Päivä 72: Takapakeista ja sortumisista

Nimimerkki GettingRidOfPorn kommentoi edelliseen postaukseen retkahtaneensa pornoon viidenkymmenen pornottoman päivän jälkeen. Syynä tähän oli hänen kokemansa vastoinkäyminen rakkauselämässä, sanalla sanoen ihastus, joka torjui hänet. Kommentissaan hän kertoo:

Lue loppuun

Päivä 70: Mitään ei ole pakko tehdä

Takana on intensiivinen viikonloppu Oulussa. Kuusi keikkaa, jotka sisälsivät niin haasteita(känniset pikkujouluseurueet),  onnistumisia(hetkessä syntynyt dialogi norjalaisen yrityspomon kanssa) kuin mahdottomia olosuhteitakin(keikka aivan liian vilkkaan ja äänekkään baaritiskin edessä). Osasta selvittiin kunnialla, osasta ei. Pääosin sentään nauru raikui.

Lue loppuun

Päivä 66: Hymyilin, ja ne hymyili takaisin

Hetki sitten seisoin Tampereen rautatieasemalla ja huomasin, että olen kerrankin ajoissa. Oli hetki aikaa vain seisoskella. Hetken mielijohteesta päätin alkaa tarkkailemaan ohikulkevia ihmisiä. Kiireisiä, laahustavia, omiin ajatuksiinsa uppoutuneita ja ympäristöään tarkkailevia. Keksin alkaa antamaan nimiä ihmisten tunnetiloille. Tuo on hämmentynyt, tuo taas vihainen. Tuo selvästi odottaa jotain ja tuosta ei oikein ota selvää. Tuo on himokas, tuo viekas, tuo taas unelmoi jostain ja tuota hieman pelottaa. Homma oli yllättävän hauskaa. Tajusin, että tätähän ihminen tarvitsee: leikkiä.

Lue loppuun

Päivä 64: Harrastatko seksiä enemmän kuin muut ikäisesi? Tarkista tästä!

En ole aikoihin viihtynyt yksiössäni. Se on pieni, ruma ja ankea. Ainoat syyt, joiden vuoksi olen tässä neljä vuotta kitunut ovat hyvä sijainti sekä käsittämättömän halpa vuokra. Neljäsataa euroa Tampereen keskustassa. Se on  yhtä kuin puoli-ilmainen. Tähän kun lisätään epäsäännölliset, epävarmat ja pienet tulot, voidaan puhua jo jonkin sortin lottovoitosta.

Lue loppuun

Päivä 60: Me tapojemme orjat

Eilen satuin olemaan Tampereen Kalevassa kun huomasin, että minulla on nälkä. Hyvin pian satuin kävelemään Teboilin ohi ja näin kuvan hampurilaisateriasta. Tajusin, etten ole aikoihin syönyt hampurilaista. Kun tässä nyt kerran satutaan kohdalla olemaan ja se nälkäkin, hitto vie, pääsi yllättämään, niin mikäs ettei. Pian nuoleskelinkin jo tyytyväisenä suupieliäni ja ajattelin, että olisihan tähänkin täkyyn voinut olla tarttumatta.

Lue loppuun

Päivä 57: Kontrollista, irti päästämisestä sekä pieni pyyntö palautteelle

Huh. Elämä alkaa taas pikku hiljaa hymyilemään. Viikko sitten maanantaina vedin nimittäin lähikuppilassa istuessani ja blogitekstiä viimeistellessäni ensimmäistä kertaa vuoteen pienet ex tempore -humalat. Hetkeen heittäytyminen tuntui varsin raikkaalta vaihtelulta, varsinkin kun pienen nousuhumalaviestittelyrumban jälkeen sain seuraa ystävästäni Antista. Seuraava aamukaan ei ollut lainkaan paha. Jo kymmeneltä olin ylhäällä ja sovitussa tapaamisessa Koskikeskuksessa. Hienoa. Hyvä minä!

Lue loppuun

Päivä 55: Teinipornon häiritsevä maailma

Joillakin saattaa olla sellainen mielikuva, että nettipornossa esiintyy ainoastaan isotissisiä, silikonilla pumpattuja, ruskettuneita ja töröhuulisia blondeja. Eräänlaisia uhkeita amatsooneja. No, onhan siellä niitäkin, mutta monen muun tavoin en itse ole koskaan pitänyt tällaista kuvastoa varsin kiihottavana. Päinvastoin, jonkinlainen kokemattomuus ja viattomuus on aina ollut se mikä iskee minuun.

Tämän suhteen ei onneksi ole tarvinnut kantaa huolta siitä, että materiaalia täytyisi etsimällä etsiä. Nykyisen nettipornon maailmassa tuntuu nimittäin pätevän sanonta ”mitä nuorempi ja tuoreempi, sen parempi”.

Lue loppuun

Päivä 49: Rotista, huumeista ja merkityksellisestä elämästä

No niin, lähes puolet on tätäkin matkaa nyt taitettu. Viime viikko oli hieman uuvuttava ja turhauttava, ja pienessä kuopassa olen edelleen, mutta kyllä se tästä. Kuten arvata saattoi, loppuviikon reissut hieman piristivät.

Lue loppuun

Päivä 42: Kuulumisia, kollausta sekä kysymys, joka ei jätä rauhaan

Lunta on maassa, mittari pakkasen puolella ja marraskuuta viikko takana. Syksy siis lienee virallisesti ohi. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kotiin saavuttuani sain huomata, että talvi oli harmillisesti saapunut myös yksiööni. Kylmä ilma tervehti kasvojani jo ovelta. Ikkuna, perhana oli jäänyt auki. Hienoa. Yöpuulle mentyäni sain todeta, että kolmen päivän aikana seinät olivat imeneet sen verran kylmyyttä itseensä ettei ikkunan sulkeminen ja patterin täysille vääntäminen paljon asiaa auttanut.  Palelin kunnes nukahdin. Lue loppuun