi. Silläkin uhalla, että voit kohdata oudoksuntaa, väheksyntää tai että toinen ei ymmärrä. Pohjusta asia vaikka niin, että nyt on käynyt hieman hassusti, mutta että kyseessä kuitenkaan ole mikään vitsi.

Monestihan tämä on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Tällöin voi miettiä voisiko asiasta mennä puhumaan jollekin ammattilaiselle. Ja vaikka tänä päivänä yhä harvempi niin ajatteleekaan, niin mainittakoon, että siinä ei ole mitään hävettävää. Sitä vartenhan ne ovat. Kun asian sanoo ääneen – tutulle tai tuntemattomalle – ongelmastaan voi saada paremmin otteen. Kun ongelman sanallistaa, sen samalla myös jollain tavalla konkretisoi. Se voi olla pelottavaa, mutta myös vapauttavaa. Kaikki taakka ja paska ei ole enää sisällä.

Itse marssin viime syksynä Ensioon, joka Tampereen psykiatria- ja päihdekeskuksen alla toimiva matalan kynnyksen ensiohjausta tarjoava palvelu. Alkukankeuden jälkeen aloitin loppuvuodesta säännölliset tapaamiset psykologin kanssa, ja nämä jatkuivat läpi koko kevään. Vaikka en sitä aina siinä hetkessä ehkä nähnyt, oli tästä korvaamaton apu asian käsittelyssä ja koko tässä paranemisprosessissa.

Jos tämäkin tuntuu pelottavalta, voi ensimmäinen askel olla asian sanominen ääneen itselleen. Kokeile! Mene peilin eteen ja katso itseäsi silmiin. Tarkkaile itseäsi hetki. Kuka on tuo mies tai nainen? Miksi hän käyttäytyy tavalla jolla hän käyttäytyy? Ja vaikka se kuinka tuntuisi hölmöltä, sano itsellesi ääneen: ”Minun nimeni on  (oma nimi) ja minä olen koukussa pornoon. Se hallitsee elämääni. Minä haluan siitä eroon. Minä haluan itse hallita elämääni.”

Nyt siellä varmasti moni miettii, että mikä ihmeen yhden tähden wannabe-psykologi siellä kerta toisensa jälkeen ohjeitaan jakelee. Korostan, että en todellakaan tiedä mikä ehdottomasti toimii muille. Kerron vain siitä mikä on toiminut minulle. Kun viime syksynä tämän ongelman ytimen tavallaan ensi kertaa eristin, tein juuri noin. Se oli ensimmäinen askel. Se tuntui hassulta, mutta helpottui päivä päivältä.

Aika ajoin on nimittäin hyvä myös palata peilin eteen ja käydä läpi mahdollisia saavutuksia. Antaa ehkä itselleen kasvotusten hyvää palautetta, tai jos halu katsoa pornoa iskee, kysyä itseltään: ”Haluanko minä todella tehdä tämän nyt? Haluanko jättää leikin kesken?”

Monesti voi olla vaikeaa katsoa toista ihmistä suoraan silmiin, mutta kuinka usein me uskallamme tehdä sitä edes itsemme kanssa?

Kaksinkertainen ongelma

Kuten on käynyt ilmi, pornon kanssa eivät paini ainoastaan sinkut vaan myös parisuhteessa ja aviossa elävät. Tällöin olisi ensiarvoisen tärkeää, että kissa uskallettaisiin ottaa pöydälle. Kommenteista on saanut lukea lohduttomia kuvauksia siitä kuinka porno on voinut tuhota itsetunnon, vaikka ei olisi sitä itse koskaan katsonutkaan.

On tarinoita niin naisilta, jotka kokevat riittämättömyyden tunteita miehen viettäessä yhä enemmän aikaa pornon parissa, mutta myös miehiltä, jotka eivät voi lopettaa pornon katsomista, vaikka tietävät suhteen siitä kärsivän. Joku on jopa kertonut tietävänsä, että vaimo syyttää itseään seksin vähyydestä suhteessa, vaikka ongelma oikeasti on omassa pornon liiallisessa kulutuksessa. Kyseinen kommentoija kokee asian silti niin yksityiseksi ja häpeälliseksi, ettei uskalla ottaa asiaa esiin.

