Sata päivää ilman pornoa

Hei! Luet parhaillaan Pornoaddiktin päiväkirjan ensimmäistä blogimerkintää. En ole vieläkään varma onko tuo nimi korni vai osuva, mutta sillä mennään. Huomaan myös olevani huomattavasti enemmän huolissani kirjoitustaidoistani kuin siitä, mitä ihmiset minusta tämän jälkeen ajattelevat. Vähät siitä että paljastan olevani nolo runkkari, kunhan en paljasta olevani huono kirjoittaja!

No, asiaan.

Aikamatkustuksen mahdottomuus

Olen siis 34-vuotias stand up -koomikko ja teatteri-ilmaisun ohjaaja, joka on koukussa nettipornoon. Ollut sitä jo pitkään. Itse asiassa siitä saakka, kun aloitin opinnot Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa syksyllä 2003 ja hankin itselleni ensimmäisen tietokoneen laajakaistayhteyksineen, se oli menoa.

Tokihan porno oli ollut osa elämääni jo aiemmin, mutta tuolloin eteeni avautui täysin uusi maailma: Loputtomien kiihottavien kuvien, sivujen, gallerioiden, klippien, kohtausten ja eri genrejen valtakunta, joista sai nauttia omassa rauhassa, milloin vain ja niin pitkään kuin halusi. Olin taivaassa.

Kun vain voisikin mennä ajassa taaksepäin, ottaa nuorta itseään rinnuksista kiinni, ravistella oikein kunnolla ja sanoa: ”Älä tee sitä. Älä edes ensimmäistä kertaa. Runkkaa vaikka ilman, lähde lenkille, tapaa ystäviäsi, mitä vain. Ennen kaikkea, älä missään nimessä soita yhdellekään aikuisviihdelinjalle. Koska sinä jäät siihen vielä koukkuun. Koska tämä paska tuhoaa vielä elämäsi.”

Mutta eihän sitä voi pieni ihminen ajassa sinne tänne sinkoilla. Uusia mahdollisuuksia tarjotaan vain fiktiossa ja aika-avaruus etenee vääjämättä kohti tuntematonta. Äskeinen meni jo.

Parantumisen pelottava autuus

Osa saattaa nyt miettiä, että miten porno voi olla mikään ongelma. No, omalla kohdallani pornon kuluttaminen ja seksilinjoille soitteleminen ovat viimeisten kolmentoista vuoden aikana vieneet luottotietoni, tuhonneet talouteni ja tehneet minut kyvyttömäksi solmia juuri minkäänlaisia suhteita vastakkaiseen sukupuoleen. Olen ajautunut pisteeseen, jossa kyllä kaipaan läheisyyttä ja kosketusta, mutta en uskalla tehdä asian eteen mitään. En uskalla ottaa edes sitä ensimmäistä askelta. Pelkään että en riitä. Kännissä kyllä lähettelen viestejä ihastuksilleni, mutta tosipaikan tullen käperryn kuoreeni. Tuolloin tuntuu, että en ole mies ollenkaan vaan ujo, pelokas pikkupoika.

Nyt  34-vuotiaana tiedän, etten ole puoliksikaan sitä mitä voisin olla. Pelkkää itsesyytöstä ja -sääliä täynnä oleva puoli-ihminen, joka taukoamatta vertaa itseään muihin, ja joka muutamaa satunnaista poikkeusta lukuunottamatta on viettänyt koko elämänsä ilman parisuhdetta ja seksiä.

Viitisen vuotta sitten kuoppa oli sen verran syvä, että fantasiat itsemurhasta alkoivat saada pelottavan konkreettisia muotoja. Eräänä aamuna löysin itseni seisomasta moottoritien varressa kokeillen kuinka lähellä ohi ajavia rekkoja uskallan seistä. Mietin, että mitäköhän ihmiset ajattelisivat jos minä tuohon nyt hyppäisin. Ainakin hetken olisin kaikkien mielessä.

Kun tajusin mitä olin lähellä tehdä, iski paniikki. Myöhemmin samana päivänä makasin silloisen yksiöni lattialla ja huusin. Sydän hakkasi niin lujaa, että pelkäsin sen räjähtävän. En saanut happea vaikka kuinka henkeäni haukoin. Tuntui, että en kestä. Tuntui, että kuolen siihen paikkaan.

Hain tietysti apua. Minulle määrättiin peruspillerit, mutta tämän lisäksi pääsin myös juttelemaan Tampereen kaupungin tarjoaman psykologin kanssa joka toinen viikko. Enemmän tai vähemmän rakentavia juttutuokioita kesti pari-kolme kuukautta, kunnes jätin käynnit alkaessani taas voimaan hieman paremmin.

Ja tässä onkin yksi ongelmistani – en ole koskaan uskaltanut käsitellä asioita loppuun. En ole koskaan uskaltanut tunnustaa itselleni, että ehkä minä pelkään parantua. Ehkä minä olen jossain alitajunnassani jollain kierolla ja vääristyneellä tavalla saanut itseni tajuamaan, että muutos tulee olemaan helvetin väkivaltainen, ja että minun on turvallisempaa vain jatkaa elämääni kuten ennenkin.

No, se saa nyt luvan loppua. Minä en pelkää enää. Tämä blogi olkoon yksi merkki siitä. Tuokoon loppuvuosi vastaansa mitä tahansa, minä olen valmis. Minä haluan muuttua.

Joukkomme suuri on?

En ole ensimmäinen, joka on huomannut pornon olevan itselleen ongelma. Erilaisia pornosta pidättäytymis-foorumeita, joihin miehet ikään ja asemaan katsomatta kokoontuvat  jakamaan kokemuksiaan ja tukemaan toisiaan alkaa olla jo melkoinen liuta. Tunnetuimpia lienee Redditin NoFap, jossa on jo vajaa kaksisataatuhatta jäsentä, tai fapstronauttia, kuten he itseään leikkisästi kutsuvat (fapping on slangisana runkkaamiselle).

Pikainen foorumin postauksien selailu kertoo karua kieltä: Erektiohäiriöitä, masennusta, sosiaalisten suhteiden kuihtumista, parisuhdeongelmia, libidon laskua, pakonomaista tarvetta katsoa pornoa ja toistuvia sortumisia. Kaikesta huolimatta sivuston pohjavire on vahvasti positiivinen. Sortuneita kannustetaan, toisia tuetaan ja suurin osa postauksista tuntuu kuitenkin liittyvän jonkin sortin onnistumisiin. On itsetunnon paranemista, sosiaalisen arkuuden väistymistä, ahdistuksesta eroon pääsemistä,  tyttöystävän löytämistä ja elämänilon, energisyyden ja libidon paluuta elämään.

Suurimmalla osalla tuntuu olevan tavoitteena pysyä pornosta erossa maagiset kolme kuukautta tai 12 viikkoa. Sama koskee nyt myös minua, mutta pyöristetään päivät sataan. Aion nyt siis olla sata päivää ilman minkäänlaista pornoa. The Ultimate Lakko, alkaen eilisestä.

Kuten varmasti monen muunkin, myös minun logiikkani kuuluu, että kunhan vain ensin pystyn olemaan sata päivää erossa, voin varmasti olla olla vielä yhden päivän lisää. Ja sitten vielä yhden. Ehkä jossain vaiheessa päiviä ei tarvitse enää laskea. Ehkä jossain vaiheessa olen oikeasti jättänyt tämän kaiken taakseni.

Tässä blogissa kerron siis näiden pornottomien päivieni etenemisestä. Onnistumiset ja vastoinkäymiset, kaikki mitä tässä nyt vastaan tuleekaan, löydät ne täältä. Aion myös tutustua syvemmin ilmiöön nimeltä pornoriippuvuus ja ottaa selvää, onko ongelma todellakin niin laaja kuin uskon. Tiedän, että  asian kanssa painii moni myös täällä Suomessa. Jaan täällä siis myös vastaan tulevaa tietoa aiheesta. Ehkä joukkoon saattaa eksyä myös kuulumisia keikkailevan koomikon arjesta ja muusta elämästä.

Lopuksi

Siinäpä se, ensimmäinen postaukseni! Täytyy myöntää, että täydellisyyden tavoittelijalle tämä voi käydä rankaksi jollen tulevaisuudessa onnistu jättämään sisäistä kriitikkoani jonnekin muualle.  Pyörittelin tätä tekstiä koneellani nimittäin kolme päivää. Tämä voi toki myös johtua siitä, että krjoitan tätä kuopasta, jonne parin viikon takainen sortuminen ties monennestako tänä vuonna aloitetusta lakosta minut vei. Kämppä on jälleen kuin kaatopaikka, olo energiaton ja vuorokausirytmi viturallaan. Tällaisina hetkinä yksinkertaistenkin päätösten tekeminen on monesti hyvin vaikeaa.

Mutta. Kyllä se tästä. Suunta on ylös päin. Onneksi loppuviikko on täynnä keikkoja, joten jo huomenna on pakko hypätä junaan ja vääntäytyä ihmisten ilmoille  olemaan hauska. Jos tuleva matkani kiinnostaa, niin tämä blogihan on sitten juuri sinulle. Jos taas ei, niin heippa! Oli kiva tavata.

Palataan!

(Ai niin, kuten kunnnon bloggarin kuuluu kai aina lopuksi sanoa: Jätä kommentti!)

191 vastausta artikkeliin ”Sata päivää ilman pornoa

  1. Täytyy kyllä sanoa että oot uskomattoman rohkea kun kerrot tällaisesta asiasta rehellisesti ja omilla kasvoilla. Ei voi kuin hattua nostaa. Toivottavasti pääset tavoitteeseesi ja elämääsi löytyy uusia ihania asioita.

  2. Kokeilin itse pornotonta elämää alkuvuonna. Takana oli ero lyhyestä mutta todella intohimoisesta suhteesta jossa oli kuin pornoelokuvista. Se vei intoa katsoa pornoa koska suosikkileffani toivat mieleen hänet. Ja vielä kun tapasin uuden naisen, joka suhtautui kielteisesti pornoon ja päätin kokeilla olla ns. tipattomalla tammikuulla. Se venyi liki kolmen kuukauden mittaiseksi ajanjaksoksi. Oli hienoa huomata herkkyyden palanneen ja hienovaraisempienkin visuaalisten signaalien herättävän kivoja viboja. Pääsin pois pornokoukusta.

    Nyt, puoli vuotta myöhemmin voin todeta, että en ole totaalikieltäytyjä, eli katson silloin tällöin, ehkä kerran kahdessa viikossa pornoa. Minulla kävi nimittäin satumainen onni, sillä löysin todellisen rakkaudenjoka suhtautuu liberaalisti pornoon mutta jonka kanssa on niin huippua että mikä tahansa porno jää toiseksi.

    • Kiva kuulla, että tasapaino on löytynyt! Ja varsinkin kumppani joka jättää pornon varjoonsa.

      Näin olen tosiaan itsekin kuullut, että tietyn aikaa kun on erossa, nuo toisen ihmisen antamat luonnolliset signaalit ja viestit alkavat herättää yhä enemmän ja enemmän kiinnostusta ja – niin, kivoja viboja.🙂

      Tuo totaalikieltäytyminenhän ei kaikille todellakaan ole se ratkaisu. Itse olen alkoholin kanssa huomannut, että joskus on kiva ottaa annos tai kaksi, mutta humalatila (tai lähinnä krapula) on se, mitä haluan vältellä. Pornon suhteen vuorostaan nollatoleranssi on itsellä se juttu.

      Hyviä jatkoja ja nautinnollista syksyä!

  3. Hatunnosto ja kumarrus rohkeudesta. Moni vain haaveilee uskaltavansa olla yhtä rohkea.

  4. Loistava kirjoitus! Rohkea ja avoin. Itse olen saorastanut masennusta enemmän tai vähemmän koko ikäni, ja tehnyt saman havainnon; parantuminen pelottaa. Mitä sitten kun ei voikaan masentua vaikeuksien edessä? Pornon katsominen lisääntyy aina kun mieli on matala, jotenkin käytän sitä terapiana, mutta siinä vaiheessa se yleensä ei kuitenkaan tuo sitä mielihyvää vaan on riivattu pakko katsoa sitä ja etsiä helpotusta. Ja kun olen nainen ja perheenäiti, niin se on tehtävä niin salaa eikä kenellekään voi tunnustaa asiaa. Välillä (kuten nyt) olen pitkiäkin aikoja ilman, täytyy yrittää olla tsemppi-lakossa! Kiva seurata miten menee, toivottavasti sulla menee hyvin!

    • Kiitos kommentista! Juu, tunnistan kyllä täysin mistä puhut. Lohtuahan siitä monesti hakee. Ja vaikka tietää, että nyt pitäisi lopettaa, niin riivattuna sitä vaan silti jatkaa ja jatkaa. Ja vaikka tuossa ohimennen taisin mainita tämän olevan pääosin miesten ongelma, niin tiedän ettei pornoriippuvuus sukupuoleen katso. Tsemppiä tsemppi-lakkoon! Sellaset on toki tervetulleita! 🙂

  5. Erinomaisen hienoa uskaltautua omalla nimellä ja naamalla, arvostan.
    Itse en noin syvällä ole käynyt, mutta huomannut pornon katselun ongelmaksi. Muutaman kerran yrittänyt vähentää, mutta sieltä se aina palaa. Päivittäistähän tuo on.

    Siispä, saat täältä tukilakkokumppanin! Tulen seuraamaan tätä blogia ja minun onnistuminen on sinun erinomaisen esimerkin ansiota, kiitos. Never give up!

    • Kiitos! Oletkin jo toinen tukilakkoon ilmoittautuja. Ei muuta kuin mukaan vaan! Kunhan näitä postauksia tästä lisää tulee, niin kerro ihmeessä miten meininki etenee.

  6. Kiitokset hienosta avauksesta! Tämän työstäminen on varmasti ollut myös henkisesti iso juttu jo tässä vaiheessa. Tällä blogilla on varmasti iso merkitys myös monille saman ongelman kanssa painiville, jotka eivät kuitenkaan valitse samanlaista tapaa käsitellä asiaa. Laitat itsesi todella likoon, mistä vilpitön ihailuni ja hatunnosto. Toivotan onnea haasteen selättämiseen!

  7. Vaihdoin muutaman sanan kanssasi joskus erään kahvilakeikkasi jälkeen ja ajattelin silloin, että sinussa on jotain mielenkiintoista, jotain sellaista mitä harvan ihmisen luonteenlaadussa on. Kuvaisin sitä tietynlaisena vilpittömyytenä ja välittömyytenä. Toki nautin myös koomikastasi suuresti.

    No, jokatapauksessa aloin seuraamaan sinua tämän jälkeen mielenkiinnolla (siis lähinnä sivujesi kautta, en varjoissa seuraten) ja mieleeni jäi erityisesti Joni Koivuniemen podcast, jossa olit vieraana (http://savunailmaan.libsyn.com/jakso-51). Siinä kerroit varsin avoimesti hiljattain Perussa kokemastasi matkasta mielen syövereihin shamaanin johdattamana. Jakso oli äärimmäisen mielenkiintoinen, toki siksikin että tarinan kertojana olet sen verran taitava, että saisit veroilmoituksen täyttämisenkin kuulostamaan ripulin housunlahkeeseen kirvoittavan jännittävältä, mutta ennenkaikkea siksi, kuinka avoimesti siinä kerroit tässäkin tekstissä sivutuista henkilökohtaisista asioistasi.

    Nyt tämän blogin luettuani en voi kuin hattua nostaa, sillä mielestäni tämä oli ehdottomasti mielenkiintoisin lukemani blogiteksti vuosiin. Ihailen myös rohkeuttasi ja avoimuuttasi. Tavallaan kun wänkkäilyyn ja pornoon liittyy edelleen suuria tabuja, niin asioista näinkin suoraan avautumalla nousit ainakin minun silmissäni jonkinlaiseksi nyky-yhteiskunnan hiljaiseksi sankariksi! Inspiroiduin tyylistäsi.

    Loppuun vielä haluan sanoa, että itsekin olen sattumoisin ollut pornolakossa nyt n. kuukauden, vaikkei asia minulle koskaan ole ongelma ollutkaan. Ehkä pitkän parisuhteeni päättyminen innoitti tähän kokeiluun alunperin. Olen kuitenkin huomannut erittäin positiivisia viboja, henkisellä sekä fyysisellä puolella, joten taidankin tällä tiellä pitäytyä ainakin toistaiseksi. Jään siis erittäin mielenkiinnolla tätä seuraamaan ja vertaistukipäissäni ja blogiasi lukemaan.

    PS. Taistellaan!

    • Hehe, kiitos paljon. Eipä minua koskaan hiljaiseksi sankariksi ole kutsuttu, mutta kerta se on ensimmäinenkin.

      Juu, Perussa tuli käytyä ja tosiaan tämähän pornojuttuhan se ensisijainen syy sinne lähteä oli. Itse asiassa voi olla, että juurikin ayahuasca-kokemus sai minut lopulta aloittamaan myös tämän blogin. Reissun jälkeen on tullut saatua paljon muutakin pientä aikaan. Ja nyt, sortumisen jälkeisessä murheen alhossa tovin pyörittäyni ajattelin, että olisi todella tyhmää jos sillä reissulla ei olisi mitään merkitystä, jos todella luovuttaisin nyt ja jättäisin siellä saamani opit käyttämättä.

      Hauska kuulla, että pornossa erossa oleminen on tuonut positiivista elämään. Tuosta tuli mieleeni, että kuinkahan monelle porno on ongelma, vaikkeivät sitä itse tiedostakaan. Tai ainakin, että kuinkahan paljon paremmin moni voisi, jos vaan lopettaisivat – tai ainakin vähentäisivät – katsomista. Samanlaisia kokemuksia saa nimittäin lukea tuolta NoFap -sivustolta.

      Palataan.

  8. Päivitysilmoitus: Luopumista – Pohja on nähty

  9. Hyvä päätös! Jos olet valmis muuttumaan, tsekkaapas nämä:

    1. Natural grounding (tuijotteluvideoita YouTubessa)

    2. Mindfulness (esim. Shinzen Youngin ilmainen pdf netissä)

    3. Tantra (esim. Diana Richardsonin miehille suunnattu opus Amazonista)

    Onnea tielläsi!

    • Kiitos! Moni puhuu, että meditointi auttaa. Itse olen ollut yhdellä viikonlopun mindfulness-kurssilla ja varsin hyvältä ja toimivalta jutulta kyllä tuntui. Yllätys yllätys, harjoitteet sitten kuitenkin hyvin pian jäivät. Ehkäpä on aika tutustua aiheeseen uudestaan.

      • Tuosta tulikin mieleeni loistava kirja tapojen muuttamisen avuksi: Charles Duhigg: Tapojen voima / Power of Habit. Haastavaahan uusien tapojen ottaminen mukaan elämään on, siitä ei pääse mihinkään. Mutta se on täysin mahdollista ja esim. tuo kirja voi auttaa paljonkin. Ja itse olen huomannut, että pohjalla käyminen auttaa kovasti motivaatioon… Tsemppiä!

      • Komppaan mindfulnessia! Juttu on tosiaan se, että treenaamisesta pitää kehittää tapa. Mieluummin vaikka 5 minuuttia päivässä kuin tunti kerran kuukaudessa. Toisille sopii säännölliset treenit porukan tai valmentajan/terapeutin kanssa, toisille yksin treenaaminen esim. jonkun appin avulla. Tykkään itse InsightTimer-appista. Siellä on sekä ohjattuja että ohjaamattomia meditaatiosessioita. Myös kirja nimeltä Joustava Mieli on ollut mulle tosi tärkeä apu ahdistuksen ja masennuksen hallinnassa. Ja jooga, se on vielä niin fyysistä että on helppo tehdä eron ulkomaailman faktojen, omien ajatusten ja tuntemusten välille.

        Hieno prosessi sinulla on alkamassa, tsemppiä! 🙂

        • Kiitos! Täytyy todella ottaa tämä meditaatio ja mietiskely osaksi arkea. Ja aloittaa ihan pienestä, just vaikka tuo 5min päivässä. Sen verran sen hyväätekevistä vaikutuksista olen kuullut.

  10. Jossain vaiheessa näkisin mielelläni sellaisen ”kysy mitä vain” bloggauksen jossa vastailisit kysymyksiin jota saat ihmisiltä…

    • Joo, ihan hauska idea. Jos vain kysymyksiä satelee, niin ehkäpä sellaisen voisi kirjoittaakin. Katsotaan miten homma etenee.

  11. Vaikka on ehkä mahdollista etten kuulu kohderyhmään jolle tätä projektia suunnittelit, niin on myönnettävä että kaikki tämä rehellisyys höystettynä koukuttavalla kirjoitustyylillä veti mut tänne. Ja nyt makaan tässä. Tyhjentyneenä. Mitä mä just luin ja miks olo on kuin nerokkaan romaanin jälkeen? En osaa vastata.

    Uraasi seurailtuani olen nostanut kiinnostukseni ja kunnioitukseni sua kohtaan vähintäänkin vähän tavallista mittavammalle tasolle, ja tää teksti ei ainakaan vähentänyt sitä kunnioitusta.

    1. kiitos että nauratat
    2. kiitos että kirjotat tätä blogia

    Ei mulla oikeestaan muuta. Jatkakaa.

  12. Kova ulostulo, rispektit. Saman ongelman kanssa itsekin viimeiset 16 vuotta painineena tiedän, ettei helppoa tule olemaan. Pitäisiköhän ryhtyä 100 päivän tukilakkoon? Voisihan tuota! Alkaen tietysti huomisesta sillä tämä päivä meni jo heti aamulla kirjaimellisesti munille, eheh.

