Ei muuta kohtaloa, kuin se minkä itse luomme

Hetki sitten oivalsin jotain. Hölkkäilin pitkin Pyhäjärven rantaa kohti Hatanpään puistoa kun se iski. Piti ihan pysähtyä. Siinä minä hengästyneenä hengittelin raikasta syysilmaa sisääni ja tajusin, että elämä ei itse asiassa ole koskaan kohdellut minua kaltoin. Ei, vaikka olen näin yrittänyt itselleni itsepintaisesti vuosikausia uskotella. Elämäni on kyllä monella tapaa ollut yhtä taistelua, mutta universumi ei ole koskaan ollut minua vastaan. Kaikki ne valinnat, joita olen tehnyt, ja jotka ovat minut tähän pisteeseen johdattaneet ovat olleet juuri niitä: minun valintojani. En voi syyttää tilanteestani ketään muuta kuin itseäni. Joten: minulla ei ole myöskään mitään syytä olla katkera.

Lue loppuun

Päivä 3: Here we go again

Vaikka pornottomien päivien laskeminen (tai oikeastaan tuon laskemisen alusta aloittaminen) alkaa näyttäytyä jo hieman koomisena niin tässä sitä taas ollaan, uudessa alussa. Blogin historian aikana kerta on nyt neljäs jos ihan ensimmäinen postaus lasketaan mukaan. Takana on myös harmittavan pitkä tauko itse kirjoittamisesta – kokonaiset kolme ja puoli kuukautta! Nyt sen kuitenkin teen. Ylös en nouse ennen kuin uusi postaus on maailmalla.

Lue loppuun

Päivä 22: Terapiaa, zeniä ja keikkastressiä

Blogin kirjoittamisen ja koko pornosta eroon pyristelyni aikana yksi merkittävimmistä virstanpylväistä oli ehdottomasti sadan pornottoman päivän saavuttaminen tämän vuoden tammikuussa – siitäkin huolimatta, että 25:n päivän kuluttua tuon merkkipaalun saavuttamisesta sorruin, ja vieläpä varsin ikävin seurauksin. Tuota sortumista seurannut kevät olikin sitten varsin pitkä ja uuvuttava, mutta kuten olen tässä männä päivinä kirjoittanut, maailma ei ehkä enää tunnu niin harmaalta. Yhä suuremman osan ajasta olo on siedettävä, ja ilon pilkahduksiakin tulee toisinaan vastaan.

Lue loppuun

Päivä 19: Uskalluksesta tunnistaa hyvät hetket

Juhannus tuli ja meni. Kahteen päivään mahtui livemusiikkia, mukavaa seuraa, yksi tehty keikka, hemmetin suuri kokko, saunomista, grillausta, korttipelejä – sekä tietysti hieman päihteitä. Tai no, ei nyt mitenkään tietysti. Useampikin juhannus, edellinen mukaan lukien, on vierähtänyt varsin mukavasti selvin päin. Tälläkin kertaa asia mietitytti. Useampaan otteeseen vaivasin päätäni sillä, kannattaako näin tehdä – että toiminko nyt varmasti ihan järkevästi. Oli hankala heittäytyä hetkeen ja päästää irti.

Lue loppuun

Päivä 9: Öisiä ajatuksia

Viime aikoina useampikin henkilö, jolle olen näistä sortumisistani ja niistä seuranneista tuntemuksista maininnut, on kuin ohimennen heittänyt, että kannattaako siitä nyt niin lujaa itseään rankaista? Että mitä väliä sillä on, vaikka välillä vähän pornoa katsoisikin? Olenko kokeillut sellaista, että en vain katsoisi niin paljon?

Lue loppuun

Päivä 6: Fiiliksestä toiseen, eli lavakuolema Kuopiossa ja hieman muutakin…

Kulunut viikko on ollut paremman sanan puutteessa sekava. Välillä sitä oikein möyrii itseäälissä ja muissa negatiivissa tunteissa vaikka tietäisi niiden olevan kuinka naurettavia tahansa, ja seuraavana päivänä sitä saattaakin sitten jo nauraa ääneen ja tuntea pelkkää kiitollisuutta. Hankala sanoa, mistä tämä johtuu. Kaipa kyseessä on jonkinlainen vaihe. Seuraavassa lyhyt tiivistys näistä jakomielisistä päivistä.

Lue loppuun

Päivä 0: Alussa taas

Mitäs sitä sen enempää selittelemään. Eilen tuli katsottua pornoa ja vieläpä pidemmän kaavan mukaan. Myös maksullisille linjoille tuli soiteltua, mutta ainoastaan, koska kukaan mieluinen webcam-tyttö ei ollut vapaana. Tiedostin jo eilen, ettei koko hommassa ole järjen hiventä, mutta ei auttanut. Jonkinlaista ahdistuksen helpotusta se kai oli. Jotain sellaista, josta puhuin päivän 69 kohdalla. Tympeyden pakoa.

Lue loppuun

Päivä 84: Hieman linnuista, vertaistuesta sekä voimattomuuden tunteesta

Vihdoin se on täällä. Kesä. Puissa on lehdet, ruoho vihertää ja ulkona pärjää t-paidassa ja shortseissa. Silti energiaa ei tunnu olevan juuri mihinkään. Tulee vain maattua kotona. On päiviä, jolloin tekisi vain mieli nukkua, paeta todellisuutta unimaailmaan. Koko takana oleva kevät oli voinnin puolesta melkoista suhausta parempaan ja huonompaan, mutta viime viikot ja päivät ovat kyllä olleet raskaudessaan ihan omaa luokkaansa.

Lue loppuun

Päivä 75: Riippuvuuden hoidosta – prosessin vaiheet ja tavoitteet

Sanalla riippuvainen on paha kaiku. Siihen assosioituu väistämättä jonkinlainen heikkous, eräänlainen kykenemättömyys hallita omia tekemisiään. Se, että on riippuvainen jostain, tarkoittaa, että ei itse ole täysin oman elämänsä puikoissa. Tällaiseksi ihmiseksi tunnustautuminen voi olla toisille äärimmäisen nolo paikka, toisille taas sula mahdottomuus. Ongelma tulee pidettyä salassa. Sen voi kieltää jopa itseltään.

Lue loppuun