Toki jokaisen suhteen dynamiikka on täysin omanlaisensa eikä asioiden käsittely aina ole helppoa, mutta rohkaisevana esimerkkinä mainittakoon Jaakko(Nimi muutettu. Hah! Pitihän tämä lause tänne jossain välissä kirjoittaa.) Jaakko lähestyi facebookissa ja kertoi olevansa nuori aviossa oleva pienen pojan isä. Hän kertoo painineensa nettipornon sekä ”lievempien” pornon lajien kanssa jo pitkään. Aika ajoin hän on kärähtänyt rakkaalleen ja luvannut joka kerta jättää harrastuksen. Aina hän on kuitenkin sortunut ja palannut sen pariin. Viimeisimmän retkahduksen jälkeen hän oli itkien kertonut vaimolleen, että taitaa tarvita apua. Tähän tämä oli vastannut: ”Saat sää anteeksi. Jos kerrot mulle heti kun tulee pienikin kiusaus.”Nyt on takana kuulemma pisin pornoton kausi kymmeneen vuoteen.

Kaikkea ei tietenkään pidä parisuhteessa sietää ja niellä, mutta toimikoon tämä esimerkkinä kuinka suuria voimia myös ymmärrys ja anteeksianto voivat olla. (Rohkaisen kokemusten jakajia kommentoimaan facebookin sijaan suoraan tähän blogiin. Näin tarinat ovat myös muiden nähtävillä.)

Jokainen lakko on omanlaisensa

Kuten olen aiemmin maininnut, houkutuksia katsoa pornoa on itsellä ilmennyt yllättävän vähän, jos juuri lainkaan. Toistan nyt itseäni, mutta korostan ja uskon tämän johtuvan siitä, että en ole aloittamassa ensimmäistä taukoani – lyheympiä ja pidempiä erossa oloja on ollut koko tämä vuosi täynnä. Itse asiassa kun keväällä harvakseltaan pitämääni päiväkirjaa lukee, on se täynnä lakon aloittamisia, päätöksiä ja niitä aina seuraavia sortumisia. Tästä johtuen olen kai pikku hiljaa siedättänyt itseäni eroon pornosta.

Nyt päivissä on toki ollut myös mielekästä ja täysin uudenlaista tekemistä. Kuin automaattisesti omat arkirutiinini saivat hieman tuuletusta tämän blogin myötä.

Tietysti olen masturboinut ja kieltämättä ajatellut tällöin myös joitain omia pornofantasioitani. En ole tästä kuitenkaan huolissani. Jotkut tosin pidättäytyvät näissä hommissa myös masturboimisesta, ja tämä saattaa tuntua oudolta.  Miksi pitäisi? Tähän löytyy hyvä näkökulma ja heitto mara430:lta, jonka kommentti  löytyy ensimmäisen blogikirjoituksen kommenttien loppupäästä: joskus ilman pornoa masturboiminen voi olla mahdotonta.

Joten, muut lakkoilijat, jos oma tauko tuntuu tuskaiselta ja minä tässä vaan porskutan ilman himon häivää, niin tietäkää, että ette varmasti ole sen heikompia kuin muutkaan. Toisille se on helpompaa, toisille ei. Jotkut ovat tehneet asian kanssa töitä pidempään, ja joillekin lakko on ensimmäinen.

Lopuksi

Allrighty! Se siitä. Neljäs kirjoitus on pian maailmalla. Nyt taidankin tehdä sen, mitä olen tässä jo hyvän tovin väistellyt – lähteä lenkille. Siis ihan oikealle, hikeä pintaan puskevalle juoksulenkille. Pyynikki here i come!

PS. Kuulin muuten, että sähköposti-ilmoituksen tilanneilla blogikirjoituksen fontti ja asettelu sähköpostissa katseltuna hieman pomppivat, vaikka blogialustalla kaikki näyttää hyvältä. Selvitän mistä moinen johtuu.

PPS. Lisäsin otsikoihin myös päivät, jotka olen ollut erossa pornosta. Ajattelin, että niin voi tätä matkaa olla hauskempi seurata.