      • Olen tässä päivän mittaan ajatellut asiaa, pitkälti samanlaista pohdintaa kuin sinullakin. Lähinnähän puuha on tyhjien hetkien täytettä tai vaihtoehtoisesti elämässä sattuneen takaiskun tai lannistumisen jälkeistä helpotusta vitutukseen tai ahdistukseen.

        Pisin aika kokonaan ilman on tainnut olla jotain pari viikkoa, jonka jälkeen naiivisti ajattelee irtaantuneensa hommasta riittävästi. ”Jos vaikka vähän vaan katsois, tuskin sitä nyt enää lipsuu” – ja alas, uusi kierre jatkuu. Tai tyhmimmässä tapauksessa palkitsee itsensä pokella koska on ollut ns. niin kauan irti siitä. Ihminen on hölmö.

        Osaltaan tuossa kai on rutiiniakin mukana, hieman kuten tupakkamiehillä ja -naisilla. Kun on tottunut aloittamaan ja lopettamaan päivän tietyllä tavalla, niin onhan pinttyneitä tapojaan vaikea muuttaa.

        Toisaalta koen olevani kuin kaksi eri ihmistä – ihmisten ilmoilla aivan eri heppu kuin koneen ääressä, ns. Jekyll ja Hyde -efekti siis. Oikein hävettää, miten sitä välillä ajautuu etsimään aina vain raisumpaa matskua kun mikään lässykama (lue = normaali) ei tunnu sillä hetkellä toimivan.

        Pahintahan jutussa on se, että allekirjoittanutkin ollut jo viisi vuotta aviossa. Seksielämää ei käytännössä ole, vaimo tietysti kuvittelee vian olevan itsessään. No, en kehtaa tunnustaa addiktiotani (ainakaan vielä) kenellekään – menköön näin anonyymisti netissä tukimielessä – mutta erityisesti kammottaa ajatustasolla se häpeän määrä. Pelkään ulostuloni jopa rikkovan liiton, joka muutoin on aivan täydellinen. Myös perheenlisäyksestä vaimo haaveilee, mutta onhan se hankalaa kun perinteisen toiminnan aikana kliimaksia on mahdotonta saavuttaa kun audiovisuaaliset stimulantit puuttuvat. Aivan perseestä.

        Niin koukussa en sentään ole, ettenkö yhtään pystyisi kontrolloimaan sitä milloin hommiin alkaisi. Tosin, sitten kun sille tielle heittäytyy ja antaa mennä, niin vartti muuttuu helposti tunniksi ja tunti päiväksi, tiedän. Asiat, jotka olisi pitänyt hoitaa, tulee lyötyä laimin. Olen perunut tapaamisia kavereiden kanssa ja antanut vaimon kävellä kotiin (vaikka olen luvannut hakea), koska hommat kesken. Monet illanistujaiset ja perhetapaamiset jätetty väliin sen takia kun on ollut tilaisuus jäädä yksin kotiin puuhastelemaan koneen äärelle.

        Toki äyluurin myötä tietsikalle ei edes enää ole käyttöä, kun visvaiseen maailmaan voi sukeltaa vaikka sängyssä tai veskissä. Soittelin myös joskus muinoin pari kertaa palvelulinjoille, mutta se ongelma ratkesi estämällä palvelupuheluiden soitot. Luojan kiitos siihen en jäänyt itse koukkuun.

        Hassuintahan on, että sitä tietää miten elämässä kaikki asiat olisivat niin paljo paremmin kun addiktion saisi leikattua kuin käärmeen pään. Jotenkin silti pelottaa irtaantua tästä koska asia ollut niin helvetin iso osa elämää niin pitkään – kai tämä pohjimmiltaan on jonkinlaista pelottavan tyhjyyden täytettä. Tyyliin mitäs sitten tilalle? Vastaus: normaalia elämää tietysti.

        En kuitenkaan näe että pornoa pitäisi kokonaan kieltää, kuten ei vaikkapa alkoholiakaan. Käyttö ilman addiktiota on vain hyvä asia: kyllä itsekin otan oluen silloin tällöin koska se maistuu hyvältä. Mutta alkoholistilla tilanne eri, tippakin voi johtaa viikon ryyppyputkeen. Sama pornoaddiktilla – riittävän seksikäs alusvaatemainos osuu silmään, ja taas mennään.

        Vaikeita asioita.

        Mutta todellakin, huomisesta eteenpäin tukilakossa.

        • Vau. Kiitos paljon kun jaoit kokemustasi ja tilannettasi. En mäkään lähtis pornoa kieltämään, mutta ehkä on hyvä just tehdä vähän tunnetuksi kuinka pahoja riskejä ja vaaroja sen liikakäytöllä on. Ja kuinka helppo sinne on tosiaan aina uudestaan ja uudestaan luisua. Jos vain vähänkään siltä tuntuu, että vaimosi voisi ymmärtää asian, niin voisitko asian kuitenkin ottaa puheeksi? Varsinkin jos seksin vähyys häiritsee myös häntä, ja eritoten jos hän kokee että se vähyyden syy on hänessä. Helppoahan se ei millään muotoa ole, mutta monesti – niin vaikeaa kuin se onkin – puhuminen auttaa. Kliseinen lause joka on totta. Tsemiä sinne joka tapauksessa!

  13. Terve! Osallistunpa itsekin mukana tähän. Riippuvainen myös täällä ja katsotaan, miten onnistutaan. 🙂

    • Hei, hienoa! Teitähän alkaa olla jo muutama. Perhana, pitäisköhän perustaa joku NoFap-Suomi sivusto? Siinä vois olla ideaa…

  14. Ei voi muuta sanoo ku hattua nostaa. Tsemppiä todella lujaa. Ensimmäinen kommenttini ikinä mihinkään blogiin, avoimmuutesi asiasta meinaa ihan herkistää. Hienoa kun olet kokenut heräämisen.

  15. Hyvin tuota pornoa tulee itsekin katseltua, mutta itse en ole mitään muita sivuoireita siitä havainnut kuin että se vie aikaa. Matskua on niin paljon tarjolla että kestää hyvän aikaa löytää kunnon videoita jotka kilahtaa täysillä. Mutta ennemmin netistä hyvää pornoa etsin kuin TV:stä katson näitä jumalattoman tyhmiä tosi-tv sarjoja.

    Mutta lopettamisesta… Toki pornosivut voi unohtaa, mutta onko tumputus sallittua? Nimittäin, siitähän on tutkimuksia, että kivessyövän riski pienenee merkittävästi jos pitää letkut tyhjinä. Sinkkumiehellä ei ole oikein muuta vaihtoehtoa pussien tyhjentämiselle kuin käsipelillä, varsinkin kun naisen löytäminen tuntuu olevan aivan mahdottomuus.

    • Juu, monihan katsoo pornoa ja ehkä verrattain paljonkin, mutta ilman että se on kuitenkaan minkäänlainen ongelma. Että siinä mielessä en itse tässä millään pornonvastaisella ristiretkellä ole. Mutta monille – kuten itselle – se ongelma myös on, ja siitä eroon pääseminen voi olla hyvinkin vaikeaa.

      Tosiaan monet on tuolla NoFap -sivustolla ymmärtäääkseni ihan tumputus-lakossakin, mutta sanottakoon suoraan, että kyllä tää mun lakko käsittää ihan vaan pornon. 😀

    • Nuo tutkimukset koskevat käsittääkseni eturauhassyöpää (joka on se miesten yleisin syöpä). Laajimman tutkimuksen (Rider J.R., 2016) tuloksena on ollut että jos nuorempana on ollut keskimääräistä aktiivisempi seksuaalielämä (vähintään 21 laukeamista kuussa, tavalla tai toisella) niin tämä vähentää vanhemmiten eturauhassyövän riskiä niihin verrattuna, joilla seksuaalielämä on ollut matalampi (4-7 laukeamista kuussa, eli kuitenkin vähintään kerran viikossa).

      Tutkittavat miehet olivat tutkimuksen alkaessa 40-75 -vuotiaita ja heiltä pyydettiin arviota seksuaalisesta aktiivisuudestaan parikymppisinä (20-29), nelikymppisinä (40-49) ja edellisen vuoden aikana. Sitten odoteltiin että kuinka moni sairastuu. Seksuaalisesti aktiivisimmassa ryhmässä oli noin viidenneksen matalampi riski sairastua eturauhassyöpään. Ero tosin koski vain matalan kuolleisuusriskin syöpiä, sen sijaan korkean riskin syövissä ei ollut merkitsevää eroa.

      Tutkijoiden mukaan yksi mahdollinen selitys datalle on tosiaan se, että tyhjentäminen pitää paikat puhtaana, mutta toinen mahdollinen selitys on myös, että jos on matala alttius sairastua, niin silloin on myös keskimäärin aktiivisempi seksuaalielämä, eli aktiivisuuteen vaikuttaakin jokin muu terveystekijä joka on yhteydessä eturauhassyöpään. (Itsestäni tuntuu aika oudolta, että vuosikymmeniä sitten hoidettu ahkerampi puhdistus vaikuttaisi näin, kun vertailuryhmälläkin tyhjeni aika tiheään, mutta tuleva tutkimus sitten näyttää millä mekanismilla tämä yhteys toimii.)

      Tutkimuksessa havaittiin lisäksi että seksuaalisesti aktiivisimmalla ryhmällä oli muutenkin menevämpi elämä: heillä oli hieman suurempi painoindeksi ja fyysinen aktiivisuus, selvästi enemmän avioeroja (3x) ja seksitauteja (2x), sekä suurempi alkoholin- ja kalorinkulutus. Näiden takia piti sitten tehdä kaikenlaista tilastollista kontrollointia.

      Sen sijaan sitä tutkimukset eivät käytännössä ole käsitelleet, että miten erittäin vähäinen seksuaalinen aktiivisuus (0-3 laukeamista kuussa) vaikuttaa syöpäriskiin, koska tämä ryhmä on ollut otoksissa niin heikosti edustettuna etteivät tulokset ole heidän osaltaan tilastollisesti merkitseviä (data vihjaa tosin siihen suuntaan että sairastumisriski on 10% pienempi kuin keskivertoporukalla).

  16. Turhaan pelkäät kirjoitustaitojasi. Sinulla on kyky kirjoittaa tekstiä ymmärrettävästi, suorasukaisesti ja selkeästi, mutta samalla mielenkiintoisesti. Aivan mahtavaa että kirjoitat tälläisestä aiheesta. Monesti pornoa saatetaan pelkästään ihannoida ja tämä puoli jää kokonaan kertomatta. Kiitos rohkeudestasi. Toivotan sinulle kaikkea hyvää tulevaan! 🙂

  17. Rohkeaa, arvostan. Riippuvuuksista, kaikista niistä tulisi puhua yhteiskunnassa avoimemmin. Ihmiset eivät tunne seksiin liittyvien addiktioiden tuskallisuutta. Kyse on mielenterveysongelmasta siinä missä masennus tai syömishäiriökin niitä ovat. Apua ja tukea kannattaa rohkeasti hakea ja upeaa että nostit asian julkiseen keskusteluun. Pysy rohkeana ja voimia tervehtymiseen! Älä välitä pahoista puheista. Terkuin Tiina Elovaara (kansanedustaja)

  18. Aihe on kyllä aika tärkeä. Olen havainnut itsellänikin pornon kanssa ongelmia, varsinkin viikonloppuna menee aivan liikaa aikaa netin selailuun. Nähtävästi tässä ketjussa on myös naisia/tyttöjä, ei ole pelkästään poikien ongelma. Rohkaisee kyllä kokeilemaan itsekin, on toisaalta niin turhaa hommaa. Ja miksi, en tiedä. Olen nuori, kaunis tai ainakin ihan ok näköinen ja vientiä riittää tai ainakin riittäisi. Miksi kyhjötän neljän seinän sisällä?

    Velkaantunut en ole koska ei ole edes ikää hankkia luottokorttia… Ja muutenkin vois tulla vanhemmilta vähän kyselyitä kun avaavat kumminkin pankista tulleet kirjeet 🙂 Asia pitäisi varmaan saada ratkaistua ennen kuin muutan jonnekin, missä kukaan ei valvo mua…

    • Joo, kyllä tämä voi olla ongelma ihan sukupuoleen katsomatta, vaikka varmasti suurin osa ongelma- tai ihan muistakin käyttäjistä ovat miehiä. Samaa olen itsekin monesti miettinyt, että mitä minä täällä sisällä teen, maailma on tuolla ulkona!

      Mutta. Täähän on hyvä juttu, että sä oot tajunnut ton jo tosi varhain. Oot tietonen siitä jo nyt, ennen kuin olet muuttanut sinne omaan asuntoon, ja kun ymmärtääkseni oot vielä melko nuori. Sulla on kaikki mahdollisuus siihen, että tää ei saa otetta sun elämsätä. Se kuuluisia puhuminen auttaa monesti. Jos sulla on jotain palveluja lähelläs, jossa vois mennä jollekkin ammattilaiselle juttelemaan (jos siis koet, että tää on sulle ongelma) niin rohkasen kyllä. Itselle viime kevään kestäneet säännölliset juttutuokiot psykologin kanssa olivat korvaamaton apu, vaikka täysin erossa en pornosta pystynytkään olemaan. Tsemiä sinne!

  19. Uskoisin, että yksi iso askel on jo otettu kun uskallat kertoa tästä asiasta. Monestihan voi olla vaan helpompi pistää se pornopätkä pyörimään kuin laittaa viesti sille mukavalle mimmille. Sitähän voisi joutua jopa jossain vaiheessa oikeasti panemaan, ja jos oma suoritus jännittää jo valmiiksi, tulee usein sitten valittua se helpompi tapa. Mutta jo tämä ulostulo asiasta mielestäni osoittaa, että olet todella saanut tarpeeksi tilanteesta ja olet saanut riittävästi rohkeutta kerättyä, jotta pystyt aidosti muuttamaan tilannetta. Tsemppiä!

    • Nojuu, juurikin näinhän se monesti on! Niin tuo jännitys oikeiden mimmien kanssa kuin se, että oon saanut tarpeekseni. Kiitos tsempistä.

  20. En tiedä olenko kommentoijista ensimmäinen laatuani vai eikö kukaan muu ole uskaltanut tunnustaa, mutta minä olen pornoaddiktin kanssa parisuhteessa oleva nainen.

    On niin kovin surullista, miten sitä pikkuhiljaa alkoi huomata, että toisen halut eivät kohdanneet omien kanssa ja että syy siis on porno (tämän mieheni on siis itse tunnustanut). Tuntuu pahalta, kun toinen sanoo kesken viettelyaikeideni, ettei vaan halua, koska pornoa on kulutettu niin paljon viimeaikoina. Sittemmin olenkin muuttunut araksi seksin ehdottamisen suhteen, mikä valitettavasti on (addiktion tuomasta haluttomuudesta huolimatta) hieman latistanut suhdetta ainakin makuuhuoneen puolella. En uskalla täysin olla oma itseni, mikä ei parisuhteessa tai muutenkaan ole hyvä asia.

    Sen olen kuitenkin päättänyt, että en häntä minkään addiktion takia jätä, vaan tuen parhaani mukaan ja koitan ymmärtää ja kuunnella. Haluan uskoa, että voin olla avuksi ja että rakkaudellani ja huolenpidollani on hänelle merkitystä. Toivottavasti voin blogisi kautta ymmärtää pornoaddiktin ajatusmaailmaa entistä paremmin – suuri kiitos siis avoimuudestasi ja rohkeudestasi!

    Tsemppiä elämäntapamuutokseen, jään seurailemaan!

    • Kirjoitit kaiken kuten omasta elämästäni. Puolisolle tämä on myös äärettömän raskasta, vaikka kuinka yrittää pysyä vahvana ja ymmärtää toista. Olen googlaillut paljon, mutten ole löytänyt mitään tukiryhmää Suomessa puolisoille. Toivottavasti tämän myötä asia otetaan myös Suomessa paremmin esille ja tukea löytyisi niin addikteille kuin heidän puolisoilleenkin. Itse olen käynyt terapiassa käsittelemässä asiaa, mutta uskoisin vertaistuesta olevan enemmän hyötyä. Ehkä me puolisotkin tämän upean blogin myötä saamme tukea toisiltamme😉

      Upeaa Toni sinulta, tämä on paitsi rohkeaa myös yhteiskunnallisesti tärkeää vihdoin nostaa pöydälle. Tästä samasta kärsiviä on enemmän kuin ihmiset ymmärtävätkään.

      • Juu mä uskon kanssa, että moni ei edes tiedä että omat ongelmat saattaisivat johtua pornosta. Samaa sanon myös sinulle mitä kommentoin tuohon ylle, että toivottavasti asiat vielä paranevat, ja puolisosi näkee että vierellä on ruudun siaan myös oikea ihminen. Jaksamista!

    • Taidat olla ensimmäinen. Tosin tuohon alle on jo joku kohtalotoverisi ehtinytkin kommentoida. Uskon kyllä ettette ole ainoita parisuhteessa eläviä jotka tästä kärsivät. Se on kyllä välistä ihan uskomatonta, että miten jokin sellainenkin asia kuin porno voi vetää vertoja aidolle ihmiskontaktille, läheisyydelle, ja seksille. Mutta niin se vaan monelle on. Hienoa että haluat tukea puolisoasi ja että myös ymmärrät häntä. Syytteleminen voi tällaisissa asioissa johtaa vain asioiden pahenemiseen. Mutta toki pelkkä ymmärryskään ei aina riitä, jos toinen ei ongelmastaan halua tai voi päästä eroon. Toivottavasti asianne paranevat. Jaksamista syksyyn!

  21. Kannattaa tutustua myös SAA-ryhmiin (Nimettömät seksiaddiktit), jotka toimivat AA-periaatteella.

  22. Itsekin saman ongelman kanssa noin vuosikymmenen painineena aloin meditoimaan, joka on selkeästi auttanut minua. Puolesta tunnista tuntiin joka ilta hengitykseen keskittyen, stressitasot laskee ja mielen mielihalujen kontrollointi helpottuu selkeästi. Googleta mindfulness meditation, tietoa löytyy runsaasti. Puhelimessa Insight Timer app johon tallentuu aika meditoinneista käyttäjätilille.

    Pelkkä ”cold turkey”-lakko on sinällään hyvä, mutta usein sitä kuitenkin lankeaa, kokemuksesta tiedän. Itsensä tuntemaan oppiminen ikään kuin pudottaa pohjan tarpeelta hakeutua pikaiseen nautintoon.

    Suosittelen myös Arto Pietikäisen kirjaa Joustava mieli, paljon eväitä elämänsä hahmottamiseen ja vaikeiden asioiden käsittelyyn.

    Tsemppiä! t. Mies 26v

    • Kiitos vinkeistä! Joo tuo meditaatio on tullut vastaan jo useamman kerran ja useammasta eri ”lähteestä”. Täytyy ehdottomasti tutustua ja kokeilla. Yhden viikonloppukurssun käyneenä mindfulness onkin jo jollain tasolla tuttua.

  23. Kiitos aloituksesta. Itse olen pornoaddiktin puoliso. Syytin vuosia itseäni siitä, etten ole tarpeeksi kiinnostava puolisolleni… liian laiha, liian lihava, liikaa sitä, liikaa tätä, liian vähän jne ja puoliso kiitettävästi kännissä tuki tätä käsitystä. Sitten selvisi, että mies on koukussa pornoon, runkkausvälineitä siellä sun täällä, käsirasvoja, liukkareita, lehtiä, videoita, netin ilmoituksia. Eli löytyi syy siihen, miksi seksiä ei ollut kuin hirveän kerjäämisen jälkeen, miksi mies eristäytyi ja etääntyi, miksi mikään ei kiinnostanut. Tuli hirveä riita ja käsirysy, mies taisi vihdoin tajuta mitä tapahtuu ja sen jälkeen ollaan oltu pariterapiassa ja mies lisäksi a-klinikalla addiktioistaan puhumassa. En tiedä, miten mies onnistuu, minulla ei ole enää mitään menetettävää, rakkaus ehti jo kuolla hyljeksintään ja läheisyyden puutteeseen. Annan vielä mahdollisuuden hoitaa asiat kuntoon ja odotan, jos voisin vielä rakastua uudestaan. Surullista.

    • Ikävä kuulla, että asiat on menneet tuohon pisteeseen. Tuossa ylempänä muutama muukin nainen kertoi että elävät parisuhteessa pornoaddiktin kanssa. Hyvä, että miehesi on hakenut apua. Toivottavasti rakkautesi vielä herää.

  24. Hienoa että olet lähtenyt julkisesti tuomaan tälläisenkin riippuvuusongelman esille, mä olen itse 39 vuotisen elämäni aikana kärsinyt millon masennuksesta, millon syömishäiriöistä ja alkoholismista, mukaanlukien paniikkihäiriöt ja ahdistusjaksot, ja nyt olen ymmärtänyt että myös tän yhteiskunnan suhtautuminen näihin asioihin entisestään vaan pahentaa niitä oireita, koska kaikkea joutuu monesti ihmisten ymmärtämättömyyden takia ”häpeämään”. Ja miksi ihmeessä näin? Kaikkihan täällä ollaan vaan ihmisiä ja jokaisella on omat murheensa ja ongelmansa, jokainen tekee niitä virheitä tai on millon mieli maassa, millon iloinen. Ja sehän on vain sitä ihmisenä olemista ja elämän opettelua ja oppimista, ei sellaisia asioita pitäis joutua kenenkään häpeämään. Mutta ehkä tälläsillä rohkeilla esiintuloilla minkä nyt olet tehnyt pystytään vaikuttamaan siihen että näitä asioita ja niistä puhumista ei tarvis enää hävetä. Ja se on yleensä se ensimmäinen askel siinä itsensä parantamisessa kun sen oivaltaa. Tsemppiä sulle jatkoon, olet varmasti oikealla tiellä asioiden suhteen.

