Päivä 10: Going strong (er?)

On tavallaan voimaannuttavaa kun vihdoinkin sai uuden postauksen ulos maailmalle. Kuten ajattelinkin, se tuntui sellaiselta konkreettiselta alulta tälle kauan odotetulle uudelle tauolle. Helppoa sen kirjoittaminen ei ollut, enkä kyllä yhtään ihmettele miksi. Aiemmin oli yllättävänkin helppoa puhua ongelmasta, jonka oli mielestään jo jättänyt taakseen. Ajatus oli, että ”en minä enää ole tuollainen, mutta aiemmin olin”. Nyt kuitenkin sorruin yhä samaan, kaiken tehdyn työn ja julkisen esimerkin jälkeen. Kuten aiemmin kirjoitin, se oli hämmentävää, ja kieltämättä myös hieman noloa.

Lue loppuun

Päivä 5: Uusi alku

Vaikka tämänkertainen otsikko kuulostaakin lähinnä huonon Star Wars -episodin nimeltä, se toisaalta kertoo kaiken oleellisen: puolitoista kuukautta sitten, sunnuntaina, tammikuun 29. päivä sorruin katsomaan pornoa ja maksamaan puhelinseksistä kokonaisen 125:n päivän tauon jälkeen. Hyvin nopeasti homma lähti täysin käsistä ja voisi kai sanoa, että pahemmin kuin koskaan aikaisemmin. Välillä tuntui, että millään ei ole enää mitään väliä. Vihdoin ja viimein uskalsin (tai ehkä ennemminkin kykenin) viheltämään pelin poikki viime sunnuntaina. Tässä myös syy seitsemän viikon taukoon kirjoituksissa: takana on hyvin sekava kuuden viikon ajanjakso, jonka aikana blogin kirjoittaminen ei ollut ainoa asia joka jäi tekemättä.

Joten, niin pelottavalta, typerältä, nololta ja hämmentävältä kuin tämä kaikki tuntuukin, päätin, että nyt on vihdoinkin aika. Aika kirjoittaa jotain ja aloittaa sen myötä uusi tauko.

Lue loppuun

Päivä 121: Kuulumisia

Viime postauksesta on vierähtänyt kokonaiset yhdeksän päivää. Se tuntuu ikuisuudelta. Jottei innostava kirjoittaminen nyt salakavalasti liu’u pois elämästäni, täytynee vain yksinkertaisesti pakottaa itsensä kirjoittamaan. Joten ei muuta kuin läppäri auki ja näpyttelemään.

Lue loppuun

Päivä 112: Jäähyväiset facebookille

”Aion poistaa facebook -profiilini pysyvästi. Siinäpä toivon mukaan koukuttava tiivistys allaolevasta, joka onkin sitten yhtä kuin AIVAN liian pitkä facebook -postaus. Oli kuitenkin tarve hieman avata. Lukekoon ken jaksaa. Aikaa on keskiviikkoon.”

Lue loppuun

Päivä 107: Toimettomuuden harmaa suo

Viime postauksesta on vierähtänyt jo viikko. Vaikka muutamiin kommentteihin vastatessani uhosin, että kerrottavaa ja kirjoitettavaa on vielä vaikka kuinka, tuntuu kuin olisin jollain tavalla ammentanut itseni tyhjiin. Ei vaan lähde. Nytkin vastustaa tämä aloittaminen. Jotta kynnys kirjoittaa ei kuitenkaan kasvaisi liian suureksi, kirjoitan jotain.

Lue loppuun

Päivä 100: I did it!

No niin, sata päivää on nyt tullut oltua ilman pornoa. Kaiken lisäksi vuosi on vaihtunut ja kirjoitan tätä postausta uudesta kämpästäni, joten paljon on syytä juhlaan. Välillä on hyvä olla hieman itsekäskin, joten tässäpä siis malja minulle!

Lue loppuun

Päivä 97: Kivikauden aivot digiajassa

Ensietappi, eli sata päivää ilman pornoa lähestyy. Monelta kantilta on pornoriippuvutta ja omaakin elämää tullut jo tarkasteltua, mutta mitä enemmän aiheeseen on tutustunut, sitä enemmän on saanut huomata, että lopulta on ehkä kuitenkin tullut raapaistua vasta pintaa. Niin asia- kuin henkilökohtaisellakin tasolla. Lukuisia mielenkiintoisia aiheita ja näkökulmia on siis vielä käsittelemättä joten kirjoittaminen varmasti jatkuu, vaikka sadan päivän merkkipaalu pian täyttyykin.

Lue loppuun

Päivä 93: Itsepintaista itsetuhoa – tai ainakin sen ajattelemista

Joulu tuli ja joulu meni. Perinteiseen tapaan vietin sen kotona Kemijärvellä, jossa maa ilokseni oli valkoisena. Se jotenkin rauhoitti ja piristi, vaikka valoisaa aikaa ei montaa tuntia päivässä riittänytkään. Nyt on kuitenkin kokka jo kohti Tamperetta, joka ei ymmärtääkseni (ja harmikseni) ole vieläkään lumipeitettä saanut.

Lue loppuun

Päivä 88: Miksi juuri minusta tuli addikti?

Päivän 78 yhteydessä kerroin kuinka jäädyin tyystin kun nuori nainen tuli luokseni ravintolassa juttelemaan. Tähän nimimerki Hanskiebski kommentoi varsin tiukkasanaiseen sävyyn kuinka tällainen aikuinen mies jää vain änkyttäen orrelle istumaan, vaikka nainen selvästi lähestyy. Hänen mukaansa moni nainen turhautuu meissä suomalaisissa miehissä juuri tuollaiseen kuvailemani kaltaiseen saamattomuuteen. Hanskiebski uumoili, että jotain on psyykkisessä kehityksessäni täytynyt jäädä tapahtumatta noinkin torjuvasti toimin.

Lue loppuun

Päivä 84: Terveisiä sairaalasta!

Noin pari kertaa vuodessa selkäni vinksahtaa oikein kunnolla. Pahimmillaan seison täysin vinossa. Noina hetkinä ei oikein voi istua, seistä eikä maata, jokainen asento kun tuntuu olevan toista pahempi. Ajan kanssa kipu ja jumi kuitenkin väistyvät, ja yleensä kärvistellä täytyy parista päivästä pariin viikkoon.

Lue loppuun