7 thoughts on “Päivä 9: Puhuminen kannattaa

  1. Loistava päiväkirja! Ja hieno ulostlo. Olen kyllä monesti miettinyt samaan puuhaan ryhtymistä, mutta koska pornon katselu vie minulta vain aikaa, niin en ole siihen ryhtynyt. Onnistuin kyllä teininä aiheuttamaan vanhemmilleni rajuja puhelinlaskuja soittelemalla aikuisviihdelinjoille, mutta sen kummemmin homma ei ole elämää rahallisesti haitannut. Nykyään onnistun jopa hillitsemään pornon katseluni niihin hetkiin, kun ei ole mitään muuta tekemistä (kuin ehkä nukkuminen, mutta olen yleisesti tosi huono siinä), mutta aikaa siihen kuluu edelleen sellainen 2-4 tuntia vuorokaudesta. Mutta muistan kun asuin vielä yksin, niin saatoin kuluttaa aikaa pornon parissa jopa 12 tuntia vuorokaudesta. Onneksi pariuduin melko pian niin se vähän hillitsi asiaa. Mutta ei se sitä poista. Saatamme harrastaa vaimon kanssa pari tuntia seksiä ja kun hän lopulta käy nukkumaan, niin minä jatkan vielä pari tuntia pornon parissa. Ei sitä sen pornon ”hienoutta” oikein voi ymmärtää, jos ei oikeasti ole kuluttanut sitä PALJON. Siispä toivottelen sinulle kaikkea hyvää ja tsemppiä tähän projektiisi. Pidän todellakin peukkuja🙂

    Liked by 1 henkilö

  2. Hei.

    Reilu viikko takana pornolakkoa(Alkanut 30.9) ja on tuntunut suht helpolta tähän asti🙂 Masturboiminen ilman pornoa on ehdottomasti auttanut asiaan. Olen kauniiden tyttöjen kuvia katselemalla runkannut ja silti homma on ollut haasteellista koska ärsyke ei ole yhtä voimakas kuin pornoa katsomalla, vaan joutuu käyttämään paljon mielikuvitusta. Toivon että lakon edetessä pystyn jossain kohtaa siirtymään siihen että en käytä mitään ylimääräisiä ärsykkeitä runkatessa. Tällä hetkellä se ei kuitenkaan onnistu vielä. Suosittelen kaikille muillekin sitä että ei pidättäydy masturboimisesta haasteen aikana. Aiemmista kokemuksistani voin kertoa että jos pidättäytyy myös masturboimisesta niin jossain kohtaa kiusaus kasvaa liian suureksi ja tekee mieli testata itseään pornolla ja kierre on taas valmis alkamaan…

    Olisiko sinulla stand up -koomikkona tai jollain muulla tämän viestin lukijalla antaa vinkkejä kuinka kehittää omaa itseluottamusta/itsetuntoa? Minulla on automaattisesti mielikuva että stand up koomikot ovat todella itsevarmoja kun uskaltavat esiintyä ihmisten edessä ja itseäni ainakin pelottaisi että mitä jos kukaan ei naura jutuilleni, vaan heittelevät omenoilla päähän… Lisäksi itsevarmuudestasi kertoo se että olit todella rohkea kun tulit tämän porno asian kanssa julkisuuteen ja arvostan sitä suuresti🙂

    Käyn yöelämässä aika usein ja illat menevät valitettavasti pitkälti pöydissä istuessa… Minulla on aika paljon miespuolisia kavereita joiden kanssa käyn että se ei ole ongelma. En vaan uskalla lähestyä vastakkaista sukupuolta ja koen sen haastavaksi. Tästä seuraa se että katselen vaan kateellisena kauniita naisia baarissa kun joku toinen mies lämmittelee heitä… Tämän seurauksena koen masentuneisuuden/ahdistuneisuuden fiiliksiä. Olen sitten pitsalaatikko kädessä hapuillut taksiin ja kotona ”palkinnut” itseni katsomalla laadukasta pornoa. Onhan tämä helpottanut ja rentouttanut oloani hetkellisesti, mutta ei se poista olemassa olevaa ongelmaa.

    Stressaan jostain syystä ylikaiken sitä että mitä kaverini/tuttuni ajattelevat siitä jos yhtäkkiä käyttäydynkin esimerkiksi baarielämässä erilailla mitä normaalisti…. Eli kun olen aiemmin ollut aina aika rauhallinen ja en ole tottunut naisia iskemään, niin pelkään että he nauravat jos yhtäkkiä rupean lähestymään naisia ja ajattelevat ”Mitä tuokin nyt naisia rupee iskemään kun eihän se osaa”. Tiedän että tämä kuulostaa naurettavan vainoharhaiselta, mutta suurin ongelma juuri tämä että mietin liikaa mitä muut ajattelevat asiassa kuiin asiassa.