    • Sehän se onkin monesti se pahin ajatus, että mitä muut minusta ajattelevat. Häpeä on voimakas lannistaja, mutta monesti sitä potee kyllä ihan turhaan. Juu, toivottavasti tällä on jokin vaikutus. Kiitos tsempistä.

  25. Tuossa on linkit niihin lähteisiin joiden avulla mä pääsin jyvälle omien riippuvuuksieni lähteille, ja jotka sai mut ymmärtämään että mä olen elänyt tän elämäni tajuamatta oikeastaan yhtään mitään siitä mikä tässä elämässä on tärkeintä ja mikä ei niin tärkeetä. Jospa niistä olis apua sullekin tai joillekin muillekin.

    http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/Innerchildhealing.html

    http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/Relationship.html

  26. Aivan uskomattoman rohkea kirjoitus. Tajusin itse pari vuotta sitten olevani pornoaddikti. Olen yrittänyt lopettaa lukemattomia kertoja siinä onnistumatta. Ongelmani pornoon liittyen ovat juurikin noita samoja mitä tuossa luettelit: masennusta, ahdistusta, erektuo-ongelmia, itseinhoa ja itsemurha-ajatuksia. Omalla kohdallani kyse on vielä erityisen nöyryyttävästä pornon lajista.

    Lääketiede ja psykologia muuttuvat hitaasti, ja on aivan pöyristyttävää kuinka vähän ongelmasta puhutaan tai kuinka sinullakin lääkäri ei edes kysynyt, voisivatko ongelmasi liittyä pornoon. Olen kohdannut samanlaista suhtautumista terapeuttini taholta, jossa ongelmaa vähätellään ja erektiovaikeudet selitetään pelkästään psyykkisillä tekijöillä (jotka toki myös vaikuttavat jossain määrin).

    Kiitos sinulle, kun uskallat tuoda omilla kasvoillasi tuoda näin valtavasti häpeää aiheuttavan asian julki.

    Terv, toinen nolo runkkari

    • Onneksi pikku hiljaa on myös (ainakin joiltain osin) alettu lääketieteen ja terveydenhuollon parissa herätä tähän ongelmaan. Niinhän se on, että jos uudenlainen ongelma yhteiskunnassa ilmenee, siinä voi kestää hetki ennen kuin sen tunnistaa, tai että se tulee ns. hyväksytyksi. Ehkä sitä tällä yrittää myös vähän poistaa sitä nolouden leimaa, joka estää monia puhumasta tai hakemasta apua. Terv, ei enää niin nolo runkkari 🙂

  27. Tosi hienoa, että myös täällä Suomessa aletaan heräilemään pornon vaarohin.
    Olen ite 24-vuotias ja viime vuonna tajusin että mulla oli ongelma pornon kaa ku
    Ei millään seissyt yhen naisen kaa vaikka kaikkea kokeiltiin. Kyllä se hallaa teki miehen itsetunnolle, sit löysin NoFapin ja monien vaikeiden yritysten jälkeen oon nyt 3 viikkoa ilman PMO (Porno Masturbaatio Orgasmi) enkä ole palaamassa takas pornon synkkään maailmaan.
    Tää paska tuhoaa meidät!

  28. Itse näin samanikäisenä olen pyörinyt samojen asioiden parissa ja juurikin viime viikolla aloitin vastaavan tauon. En ole ollut varsinaisesti pornoaddikti mutta muuten fappaamisesta oli vain tullut sellainen päivittäinen nopeasti pois hoidettava rutiini, joka ei lopulta enää tuntunut miltään. Siitä tuli ikäänkuin pelkkä päivittäinen ruumiillinen funktio joka vain tuli tehtyä eikä siitä saanut kiksejä enää. Samanlainen rutiini kuin olisin käynyt esimerkiksi paskalla – hoidanpa tämän tästä äkkiä pois alta. Samat ajatukset heijastuu jollain tapaa myös muuhun elämääni. Törmäsin Redditin NoFap -ryhmään ja siellä luettuani tarkemmin lakon positiivisista vaikutuksista mielialaan ja energisyyteen päätin kokeilla etenkin sillä olen taistellut lievän masennuksen, aloitekyvyttömyyden ja yleisen flegmaattisuuden kanssa jo pidemmän aikaa muutenkin vaikka olen pyrkinyt pitämään huolta työn, vapaa-ajan sekä liikuntaharrastusten sopivasta tasapainosta.

    Aloitin viime viikolla, ehdin olemaan ilman kuusi päivää kunnes lipsahdin kerran. Heti seuraavana päivänä huomasin olevani väsynyt ja masentuneempi kuin edellispäivinä vaikka yöunet olen pyrkinyt pitämään riittävinä. En tiedä johtuiko tuo väsymys sitten lipsahduksestani. Nyt on kolmas päivä menossa uudessa lakossa ja olo on loistava ja energinen. Lakon väitetään lisäävän testosteronin määrää elimistössä ja siitä johtuen olon pitäisi olla energisempi ja ehkä siitä parempi mielialanikin johtuu, ellei vain ole jonkinlaista placeboa tässä vaiheessa.

    Jään ehdottomasti seuraamaan blogiasi ja koitan itsekin kommentoida tänne sekaan omaa kehitystäni.

    Tsemppiä!

    PS. Koita kehitellä jotain uutta korvaavaa tekemistä sen varalta kun alkaa tekemään mieli. Lähde pienelle kävelylle tai opettele vaikka soittamaan jotain uutta instrumenttia ja ota se työn alle aina kun tekisi mieli availla pornosivuja. Tärkeintä tässä kaikessa lienee opettaa aivojen sisäinen palkitsemisjärjestelmä uuteen malliin siten, ettei panetuksesta automaattisesti seuraakaan orgasmia helpoimman kautta.

    • Joo, kyllä ne vaikutukset alkaa nopeasti näkymään kun on hetken erossa. Joillakin voi tosin kestää pidempäänkin, riippuu ihmisestä. Sellaistakin olen lukenut, että kun porno jää pois, niin SIITÄ voikin sitten hetkellisesti seurata masennusta tai innottomuutta. Mutta kyllä, nimenomaan jotain korvaavaa tervettä tekemistä tilalle! Hmm.. Tammikuussa ostamani kitara on ollut kyllä lähinnä saanut nojailla seinään. Että kiitti vinkistä, ehkäpä tartun siihen ja opettelen hieman lisää sointuja niiden neljän oheen jotka jo suvereenisti handlaan! 😀

  29. Olin lähettävinäni äsken kommentin, mutta se taisi kadota jonnekin bittiavaruuteen. Uusi yritys!

    Kyökkipsykologian appron suorittaneena kyse ei minusta ole ainakaan pelkästään – ehkä ei edes ensisijaisesti – pornoriippuvuudesta vaan siitä, että olet syystä tai toisesta hiukan hylännyt itsesi ja pornosta on tullut tapa täyttää sisäistä tyhjyyttä. Ihmissuhteeseen verrattuna porno on ”turvallista”, koska siinä ei asetu alttiiksi läheisyydelle ja sen menettämiselle.

    Toivottavasti sinulla on ihmisiä, joiden kanssa voit puhua! Ja toivottavasti tiedostat aina enemmän, että olet rakkauden arvoinen, myös oman rakkautesi. Iso hatunnosto rohkeasta avautumisestasi ja tsemppiä! Jään seuraamaan!

    • Joo, saattaa hetki mennä ennen ku ne ilmestyy tänne koska ne pitää mun näköjään ensin hyväksyä. Kaipa siihenkin on joku asetus. Pitääpä tarkistaa. Toi on kyllä hyvää pohdintaa, että mistä ne kenenkin ongelmat lopulta sitten johtuvat. Kyllähän itsellä tosiaan jonkinasteisia itsetunto-ongelmia ja muita oli jo ennen kuin pornosta tuli se varsinainen ongelma. Nyt oon tajunnut, että tätä kaikkea vyyhteä kannattaa ehkä lähteä kuinkin ensin purkamaan siitä, koska se on alkanut hallitaa elämää niin isosti. Kiitos tsempistä ja hauskaa syksyä.

      • En tosiaan ole mikään korvienväliasioiden ammattilainen, mutta ihmisen psyyke on aina kiinnostanut kovasti. Sanotaan, että jotkut ihmiset ovat alttiimpia addiktioille kuin toiset. Se liittyy osittain biologiaan ja toisaalta elämänhistoriaan ja ties mihin muuhun. Jotkut addiktiot näyttäytyvät parempina kuin toiset, mutta ei esim. pakonomainen urheilukaan ole hyvä juttu, vaikka se voi näyttää siltä. Sä niiiiin selätät tuon addiktiosi! 😊

  30. Rohkea veto, arvostan ja ihailen ulostuloa! Tsemppiä sinulle! Tästä alkaa uusi lehti sun elämäsi kirjassa.

  31. Wau onneksi olkoon! Huolehdi mahdollisimman harvoin siitä mitä muut ajattelevat, oikeasti ne ajattelevat lähinnä itseään niin kuin me kaikki. Kohu kestää hetken, jos sitäkään. Aina löytyy seuraava runkkari, jota ihmetellä (yleensä omasta lähipiiristä tai eduskunnasta…). Olen todennut omien ”salaisuuksien” kanssa viimeisen puolentoistavuoden sisällä, että ne eivät todellakaan nöyryytä niin paljon kuin kuvittelisi.

    Alan ehdottomasti seuraamaan. Pakko myöntää, että on tuttu ongelma itsellenikin, taisin juuri päättää tehdä saman haasteen tältä istumalta. Pornoon nimittäin hukkuu.

    • Joo, mukaan vaan haasteeseen. Katsotaan jos saisi perustettua sellaisen Suomen NoFap -sivuston, jonne ihmiset voi jakaa kokemuksiaan lakosta ym.

  32. Ihan mahtavaa, että annat kasvot meille (eriasteisesti) pornoaddikteille. Olen itsekin kamppaillut asian kanssa pitkään. Jo pidempään seurustelleena itseäni on erittäin paljon häirinnyt, että tyttöystäväni tilalla ajatuksissa saattaa olla, joku silikoniblondi videolta. Olen jo yrittänyt vuosia päästä irti addiktiosta, mutta jotenkaan se ei ole onnistunut. Iltapäivälehtien pornon ja masturboinnin ylitykset eivät ole yhtään parantaneet tilannetta.
    Onneksi rohkastuin puhumaan tyttöystävälleni tästä ongelmastani. Ja tietysti hän pahoitti mielensä, koska olin jo niin pitkään pettänyt häntä, tyydyttämällä itseäni ajatellen ja katsellen muita naisia. Mutta onneksi pian pitkien keskustelujen jälkeen hän asettui tuekseni ja olen lähes kokonaan pystynyt olemaan ilman pornoa jo useamman kuukauden. Valitettavasti lipsahduksia on tullut ja ne ovat aiheuttaneet valtavasti mielipahaa. Mutta kokoajan parempaan päin ja on ollut hieno huomata, että mielikuvani oikeasta seksikkyydestä on myös jo alkanut korjaantunua. 🙂 Kiitos tsempistä tekstisi ja kasvojenantamisen osalta!

    • Kiitos. Ja tsemppiä myös teille. Oot tosi rohkea kun olet ottanut asian puheeksi. Moni täälläkin on kommentoinut, että ovat vastaavassa tilanteessa, mutta että asiasta ei vaan uskalla puhua. Kaikkea hyvää sinne. Muista, että JOS vahinkoja tapahtuu, ei pidä soimata itseään liikaa.

  33. Toivottavasti tää ei kuulosta kornilta tai pakkopullallta, mutta uskovaisena ihmisenä itseäni harmittaa usein se millaisia mielikuvia uskovaisiin liitetään. Tulee sellainen olo, että meiltä odotetaan ettei me juoda muuta kuin kirnupiimää ja harrastetaan vain neulomista. Halusin siis ehkä vain sanoa, että Jumalaan voi aina tukeutua. Itselläni on kulunut myös paljon aikaa pornon parissa ja olen kokenut laukeamisen jälkeisen tyhjän tunteen. Kaikkea hyvää! Olit huippuhyvä Naurun Tasapainossa!

    • Kiitos. Juu, no ei ainakaan mun korvaan kuulosta. Itsellä on useampiakin uskossa olevia ystäviä ja ihan ok tyyppejä ovat. Itse en usko (mihinkään) jumalaan, enkä siis kuulu kirkkoon. Näinpä ollen luonnollisesti koe, että jumalaan tukeutuminen on mulle se ratkaisu. Mutta kyllähän noita tarinoita riittää, joissa ihmiset ovat päässeet erilaisista addiktioista eroon juurikin uskon avulla.

  34. Hienoa että uskallat puhua aiheesta omakohtaisesti. Kun seksiä tuputetaan joka tuutista, voi monille tulla fiilis, että pornon tarkoituksellinen välttely on outoa sievistelyä. Itsensä suojelua se vain on. Tsemppiä!

  35. Mieletöntä että uskallat kirjoittaa aiheesta omalla nimelläsi. Toipuvana pornoaddiktina tiedän kuinka vaikea asiasta on puhua läheistenkin kanssa, saatikka sitten julkisesti.

    Itse ymmärsin ongelmani kun yritän googlettaa selitystä erektio-ongelmilleni (nuori perusterve mies) ja löysin kohtalotovereitani. Olin käynyt kerran urologilla ja saanut lääkkeitä, mutta en halunnut jäädä niiden armoille, vaan halusin selvittää mistä ongelma johtuu. Olin ennenkin ajatellut että masturboimatta oleminen voisi auttaa, mutta panikoin aina kun viikon lakon jälkeen erektioni oli entistä heikompi ja epävarmempi. Onneksi löysin netistä muiden kokemuksia siitä kuinka lyhyen lakon jälkeen alkaa monilla ajanjakso jolloin kiinnostus seksiin vähenee ja libido on pohjalukemissa. Lisäksi selitys siitä kuinka porno pystyy jatkuvasti ruokkimaan uutuudenviehätystä niin ettei oma kumppani tunnu tarpeeksi jännittävältä erektion ylläpitämiseksi tuntui loogiselta ja kuvasi omaa tilannettani täydellisesti. Aloitin siltä istumalta lakon ja 30 päivän päästä pystyin harrastamaan kumppanini kanssa seksiä ilman mitään pelkoa erektio-ongelmista. Joillakin paraneminen kestää kauemmin, mutta itse olin sikäli onnekas etten parisuhteen ja työn vuoksi ollut pystynyt katsomaan pornoa niin usein ja pitkään kuin olisin halunnut.

    Vaikka suurin ongelmani eli erektiohäiriö poistui nopeasti ja olin äärettömän paljon onnellisempi, olen kuitenkin siinä määrin addikti että olen retkahtanut monta kertaa. Pieni retkahdus ei aiheuta muuta kuin pienen morkkiksen, mutta monen tunnin session tai usean lyhyemmän session jälkeen lopettaminen tuntuu aina vaikealta ja erektion kanssa on ongelmia parin viikon ajan. Pikku hiljaa alan kuitenkin päästä täysin eroon pornosta ja retkahtamisia tapahtuu aina vain harvemmin. Tiedän että itselleni ei kohtuukäyttö tässä asiassa sovi, enkä usko että muillekaan pornoaddikteille.

    Toivotan sinulle ja muille asian kanssa kamppaileville erittäin paljon onnea matkaan. Yritän lukea blogiasi aktiivisesti ja tarvittaessa auttaa sinua ja muita lukijoita. Tässä vielä muutama nopea vinkki:

    -Tee itsellesi selväksi miksi haluat lopettaa pornon katsomisen ja kirjoita syysi ylös. Lue kirjoittamasi teksti tarvittaessa kun mietit retkahtamista.

    -Älä ajattele pornoa. Mitä enemmän mietit pornoa ja siitä luopumista, sitä helpommin alat miettiä pornon katsomista ja alat tuntea houkutusta. Kun porno tulee mieleesi, pane asia merkille ja ala tehdä jotain mikä vie ajatuksesi muualle. Tämä on paljon helpompaa kuin houkutusten ajattelu ja tietoinen vastustaminen.

    -Älä hae kiihotusta mistään kaksiulotteisesta. Tämä kuulostaa päivänselvältä, mutta jossain vaiheessa addiktiosi alkaa kuiskia sinulle ja yrittää vakuuttaa, että esim. bikinikuvien katsominen ei ole pornon katsomista. Kaikki keinotekoisesti saavutettu kiihotus on tässä vaiheessa sinulle pahasta ja aktivoi addiktioväyliä aivoissasi. Lisäksi ”viattomista” kuvista on äärimmäisen helppoa siirtyä kovemman materiaalin äärelle.

    -Pidä itsesi kiireisenä. Pornon katsomiseen on huomattavasti vaikeampi retkahtaa lenkkipolulla kuin kotona tietokoneen äärellä.

    -Käytä tietokonetta ainoastaan tietoisesti johonkin tarpeelliseen, älä jää roikkumaan nettiin. Jokainen pienikin este jonka laitat retkahtamisen tielle on tässä alkuvaiheessa hyväksi.

    -Estä tietokoneeltasi pääsy pornosivuille. Mikään keino ei ole 100% pitävä, mutta retkahtamisesta voi tehdä itselleen paljon vaikeampaa. Itse käytän OpenDNS-palvelua ja lisäksi paria lisäosaa selaimessa. Olisin retkahtanut huomattavasti useammin ilman näitä. Valitettavasti älypuhelimille ei ole vielä olemassa yhtä hyviä estoja.

    -Meditoi. Auttaa hallitsemaan houkutuksia paremmin.

    Neuvoja voisi antaa vaikka kuinka, mutta ehkä nämä riittävät alkuun.

    • Hei! Kiitos paljon! Tuollaisia kuvailemasi kaltaisia kokemuksia olen itsekin lukenut tosi paljon. Ja toki niistä on ihan omakohtaisia kokemuksiakin, eri mittaisia lakkoja kun on tässä aikojen saatossa tullut pidettyä. Hyviä perusvinkkejä ihan jokaiselle jolle tämä on ongelma.

  36. Olen myös noin kolmekymppinen mies ja minulla on myös sellainen historia, että olen ajatellut olevani nettipornoriippuvainen tai ehkäpä vaan runkkausriippuvainen. Toivottavasti tästä ei tule millään lailla lannistavaa kirjoitusta, mutta tarkoitus on tarjota oma näkökulmani oppimani peruteella, että asiat eivät ole näiltä osin aina niin mustavalkoisia – kuin ehkä haluaisi -, kuten eivät useimmiten asiat yleensäkään ja tavoitteisiin pääsy ei välttämättä ratkaisekaan ajateltuja ongelmia, ainakaan ehkä ajattelemallaan tavalla. Toisaalta se ei tarkoita, ettei tavoitteita tulisi olla ja niihin pyrkiä, mutta mieli kannattaa pitää avoimena sille, että ehkä kyse on muustakin ja nettipoke ja runkkaustoiminta vain huono ja kuvioita entisestä sekoittava kanava ahdistuksen purkamiseen. Nimittäin omalla kohdallani tapasin joko/tai-ajatella, että kun lopetan nettipornon kuluttamisen ja runkkaamisen, niin elämässäni tapahtuisi täyskäännös parempaan. Kävin jopa juttelemassa asiasta Nuorisoasemalla: Ongelman ääneen sanominen ja siitä jollekin puhuminen oli uskomattoman vaikea ja varmasti tärkeäkin ponnistus, muttei ehkä niinkään suuri helpotus, kuin olin olettanut. Ajattelin, että riippuvuudesta pois pääseminen ja toiminnan lopettaminen on se juttu parempaan ja asiasta keskustelu avuksi maaliin pääsemiseksi.

    Onnistuin lopulta pisimmillään olemaan 7kk täydellisessä selibaatissa. Tosin on sanottava, että kulutin tuona aikana aika ajoin nettipornoa, mutta pidättäydyin loppuun asti menemisestä. Koin, että varsinaisesti orgasmi oli se, jonka jälkeen tuli latistunut ja tyhjä olo, ja siitä pidättäytyminen olisi avain muutokseen ihan fysiologisellakin tasolla. Mutten saavuttanutkaan ajattelemaani muutosta oikeastaan missään vaiheessa lakkoa, alkuinnostusta enempää. Oikeastaan mitä pidempään lakko kesti, auttoi se tulemaan sen tajuamisen äärelle, että kyse on jostain muusta, mikä sinänsä oli lakon ponnistusten arvoista. Tänä päivänä suhtautumiseni asiaan on paljon avoimempaa ja sallivampaa, enkä anna nettipornolle enää niin suurta merkitystä, vaikka sen jälkeen energiatasot hetkeksi tippuukin – onhan se ihan selväkin asia. Tyydytän sillä itseni, jos mieleni tekee, mutta syyllisyys ja latistava olo sen jälkeen eivät enää ole sitä mitä ennen, koska tiedän, että ongelmani ovat muualla.

    Parinkymmenen vuoden invalidisoivan ahdistuksen ja lukuisten nettipornolakkojenkin jälkeen löysin pahoinvointini syyksi vaikean synnynnäisen neurologisen aistiyliherkkyyden, erityisesti meluherkkyyden. Olin kait jotenkin tietoisesti ymmärtämättä rakentanut mielessäni sellaisen yhtälön, että nettiporno-ongelman ratkaiseminen ja runkkauksesta pidättäytyminen vahvistaa minut immuuniksi tälle minussa olevalle merkilliselle haavoittuvuudelle, mutta siinä ei käynytkään niin. Toisaalta lyhyet jaksot ovat osoittaneet, että aistiyliherkkyyteni suhteen sopivat olosuhteet riittävät täysin ahdistuksesta irti pääsemiseen, eikä nettipornolla ja runkkauksella ole mitään tekemistä asian kanssa. Ne voivat olla kiva harrastus, mitä saa tehdä mielensä mukaan, eivätkä sinänsä tee oloani yhtään huonommaksi tai arvottomammaksi.

    Toivottavasti tämä herättää pelkästään rakentavia ajatuksia itsetuntemuksen tiellä. Kaikki me ollaan erilaisia ja vain yrityksen ja erehdyksen kautta on mahdollisuus löytää mikä itselle toimii ja mikä ehkä ei.

    • Kiitos kun jaoit kokemuksesi. Ja hienoa, että todellinen syy ongelmiisi on löytynyt!

      Monesti sitä itselläkin tulee asetettua liikaa asioita yhden kortin varaan. Että kun tämän asian ratkaisen, niin kaikki hoituu. Ihminen on kuitenkin melkoinen kokonaisuus, ja mitä hyvinvointiin ja seksuaalisuuteen tulee, niin kaikki varmaan liittyy vähän kaikkeen.

      Ja kuten sanoit, kaikki ollaan erilaisia. Joillekin nollatoleranssi pornon suhteen on se oikea ratkaisu, toisille välttämättä ei. Tosin, jos se on muodostunut ongelmaksi, kannattanee siitä yrittää pyristellä kokonaan eroon.

      Tuon täysselibaatin suhteen – eli täysin masturboimisesta pidättäytymiseen – suhtaudun itse hieman kielteisesti. En siis itse näe, että itsetyydytyksessä on mitään ongelmaa tai pahaa, varsinkin JOS ei ole vakituista kumppania.

      Tsemppiä sulle jatkoon!

  37. Hyvä Toni! Tätä on meidän perheessä odotettu; että olisi joku niin rohkea tyyppi kuin Sinä; että olisi joku, joka sanoisi suoraan, mihin syövereihin pornon kulutus johtaa. Aviomieheni on ollut yli viisi vuotta ilman pornoa. Ja elämämme on ihanaaa!

  38. Hieno juttu että kirjoitat ja käsittelet asiaa avoimesti. Asia on Suomessa ja muuallakin varmaan vielä tosi iso tabu eikä.ihmiset tiedä tarkemmin seksi/pornoriippuvuudesta, että kyse on tosiaan riippuvuudesta, sairaudesta. Että puhutaan kemiallisista reaktioista joka tuottaa dopamiinia ja ohjaa täten addiktin toimintaa osittain tahdosta riippumatta.

    Olen itse seksiriippuvainen ja voin olen kamppaillut seksikäyttäytymiseni aiheuttamista ongelmista kauan, kunnes tajusin että olen seksiaddikti. Se helpotti asiaa ja auttoi ynnärtämään minkälaisen asian kanssa on tekemisissä. Siten myös selvisi että toipua voi ja on olemassa apua. Itse käyn seksiterapiassa ja SAAn nimettömissä seksiaddiktien vertaistukiryhmässä ja näistä on ollut iso apu jo tässä vaiheesa vaikka itsekin olen vasta alussa toipumiseni suhteen.

    Suosittelen lämpimästi siis SAAn vertaistukiryhmiä, niitä on ainakin useimmissa isoimmissa kaupungeissa tarjolla. Niistä saa tukea ja voimaa.

    Tsemppiä ja voimia! Ja kysy jos haluat lisätietoa SAAn vertaisryhmistä.

    Jarno

    • Onko tällaisia vertaisryhmiä tai sivustoja Suomessa jo olemassa? On käynyt mielessä, että jos perustaisi sellaisen NoFap -tyylisen Suomi-sivuston.

      • Saa Suomi on nimettömien seksiaddiktien ryhmä ja niillä on ainakin ollut nettisivut (en tiedä onko nyt päivitettävänä vai miksi ei löydy). Helsinkissä vertaistukiryhmä on muitaakseni tiistaina ja Tampereella maanantaina.

  39. Hattu päästä, jään lukemaan ja suosittelen muillekin! Oot ehdottoman tärkeällä asialla.

  40. Kuin olisin lukemut omaa stooria!
    Mä yritän lähteä tähän mukaan vaikka helppoa se ei ole.

  41. Rohkea kaveri olet, tsemppiä!

    Luin haastattelusi hesarin sivuilta. Olen suunnilleen sinun ikäisesi mies ja aika monesta kohdasta löysin yhtymäkohtia itseeni. Itselleni porno ei ole ollut suoranainen ongelma, vaikka se välillä on liikaa aikaa vienytkin ja runkkailun jälkeen on ollut morkkista. Ajattelin jutun innoittamana lopettaa pornon katsomisen.

    Kuin sattumalta etsiskelin tänään millaista psykologitarjontaa kotikaupungistani Tampereelta löytyy. En ui kovin syvissä vesissä, mutta jossakin on vikaa, kärsin mm. unettomuudesta ja alan pikku hiljaa uskoa, että se liittyy jollain tavalla mielenterveyteeni. Varsinaista fyysistä vikaa ei ole löytynyt, vaikka olen unilääkäreillä käynyt ja piuhat päässä nukkunut.

    Kuten sanoit, kaverit tosiaan perustavat perheitä ja itseltä jonkinlainen suunta elämältä puuttuu, vaikka en lapsia itse haluakaan tai mitään muutakaan tyyliin ”farmarivolvo, omakotitalo, kultainennoutaja…” Päivät muuttuvat viikoiksi ja viikot kuukausiksi, aika vain menee eteenpäin nopeasti. Samanhenkinen tyttöystävä olisi mukava, mutta en uskalla tehdä asian suhteen mitään. On minua naiset lähestyneet, mutta olen aina paennut. Tähän ikään mennessä kokemus naisista perustuu lähinnä maksullisiin naisiin. Ne ovat laiha lohtu, mutta parempaankaan en ole pystynyt. Mieli kuitenkin huutaa, että saisi edes halata ja pitää toista sylissä ilman seksiä tai mitään muutakaan taka-ajatusta.

    En tiedä uskallanko varata aikaa psykologille, jotenkin pelkään sitä että siellä kaivetaan epämiellyttävät asiat esille. Tiedän toki, että pakenemalla eivät asiat korjaannu. Jostain se muutos on lähdettävä. Ehkä minäkin pelkään parantua.

    • Se asioiden kohtaaminen ei ole aina helppoa. Kuten sanoin, se prosessi voi olla monesti väkivaltainen ja rankka. Rohkaisen silti ehdottomasti varaamaan ajan, jos sellaista olet miettinyt. Tampereella toimii mm. sellainen matalan kynnyksen mielenterveyspalvelu nimeltään Ensio, jonne voi vaan mennä, jos tuntee että apua tarvii. Sinne minäkin viime syksynä marssin ja kerroin ongelmastani.

  42. Addiktiot yleensä kiinnostaa itseäni. Sanoisin että turhautumisesta kaikki johtuu. Siitä kun ennen vanhaan kaikki aika meni ravinnonhankintaan. Me ei olla muututtu kivikaudelta geneettisesti juuri lainkaan, me kaivataan yhä virikkeitä. Ja niitä on kyllä tarjolla, keinotekoisissa muodoissa. Eipä ne sellaisina mitään tarpeita tyydytä.

    • Tosi veikeä näkökulma. Ja siis kiinnostava. Ainakin tällaisen ihmisen evoluutiosta ja genetiikasta juuri mitään tietämättömän korviin kuulostaa hyvinkin mahdolliselta teorialta. Tästä olis hirmu kiinnostavaa lukea lisää. Onkohan aiheesta julkaistu mitään tutkimuksia tai artikkeleita?

  43. Hyviä kirjoituksia kohtalotoverit; tosin ehkä melko vahvasti itsesyyllistäviä. Addiktioiden pohjana on aina mainitsemanne ’tyhjyys’, mutta onko tyhjyys aina omaa syytä? Kerronpa lyhyesti oman polkuni: 16 vuotta sitten työttömäksi kahden tunnin varoituksella menestyksekkään uran jälkeen. Tyhjiä päiviä, tyhjyyden täytteeksi alkoholia, ei kunnon työtä koskaan enää; ehkä oma vika, mutta eihän oravakaan aina löydä tammenterhoa. Hyvä parisuhde sinänsä ja omalta puolelta hyvin väkevä. Vaimolla kuitenkin hyvin laimeat seksitarpeet, burnoutia jne. Kuitenkin kunnon puoliso ja tunteet vahvat. Jäin yksinkertaisesti vaille seksiä normaaleiden tarpeideni kanssa. En halunnut suhderikkoa enkä näinmuodoin hakeutunut vieraisiin pesiin, vaan korvasin sen nettiseksillä ja näin mesikämmenen rooli hoiti tuon puolen; en sitä halunnut, mutta jotenkinhan paine piti purkaa. Masentuneena eristäydyin, jyrkkenin ja koetin selvitä omin päin, kun en ole koskaan tottunut apua hakemaan. Nyt ollaan eläkkeellä ja olen ankaralla työllä yrittänyt herättää seksielämää henkiin taistellen vaimon kiinnostumattomuuden ja omien kykyvaikeuksien suossa. Ollaan päästy tilanteeseen, jossa saan seksiä ehkä kerran viikossa sovittuna aikana, ellen ole ryypiskellyt hiljakkoin. Tosin erektion saaminen viikon kuluttua klo 10.30 on aika mahdotonta, ja vaimo luikahtaa aina seksitilanteesta jos milläkin verukkeella. Itse hän on addiktoitunut mediaan ja tuijottaa tv:tä aamusta iltaan ja huudattaa älyradiota kaiken muun ajan – autossa, lenkillä, ruokapöydässä jne ja raivostuu aina kun yritän panna hanttiin, äärimmillään alkaa erouhkailu tms. avioliitoissa esiintyvä halpamaisuus. Kenenkään kanssa en voi keskustella, sukulaisia ei ole, olen orpopoika eikä ystäviäkään. Olenko siis kelvoton addikti, vai ehkä jotain edes vähän lievempää?

    • Kiitos tarinastasi. Jokainenhan meistä on yksilö ja näihin juttuihin vaikuttaa kyllä todella paljon eri tekijöitä. Selkeestihän porno on sulle keino päästä toteuttaan itseäsi seksuaalisesti, kun et seksiä parisuhteesassi saa. Tällöin ei välttämättä kyseessä ole mikään addiktio. Mutta mähän en siis tietenkään mikään asiantuntija ole. 🙂 Oletteko miettineet parisuhdeterapiaan menemistä? Niin hankalalta ja haastavalta kuin se voikin kuulostaa, niistä voi varmasti olla apua, varsinkin jos hyvän terapeutin löytää.

  44. Hieno ulostulo. Tsemppiä. Kerrankin joku mies puhuu itse asiasta. Olen ylpeä sinusta, tiedostaminen on aina addiktiossa parantumisen ensi askel.
    Olen myös pornoaddiktin puoliso, vaikka mies ei sitä tunnusta edes itselleen. Pornoa katselee usein enemmän, joskus vähemmän, mutta ilman ei voi olla. Läheisyys, seksi, luottamus ja ilo on karissut suhteestamme jo kauan aikaa sitten tämän vuoksi. Alku huumassa oli vielä seksiä, sitten porno vei taas voiton, enkö enää kelvannut. Ikävä kun lapset tuli tehtyä, sen jälkeen ei ole ollut kanssakäymistä. Mies raivostuu ja haukkuu, jos asiasta puhuu. Kaikki muutkin keinot olen kokeilut, mutta vastaukseksi saan pelkkää kieltäytymistä ja halveksuntaa. Itsetuntoni on aivan nollassa, enkö enää itsekään halua korjata tilannetta. Odotan vain, että hän lähtisi pois kiusaa tekemästä tai kuolisi. Elämä valuu hukkaan, tunnen oloni mitättömäksi, rumaksi ja epäonnistuneeksi. Halusin tämän sanoa, jotta ne jotka ovat addiktoituneet, ymmärtäisivät hoitaa itsensä kuntoon, ennen kuin ryhtyvät suhteeseen, jolloin saattavat vahingoittaa myös muita lähellään.

    • Hei. Ikävä kuulla tilanteestasi. Et ole ainoa joka on moisessa tilanteessa Täälläkin on jo useampi nainen kommentoinut hyvin saman suuntaista. Ja niinhän se on, että jos mies tyydyttää seksuaaliset tarpeensa pornolla, eihän se voi olla vaikuttamatta koko parisuhteeseen ja myös toiseen osapuoleen. Tuollaiset tilanteet on kyllä hankalia, eikä aina varmasti ole mitään helppoa ja nopeaa ratkaisua. Jos todella rakastatte toisianne, pääsette varmasti ongelmasta yli jos haluatte ja uskallatte ottaa sen esille. Näin ainakin tällainen yhden tähden keittiöpsykologi uskoo. Toisaalta, jos et viihdy suhteessa, oletko miettinyt että siitä voisi pitää ehkä hieman taukoa tai ehkä lopettaa sen? Eihän ne erotkaan helppoja ole, mutta jos ei syystä tai toisesta ole onnellinen, sille täytyy uskaltaa joskus myös tehdä jotain.

  45. Vau. Ihan älyttömän rohkeaa!
    Olin viime keväänä Andrew Barnesin seksuaalisuusluennoilla. Andrew puhuu masturboinnin turruttavasta vaikutuksesta, lauetessa ei tarvitse tuntea tunteita eikä kohdata itseään. Hän puhuu myös siitä kuinka suurin osa seksuaalisuuteen liittyvistä ongelmista on tunneperäisiä. Suosittelen Andrewta ja tantraa muutenkin. Itse olen tantran kautta oppinut intiimiyttä ja kunnioitusta itseäni kohtaan ja sitä kautta myös muita kohtaan.

  46. Terrmos 🙂
    Jonkintasoinen addikti on myös meikäläisellä. Rupeempa sun kanssa satasen lakkoon myös 🙂

  47. Aivan mahtavaa, että uskalsit tuoda julkisesti tämän porno- ja fäppäilyongelman esille! Samalla tarjosit mahdollisuuden meille monille kohtalotovereille liittyä tukilakkoon ja niin minäkin aion tehdä, kun sen tänne nyt julistin! 😀
    Joskus pienempänä jannuna nettimatskulle wänkkäilyn aloittaessani se tuntui siltä kuin taivas olisi auennut. Silloin ajattelin, että tätä pitää tehdä joka päivä. Onneksi en kuitenkaan ihan siihen sitten ryhtynyt, mutta oli se säännöllistä. No, vuodet kuluivat ja tuntui, että hommasta ei saa samoja kiksejä enää. Joskus 4v sitten tajusin, että miulla on nyt ongelma asian suhteen ja sen jälkeen lakkoja on ollut, muttei mikään ole kestänyt kuukautta kauempaa. Vaan nyt on oikeesti mahdollisuus siihen kun saa tukea siun blogista 🙂
    En ole eläissäni vielä mitään oikeasti naisten kanssa puuhaillut ja 21 on ikää, niin joskohan sitä saisi tämän lakon avulla uutta virtaa elämään ja jotain oikeesti aikaseks! Ja kun eihän mikään porno ikinä sitä läheisyydenkaipuuta kuitenkaan tyydytä…

    Kiitos vielä tästä blogista!

    • Hyvä, että olet tiedostanut tilanteesi, se on monesti juurikin se ensimmäinen askel. Ei muuta kuin tukilakkkoon vaan!

      Itse olin 21-vuotias, kun pornosta alkoi vasta tulla mulle ongelma. Jos sä oot 21 ja jo nyt huomannut sen, olet mun mielestä tavallaan tosi hyvillä kantimilla. Sulla on vielä elämä edessä!

      Niin kuin siis toki mullakin, mutta you know what I mean. 🙂

  48. Aion lukea tätä jatkossakin. Itsekin olen on/off taistellut samaisen aiheen kanssa – jo surullisen kauan. Vaikka tilanne ei ole ehkä ihan yhtä paha, silti suututtaa kovasti, kun ajattelee miten paljon pornström on omaa elämää tuhonnut – miettii minkälainen omat ikävuodet 20-30 olisi ollut ilman tuota.

    Tässä myös mielestäni näkee sen, miten ikävät seuraukset on asioilla, jos niitä pidetään tabuina. Jengi masentelee yksinään ja soimaa itseänsä ja lievittää tuskaa katsomalla pari tuntia lisää nettihydrauliikkaa. Jos olemassa olevat asiat olisi paremmin esillä, tämänkin puitteissa olisi varmaan monen masennus ehkäisty…

    Tukilakkoon lähdin mukaan, ehdottomasti!

  49. Porno on kyllä typerää, mutta jotenkin niin koukuttavaa ja kiihottavaa että sitä vaan on välillä melkein pakko katsella varsinkin kun ei oikeaa tavaraa ole tarjolla 🙂 . En näe tässä kuitenkaan isompaa ongelmaa vaikka tätä on tullut harrastettua jo n. 15 vuotta. On paljon vaarallisempiakin asioita kuten päihteet. Jos niistä osaa olla erossa niin ei mitään ongelmaa.

    Tsemppiä sulle kuitenkin yritykseen!

    • Juu, monethan katsoo pornoa aika paljonkin eikä silti koe sitä ongelmaksi. Eihän siinä mitään. Pääasia kai on miten itse asian kokee. Vaikka omat kokemukset aidosta seksistä ovat melko vähäiset, uskon että porno ei vedä sille likimainkaan vertoja, kunhan siitä (pornosta) ensin vain pääsee lopullisesti eroon.

      Eniveis, kiitos tsempistä!

  50. Tyhjyyden tunteen voi saada myös seksiaddioktiolla.En ole kuitenkaan aikeissa lopettaa sitä))

    • Voin kuvitella, että siitä voi olla vielä vaikeampikin päästä eroon. Koska kyllähän sitä seksiä ihminen kuitenkin kaipaa ja tarvitseekin.

      Jos se aiheuttaa tyhjyyden tunteen, niin… Miten tämän nyt sanoisi, oletko ajatellut että sille voisi kuitenkin tehdä jotain? En tosin tiedä mitä. Täysi pidättäytyminen seksistä kuulostaa täysin älyttömältä, toisin kuin täysi pidättäytyminen pornosta. (Paitsi jos olet katolinen pappi. Mitä en ehkä kuitenkaan usko. Ja älytöntähän se kyllä siltikin on.)

  51. Luin Hesarin jutun ja piti muutaman kerran tarkistaa,kenestä oikein onkaan kyse.Siinä mielessä yllätyin,että julkisuuden henkilö uskaltaa puhua näinkin vaikeasta aiheesta,mikä voi saada monen tyypin sanomaan ”voi v….u”, ja kääntämään kelkkansa toiseen suuntaan. Itsekin ensin ajattelin, että voi s….na,onpa tyhmä jätkä,aivan sekopää.Seuraavaks tuumin,että miksi idiootti pilaa hyvän stand up – uransa ”avautumalla” julkisuuteen,olis vaan pitänyt omana tietonaan ja kärsinyt hiljaa.

    Huomasin että kyyneleet valuivat lukiessani sun tarinaa.Se kolmentoista vuoden yksinäisyys (varmaan jo pitempikin) näköjään satutti.Olet kyllä niin fiksu ja analyyttinen ja hienoja havaintoja ihmiselämästä tekevä tyyppi ,että suren sitä, mitä elämäsi onkaan ollut esiintymislavojen ulkopuolella.

    Kävin kattomassa ilmasia pornosivuja.Tottakait kiihotuin jne.,mutta sitten se morkkis vei kaiken sen ilon siitä.Muutaman kerran menin kuitenkin vielä niille sivuille, kun tuntui että kiihotus ja laukeaminenkin tulee sieltä niin helposti. Olo oli kuitenkin niin kettuuntunut jälkikäteen, että lopetin sivuilla käymisen. Kertakaikkiaan. Se morkkis on ollut niin hirveä, että en halua kokea sitä enää koskaan. Mutta jos joskus sorrun: omapahan oli valintani.
    Lapsuudenkodissani seksi oli ehdoton tabu. Ehkä siitä jotakin ”mistään mitään tietäneinä” murkkuina yritettiin kysyä; vastauksena hirveä vaivaantuneisuus ja ahdistus. Opin kait että seksi on jotakin inhottavaa, johon ei todellakaan liity mitään hyvää!Hyvin monien vuosien jälkeen olen todennut, että parisuhteessa seksi ole pääasia, kulunut klisee, mutta totta. Ainakin itelle on huomattavasti tärkeämpää keskinäinen luottamus,yhdessä tekeminen ja viihtyminen (ennenkaikkea ilman sanoja), toisesta huolehtiminen,turvallisuudentunne että toinen huolehtii ja tekee arjessa osuutensa.. Viikkoja ilman seksiä, jos se sopii molemmille eli ei suorituspaineita kummallekkaan.

    Sinulle tsemppiä ja kaikkea hyvää jatkossakin. Julkisuudessa esiintulo ei ole helppoa, mutta luulenpa että nyt pääset vihdoin viimein asioissa eteenpäin.Ja toivon että moni muukin saisi apua elämäänsä tämän avulla. Rohkea oot,en voi muuta sanoa.

    • Niin, toivotaan että tämä nyt ei sentään uraa pilaa! 🙂

      No ei sentäs, en kyllä niin uskonutkaan. Nyt vaan tuntui, että tästä on pakko puhua.