    Koulussa tämä näkyy niin että en jotenkin pysty olemaan rentoutunut ja vapautunut. Mietin liikaa mitä voin sanoa ja yritän keksiä jotain nokkelaa sanottavaa koulukavereiden kanssa jutellessa. Koen että roolini on enemmän olla tarkkailija ja kuunnella keskusteluja vaikka sisimmässäni haluaisin kyllä itsekin jutella ja keksiä sanottavaa. Esitelmistä ja käytännöntenteistä olen kuitenkin selvinnyt ja niitä on ollut paljon koska opiskelen käytännönläheisellä alalla. Aina esitelmän jälkeen on todella vapautunut itsevarma vapautunut olo, ja olenkin miettinyt kuinka voisin tuntea samaa itsevarmuutta asiassa kuin asiassa
    Sosiaalisuuteni on tilannesidonnaista. Tuttujen kavereiden kanssa olen paljon puheliaampi jotka tunnen hyvin. Uusien ihmisten kanssa olen aluksi varautunut ja ujo ennen kuin rohkaistun.

    Tämä nyt ei valitettavasti liity suoranaisesti tähän porno aiheeseen, mutta ehkäpä porno on osittain vaikuttanut alentuneeseen itsetuntooni ja saanut minut tuntemaan masentuneisuuden/ahdistuneisuuden tunteita.

    Olisi vaan mukava saada jotain työkaluja kuinka lähteä kehittämään itseään henkisellä tasolla tämän pornohaasteen ohella🙂

    Liked by 1 henkilö

    • Hei! Hienoa, että olet pidättäytynyt pornosta. Porno, läheisyyden ja rakkauden puute ovat nakertaneet Sun itsetuntoa. Pornon katseluhan juuri tekee Sinusta sivustakatsojan. Kertomuksesi perusteella tunnut kuitenkin ihan mahtavalta tyypiltä. Kun pysyt pois pornosta, tuloksia alkaa tulla vähitellen. Se vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa. Yritä vähitellen päästä eroon kaikesta kuvallisesta materiaalista. Olen aivan varma, että aikaa myöden löydät rinnallesi naisen, joka arvostaa Sinua. Se on parasta lääkettä itsetunnollesi. Toivon Sinulle kaikkea hyvää elämässäsi!

      Liked by 1 henkilö

    • Moi!

      Tuo kuulostaa kyllä niiin tutulta! Tuntuu, että teinistä saakka sitä on tullut katseltua vierestä muiden ”toimintaa” samalla kun itse ei ole uskaltanut tehdä mitään, ja siitä on sitten kehittynyt kateus ja ajatus, että ”minä nyt olen vain tällainen joka on aina yksin”.

      Kannattaa muistaa, että omassa päässä asiat paisuvat kuitenkin yleensä kohtuuttoman suuriksi. Sitä tulee käytyä läpi ties minkälaisia skenaarioita, ajatuskulkuja ja analyysejä siitä mitä se, tuo tai tämä minusta ajattelee jos teen niin, näin tai noin. Totuus kuitenkin on, että ihmiset eivät ajattele meitä ja meidän tekemisiämme puoliksikaan niin paljon kuin luulemme (koska hekin ovat ihmisiä, he todennäköisesti ajattelevat pääosin itseään).

      Ja JOS sitä itsensä jollain tavalla nolaisikin, niin tuskin muut – tutut tai tuntemattomat – sitä enää kuukauden, viikon tai parin päivänkään päästä enää muistavat.

      Tuo Marjutin kommentti pätee ainakin muhun! Porno ja rakkauden puute ovat todellakin nakertaneet mun itsetuntoa, vaikkei se välttämättä alun alkaenkaan varmaan ihan katossa ollut. Kun olen itse yrittänyt lähestyä naisia – tai he ovat lähestyneet minua – ajatus on mennyt yleensä ensimmäisenä seksiin: ”Mitä jos tämä johtaa sinne? Mitä jos me päädymme sänkyyn? Mitä jos minä en osaa, mitä jos minä en riitä?” Tämän johdosta olen aina jotenkin luistanut tilanteesta tai ennemmin just viettänyt illan kavereiden kanssa kuin naisia iskien.

      Kannattaa muistaa, että oli kyse mistä tahansa niin ne jotka kokeilevat, yrittävät ja uskaltavat – jotka ottavat sen ensimmäisen askeleen – myös kokevat, saavat ja oppivat. Mitä enemmän kokeilee, sitä enemmän on mahdollista että onnistuu siinä mitä yrittää. Toki niitä mokiakin tulee vastaan, mutta ne kuuluvat asiaan ja niistä oppii. Niiden äärelle ei kannata jäädä märehtimään. Vasta kun on ottanut ensimmäisen askeleen, voi ottaa toisen (jumankauta mitä viisauksia!).