      Kiitos kommentista, ja hienoa että teillä on toimiva parisuhde jossa olette seksin ja sen määrän kanssa samoilla linjoilla. Jokainenhan meistä on yksilö ja kaikilla vähän omat tarpeensa.

  52. Äärettömän rohkeaa ja rehellistä! Kiitos! Tällainen uskallus mahdollistaa tällaisten vaikeiden ja yhä tabujen asioiden tuomisen vähitellen, pala palalta avoimemman keskustelun äärelle. Avoimuutesi auttaa varmasti monia!

  53. Näin väkevää vihollista vastaan taistellessa suosittelen Jeesuksen verta avuksi. Se (ja vain se) pystyy katkaisemaan käärmeen pään.

    • Heh, ok. Monelle se voi olla tuki ja turva ja sieltä voi se pelastus löytyä, mutta itselle se ei ehkä ole se tie. Kiitos kuitenkin suosituksesta.

  54. Heräsi kaksi kysymystä:
    1. Lopetatko vain pornon kuluttamisen vai myös masturboinnin?
    2. Jos ja kun haasteessa onnistut mitä teet tuon sadan päivän jälkeen?

    Onnea matkaan. Arvostan!

    • 1. Pelkästään pornon.
      2. Toivottavasti jatkan elämääni astetta tyytyväisempänä itseeni, ilman pornoa ja ilman itsesyytöksiä. Mutta tietenkin niin, että niitä päiviä ei tarvitse enää laskea.

      • Suosittelen lopettamaan masturboinninkin. Yleinen vaiva, deathgrip paranee samalla. Puute ja tuntoaisitin palautuminen taaseen aiheuttavat jo housujen kahnauksesta stondiksia ja itseluottamus palaa. Puute myös ajaa lopulta ihmistä epätoivoisiin tekoihin, kuten lähestymään naisia. 😛

        • Tuo on kyllä varmaan ihan totta. Joskus aiemmin on tullut pidättäydyttyä masturboimisesta, mutta ainoastaan, jotta pornon katsominen olisi sitten kiihottavampaa ja nautinnollisempaa. Miten typerää!

          Mutta juu, voi olla että tuokin tulee ajankohtaiseksinsitten kun on valmis esim. lähestymään tuota vastakkaista sukupuolta. Nyt otan itse ainakin vähän niin kuin ”askelen” kerrallaan. 🙂

  55. Kiitos rohkeudesta.
    Lähden samalle matkalle – vaikka en aivan samasta riippuvuudesta kärsikään.
    Toivoa ja voimia!

    • Hoh, kiitos! Olenkin miettinyt että onko Suomessa toiminnassa jotain tuollaista sivustoa vai pitäisikö sellainen perustaa. Tuo taitaa olla ihan poliittisesti ja uskonnollisesti riippumaton juttu? Täytyy ehkä jakaa jonkun tulevan blogipostauksen yhteydessä.

  56. Mielettömän kova juttu. Itse olen ollut pornoaddikti ehkä n. 7 vuotta. Viimeisen vuoden aikana pornon katselu on lähtenyt täysin lapasesta ja se on ollut ihan päivittäistä. Tämä kaikki on rikkonut minua mielettömästi ja siksi olenkin niin kiitollinen tästä blogista.
    Lähden riemuiten tähän haasteeseen. Usko siihen, että joskus voin olla tulevalle vaimolleni (kuka sitten hän lieneekään) rakastava aviomies ilman tuommoista mörköä elämässäni. Vielä kerran KIITOS, että uskalsit tulla asian kanssa julki.

  57. Ensiksi täytyy sanoa että todella rohkeeta kertoa ongelmastasi julkisesti, pakko arvostaa!
    Toiseksi kerron itse oman tarinani tässä, pahoittelen etukäteen hieman pidempää postausta.
    Lisäksi haluan infota muille, että mikä on pornoriippuvuuden taustalla ja mitä siihen liittyy.

    Olen siis itse nuori mies, joka on samassa veneessä: porno on tuhonnut elämääni. Olen noin 11-vuotiaasti asti kattonu pornoa lähes päivittäin kunnes tajusin vuosia myöhemmin ongelmani. Määrällisesti en kattonu paljoo (noin 20-30min/päivä), mutta sain pahimmat mahdolliset oireet pornoriippuvuudesta: erektiohäiriön ja kiihottumisongelman oikeeseen seksiin. Seurustelua tai seksikokemuksia minulla ei ole ollut koskaan, mutta ihastusten tullessa kun yritin fantasioida oikeata seksiä niin huomasin että se ei kiihottanut lähes yhtään. Lisäksi katsoin aina tietyn tyyppistä pornoa, jotka liittyivät fantasioihini. Sanotaanko näin että perusjynkystä poikkeavaa mutta ei nyt kuitenkaan mitään sairasta tai sellaista. Kuitenkin viritin aivoni siihen sen verran, että nyt minulla kiihottusmisongelmia, jopa siitä lempipornostakin. Mitään elimellistä tai muutakaan vikaa ei lääkärien mukaan ollut. Monille herää kysymys: miten tämä mahdollista? Mikä on tämän ongelman takana?

    Tämä KAIKKI johtuu puhtaasti dopamiinista ja aivojen neuroplastisuudesta. Sinulle varmaan tuttu aihe, mutta muille tiedoksi niin porno on niin superkiihottava ärsyke aivoille, että se erittää niin paljon dopamiinia, että aivosi kirjaimellisesti turtuvat siihen; seurauksena aivojen muokkautuminen pornoon, dopmn. toleranssin kasvu ja kiihottumisongelmia (huom. ei kaikille). Dopamiinireseptorien vähetessä tarvitset aina uutta, jännempää pornoa (enemmän dopamiinia). Joillakin pornon käyttö ns. eskaloituu toleranssin kasvun seurauksena; aluksi perusjynkky riittää, sitten tarvitaan vähän rajumpaa menoa, lopuksi sekään ei riitä vaan mukaan voi tulla erilaiset fetissit tai jopa tabut kuten shemale/erite/lapsiporno. Pahimmillaan siis näin, ei aina. Onneksi itellä ei koskaan ole käynyt noin, mutta aika yleinen ilmiö pornoriippuvaisten keskuudessa. Voitte itse käydä lukemassa tuhansien pornoriippuvaisten tarinoita reddit/nofap -sivustolta: https://www.reddit.com/r/NoFap/

    Tiedän, että moni, ei-riippuvainen pornonkuluttajakin, jo viimeistään tässä vaiheessa naurahtaa ja toteaa skeptisesti tämän olevan ihan bullshittiä koko skeidan. ”Eihän minulla mitää ongelmia koskaa oo ollu, ammattilaisetkin pitävät tätä huuhaana, ei ole tieteellistä tutkimusta. Saatika sitten mitään eskaloitumista olisi tapahtunut”. Valitettavasti se ei ole monelle meille huuhaata. Tämä on totista totta monelle miehelle. Ehkä vähemmistölle, mutta silti maailmanlaajuisesti tuhansien ja tuhansien miesten ongelma.

    No ensinnäkin tämä on verrattain uusi ilmiö, koska nopeaa, 24/7 helposti saatavaa (sellaista pornoa mitä ikinä haluatkaan), ei ole aina ollut saatavilla. Eli ilmiö on yhtä vanha kuin NOPEA internetporno, joten ammattilaiset tulevat asian suhteen perässä. Osa heistä suhtautuu skeptisesti, koska heillä ei ole koulutusta/tietoa asiasta. Ja mitä tulee tieteelliseen puoleen asiassa niin neurobiologi Gary Wilson tuo esille TEDx puheessaan nettipornon vaikutuksista (käykää tsekkaa Youtubest!) nuoriin miehiin. Hän perustelee väitteensä hyvin, esittää tutkimustuloksia ja selittää parhaiten meidänkaltaisten oireet. Lähdekriittisenä ja tieteellisenä ihmisenä tämä oli minulle tärkeetä! Wilson esittää sivustollaan ”Your Brain On Porn” vielä yksityiskohtasemmin asian. Mielestäni Gary Wilson ei vaikuta miltään fanaatikolta vaan järkevältä tiedemieheltä, joka esittää väitteensä hyvin, osuvasti ja selittää ongelmaa paremmin kuin kukaa muu. Meillä on siis pätevä teoria ja todisteita (sekä tieteellisiä tutkimuksia että tuhansia tarinoita). Joten vaikea uskoa, että tämä olisi huuhaata vaan pikemminkin totta.

    Tosin se, että miksi jotkut, kuten me, koemme pornon haitat ja jotkut eivät koe siitä yhtään haittaa, ei tiedetä. Sitä ei edes Gary Wilson pysty tarkasti selittämään, muuta kuin ihmisten aivojen yksilöllisillä eroilla, mikä vaikuttaa ihan järkevältä oletukselta.

    Minua henkilökohtasesti risoo kun joku väestöliiton ”asiantuntija” möläyttelee mediassa, että nofap on ”iso virhe” tai että pornossa ei ole mitään pahaa, päinvastoin. No se ei ole SUURIMMALLE osalle ihmisistä ongelma, mutta sen sijaan MERKITTÄVÄLLE vähemmistölle se on ongelma, ja trendi on pikemminkin kasvamaan päin. Vetoan itseasiassa mediassa esitettyihin tilastoihin näistä suhdanteista, mutta uskon että todellista ongelmakäyttäjien määrää ei tunneta, koska se ei ole niin mustavalkoinen asia.

    Pahoittelen vielä kun tästä tuli niin pitkä postaus, mutta oli pakko purkaa johonkin tämä kaikki ja saada tätä asiaa ihmisten tietoon!

    • Joo, homma on ymmärtääkseni aika pitkälle juuri noin kun kuvailet. Täytyy sopivissa annoksissa jakaa tätä kaikkea tietoa noissa tulevissa blogikirjoituksissa. Ja toki täällä keskusteluissahan näitä on myös luettavissa. Ei syytä pahoitella kommentin pituutta, asiaahan puhuit! 🙂

      Niin ja moni (asiantuntijakin) voi suhtautua kielteisesti NoFap:iin, koska ymmärtääkseni monet siellä kieltäytyvät myös masturboimisesta. Eli siellä osa tyypeistä on pornolakon lisäksi vähän niin kuin täysselibaatissa. Tiedä sitten onko sekään niin hyvä juttu, mutta tietty mikä sopii kenellekin.

      • Itse olen täysselibaatissa (ns. hard-more) ihan vaan siitä syystä, että en pysty masturboimaan ilman pornoa/pornofantasioita. Fantasiat oikeasta seksistä tai pelkkä tuntoaisti ei tee yhtään mitään, mikä on aika pelottavaa. Kärsin siis tunnottomuudesta, joka johtuu juuri aivojen turtumisesta pornolle (desensitization) ja liian kovakouraisesta masturboimisesta ilman liukastetta (death-grip syndrome).

        Tästä syystä hyvin moni lopettaa myös masturboimisen paranemisprosessin ajaksi kokonaan, jotta tuntoaisti alapäähän palautuisi sekä pornoon liittyvät neuroyhteydet heikkenisivät. Ja juuri tätä ei moni muu ulkopuolinen ei tunnu ymmärtävän, koska eivät he osaa samaistua tilanteeseen, kun ei ole ongelmia itsellä tai tietoa asiasta.

        Mutta kuten jo viittasitkin, tee juuri niin kuin itsellesi sopii. Tämä on jokaisen henkilökohtainen prosessi. Jos pystyt masturboimaan pelkästään fantasioimalla tavallista/oikeaa seksiä tai jopa pelkän tuntoaistin avulla ilman visuaalista stimulaatiota/fantasioita, niin helvetin hyvä juttu! Itsekin varmaan tekisin näin jos pystyisin. Ja täytyy sanoa, että vaikka ulostulossasi tuot ilmi sen, että sinua harmittaa kun olet jo tuossa iässä ja on tuntunut, että elämä on mennyt ohi tietyltä osalta, niin ei hätää: käsittääkseni aloitit pornon käytön siihen aikoihin kun se oli lehti/VHS muodossa, joten et ole kasvanut murrosikääsi nopean internetpornon parissa. Tämä tarkoittaa sitä, että paranemisprosessisi on huomattavasti lyhyempi kuin monen muun nuoremman, jotka ovat kasvaneet murrosiästä lähtien nettipornon parissa. Syynä on siis aivojen murrosiän kehittymisvaihe noin 11-15v iässä, jolloin aivot ovat erittäin riskialttiita addiktioille. Vaikka itse olen noin 10v nuorempi kuin sinä, niin valitettavasti minulla tuo paraneminen kestää huomattavasti kauemmin juuri tästä syystä 🙁

  58. Tässä muutamia linkkejä aiheeseen liittyen!

    Neurobiologi Gary Wilsonin kertoo Tedx puheessaan internetpornon vaikutuksista nuoriin miehiin:
    https://www.youtube.com/watch?v=wSF82AwSDiU

    Gary Wilsonin ylläpitämä ”Your Brain On Porn” -sivusto kertoo lähes kaiken mahdollisen, pornon vaikutuksista aivoihin ja seksuaalisuuteen. Todella hyödyllinen ja kattava sivusto on tuttu monelle pornoaddiktille!:
    http://yourbrainonporn.com/

    Reddit/Nofap -sivustolla tuhannet pornoriippuvaiset jakavat tarinansa, auttavat toisiaan pääsemään addiktiostaan yli, ja mikä parasta: jakavat onnistumistarinoitansa, jotka ovat kantava voima muille!:
    https://www.reddit.com/r/NoFap/

    • Juu, tuo Wilsonin video onkin tuttu. Täytynee jakaa se jonkin blogikirjoituksenkin yhteydessä. Tilaukseen on lähtenyt myös saman kaverin kirjoittama Your Brain on Porn -kirja.

  59. Nostan hattua sinulle. Olen pornoaddikti ja samassa veneessä. Ulkoisesti kaikki on hyvin olen perheellinen naimisissa oleva pienten lasten isä eikä addiktiostani tiedä kukaan. Avioliitto on vaimon mielestä kulissi jollekin muulle muttei tiedä mille. Olemme eron partaalla. Luettuani ulostulosi kaikki loksahti olen pornoaddikti jonka harrastus on jatkunut epäsäännöllisen säännöllisesti murrosiästä saakka. Välillä on ollut kuukausien taukoja mutta aina on kiksien ääreen palattu. Vuosien varrella olen ihmetellyt miksei kiinnostukseni jatku kehenkään pitkään, miksi normaali seksi ei sytytä, miksi joudun ajattelemaan todella kinkyä hardcorea ennen kuin edes kiihotun. Oivallus oli kuinka kokonaisvaltainen vaikutus tällä addiktiolla on kaikkeen. Ehkä olen tajunnut tämän jo aiemmin mutta en ole halunnut myöntää sitä. Ryhdyn kanssasi tukilakkoon. Olen vakuuttunut että yksin tätä on liian hankala nujertaa.

    • On totta, että tätä ongelmaa ei ole helppo myöntää tai aina edes paikallistaa. Olenkin tässä viime päivinä miettinyt, että kuinkahan monilla erilaiset pahat olot ja ongelmat johtuvat pornon liikakäytöstä, ilman että sitä edes tiedostavat. Tuo ongelman paikallistaminen on kuitenkin se ensimmäinen askel, ja sen olet nyt tehnyt.

      Jossain vaiheessa todennäköisesti yritän saada avatuksi jonkinlaisen sivuston tai foorumin, jossa voi ilmoittautua lakkoon ja jossa voi tsempata ja auttaa muita. Perustaa ehkä jonkinlaisia tukipareja tai -ryhmiä, nimettömänä tai nimellään. Mutta sitä ei toki tarvitse jäädä odottamaan, ei muuta kuin lakkoon vaan! Voit täällä kommenteissa esim. kertoa miten oma projekti etenee.

      (PS. Huomiseen postaukseen yritän kasata vähän vinkkejä lakkoon ryhtyville. Niitä on jonkin verran tiedossa itsellänikin, mutta tänne on myös niitä paljon jaettu.)

  60. Huh. Siis sä olet miespuolinen minä. Mä oon katsonut pornoa niin kauan, että ajatus seksistä ei enää innosta, paljon mieluummin selailen lempparipornosivuja yksin kotona vibraattorin kanssa. Joskus tullut pohdittua sitäkin, että se seksin kaipuu ajais pakostakin tapaamaan uusia ihmisiä, ja koska sitä kaipuuta ei pornon ja masturboimisen takia ole, eipä sitä tule keneenkään tutustuttuakaan. Ja sitä myötä sen oikean ihmisen löytyminen ja suhteen perustaminen on käytännössä mahdotonta. Ja sitä taas seuraa kateus toisten suhteita kohtaan, epämääräinen surullinen olo, turtuminen… Jään ehdottomasti seuraamaan, jos rohkeutta riittäisi niin lähtisin mukaan, mutta haaveeksi taitaa vielä tässä vaiheessa jäädä.

    • Tuo kuvailemasi pieni kierre on todella tuttua, niin minulle kuin monelle muullekin täällä kirjoittaneelle.

      Jos tuntuu, että et itse ole vielä valmis lakkoon, niin älä ainakaan ruoskimaan siitä itseäsi. Moni on täällä kimppalakkoon toki ilmottautunut, mutta voi riippua myös elämäntilanteesta onko energiaa tai jaksamista alkaa työstämään näinkin isoja juttuja.

      Tuon sanottuani sanon kuitenkin sen, että jos vähänkään tuntuu että tätä voisi kokeilla, niin mukaan vaan! Kokeile vaikka kuinka kauan pystyt olemaan erossa. Jos kuitenkin sorrut, älä vaivu epätoivoon. Aloita jonkun ajan kuluttua tauko uudestaan, mutta ota tavoitteeksi aiempi lakon kesto + 2 päivää. Jos pystyit aiemmin olemaan x päivää erossa, pystyt salettiin olemaan kaksi päivää enemmänkin. Ehkä pidempäänkin. Voi olla, että tällä tavalla ”siedättämällä” taukojen kestot luonnostaan pitenevät, ja tarve ja halu katsoa pornoa vähenee. Tosin itsekin olen monia taukoja pitänyt, ja aina pornon pariin palannut, että helppoa se ei ole! Mutta monesti suuret muutokset vaativat töitä ja aikaa, ja tällä kertaa olen ainakin itse päättänyt jättää tämän lopullisesti.

      Tämä päivä meni tässä kommentteihin vastaillessa, mutta huomisessa blogipostauksessa ajattelin heitellä vähän vinkkejä pornolakkoon ryhtyville. Mitä on itsellä tiedossa ja mitä olen täällä ihmisiltä kuullut.

  61. Ai niin, ilmoittaudun tukilakkoon. Kaupallisen seksin eli pornonkulutuslakostahan oli kyse…

  62. Hei.

    Luin sun tekstiä kyyneleet silmissä.

    Itse taisteluni, terapiani ja tyhjyyden täyttämisen mitä typerimmillä tavoilla täyttäneenä, ja asiat läpikäyneenä, tapasin unelmieni miehen. Naurua, iloa, seikkailuja, yhteenkuuluvuutta, lepoa, rauhaa. Yhteisen tulevaisuuden haaveita, aivan huikeaa arkea. Olin enemmän fiiliksissä toisesta ihmisestä kuin ikinä ennen. Toinen kertoi olevansa onnellinen tavalla, mitä ei tiennyt olevan olemassa. Toisen lähipiiri vakuutti samaa, kertoi uudesta säihkeestä miehessä.

    Mutta en ollut hänelle fyyssiesti tarpeeksi viehättävä. Olen sporttinen nainen, kuullut aina olevani viehättävä, kokenut riittäväni sellaisena kuin olen, kokenut olevani haluttava ja upea, toiminut mallina.. Toiselle en riittänyt, hänen omien sanojensa mukaan ”ei mikään aito ja luonnollinen tuu riittämään”.

    Yli kymmenen vuotta pornon maailmassa oli tehneet tehtävänsä. Hän oli vankilassa, josta ei edes halunnut pois. Halusin olla tukena, lupasin rakastaa – mutta lopulta, hän sanoi, että valinta minun ja pornon välillä tulee aina olemaan ne toiset naiset.

    Sydän särkyi ja suhde päättyi. En ollut valmis kompromissiin, jossa jaan rakkaimman ihmiseni toisten naisten kanssa myös intiimeimmällä tasolla. Minun oli pakko päättää suhde joka oli uniikki, upea ja täynnä onnea ja spessua kumppanuutta. Tuntui tuhlaukselta jäädä suhteeseen, johon itse oli valmis panostamaan, jossa kaipasi läheisyyttä, intiimiyttä, turvallisuutta. Tietäen, että toinen ei niitä kykene antamaan, ja jonka toinen itse sanoitti myös. (Oli viettänyt pidempiä aikoja ilman pornoa jolloin koki olevansa kykenevämpi rakkauteen ja lempeyteen ja olevansa vähemmän kova ja kylmä.)

    Kannustan sua niin paljon. Unelma voi mennä ohi vaikka omalle kohdalle tulisikin, kävelisi päin suorastaan ja vilkuttaisi että hei, tässä mä oon. Jos oma tunne-elämä on kiinni ja sydän kylmä, ei siinä oikein oo tilaa intiimiydelle ja kumppanuudelle. Itte ymmärsin paljon enemmän ja sain lohtua ”Porn kills love. Fight for love” -järjestön sivuilta.

    (28-vuotiaana mimminä jo oon osittain haudannut haaveeni parisuhteesta, enkä oo enää aikoihin lähtenyt edes treffeille, koska ”kaikki miehet katsoo pornoa” (näin mulle on kerrottu) ja sinkkuelämä on niin kivaa, etten suostuis jakamaan tätä miehen kanssa, kuka pettää mua eikä haluakaan taistella meidän suhteen puolesta. Sun kirjoitus antoi vähän toivoa mun kyyniseen mieleen. Ehkä siis on vielä miehiä, keille riittää yksi nainen.)

    Toivotan isosti voimia, taistele siun unelman puolesta.

    Ja tulipa avautuminen, haluisin vaan huutaa maailmalle että vitsi porno on aivan sairas maailma ja meidän ajan syöpä mihin niin moni parisuhde kuolee. 🙁

    • Todella ikävä kuulla, että olet menettänyt rakkaan, voisiko sanoa jopa sielunkumppanin, pornon vuoksi. On uskomatonta, miten jokin ei-todellinen, jokin ruudulta näkyvä kaksiulotteinen voi mennä toisen ihmisen edelle. Mutta niin on käynyt monelle. Et ole kokemuksesi kanssa yksin.

      Mä kannustan sua rohkeesti lähtemään treffeille! Voi hyvinkin olla, että useimmat miehistä katsovat pornoa – mutta eivät kuitenkaan kaikki. Ja kaikille niille jotka sitä katsovat, se ei välttämättä ole mikään ongelma. Ainakaan niin paha kuin minulle tai sinun exällesi.

      Mene ja lähesty miehiä, mutta anna itsellesi myös aikaa. Jos heti ensimmäisen kanssa ei syystä tai toisesta synkkaa, ehkä sitten seuraavan kanssa?

      Voimia syksyyn!

  63. Porno teki minusta, ’suuresta rakastajasta’ kyvyttömän addiktin. Meni seksisuhde, avioliitto, tunto vehkeistä ja potenssi. Nyt ei enää edes porno kiinnosta. Naisia saisin, on tyrkylle asti ja minä vaan välttelen. Pelkään, itseluottamus olematon.
    Viiskymmentä mittarissa ja viimeiset seksivuodet muutenkin menossa. Harmittaa. Olen alkanut kaipaamaan ihoa, vain koskea sitä. Se olisi ensiaskel kohti seksiä. Hitaasti, mutta kello käy. Moraalinenkrapula hukatuista vuosista, jotka olisin voinut nauttia seksistä, on suunnaton. Se mistä fantasioin, siitä luovuin, fantasioiden tähden. Itsevihaa.
    Kehitin pornoon inhoreaktion ja sen katsominen vähenee vauhdilla. Kun se ei miellytä, sitä ei kaipaa. Vaatii hieman itsemanipulaatiota. Pelottavaa on, että samaan tahtiin tuntuu penis lakkaavan toimimasta.

    • Menneiden, ”menetettyjen ” vuosien haikailu ja siitä johtuva itsesyytös ja -ruoskinta ovat kyllä tuttuja niin minulle, kuin monelle muulle täällä kommentoineelle.

      Vaikka mittarissa onkin jo viisikymmentä, ei peliä missään nimessä ole vielä menetetty! Näin uskon minä. Ensi askel on jättää ja lopettaa pornon käyttö kokonaan, ja siihen suuntaanhan olet tainnut vähän jo toimintaasi ohjaillakin.

      Sitten ehkä rohkaisisin sua menemään juttelemaan jollekin ammattiauttajalle. Joskus ihan vaan, että saa puhua olostaan ja ajatuksistaan (vaikka tuntemattomallekin), voi auttaa todella paljon. Aina tietysti parempi, jos lähipiiristä löytyy joku jolle avautua, mutta se voi olla monelle todella vaikeaa. Voi myös olla, että hyväkään ystävä ei aina ymmärrä aiheen vakavuutta tai menee lukkoon aiheen henkilökohtaisuuden vuoksi.

      Ja sitten! Moni on tehnyt tuon saman huomion, että kun pornon katsomisen lopettaa, tuntuu että libido hetkellisesti tippuu ja penis lakkaa kokonaan toimimasta. Moni on kuitenkin myös kertonut, että se on ohimenevää! Sitä ei siis kannata säikähtää. Joskus voi mennä todella pitkään, jopa muutama kuukausi, ennen kuin dopamiinia alkaa vapautua luonnollisten ärsykkeiden toimesta. (Ja ilman riittävää dopamiinipiikkiä myöskään kuulemma erektiotakaan on mahdotonta saada aikaan).

      Jos sitten jossain vaiheessa tuleekin se mahdollisuus seksiin, kannattaa tueksi ehdottomasti hankkia myös erektiolääkkeitä. Niiden syömisessä ei ole mitään hävettävää, ja juurikin pornosta johtuvien erektiohäiriöiden takia niitä on meikäläinenkin joutunut syömään. Vieläpä alle kolmikymppisenä, että kyseessä ei todellakaan ole mikään ikäjuttu.

      Huh, tulipas pitkä vastaus. Tämä nyt hieman innoitti. Mutta sanottakoon vielä, että on turha viettää loppuelämää itseään vihaten. Sulla on vielä paljon vuosia jäljellä ja maailma on kaunis paikka (jossa on myös paljon naisia, mutta senhän varmaan tiedätkin jos niitä on ihan tyrkylle asti 🙂 ).

      Voimia syksyyn!

  64. Hieno ja rohkea aloitus blogille, joka rehellisyytensä vuoksi tulee auttamaan myös monia muita asian kanssa painivia näkemään oman tilanteensa erilaisessa valossa. Allaoleva teksti ei ole yritys varastaa palstatilaa, mutta en ole oppinut koskaan lyhyen kautta ilmaisemaan asioita. Pahoittelut siis. Oma tarinani oikeastaan on alkanut jo hyvinkin nuoressa iässä – aina oli omat tietokoneet ja Internet tarjolla, kun muissa talouksissa sellaisista vasta haaveiltiin. Aikalailla kasvoin ympäristössä joka mahdollisti yläasteelle mennessä jo valtavan määrän pornoa erilaisista jaetuista verkoista. Alkuunhan tietenkin yksi elokuvakin saattoi miellyttää kerta toisensa jälkeen useita kuukausia, jotain niin uutta ja viehättävää siinä oli. No vuosia tuli sitten runkkailtua, vaikka kuuluikin koulun suosittuihin ja urheilullisiin, ja sosiaalisia menoja oli päivästä toiseen. Kuitenkin nuoressa iässä porno oli jo antanut oman leimansa käsitykseen ihmissuhteista ja seksistä. Mitään seksuaalisia kokeiluja tai suuteloita en oikeastaan harrastanut ennen täysikäisyyttäni.

    Sitten se tapahtui, tapasin ensimmäisen tyttöystäväni kovin luonnollisissa merkeissä, ja molemminpuoliset likailut oli kuin suoraan elokuvista. Kaikki toimi hienosti ja oltiin kaikinpuolin yhteenkuuluvia nuorine mielineen. Sitähän jatkui vuosia, eikä pornoa tullut kulutettua sekuntiakaan eikä se ollut oikeastaan mielessäkään, mutta tuon suhteen loppuvaiheilla porno palasi hyvin hiljalleen kuvioihin. Useat turhat riidat pikkuhiljaa vei pakoon, ja tunsin jopa helpotusta oltuani kotona aivan yksin. Siis oikeasti yksin. Ensin yksinolo oli jo helpotus, sain hengitettyä ja rauhoituttua, mietittyä asioita, mutta siihen lisäsin pian pornon ja aloin pian vältellä päivittäisiä seksihetkiämme kunnes hyvin pian perään koko suhde kariutui. Oltiin oltu riittävästi kiinni toistemme kurkuissa kiinni; seksin (täyden harmonian) ja räjähtävän riidan erotti toisistaan jonkinlainen langanohut tasapainomekanismi jota en koskaan oppinut tulkitsemaan. Pelko oli pinnassa, energiaa ei ollut taistoon, eikä rohkeutta eroon. Porno ei tuota suhdetta lopettanut, vaan se oli pakokeino. Mahdollisuus totaaliseen tunteettomuuteen sekä tyydytykseen. Ketään ei tarvinnut miellyttää enää ennen, aikana ja jälkeen.

    No, kului varmaan nelisen vuotta kunnes seuraavan kerran olin toisen kumppanin kanssa. Tähän mennessä olin jo naiivisti itselleni vakuuttanut, että en tulisi rakastumaan keneenkään uudelleen. Ei ollut mielenkiintoa viedä mitään pidemmälle, vaikka mielelläni tyttöjä katselinkin kaupungilla taikka flirttailin avoimesti. Uuden ihastuksen kohteeni kanssa pitkitin viikkoja kunnes uskalsin ottaa aloitteen, peläten jonkinlaista sukellusta samaan maailmaan, josta kerran olin irtautunut. Olin yhdessä neljä vuotta tämän kumppanin kanssa ja lopputuloksena oli ero.
    Nyt lähes neljä vuotta tuon elämäni toisen eron jälkeen mietin taas kerran, että miksi yritän vältellä ihmissuhteita ja miksi porno viehättää enemmän kuin ajatus treffeistä, uusiin ihmisiin tutustuminen ja sosiaalinen kanssakäyminen.

    Alkuvuodesta 2016 päätin, tuntematta mitään näitä nofap-ryhmiä tms., että päätin lopettaa pornon ja samalla masturbaation. Takana oli muutamat Tinder-deitit, joihin puoliksi pakotin itseni toivoen palauttavani itseni ihmisten joukkoon myös työn ja opiskeluiden lisäksi. Osasta Tinder-deiteistä mentiin kotiin harmitellen, että oli edes vaivautunut ja sitten oli nuo muutama tapausta, jolloin jaksettiin ensin jutustella tuntitolkulla ja tuntui synkkaavan. Sitä seurasi sitten seksin osuus. Siinä sitä oltiin, puolikovana ihmetellen, että mikä on vialla vaikka edessäni oli kauniita kaikinpuolin viehättäviä ihmisiä, joiden tiesin takaraivossani kerran kuuluneen saavuttamattomiin haaveisiin, tyttöihin joille ei puhuta koska kuitenkaan ei olisi mukamas mahdollisuuksia (ei minkään amerikkalaisen high school -ideaalin mukaan, vaan siis oikeasti, oikeita ihmisiä, kiehtovia mieliä.). Omatunnon ongelmat oli pinnassa. Eipä tavattu uudelleen, vaikka monet ottivat yhteyttä vielä jälkeenkin. En halunnut olla omassa mielessäni vielä huonompi, enkä missään määrin olisi puolituntemattomalle voinut kertoa omia intiimejä ajatuksenjuoksuja.

    Aloin kokea pornon entistä vahvemmin addiktioksi ja koin sen olevan osatekijänä sille, etten kiihottunut tai vienyt mitään pidemmälle. Pornossa ei ole panoksia, ei riskiä menetyksistä. Pornossa pieninkin yritys emotionaalisuuteen on sabotoitu jo lähtökohtana, se on minulle pornon määritelmä. Melkein väittäisin, että millä tahansa tyhmimmällä pizzalähetti- tai altaanputsaaja-skenaariolla on juuri se funktio. Täydellinen irtautuminen todellisuuden säännöistä.

    Kun kaipaa ihmiskontaktia ja läheisyyttä, sen puute masentaa ja jotenkin pornon kautta tuon haaveen voi turruttaa muutamassa minuutissa ja keskittyä muihin asioihin. Treffit jää väliin peläten, etten kiinnostu ja suoriudu, vaikka mielenkiintoa olisi. Pornoa oikeastaan en osaa katsoa tuntitolkulla vaan se on sellaista pikaista dopamiinimetsästystä kun muutoin on harmaata. Viimeisin hairahdus oli kun olin kokonaisen viikon kotona kuumeen ja flunssan houreissa, puoli kirjahyllyä lukeneena miettii sitten, että mitäpä tekisi. No mitäpä muuta.

    Useita kuukausia onnistuin olla kuitenkin ilman. Se tuntui hyvältä. Masturbaatio palasi kuvioihin ja tuntui mukavan helpolta, luonnolliselta eikä se kaivannut mitään lisävirikettä kuvista tai videoista. Olin jopa hieman ylpeä itsestäni. Hiljalleen valehtelin itselleni, että hieman bikineitä tai alusvaatemallejahan voi katsella, kun niitähän nyt on kaikkialla. Sitä seurasi sitten jonkinlaiset amatöörikuvat, kun eihän se ole pornoa, kun se ei ole teollisesti tuotettua. Ja lopultahan sitten askel pornosivustoille ei ollutkaan kovin pitkä. Mitä opin? On ihan turha valehdella itselleen, että eri intensiteetit alastomuudesta ja seksuaalisuudesta pikseleinä ruudulla olisi jotenkin toisistaan eroavia. Samaan paikkaan ne tuntuu johtavan kun puhutaan addiktiosta. Parempi siis yrittää olla kokonaan ilman tällä kertaa.

    Mainittakoon vielä, että pornoa selanneena melkein sanoisin, että Tinder saa myös luvan lähteä itselläni kunnes tietynlainen tapa lukea kuvaa on toivonmukaan kadonnut. En tiedä onko ajatus lähtöisin vain omasta syyllisyyskompleksista, mutta tuntuu, että sitäkin olisi liian helppo selata kuin pornokatalogia. Ne oikeasti miellyttävät ihmiset sekoittuu omaan pornofantasiaan window shopping -periaatetta harrastaen. Turha kuitenkaan väittää, että max. kuusi kuvaa ja harvinainen tekstipläjäys kertoisi ihmisestä yhtään mitään. Ja kuinka helppo onkaan jättää puhumatta, jotta ei saisi selville, että kyseessä onkin oikeita ihmisiä, joilla on oikeita toiveita, oikeita haaveita, oikeita tarinoita taustallaan, eikä vaan jatke omille yksipuolisille haaveille, jotka opittiin pornon parissa.

    Ja kun jo ehdin muutamassa kommentissa lukea, että osittain voi olla placeboa tuo parempi olo ja kaikesta ei ole vielä tieteellistä näyttöä, niin mitäs väliä sillä sitten on, kunhan kokee asiat paremmiksi ja tulevaisuuden valoisammaksi päätöksensä kautta. Jos ne mekanismit jotka saa ihastumaan, rakastumaan, kiihoittumaan (tietenkin vastavuoroisuus muistaen), mitä meidän kivikautisten ruhojemme pitäisi automaattisesti tehdä ellei oltaisi niitä sekoitettu, toimisi niin silloinhan ollaan juuri siellä mihin tässä tähdätään. Ja ei epäilystäkään tosin, etteikö tätä tultaisi jossain välissä tutkimaan laajemmaltikin ilmiönä, unohtamatta tietenkään monia muita muutoksia yhteiskunnassamme kun kuuntelee miten ihmiset valittaa miten partnerit näppäilee puhelimiaan seksinkin välissä.

    Pelkään myös, että joskus jonkun tavatessani en uskalla pyytää, että ollaan vaan ihan yhdessä, tutustutaan toisiimme, nukutaan vierekkäin pyyteettömästi. Pelkään jotenkin, että yhteiskunnassa vallitsee ajatus, että välittömästi kannattaa seksin kautta kokeilla yhteenkuuluvuus, ja jos ei, niin voidaan sanoa hyvästit. Kaipaan kosketusta, en seksiä. Jälkimmäinen voi joskus seurata.

    Nyt kun essee tulee päätökseen voisi päätellä, että omassa tapauksessa porno siis on ollut tapa välttyä pettymyksiltä. Ja sehän vasta on kaikkein hienoin pakopaikka. Tehkää te paremmin, itsetutkiskelu kannattaa, ja minä alan seurata tätä blogia, toivotan kaikille onnea koettelemuksiin!

    • Vau. Kiitos paljon tästä ”esseestä”. 🙂

      Monilla on varmasti samanlaisia kokemuksia siitä kuinka välissä on kausia, jolloin pornoa ei tule katsottua lainkaan, mutta kuinka sen pariin kuitenkin aina palaa.

      Nuo erektiohäiriöt voivat kyllä kummastuttaa muitakin, varsinkin jos takana on menneisyydessä varsin onnistuneita kokemuksia. Monilla ei varmasti käy mielessäkään, että syy voisi olla pornossa.

      Melkoista itsetutkiskelua olet kyllä harrastanut. Toivottavasti elo jatkuu ilman pornoa ja löydät itsellesi hyvän kumppanin(jollet ole löytänyt jo).

      • Kiitokset itsellesi myös vastauksesta. On miellyttävää nähdä kuinka otat kantaa lähes kaikkien kommentteihin, ja erityisen mukavaa myös havaita, että porukka avautuu rehellisesti. Paljon yhteneväistä kokemuspohjaa, joka herättää luottamusta myös omaan tekemiseen.

        Elon on tarkoitus jatkua ilman pornoa ja tähtäimessä on myös seurata tämä 100 päivän urakka ja siitä sitten vielä eteenpäin. Omiaan helpottamaan on, että heti vuodenvaihteessa lähden ulkomaille pariksi kuukaudeksi, jolloin Internetiin tai tietokoneeseen tuskin tulee edes mahdollisuutta koskea koko aikana, eikä ole pienintäkään toivetta kantaa omaa edes mukana. Saa kuin ilmaisen jatkoajan sinne asti taisteltuaan. Pitää vaan toivoa, että muistaa ongelmansa kun palaa arkeen…

        • Tuo ulkomaanmatka on tosi hyvä juttu!

          Muista, että mitä lähemmäs kotiinpaluu koittaa, sitä enemmän fantasiat ja ajatus pornosta saattaa alkaa kiinnostamaan ja kiihottamaan. Niin on monesti käynyt ainakin itselle pienempienkin reissujen yhteydessä.

          Jos kuitenkin koto-Suomessakin on jotain mielekästä tekemistä pornon katsomisen sijaan, on siitä helpompi pysyä erossa.

  65. Hei! Täältä ilmoittautuu yksi perheellinen nainen nofapingiin. Kiitos avautumisestasi, mikä johti omalla kohdallani tälle tielle!

    Pornosta pidättäytyminen ei ole syy vaan seuraus toisen ihmisen kohtaamisen vaikeudesta. Eli pornon liiallisen katsomisen tai ongelmallisen itsetyydyttämisen lopettaminen pitäisi johtaa todelliseen pohdintaan siihen, mikä alunperin johti siihen, että ne ovat tärkeämpiä asioita kuin toisen ihmisen kohtaaminen.

    Meillä mieheni kanssa on niin päin, että mieheni ei katso pornoa tai useinkaan ei edes tyydytä itseään. Vuosien yhteiselon aikana minun on ollut vaikea ymmärtää miestäni, koska olen ajatellut itsetyydyttämisen olevan tärkeä osa itsetuntemusta. Viime vuosien nofap – uutisointien jälkeen olen alkanut pohtia omaa itsetyydyttämistäni (mikä onnistuu hyvin ilman pornoa, kiitos hyvän mielikuvitukseni). Nyt vasta sinun kirjoituksesi sai minut ymmärtämään, että itsetyydykseni (oma vahva sisäinen maailmani) vie minut kauas pois miehestäni. Rakastan miestäni yli kaiken ja meillä on hyvää seksiä. Meillä kuitenkin on vielä parempaa seksiä, kun olen ollut ilman itsetyydytystä ja säästänyt itseäni miestäni varten.

    En tarkoita, että itsetyydytys (ja porno) olisi pahasta. Itsetyydytys on auttanut minua tuntemaan itseni ja nauttimaan myös seksistä toisen kanssa. Tärkeää kuitenkin on herätä siihen, että kumpi on tärkeämpää, itsetyydytys vai seksi toisen/kumppanin kanssa.

    Kiitos sinulle! Tällä tiellä tiellä olemme yhdessä. Tee totta pohdinnastasi Suomen Nofappista. Tulen mukaan!

    • Olen samaa mieltä, että itsetyydytys (tai edes pornokaan tietyssä määrin) ei ole pahasta. Mutta onhan se selvää, että jos siitä pidättäytyy, seksi maistuu paremmalta. Näin olen kuullut monien täällä kertovan!

      Joo, kyllä se varmaan toteutuu. Katsotaan miten käy.

  66. Arvostettavaa Avoimuutta ❤️
    Näin pitäisi olla asian kuin asian kanssa Aina, Täysin Avointa keskustelua.
    Respect!

  67. Arvostan syvästi avautumistasi, poikkeuksellisen kunnioitettava ja rohkea teko!

    N.13 vuotiaasta lähtien olen katsellut pornoa/alastonkuvia. Itse olen yrittänyt lopettaa pornon katselun jo useamman vuoden ajan, siinä lopullisesti onnistumatta. Kuitenkaan se ei ole ollut viime vuosina niin suuri ongelma kuin nuorempana. Hukkasin tavallaan lähes koko nuoren aikuisikäni pornon katseluun ja siitä syntyi masennus ja huono itsetunto, enkä uskaltanut lähestyä naisia, harrastukset eivät kiinnostaneet jne. En tiennyt kuinka suuri vaikutus pornolla oli. Minulla oli yksi pitkä parisuhde, joka kuihtui koska en välittänyt seksistä kumppanin kanssa, porno kiinnosti enemmän. Mitään muita seksikumppaneita minulla ei ollut n. 27 vuotiaaksi saakka.