      No niin, näitä on helppo kirjoittaa mutta vielä kun ne saisi käytäntöön. No, ajan kanssa ja askel kerrallaan.

      Hyvä, että olet ollut viikon erossa! Kokeile kuitenkin, voisitko olla myös ilman niitä kuvallisia ärsykkeitä. Anna toki itsellesi aikaa. Kyllä se mielikuvitus sieltä vielä vallan ottaa, ja jos hommaa jatkaa tarpeeksi pitkään, uskon että se varmasti myös lähestymään ihan niitä oikeitakin naisia.

      Tykkää

  3. Itse olen 35-vuotias avoliitossa elävä nainen Parisuhteessani seksi on totaalisesti kuollutta. Mies haluaisi, minä en. Katson pornoa. En ole addikti siinä mielessä, että katsoisin pornoa tuntitolkulla joka päivä, mutta toteutan mieluummin seksuaalisuuttani katsomalla rankkaa bdms-pornoa kuin toteuttamalla fantasioitani ihan oikeasti. Koen olevani ruma ja lihava, ahdistun heti, jos mieheni koskee minuun ”väärällä tavalla”. Porno on helpompi tapa hakea nautinto: voit keskittyä kauniisiin usein nuoriin ihmisiin, joilla ei ole erektio-ongelmia tai vatsamakkaroita. Orgasmi on taattu ja se tulee nopeasti. Ennen olin hyvinkin kokeilunhaluinen ja joskus todella holtiton hakiessani omaa nautintoa. Sairastuin psyykkisesti ja nyt en kykene mihinkään.😦 Mieheni katsoo varmasti myös pornoa ja mietin, pettääkö hän minua tai haluaisiko pettää. Antaisin varmaan anteeksi, jos saisin tietää ja jos se olisi vain seksiä, yhden illan juttu tms. Epäilen, että kun naisten seksuaalinen vapautuminen yltää yhä enenevässä määrin myös pornon pariin ja pornoteollisuus vastaa paremmin naiskatsojien tarpeisiin, alkaa tätä addiktiokäyttäytymistä esiintyä myös naisilla.

    Liked by 1 henkilö

    • Ikävä kuulla tilanteestasi. Nämä ei ole mitään helppoja juttuja kyllä. Niin vaikeaa kuin se voikin olla ja kuten tuossa tekstissäkin pohdiskelin, oletko ajatellut että voisit ottaa asian puheeksi miehesi kanssa? Kertoa miltä sinusta tuntuu ja miksi ahdistut jos/kun miehesi ehdottaa seksiä? Hänellä ei välttämättä ole aavistustakaan kaikista ajatuksistasi. Tiedä vaikka hän itse kokisi myös paineita tai kuten sanot, katsoo pornoa. Pornohan ei ole toki kaiken pahan alku ja juuri, siitä voinee saada kicksejä myös yhdessä jos mieltymykset kohtaavat tai uutuuden- ja kokeilunhalu viehättää myös toista osapuolta. (Tosin jos kokee, että porno ei ole itselle hyvä juttu, niin ehkä siitä silloin on aina kuitenkin pyrittävä eroon)

      Toinen vaihtoehto on tietysti ose ammattiapau, ihan yksilö- tai parisuhdeterapeutti siis. Niillä voi tosin olla hintaa, mutta jos asut isommalla paikkakunnalla, tarjolla voi olla myös maksutonta kaupungin tarjomaa psykologin apua. Tosin sullahan saattaa olla näistä jo jonkinlaista kokemusta, kun kerroit että olet taannoin sairastunut psyykkisesti.

      Mutta juu, vaikka suurin osa pornon katsojista on yhä miehiä, se ei todellakaan ole ainoastaan miesten ongelma. Täälläkin on useampi nainen kommentoinut kuinka kokee että katsoo aivan liikaa pornoa. Ja oma lukunsa ovat tietysti naiset, jotka kärsivät kun mies katsoo vain pornoa.

      Joka tapauksessa, jaksamista teille syksyyn. Jos teillä asiat etenevät johonkin suuntaan, voit täällä kommentoida lisääkin.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s