    Olen pitkä, suhteellisen hyväkuntoinen, erittäin sopusuhtainen mies. 13 vuotiaana olin jo lähes täydessä mitassani. Vastakkainen sukupuoli on nuoresta iästä lähtien lähestynyt minua ja tehnyt aloitteita sekä kehunut ulkonäköäni (13-14 vuotiaana 16-17 vuotiaat tytöt luulivat minua heidän ikäisekseen), mutta aina homma kaatui siihen, että jäädyin heidän seurassaan ja tyttöjen/naisten kiinnostus lakkasi kun huomasivat surkean itsetuntoni. Jopa sellaiset tytöt josta haaveilin, saattoivat lähestyä minua ja antoivat selkeitä kiinnostuksen merkkejä. Aina kävi sama juttu, heidän kiinnostuksensa lopahti nopeasti. Aina se ruoski jo ennestään huonoa itsetuntoani alemmas. Tätä samaa jatkui yli kymmenen vuotta, paitsi tämä yksi pitkä parisuhde naisen kanssa johon olin ihastunutkin. Tämän suhde päättyi monista syistä, joista yksi oli, että porno kiinnosti enemmän kuin kumppanini.

    Aina tähän asti olin luullut syntyneeni luuseriksi, häviäjäksi. Luulin, että minun ei ollut tarkoituskaan menestyä naisten kanssa, tai mitenkään muutenkaan. Aika pian tämän jälkeen, jotenkin vahingossa huomasin, miten viikon / 2 viikon tauko pornosta/masturboinnista vaikuttaa. Itsetunto kasvoi huomattavasti, motivaatio kasvoi. Sain pikkuhiljaa onnistumisia työrintamalla enemmän ja aloin käydä ulkona viikonloppuisin, tarkoituksena tutustua uusiin naisiin. Kuitenkaan mikään muutos ei tapahdu yön yli, ja noin puolen vuoden ulkona käymisen jälkeen huomasin, että onnistumisia alkoi tulla myös naisrintamalla. Uudella itseluottamuksella (tosin alkoholilla oli osuutta myös asiaan, mutta aikaisemmin se ei ollut auttanut), onnistuin saamaan naisia yhden illan suhteisiin. Tämä oli siis sellaista jota en koskaan ollut kokenut, enkä uskonut siihen pystyväni. Uskalsin jopa lähestyä naisia itse usean kerran saman illan aikana, asia jota en uskonut aikaisemmin pystyväni tekemään edes kertaakaan.

    Ulkona/baareissa käymisestä muodostui tapa. Olin viikon/2 viikon runkkulakossa (aina en onnistunut, mutta usein) ennen baari-iltaa ja silloin kohonneella itseluottamuksella sain entistä enemmän onnistumisia. Lähestyin mielestäni hyvän näköisiä naisia, ja aloin onnistumaan hyvällä prosentilla. Lisäksi pystyin hyödyntämään tilanteet, joissa naiset lähestyivät minua. Olin siis aivan uudesti syntynyt mies. Ikää oli jo lähes 30.

    Kuitenkin, sisältä olin se sama epävarma pikkupoika, joka ruokki itsetuntoaan yhden illan suhteilla nuorten naisten kanssa. Sisimmässäni olisin halunnut löytää unelmieni naisen. Löysinkin, pariin otteeseen, mutta parin viikon/ kuukauden tapailun jälkeen nainen ei enää halunnut tavata. Olin näistä henkisesti aivan rikki. Pornoon oli taas helppo palata. Aina kun epäonnistuin, pornosta sai hetkellisen tyydytyksen, mutta sen jälkeinen olo oli vielä pahempi kuin mitä se oli ennen sitä. Aloin huomaamaan erektio-ongelmia ja googlailin sen johtuvan pornosta.

    Tein jopa pidempiä porno/masturbaatiolakkoja mitä ennen, 3-4 viikkoa, jopa enemmän. Vaikutukset olivat sensaatiomaisia. Erektiot olivat kuin viagraa olisi vetänyt.

    Olen nyt parisuhteessa, onnellisesti. Kuitenkin, katson pornoa vähintään kerran viikossa, mutta se ei ole ollut niin suuri ongelma, mitä joskus. Erektio-ongelmia minulla ei ole ollut käytännössä lainkaan nykyisen kumppanini kanssa. Tiedän kuitenkin, että pornon lopettamisella saisin enemmän irti parisuhteesta ja seksistä kumppanin kanssa.

    Oma kokemukseni on, että porno on äärimmäisen haitallista.

    Olen siis 100 % mukana tukilakossa, aloitin samana päivänä.

    • Kiitos kun jaoit kokemuksesi. Omat kokemukseni asiasta ovat hämmentävän samankaltaisia. Ei muuta kuin kohti parempaa itsetuntoa ja normaalia elämää, täältä tullaan perästä! En ole tosin – ainakaan vielä – tehnyt itse minkäänlaista runkkulakkoa. Kunhan tuosta pornosta nyt ensin pääse eroon. 🙂

  68. Nostan hattuani näin rohkealle kaverille joka nostaa kissan pöydällle ja kertoo minkälaisia erilaisia ongelmia tämmöinen aikuisviihde ihmiselle aiheuttaa. Nykyään tota viihteen muotoa tyrkytetään ihan joka paikassa jo niin laajasti että se alkaa ärsyttämään jatkuvasti enemmän ja enemmän, joka johtaa jatkuvaan pahaan oloon. Ajatella että jotkut ihmistahot rikastuvat sillä että aiheuttavat toisille ihmisille sairauksia ja erilaisia tunne- elämän ongelmia. Jotka jättävät ikuiset arvet. Olen itsekkin ollut jo vuosia enemmän ja vähemmän riippuvainen pornosta. Nyt haluan kanssa eroon tästä lopullisesti. Tämä sata päivää on hieno juttu ja aion kanssa voittaa tämän haasteen ja sen jälkeen tämä viihteen muoto on minun osaltani loppu. Riippuvuudet naurattavat toisia ihmisiä tasan niin kauan kun lapsesi tai muu vastaava läheisesi on itse riippuvainen. Sitten vasta ymmärrät minkälaisen tunnehelvetin ihminen läpi käy. Eikä sinua sit enään nauratakkaan..

  69. Todella upeaa, että kirjoitat näistä aiheista ja että olet päättänyt tehdä elämänmuutoksen. Aiotko pitäytyä pornosta erossa kokonaan vai pitää ensin tauko ja katsoa tilannetta sen jälkeen? Tärkeä blogi, laitanpa linkkilistaani 🙂

    • Kyllä tavoitteena on päästä siitä ihan kokonaan irti. Uskon ja toivon, että jos tästä pystyy ensin olemaan sen sata päivää erossa, niin kyllä sitten pystyy olemaan myös toiset mokomat. Ja niin edelleen, kunnes päiviä ei tarvitse enää laskea.

    • Pornoteollisuuteen liittyy kiistatta myös ihmiskauppaa, eritoten ymmärtääksenii tuolla Itä-Euroopan suunnalla. Mutta toisaalta suuri, ellei peräti suurin, osa näyttelijöistä on ymmärtääkseni mukana ihan vapaasta tahdostaan. Tai mistäpä minä mitään lukuja tiedän.

      Oma lukunsa on toki myös se, millaisen kuvan seksistä ja eritoten naisista porno antaa. Tai millaisessa asemassa naiset elokuvissa ovat. Pornohan on tunnetusti kuvattu lähes yksinomaan miesten näkökulmasta ja pornossa nainen on typistetty monesti pelkäksi miehen nautintojen tyydyttäjäksi. Nykyinen mainstream-porno on myös melko rajua ja aika lailla naista alistavaa.

      Ja tarkoitus ollut siis vähätellä tuota näkökulmaa, ei missään nimessä. Todella hyvä pointti. Täytyy ottaa asiasta hieman selvää, ja ottaa tämä ihmiskauppa vaikka jonkun tulevan kirjoituksen aiheeksi.

  70. Masturbointi ehkäisee eturauhassyöpää.

    Miksi ei saisi nauttia pornosta, kun naiset eivät kiinnostu? Nettitreffailussa kun lähettää kuvansa,niin naiset lopettavat viestittelyn. Toivoa kumppanista ei siis ole.

    • Niin, masturboimisestahan en itsekään kehota ketään pidättäytymään. Tai en sitä ainakaan itse tee. Kyseessä on ainoastaan pornolakko.

      Ja tokihan pornosta voi nauttia, ei siinä mitään. Itselläni sen käyttö on vaan karannut käsistä. Siitä on tullut ongelma, ja se on jo vuosia vaikuttanut haitallisesti niin itsetuntoon kuin moneen muuhunkin asiaan. Ja nyt kun tämän kanssa tuli ulos, on saanut huomata, että näin on käynyt myös monelle muulle.

      Et ole varmasti sinäkään yksin tuon asian kanssa. Monella ei vakituista kumppania ole, tai sitä ei ole yrityksistä huolimatta löytynyt. Luonnollisestihan sitä hakee tyydytystä pornosta, varsinkin kun sitä on niin valtavat määrät helposti saatavilla.

      Nettitreffailu on tosi jees juttu, mutta ongelmahan siinä on se että siinä se päätös tartutaanko tähän tai tähän siimaan, ja jatketaanko tätä juttua nyt pidemmälle, tehdään monesti yksinomaan sen kuvan perusteella. Mutta kun ihmisessä on niin paljon muutakin!

      Se visuaalinen juttuhan on ihan itsestään selvyys – että sitä kiinnostuu ihmisestä jota pitää vieättävänä – mutta jos jonkinlainen ”sielunkumppani” löytyy, se ulkonäkö on kuitenkin vain pintaa.

      Juu. Voi kuulostaa ihan pinnalliselta lässyn lässyltä, eikä paljon varmaan lohduta jos koet asian noin kuten kuvailit mutta rohkaisen sua silti. Ehkä toivoa KUITENKIN on…

  71. Kiitos kun kirjoitat tästä aiheesta! Oma rakas mieheni kamppailee saman riippuvuuden kanssa ja se on ollut raskas asia meidän parisuhteessa. Oon onnellinen siitä että mieheni tiedostaa ongelmansa ja myös sen miten se vaikuttaa meidän väliseen suhteeseen. Se on varmasti jokapäiväistä taistelua ja kyllä niitä lipsahduksia silloin tällöin tulee mutta mieheni tapauksessa yhä harvemmin. Ja oon käsittänyt että mitä pidempään pysyy ”kuivilla” niin sitä enemmän on voimaa ja itseluottamusta taistella. Joten kiitos tän tärkeän blogin kirjoittamisesta, se varmasti vaikuttaa monen ihmisen elämään! Ja tsemppiä kaikille ketkä haluaa taistella, älkää lannistuko jos käy lipsahdus. Taisteleminen on varmasti lopulta vaivan arvoista! 🙂

  72. Hienoa että tämä aihe saa julkista näkyvyyttä ja tulee näin ihmisten tietoisuuteen!
    Olen itse käynyt hyvin syvällä pohjakosketuksissa pornon aiheuttamien oireiden kirjon kanssa taistellessa. Puoli vuotta sängyssä ahdistuksissa maaten tekemättä mitään ja peläten maailmaa näin lyhyesti kirjoitettuna. Olen reilu parikymppinen mies ja katsonut nettipornoa päivittäin 12 -vuotiaasta lähtien. Päivittäisestä pornon katsomisesta tuli ikään kuin normi ja koin sen olevan tavallista käytöstä nuorelle sinkkumiehelle. Rupesin jo lukion alussa pohtimaan että kaikki ei ole ok, mm. muisti alkoi pätkimään ja aivot oli kovassa sumussa 24h, en saanut enään mitään aikaiseksi ja lapsena ulospäinsuuntautunut kaikkien kaveri alkoi pelkäämään sosiaalisia tilanteita ja myöhemmin välttelemään niitä, fyysiset voimat heikkenivät, mistään ei enään tullut hyvä olo, ylenmääräinen hikoilu ja sydämentykytykset alkoivat. En ikinä osannut yhdistää sitä pornoon.
    Kaksi vuotta takaperin koin ahaa -elämyksen kun lähdin yksin matkustelemaan puoleksi vuodeksi ulkomaille, ajattelin että pidempi maiseman vaihto voisi tehdä hyvää. Se tekikin, kun palasin kotiin olin kuin toinen mies, positiivinen, energinen ja iloinen, nautin taas ihmisten seurasta, aivan kuten joskus kaukaisessa menneisyydessä, elämä hymyili!
    Ilo kuitenkin loppui lyhyeen kun olin ehtinyt olla suomessa noin kuukauden ja palannut normaaliin arkeen ja tuttuihin tapoihin, joista pornon katsominen oli yksi. Oireet palasivat takaisin hyvin nopeasti ja aggressiivisesti, olin hämmentynyt ja täysin poissa tolaltani että mitä minussa tapahtuu. Yritin hartaasti miettiä että mikä ihme oli se muuttuja, mikä matkustaessani oli niin merkityksellinen, että olisi voinut vaikuttaa elämääni niin paljon. Tätä pohtiessa kului kokonainen vuosi ja oireet vain painelivat ryminällä pahempaan suuntaan, Lääkärikäyntejä kertyi 6000 euron edestä ja mitään poikkeavaa ei löytynyt, paitsi nuorelle miehelle alhainen testosteronitaso. Muutamalle lääkärille vinkkasinkin että aivan kuten olisi kovat vieroitusoireet päällä jostain, mutta ei niitä kukaan osannut yhdistää pornoon.
    Kunnes löysin netistä NoFap -yhteisön ja käyttäjien kokemukset pornon jättämisen jälkeen. Samaistuin heidän kokemuksiinsa ja ynnäsin 1+1, tajusin että Aasiassa matkustellessani ei ollut nettiyhteyttä eikä tietokoneita, eikä myöskään pornoa.
    Nyt tarkalleen 105 päivää ilman pornoa ja vihdoin nään kirkasta valoa. Kuin ihmeen kaupalla olen matkalla jostain hyvin syvältä, kohti tunnelin suuaukkoa jossa odottaa normaali ja terve elämä. Jossain hyvin syvällä aivoissa ikäänkuin mindsettini pikkuhiljaa normalisoituu, huomaan muutoksen käytöksessäni ja ikäänkuin koko visioni maailmaa kohtaan muuttuu, mutta matkaa on vielä.
    Haluan painottaa että 100 päivää on hyvä alku, mutta parantuminen saattaa viedä kauemminkin. Ja niin kuin minulle kävi, addiktion voittamisen jälkeen takaisin pornon ääreen palaaminen palauttaa hyvin nopeasti takaisin sinne johonkin syvälle, mistä aikoinaan tähän taisteluun lähti. Tsemppiä!

    • Kiitos kun jaoit kokemuksesi! Ja hienoa, että olet tiedostanut ongelmasi noinkin varhain. Varhain on tietysti vähän häilyvä käsite, koska nykyään porno voi viedä mennessään jo hyvin nuorella iällä, kuten sunkin tapaukssa. Mutta siis, sullahan on vielä täysi elämä edessäsi.

      On jotenkin hämmentävää, että kun näistä asioista on itsekin käynyt puhumassa milloin yleislääkärille, milloin urologille, milloin psykologille, niin KERTAAKAAN ole edes pohdittu voisiko porno olla se ongelma. Kunnes tietenkin viime syksynä kun halusin itse alkaa asia käsittelemään.

      Joo, sata päivää on vaan alku. Tiedän itsekin kuinka nopeasti voi sujahtaa takaisin kuopan pohjalle. Kiitos tarinasta, nää antaa varmasti voimaa monelle, kun tajuavat että eivåt paini asian kanssa yksin.

  73. Hienoa että olet ottanut ensimmäisen askeleen ja myöntänyt ongelman! Tsemppiä ja voimia tulevaisuuteesi <3

  74. Lisäystä vielä edelliseen: Olen kanssasi samaa mieltä ja uskon meitä, pornoaddikteja, tai henkilöitä joihin pornon katselu on vaikuttanut ja vaikuttaa negatiivisella tavalla olevan todella runsaasti. Muutos tapahtuu kuitenkin hitaasti, ja niin syvällä aivosopukoissa että sitä voi olla mahdoton huomata tai omaa persoonan muutosta kyseenalaistaa. Esimerkiksi allekirjoittaneen oireet ehtivät mennä todella vaikeiksi ennenkö tajusin että jotain on tehtävä.
    Vasta pitkään pornosta pidättäytymisen jälkeen voi havahtua, ettei elämä, olotilat ja käytös jota piti normaalina, olleet lainkaan sitä.

  75. Ja ihan yleisesti haluan sanoa kaikille ihmettelijöille miksi jotkut kuten minäkin, lopettavat masturboimisen kokonaan pornolakon ajaksi. No puhtaasti ihan siitä syystä, että monet meistä eivät pysty masturboimaan ILMAN PORNOA tai pornofantasioita. Ajatus tavallisesta seksistä tai edes reaalifantasiat ei tee yhtään mitään, saatika sitten tuntoaisti saisi mitään kiihottumista aikaiseksi. Ja syy löytyy juuri siinä kun se ei tuota tarpeeksi mielihyvää, vaan aivot ovat turtunu pornolle vuosien kuluessa. Varsinaisesti vika ei ole ollenkaan peniksessä, mikä on yleinen johtopäätös tunnottomuudesta, vaan aivoissa jotka eivät vastaanota ärsykkeitä yhtä helposti kuin ennen. Toleranssin kasvaessa tarvitset kovemmat otteet runkatessa, jotta saisit saman mielihyvän kuin ennen, ja tästä usein seuraa se että seksi (yhdyntä/suuseksi) ei tunnu yhtä hyvältä, pahimmillaan ei miltään (ns. death-grip syndrome).

    Masturboimattomuuus on siis hyvin monelle pornolakkoilijalle VÄLIAIKAINEN TILA, ei mikään elinikäinen selibaatti. Näin siksi, että tuntoaisti paranisi sekä aivojen assosiaatio pornon ja masturboimisen välillä heikkenisi. Vastaavasti lähes kaikilla elinikäinen tavoite on pornottomuus ja kyky harrastaa nautinnollista seksiä ilman sen kummempia ongelmia tai riippuvuutta mistään. Monella, kuten minulla on myös tavoitteena kyky masturboida ilman pornoa, ja ehkä jopa pelkän tuntoaistin avulla kuten se oli joskus ekoilla runkkaus kerroilla mahdollista. Mutta ei minua ainakan haittaa masturboimattomuus jos voin jakaa nautintoni jonkun muun ihmisen kanssa 🙂

    Eli jos pystyt masturboimaan ilman pornoa, niin mahtavaa! Tai jos pystyt kattoo pornoa ilman mitään ongelmia, niin hienoa! Tämä on siis jokaisen henkilökohtainen asia ja jokainen varmaa tietää, mikä itselle sopii parhaiten. Tosin kukaan ei ole ikinä kertonut, että pornoton elämä olisi aiheuttanut ongelmia, päinvastoin, elämänlaatu on parantunut yleisesti kaikilla osa-alueilla. Ja kukaan ei ole kertonut väliaikaisen masturboimattomuuden aiheuttavan mitään ongelmia. Ei peniksesi rappeudu mitenkään jos sitä joku pelkää ku on runkkaamatta :D.

    Ongelma on juuri siinä, että aivot on kuormittunu liikaa ja ne tarvitsee nyt lepoa ja aikaa palautuakseen normaaliin sensitiivisyyteen. Mieti näin: Jos murrat jalkasi niin onko viisasta käyttää sitä mahdollisimman paljon siinä pelossa että jos et käytä sitä niin se jotenkin surkastuisi? Ei, vaan se tarvitsee nimenomaa aikaa ja lepoa parantuakseen ja sen jälkeen se on valmis normaaliin toimintaan. Aluksi varoen, lopulta normaalisti. Sama analogia toimii lähes mihin tahansa kehon osaan.

    Ja mitä tulee tuohon eturauhassyövän riskiin kun ei masturboi niin aika turha pelko. On totta, että säännöllinen ejakuloiminen ehkäisee eturauhassyövän riskiä, mutta kuinka merkittävästi niin käsittääkseni ei kovinkaan paljoo. Eli masturboimattomuus ei aiheuta eturauhassyöpää jos joku peloissaan niin luulee :D. Ja mitä itse huomannut masturbointi/pornolakosta niin sain elämäni ensimmäiset märät unet juuri tämän lakon aikana! Vielä kun saisin säännölliset aamuerektiot takaisin niin kuin murrosiässä niin olisin jo pitkällä. Tosin kaikilla ei niitä esiinny enää aikuisiässä mutta katsotaan miten käy. Eli keho kyllä huolehtii itsestään hyvinkin paljon ja se pystyy sopeutumaan moneenkin asiaan. Tuossa vielä linkkiä mihin perustan väitteeni asiasta.

    http://www.yourbrainonporn.com/rethinking-wonders-adult-masturbation

    • Hyvä kun avasit tätä puolta! Todellakin, jos ei voi olla masturboimatta ilman pornoa, on silloin toki syytä pidättäytyä tietyksi aikaa siitäkin.

      Jos sitten ajan kanssa niitä märkiä unia, aamustondista, tai ylipäänsä mahdollisuutta masturboida ilman virikkeitä ilmenee, niin sehän on vaan askel eteenpäin.

      Kuten sanoitkin, tälle kannattaa kuitenkin antaa aikaa. Ei ehkä kannata kutenkaan ruoskia itseään liikaa, jos masturboidessa ajattelee ns. pornofantasioita. Ehkä niistäkin pääsee askel askeleelta eroon. Tosin, jos ne tuntuvat itsestä häiritseviltä tai oman todellisen seksuaali-identiteetin vastaisilta, niin silloin kannattaa olla lujana ja vältellä niitäkin. Olen paljon lukenut kokemuksista, joissa ihmiset ovat pikku hiljaa ajautuneet rankemaan ja rankempaan kuvastoon, ja lopulta kiihottuneet vain materiaalista mitä itse asiassa pitävät vastenmielisenä (tai ovat joskus pitäneet).

      Ja juu, en minäkään usko että väliaikaisella masturboimattomuudella on oikeasti mitään terveydellistä haittaa. Ja tuo yourbrainonporn-sivusto on kyllä aika melkoinen tietopankki. Täytyy ajan kanssa tutustua siihen. (kuten kaikkeen mahdolliseen muuhunkin – usko ei ole näissäkään asioissa tiedon väärti, ja tutkittua tietoa aiheesta alkaa olla jo aika lailla)

  76. Moi Toni!
    Me nähdäänkin Perjantai-ohjelmassa nyt tulevana perjantaina mutta halusin jo etukäteen kiittää sua rohkeudesta, hienoa, että avoimesti kerrot ongelmastasi.
    Mä seksuaaliterapeuttina olen erikoistunut seksiin liittyvien addiktioiden hoitoon ja joillakin pornosta tulee ongelma johon tarvitaan apua. Toki suurin osa pornon käyttäjistä ei addiktoidu sillä addiktioon vaaditaan muutakin kuin se, että pornoa katsoo. Jotta se, kuten sinun tapauksessasi, veisi rahat ja kaiken ajan, tarvitaan myös taustalla oleva kipu,haava jota pornon katsomisella peittää tai pakenee.
    Olisiko sun mahdollista blogissasi myös pohtia, mikä sinun kipusi ehkä on? Pelkästään sillä että lopettaa pornon katsomisen ei taustalla olevaa syytä pysty korjaamaan vaan usein siihen tarvitaan tueksi asiantuntevaa terapiaa. Seksuaaliterapiassahan pyritään löytämään tasapainoinen suhde omaan seksuaalisuuteen ja seksiin ja pornoaddiktion ollessa kyseessä, tasapainoinen suhde myös siihen. Eli tavoitteena ei ole terapiassa lopettaa pornon katsomista kokonaan vaan saada käyttäytyminen hallintaan ja luoda pornoon sellainen suhde joka tuo nautintoa eikä vie koko elämää. Usein se vaatii sen että pornon katsominen lopetetaan hetkeksi kokonaan ja on tärkeä oppia käyttämään esim.mielikuvitusta ja fantasioita sooloseksin aikana. Harva kuitenkin löytää tasapainoista suhdetta pornoon(silloin kun siitä on muodostunut ongelma) yksin pelkällä tahdonvoimalla vaan yleensä siihen tarvitaan jeesiä ja niiden taustalla olevien syiden käsittelemistä. Toivottavasti sinulla on tukea tähän koitokseen(jotain muutakin kuin sooloseksikielteinen NoFap-saitti)
    Mutta jatketaan näistä sitten perjantaina, toivon sinulle voimia kiinnostavaan haasteeseen!

    • Moi!

      Hauska kun moikkasit! Paljon olen kyllä itseanalyysiä tässä viimeisen vuoden aikana tehnyt ja osaavan psykologin kanssakin asiasta hyvän mittaisen hoitojakson ajan puhunut, mutta en nyt osaa äkkiseltään sanoa mikä voisi olla sellainen taustalla piilevä kipu, mitä tällä yrittää peittää.

      Paitsi että toki jo yläasteelta saakka olen kokenut vaikeaksi lähestyä vastakkaista sukupuolta, ja erinäiset suurten ihastumisten aiheuttavat haavat ja torjutuksi tulemisen pelko olivat läsnä jo ihan teinistä saakka. Eli kyllä jo tuolloin 21-vuotiaana, kun nettiporno alkoi ottaa vallan, oli minulla ongelmia itsetunnon kanssa ja koin etten ole riittävä.

      Mutta toisaalta se vähä mitä olen aiheeseen tutustunut on kertonut myös sen, että vaikka mitään ongelmaa ei taustalla olisikaan, voi porno koukuttaa, ja vahvasti. Pornosta saatavat visuaaliset ärsykkeet tuottavat suuria dopamiinipiikkejä, ja mitä enemmän sitä katsoo, sitä hurjempaa matskua täytyy katsoa tai sitä enemmän sen ääressä täytyy viettää aikaa jotta saisi sen aman nautinnon. Samalla muualta, ns. “luonnollisista lähteistä” saadut ärsykkeet eivät riitä tuottamaan enää samaa nautintoa kuin ennen.

      Mutta nyt puhun asiasta mistä en oikeasti tiedä. Pelkkiä TedTalkeja katsomalla ei vielä ihan asiantuntijaksi tulla.🙂

      Itse koen, että mun on syytä pysyä pornosta erossa kokonaan. Niin monta kertaa olen todennut että “kohtuukäyttö” ei onnistu. Ja tukea on kyllä + tämä blogi pitää nyt ajatukset kivasti muualla. Niin moni on myös lähtenyt tukilakkoon, että parempi olla sortumatta.

      Nähdään perjantaina!

  77. Hienoa hyvin se menee otat vain löysin rantein. Ite huomannu kun ei syylistä/ syyllisty niin homma helpottuu huomattavasti. Tuntuu hyvälle kun tästkin asiasta voidaan alkaa avautumaan.

  78. Mahtavaa Toni! Kiitos ja kumarrus, että uskalsit tulla tämän ongelman kanssa esiin. Uskon, että pornon aiheuttamat ongelmat ovat yleisempiä kuin halutaan myöntää ja on todella hienoa, että tämä asia nousee keskusteluun. Itse ainakin olen joutunut muutaman viime vuoden aikana toteamaan, että en enää hallitse omaa käytöstäni kun katson pornoa. Sessiot venyvät usein tuntien mittaisiksi, ja jälkeenpäin hävettää ja tuntuu pahalta katsoa peiliin. Olen koettanut lopettaa lukuisia kertoja, ja sortunut aina. Nyt taitaa olla taas katkon paikka, joten hyppään kelkkaasi sadan päivän haasteeseen. Olen muuten joskus itsekin miettinyt samantyyppisen blogin perustamista terapiakeinoksi itselleni ja avuksi muille, mutta uskallus on loppunut kesken. Enkä varmasti olisi kirjoittanut omalla nimelläni 🙂 Ai niin, mainitset muutamaan otteeseen redditin NoFap-yhteisön. Oletko tutustunut redditissä Pornfree nimiseen ryhmään? Meininki vaikuttaisi olevan rennompaa ja jotenkin ”aikuisempaa”. Ryhmä keskittyy enemmän pornon aiheuttamiin ongelmiin, kuin pelkästään masturboinnista pidättäytymiseen.

    • Hei hienoa, mukaan vaan!

      Joo, joku toinenkin mainitsi tuon Pornfreen. Tuntuu tosiaan olevan ehkä vähän parempi foorumi kuin tuo NoFap, jossa meininki taitaa välissä olla vähän.. ehdotonta. Ja tosiaan, koska pornostsa pidättäytymisestähän tässäkin on kyse.

  79. Kiitos Toni aivan helvetisti!!!!
    Mä en tunne sua, etkä sä mua, mutta oot auttanu mua ymmärtämään jotaki tärkeää. Pornon katsominen on ahdistanu ja joka kerta jynkyttämisen jälkeen on aivan vitun ranteet auki fiilis. Ja tietty tämä oli nyt sitte viiminen kerta. Nyt on rauhallinen ja levollinen olo. On muitaki, ja vielä paljo. Tämä onki ongelma minkä pitää myöntää, ja tajuta itte. Sä autoit mua tajuamaan jotaki, mikä oli naaman edessä 25 vuotta ollu. Aloin samana päivänä satalakkoon, ja mehän vedetään se loppuun, ja siitä eteenkinpäin.

  80. Hei!

    Ensimmäiseksi sanon sinulle Toni, että olet mielestäni tavattoman rohkea tuodessasi riippuvuutesi kaikkien nähtäväksi. Tsemppiä sinulle ja kaikille muillekin. Mielestäni pornoriippuvuus on ainakin minulla jatkoa aiemmin elämässäni kohtaamistani vaikeuksista. Olen tällä hetkellä reilu nelikymppinen sinkkumies.

    Tässä minun tarinani:
    Lapsuus meni minulla ihan hyvin ala-asteen toiseen luokkaan asti. Kolmannella luokalla alkoi järjestelmällinen koulukiusaaminen. Olin ja olen nytkin ulkonäöltäni hieman erikoisen näköinen, joka ilmeisesti oli sitten tekosyynä kiusaamisen aloittamiseen. Pääkiusaaja, joka oli ennen sitä ollut paras kaverini, alkoi kiusaamaan minua ja keräsi siihen muutakin porukkaa. Hän oli vuotta vanhempi ja kuudennella luokalla pääsin hieman helpommalla, kun hän kavereineen siirtyi yläasteelle.

    Todellinen helvetti alkoi yläasteella, kun samat kiusaajat olivat siellä vastassa. Pääkiusaaja oli sillä aikaa kerännyt lisäksi lisää porukkaa. Lisäksi minua kiusasivat, kuka milloinkin. Varmaan toistakymmentä poikaa yläasteen aikana kiusasivat minua. Joka päivä sai pelätä. Kiusaaminen oli enimmäkseen nimittelyä, huutamista yms., mutta kaikki nämä jättivät minuun syvät arvet. Kiusaaminen kesti yläasteen loppuun asti. Lukioon siirryttyäni kiusaaminen loppui melkein kuin seinään, koska suurin osa kiusaajistani lähtivät muualle opiskelemaan. Siitä ehkä alkoi paraneminen, kun minut hyväksyttiin sellaisenaan ja se oli minulle tavattoman ihmeellistä aikaa. Kiusaamisen tuloksena minusta tuli kuitenkin todella arka ja itseluottamukseni oli nollassa. Pahinta näin jälkeen päin ajateltuna on, että vaikka tytöt alkoivat kiinnostaa niin en oikein koskaan uskaltanut jutella kenellekään. Seksi alkoi kiinnostaa ja löysin, ikävä kyllä, kuitenkin pornon ja masturbaation. Sillä tiellä ollaan oltu.

    Aluksi löysin lehdet ja sitten videot, mutta reilu parikymppisenä löysin erotikkabaarit ja jonkin ajan kuluttua maksulliset naiset, thai-hieronta- ja striptease-paikat. Se oli aluksi satunnaista, mutta kuten kaikesta satunnaisesta voi tulla myös pysyvä tapa. Näin on käynyt myös minulle. Lisäksi katselen nettipornoa, mutta se ei ole onneksi aivan jokapäiväistä, jos näin voidaan sanoa. En lähde nyt tarkemmin kertomaan, mitä kaikkea asioita käyn mielessäni tämän riippuvuuden tiimoilta ja mitä kaikkea tulee tehtyä. Kukin tämän riippuvuuden orja tietää, mistä puhun.

    Minulla ei ole ollut koskaan tyttöystävää. Olen tosin muutamilla treffeillä käynyt, mutta ne eivät ole koskaan siitä vakavammaksi muuttuneet. En ole aiemmin oikein osannut tulkita tyttöjen ja naisten kiinnostusta, koska minulla on ollut ja on edelleen aikamoiset suojamuurit kiusaamisesta johtuen. Nyt osaan jo onneksi tulkita paremmin naisia ja töissä onkin nainen, johon olen kovasti ihastunut. Hän on jo jonkin aikaa flirttailut kanssasi, mutta hän on kuitenkin parisuhteessa. Kuitenkin tämä naisen flirttailun tuntuu vain niin hyvältä, että se voittaa mennen tullen tämän pornoriippuvuuden tuottaman hetkellisen hyvän olon tunteen. Tekisi niin mieli pyytää häntä töiden jälkeen esim. kahville, mutta en ole vain millään uskaltanut. Toden näköisesti hän kieltäytyy, mutta olenpahan ainakin kysynyt.

    Kaipaan siis todella paljon läheisyyttä ja hellyyttä, jota tämä riippuvuus ei voi minulle koskaan tuottaa. Olen nyt siis päättänyt, että nyt saa riittää. Toivottavasti minulla on riittävästi tahdon voimaa. Otan haasteen vastaan ja yritän olla vähintään 100 päivää ilman pornoa, maksullisia naisia yms. Helppoa tämä ei tule varmaan olemaan, mutta jos jatkaisi samaan malliin niin mikään ei muutu. En ole vain tähän mennessä löytänyt oikein mitään keinoa. Kiusaamiskokemuksia on käynyt aikoinaan läpi terapiassa ja olen kenties siitä olen kohtuullisen riittävästi toipunut, mutta porno- tai oikeastaan minun kohdallani seksiriippuvuudesta toipumisessa olen vasta alussa.

    Kävin kesällä Sexpossa terapeutin luona ja se oli helpottava kokemus, koska vaikka niin kovasti itseäni syyttelen riippuvuudesta niin terapeutti suhtautui minuun hyvin ymmärtäväisesti. Tarkoituksena on käydä siellä myös uudestaan. Kukaan muu ei tiedä tästä minun riippuvuudesta.

    Tämä kirjoitus olkoon yksi tapa oikeaan suuntaan. Toivottavasti kukaan ei minua tuomitse, koska olen sitä tehnyt ihan tarpeeksi itselleni.

    Tänään on ensimmäinen päivä.

    • Hei!

      Kiitos paljon tämän tarinan jakamisesta. Ihan sanattomaksi pistää. Se on kyllä melkosita kuinka jatkuvaa ja julmaa tuollainen kiusaaminen voi olla, vaikka olisikin ”pelkkää” nimittelyä. Melkoiset arvet ja lukot se voi kyllä jättää. Itse kohtasin kiusaamista myös, ja vaikka se ei ikinä kovin vakavaksi ehtinytkään äityä, päätin seiskaluokan jälkeen vaihtaa yläastetta. Se kannatti ja onneksi oli myös mahdollista.

      Juu, sehän se tällaisissa jutuissa on, että vaikka jonkinasteista seksuaalista tyydytystä saisikin, niin se aito läheisyys ja toisen ihmisen seura on se mitä eniten kaipaa. Kaipa sitä voisi sanoa rakkaudeksi. Kannattaa ehdottomasti kysyä kyseistä naista kahville! Kuten sanoit, jos hän kieltäytyy, niin oletpahan silti ainakin kysynyt. Voi tuoda myös rohkeutta lähestyä sitten seuraavaa (ja toki kannattaa muistaa se, että JOS hän kieltäytyy, ei se ole maailmanloppu – ennemminkin ehkä askel eteenpäin?)

      Hienoa että terapiat on auttaneet, niin kiusaamisen kuin seksiasian suhteen. Käy ihmeessä juttelemassa lisää jos/kun se tuntuu auttavan. Ja tsemppiä myös haasteeseen. Jos maksullisissa naisissa käynti on ollut jatkuvaa, voi olla, että kun sen jättää pois, voi houkutus esim. katsoa pornoa kasvaa. Tällaiseen kannattaa ehkä varautua etukäteen – tehdä ehkä jonkinlainen suunnitelma miten toimia kun halu yllättää.

      Ja no worris, se on kyllä käynyt selväksi, että täällä ei kukaan tuomitse kun asioistaan kertoo. Päinvastoin, uskon että nämä omien kokemusten jakamiset sen sijaan vaan auttavat. Saa huomata, ettei ole asian kanssa yksin, ja että monenlaista ”variaatiota” voi tästäkin riippuvuudesta olla.

      Hauskaa loppuvuotta ja jaksamista sinne!

  81. Terve Toni
    Kiitos rohkeudestasi ja esimerkillisestä toiminnastasi sekä vuorovaikutuksesta ja
    keskustelun avaamisesta riippuvuuden kanssa taistellessasi.

    Vaikka pidänkin itseäni jotakuinkin kohtuukäyttäjänä niin olen kuitenkin nyt näitä monien ihmisten kirjoituksia luettuani ollut nyt muutaman viikon tukilakossa. Nyt vasta alkaa silmät aueta kuinka laaja ongelma tämä onkaan ja miten suuret vaikutukset on ihmiseloon niin henkiseen kuin fyysiseen.

    Itse olin luisumassa jo päivittäispornoon mutta asetin itselleni arkirajoituksen sitten joka on pitänyt jo monia vuosia. Se että onko siinäkään järkeä on taas hyvä kysymys. Herkästihän siinä käy niin että sitten odottaa sitä ihan niinkuin saunaa ja saunakaljoja viikonlopun kunniaksi. Ajattelinkin nyt että alkaisi yrittää että siitä tulisi vaan sillointällöin tapahtuvaa toimintaa. Että sen saisi toimimaan vaan mausteena eikä pääruokana. Parisuhde ja normaali seksielämä siis olisi tavoite.

    Myös itseäni vaivaa yksinäisyys ja parisuhteen puute ja kilsatkin painaa kun mittarissa reilusti
    yli 40v. Ankealta se elo tuntuu kun viikonlopun pornoiltamien jälkeen pään painaa tyynyyn ja miettii että kavereilla on siinä vaimot tai tyttöystävät vierellä. Nyt on vielä lisäksi työtön ja rahat lähes nolla
    niin se ei paranna tätä yhtään. Mieliala siis aika alakuloinen ja negatiivinen.

    Toisaalta omasta mielestäni on myös niin että jokin yhdenillan baarijuttu mitä ne tahtoo nykyisin
    olla usein nuo kanssakäymiset oikeassa maailmassa on epäonnistuessaan jopa pornoiltaa huonompi. Eli jos on pikkuisen liikaa juonut ja nainen ei ole ihan se mitä oikeasti haluaisi ja
    sitten yhdenyönjuttu joka vielä vähän epäonnistuu. Kun ei se ollutkaan sellainen virheetön 20v.
    porno-olento mitä on tottunut katselemaan vaan tavallinen ihminen. Siitä kun aamulla sitten herää ja krapula kruunaa kaiken niin aijai pojat. Tavoite siis pysyvämpää seuraa mielellään.

    Mutta nyt noita vaikutuksia kun ei ole muutamiin viikkoihin katsellut porno-olentoja niin kyllä
    mieliala on positiivisempi ja alakuloisuus vähentynyt. Alkaa ajatuksetkin siirtyä vastaantuleviin ja ympärillä oleviin naisiin eikä satuolentoihin netissä. Illuusio väistyy pikkuhiljaa.

    Täytyy nyt alkaa panostamaan siis todellisuuteen eikä tuohon virtuaaliin päätään liikaa pehmitä.
    Tottahan se on että parisuhteen ja seksinpuutteen korjaaminen pornolla on yhtä hyvä kuin masennuksen ja alakulon korjaaminen Kossulla.

    Tsemppiä Toni ja kaikki muut. Pää pystyyn ja selkä suoraksi!

    • Moi!

      Kiitti kommentista. Hienoa, että oot alkanut hyviä vaikutuksia näkemään ja noinkin nopeasti. Mä luulen, et moni ei välttämättä huomaa tai tiedosta sitä, kuinka iso osa porno omaa elämää on, tai kuinka paljon se oma alakulo ja masennus saattaa olla sieltä jatkuvasta pornon kulutksesta lähtöisin.

      Moni on sanonut samaa, että kun pornosta on tarpeeksi erossa, niin alkaa väistämättä kiinnostus herätä sitä vastakkaista sukupuolta kohtaan ja seksikin maistua ihan eri lailla.

      Kun noita hyviä vaikutuksia ihan konkreettisesti huomaa, niin se auttaa varmaan jatkamaan eteenpäin ja pysymään erossa.

      Tsemppiä sinne!

  82. Moi, pidetääs pieni galluppi kun vuosi ja 100 päivää lähenee loppuaan. Moniko on vielä pysynyt lakossa? Mitkä fiilikset ja tuntuuko että 100 päivää ei riitä vaikka hyvä alku onkin kuten itsellä. Ehdotan että jatketaan lakkoa johonkin välietappiin. Itsellä ainut vaihtoehto pornon katsomisen lopettamisen toteuttamiseksi myös masturbointilakko sillä kuten joku täällä hyvin totesi jollei pysty masturboimaan ilman pornon ajattelua on syytä ottaa breikki siitäkin. Olen samaa mielä ja oma kokemukseni on että tämä on tekemässä minusta paremman ihmisen. Vielä on kuitenkin matkaa. Tulkaa mukaan ja elvytetään kommentointi alku innostuksen tasolle. Next level odottaa.

    • Moi!

      Hyvä välikyssäri. Voi tosin olla, että tämä menee useimmilta ohi, kun vältttämättä kaikki eivät tätä ensimmäisen postauksen kommenttikenttää enää lue. Kannattaa ehkä kommentoida uusimpaan.

      Mutta juu, osa onkin matkan varrella kommentoinut kuinka lakko on joko pitänyt, tai sitten kuinka sortumisia on tapahtunut. Kuten todettua, nekin kuuluvat monella asiaan, mutta hienoa jos sulla(kin) on lakko kuitenkin pitänyt.

      Mulle ei ainakaan tuo sata päivää riitä. Tai siis, itsellänihän on tarkoitus ollut koko ajan jättää porno pysyvästi. Tämä sata päivää on juurikin sellainen ensimmäinen etappi. Mietin, että olisikohan itsellä sellainen ”sata päivää kerrallaan” meininki toimiva, kunnes päiviä on plakkarissa 365…

      Jotkuthan saattavat toki huomata, että sadan pornottoman päivän aikana elämänlaatu paranee, ja päättävät esim. vain vähentää pornon käyttöä, ja sekinhän on ihan jees. Mikä vain kellekin sopii. (tosin uskon, että vakavasti riippuvaisen ongelmakäyttäjän on syytä asennoitua siihen, että jättää pornon kokonaan).

      Ymmärrän kyllä tuon masturboimattomuudenkin nyt paljon paremmin kuin silloin kun tämä matka alkoi. Itse en ole sitä lopettanut, mutta vähentänyt kyllä.

      Hyvää vuodenvaihdetta sinne!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *